Lukulaskurin syyskuu

Syyskuu oli huikean hyvä lukukuukausi, täynnä uusia odotettuja tuttavuuksia sekä vanhoja ystäviä, historiaa ja nykypäivää, jännitystä ja modernia kirjallisuutta. Syyskuun aikana luin seuraavat yksitoista teosta:

Julian Fellowes: Belgravia
Agatha Christie: Seitti
Gillian Flynn: The Grownup
Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
Virginia Woolf: Mrs Dalloway
Agatha Christie: Salomonin tuomio
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia
Michael Cunningham: Tunnit
Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat- saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmasodan voittajien käsissä
Sophie Hannah: Suljettu arkku

Julian Fellowesin Belgraviaa suositellaan lääkkeeksi akuuttiin Downton Abbey -puutteeseen ja tähän se toimii varmasti juuri eikä melkein, itse en tosin ole sarjaa katsonut. Palkitun käsikirjoittajan romaani sijoittuu 1840-luvun Lontooseen, mutta esinäytös näytellään jo vuonna 1815 Brysselissä, jonne Britannian yläluokka on siirtynyt. Waterloon taistelun aattona pidetyissä tanssiaisissa ovat mukana myös toisiinsa rakastuneet aatelinen Edmund ja syntyperältään vähäisempi Sophie Trenchard ja kohtaamisen vaikutukset näkyvät kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin muuttaen monen elämän kulun. 

Agatha Christien Seitti on alkujaan näytelmä, joka kirjaksi sovitettunakin toimisi varmasti paremmin näyttämöllä. Clarissa on diplomaatinrouva, jolla on ongelma. Ruumis olohuoneesta pitäisi saada piilotettua pian ennen kuin aviomiehen tärkeät vieraat tulevat. Ja sitten mennään! Nautittavaa jännitystä Christien ystäville. 

Gillian Flynnin teos The Grownup on oikeastaan novelli ja sen lukee yhdeltä istumalta. Mukana on Flynnille ominaiseen tapaan vinksahtaneita ihmiskohtaloita ja vikaan menneitä suhteita, kun erilaisia pieniä petoksia tehtaileva nainen päättää ryhtyä ennustajaksi ja kohtaa epätoivoisen asiakkaan. Mutta kuka puhuu totta ja kuka ei? Lue, niin saat tietää. 

Tuomas Juntusen Tuntematon lapsi on koruttoman koskettava kuvaus lapsen kuolemasta. Kirjailija vaimoineen menettää tyttärensä Martan muutaman päivän ikäisenä. He ovat vanhempia ilman lasta, tuntemattoman lapsen lähimmäisiä. Juntunen kuljettaa tarinaa monella eri aikatasolla kertoen tapahtumista ennen ja jälkeen menetyksen. Jotkut asiat ovat liian suuria sanottavaksi ääneen ja silti juuri niistä on tärkeää ja rohkeaa puhua. Kun Martta kuoli, isä lauloi hänelle tuutulaulua. Samaa laulua olen lukemattomat kerrat itse laulanut lapselleni.  

Jälleen Dame Agathan teos, tällä kertaa pääosissa etsiväpariskunta Tommy ja Tuppence. Salomonin tuomio on jännittävä vakoilutarina, jossa selvitetään vakoojan ja murhaajan henkilöllisyyttä pienessä rantakaupungissa sodan aikaan. 

Riikka Pulkkisen uutuudesta Paras mahdollinen maailma löydät arvion täältä.

Joël Dickerin toisesta romaanista Baltimoren sukuhaaran tragedia myöhemmin lisää. 

Tähän väliin luin hieman sotahistoriaa. Miriam Gebhardtin Ja sitten tulivat sotilaat kertoo kaunistelematta siitä millaista saksalaisten naisten elämä oli toisen maailmansodan miehittäjien ja valloittajien käsissä. Siinä missä monia sodan aikaisia julmuuksia on myöhemmin pyydetty anteeksi, on naisten kohtalo jäänyt täysin käsittelemättä. Niin kauan kuin tosiasioita ja esimerkiksi hurjia raiskauslukuja ei tunnusteta, ei traumaa voida myöskään käsitellä. Unohtaa sitä ei tarvitse eikä voi, sillä osa uhreista on vielä elossa. 

Sophie Hannahin uusi Poirot-mysteeri Suljettu arkku tulee myös esitellyksi omassa postauksessaan. 

Nämä kaksi teosta pitää esitellä yhdessä, sillä yhteen ne kuuluvat. Virginia Woolfin Mrs Dalloway on ensimmäisiä kirjoja, joita aikanaan tuoreena kirjallisuudenopiskelijana luin ja siitä saakka sillä on ollut vakiopaikka kirjahyllyssäni. Yhden päivän romaanissa seurapiirirouva Clarissa Dalloway järjestää kutsuja ja kohtaa menneisyytensä samalla kun sotatraumasta kärsivä Septimus Warren Smith elää viimeistä päiväänsä. Tajunnanvirtaa täynnä on tämä hieno moderni klassikko.

Michael Cunningham kirjoitti teoksensa Tunnit vuonna 2000. Romaani liikkuu kolmella aikatasolla ja käsittelee kolmen naisen elämää yhtenä päivänä. 1920-luvulla Virginia Woolf kirjoittaa romaania Mrs Dalloway, jonka työnimenä vielä tuossa vaiheessa on Tunnit. Vuonna 1949 turhautunut kotirouva Laura yrittää pitää itsensä kasassa lukemalla Woolfin teosta. Nykyhetkessä Clarissa Vaughn, lempinimeltään Mrs Dalloway, järjestää kutsuja. Kolme naista, kolme aikatasoa, kolme käännekohtaa elämässä. Ja kaikilla yhdistävänä tekijänä Virginia Woolfin Mrs Dalloway. 

Vuoden viimeinen neljännes on enää edessä ja luettujen teosten määrä ylittänyt kahdeksankymmentä. Pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa miettiä mitä ensi vuonna tapahtuu, jatkuuko Lukulaskuri, vai mitä kivaa seuraavaksi keksitään. Tällaisena kokeiluna, vastauksena lukumääriä koskevaan kysymykseen se on täyttänyt paikkansa. Jatko on kuitenkin vielä avoin. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että näistä teosesittelyistä on hyötyä lukijoille. Mietitään ja pohditaan.