Tauluostoksilla, eli pienen pintaremontin loppusilaus

Seinien maalaamisen jälkeen olin hukassa. Saunan lauteet täyttyivät seinille pääsyään odottavista valokuvista ja grafiikoista, mutta minä emmin. Raahasin tauluja edestakaisin, mietin parasta sijoittelua ja sitä miten ne kannattaisi ripustaa. Halusin säästää siistejä pintoja turhilta kokeiluilta ja olla ihan varma. Niinpä meidän seinillämme ei ollut oikein mitään ennen heinäkuun alkua. Tuolloin näin Marianne Niemisen töitä instassa ja ihastuin. 

Sovimme tapaamisen taiteilijan työhuoneelle, jonne menimme mieheni kanssa melkoisen selvät speksit mielessä. Minä olin tykästynyt erityisesti pieniin ja värikkäisiin töihin, mutta seinällemme sopisi paremmin jokin harmaasävyinen. Ehkä yksi olisi hyvä, ehkä tarvitsisimme kaksi työtä. Paikka oli selvillä, taulu tulisi olohuoneen isolle seinälle, jolla ei ennestään ollut mitään. 

Tapaaminen oli juuri sitä mitä odotinkin. Mukavaa juttelua, kauniita maalauksia ja valitsemisen vaikeutta. Lopulta ensimmäinen osuma tuli maalauksesta, jonka Marianne kertoi tuoneensa vintiltä ja joka aikaisemmin oli koristanut hänen omaa kotiaan. Mies sanoi ensin, että tuo me ainakin otetaan ja minä myötäilin, harmaasävyinen maalaus muuttaisi meille. Mutta entäs ne värit, ne taulut jotka ensimmäisenä saivat minut olemaan yhteydessä?

Väriä löytyy siitä toisesta työstä, joka myös kotiimme matkasi. Kauniita vaihtoehtoja oli vaikka ja kuinka, joten lopulta mentiin eliminaatiotekniikalla ja viimeiseksi jäi jäljelle voittaja. Katsokaa nyt mitä värejä!

Ajattelin taulujen tulevan eri seinille. Ripustusvaiheessa hain kuitenkin myös ne odottavat grafiikanlehdet ja ryhdyimme pyörittelemään. Tälle seinälle valikoitui kaksi Virve Liljan työtä sekä pari muuta öljyväritöiden oheen. Lopputulos on mieleeni ja samassa myös Kuutti Lavonen, Outi Heiskanen sekä muut grafiikkamme löysivät paikkansa. Niin myös nämä kaksi uutta työtä ensiajatuksista poiketen vierekkäin. 

Parasta on, kun jokainen näkee maalauksissa ihan jotain muuta kuin toinen. Minun mielestäni isossa työssä on kaupunkisiluetti ja oikealla maailmanpyörä. Kuopuksen mielestä kuvassa on rauniot ja oikealla sisäänkäynti luolaan. Kaukaa näkee kokonaisuuden, läheltä mielettömät pienet yksityiskohdat värien käytössä ja tekniikassa. 

Näiden kahden työn hinta suoraan taiteilijalta ostettuna oli erittäin lompakkoystävällinen, kun vertaa galleriahintoihin. Ilahdun, kun katson seinällemme. Nämä taulut ovat paljon enemmän kuin hintansa arvoiset.

Remontissa vuorossa vaalea ja valoisa olohuone

Hiljaa hyvä tulee on ollut mottomme mitä kodin remontointiin tulee. Olemme asuneet täällä jo seitsemän vuotta ja viime vuonna huomasimme korjausten alkavan olla tarpeen. Eikä se mikään ihme ole, että parannuksia tarvitaan näin monen asumisvuoden ja lasten kasvamisen myötä. Etenkin seinissä huomaa kulumaa ja ovenpielissä kolhuja, niihin on lukemattomia kertoja törmäilty pienillä mopoilla ja pikkuautoilla. Yleisilme alkoi olla nuhjuinen.

Aloitimme viime syksynä eteisestä, jonka seinän mittaiseen kaapistoon vaihdettiin liukuovet ja yksi seinä sai maalia pintaansa. Melko pian päädyimme maalaamaan vaaleansiniseksi sävytetyn seinän uudelleen, se nimittäin tuntui liian pliisulta. Pysyimme samassa sävykartassa, mutta hyppäsimme sen toiseen päähän. Uusi sävy on Tikkurilan Petrooli.

Seuraavaksi pääsin iloitsemaan ennen joulua toteutetusta kylpyhuoneen freesauksesta. Tilasta tuli miljoona kertaa toimivampi ja viihtyisämpi. Nyt oli sitten olohuoneen ja käytävän vuoro, niiden kimppuun käytiin uusien maalipintojen avulla. 

Maailman paras pikakaunistaja kämppähommissa on valkoinen maali. Maalari tuli toukokuun viimeisellä viikolla ja maalasi eteisen, käytävän, olohuoneen ja keittiön seinät kahteen kertaan. Sävyksi valitsimme jo niin monesta huonekalusta tutun Tikkurilan Paperin, luottopakkimme mitä maaleihin tulee. Maalaustyön tekijä hoiti myös suojauksen ja loppusiivouksen, meille jäi ainoastaan tavaroiden siirtäminen tieltä pois sekä seinien puhdistus maalipesulla. Olimme aivan älyttömän tyytyväisiä paitsi koko homman hintaan, myös työn jälkeen, nopeuteen ja kaiken jättämiseen niin siistiin kuntoon. 

Samalla laitoimme olohuonetta uusiksi myös sisustuksen osalta, nälkä klassisesti kasvoi syödessä. Suurin muutos on järjestyksen vaihtaminen, kun kirjahylly siirrettiin takaseinälle. Vanha paksu ja painava matto sai lähdöt varastoon ja tilalle tuli ihan erilainen. Sohvien osalta päätimme jatkaa vanhoilla Ikean Ektorpeilla, mietitään sitä uutta sohvaa sitten joskus. Sen sijaan hankin pieniä sisustusesineitä. 

Tämä valaisin varjostimineen on Riviera Maisonilta. 

Mies puolestaan kertoi haluavansa uuden tv-tason ja minä ehdotin jonkinlaista penkkiä. Sellainen hankittiin Pentikiltä, josta nappasin heräteostoksena mukaan myös penkin vieressä olevan korin. Sinne saa helposti sullottua kaikki lukuisat johdot, laturit ja ohjaimet, jotka yleensä olohuonettamme koristavat. Tyyny päälle ja minäkin olen tyytyväinen.

Mutta ei tämä tähän jäänyt, ketjureaktio vain jatkui. Kirjahyllyä täyttäessämme halusin löytää mapeille ja papereille uuden paikan. Se vaati lehtien siirtämistä pois printterin vierestä ja apuun tuli Ellos, siellä on tosi kivoja huonekaluja, mattoja ja muita sisustustavaroita. Bongasin tuon ikkunan alla olevan vaunun siis Elloksen valikoimista ja tilasin sen antiikkimessingin värisenä. Mies epäili sen näyttävän kylppärin säilytysratkaisulta, mutta oli väärässä. Tykkään älyttömästi, vielä kun löytäisin siihen päälle kivan kellon, josta lasten olisi helppo katsoa aikaa. 

Meidän huoneeseemme ostin samalla Riviera Maisonin tilauksella uudet varjostimet, entiset olivat jo haalistuneet vuosien mittaan. Ajattelin vielä hakea säilytyksestä harmaavalkoisen Anno-maton ja vaihtaa sen tämän vihreän tilalle. 

Seuraavaksi remonttilistalla ovatkin makuuhuoneet esikoisen huone etunenässä. Aiomme nimittäin seuraavassa aallossa maalata kaikki makuuhuoneet uudelleen, maalia jäi mukavasti jäljelle. Esikoisen huoneeseen olen ehdottanut tapettia yhdelle seinälle, jotain aikaa kestävää ja isommallekin kundille sopivaa. Samalla sinisen, punaisen, valkoisen, harmaan ja mustan väriskaalalla jatketaan yhä. Huonekalut jäävät, vain sänky vaihdetaan 90 cm leveään jenkkisänkyyn. Sitten tyynyillä lapsen toivomaa väriä ja ilmettä huoneeseen. Hän oli suunnitelmaan tyytyväinen, lupasin etsiä sopivia tapetteja ja esitellä niitä hänelle. 

Mekin tarvitsemme uuden sängyn, nykyinen on hankittu 2000-luvun alussa ja paranneltu kerran petauspatjalla. Nyt on kuitenkin uuden hankinta edessä, mutta sänkyviidakossa luoviminen tuntuu ihan mahdottomalta urakalta. Etenkin, kun hinnan pitäisi olla kohtuullinen. Sitä en tiedä milloin tänne saakka päästään, vähän lupailin lapselle, että tänä vuonna kuitenkin. Mutta siksihän näitä tehdään erissä ja osissa, ettei tarvitse ottaa remppalainaa, vaan voidaan maksella ihan normaalisti palkkatuloista.

Olen ihan älyttömän onnellinen, kun saan asua näin kauniissa kodissa. Ja kun eräänä päivänä kuuntelin kuopuksen iloa ihan lähelle valmistuvasta uudesta koulusta ja siitä kuinka hän sitten menee kouluun aamuisin tuosta vaan ja suitsait sukkelaan, oli helppo laittaa piste asuntomietinnöille. Me emme lähde tästä minnekään ainakaan niin kauan kuin lapsemme ovat ala-asteella. Sitten voidaan katsoa asiaa uudelleen, jos tarvetta vielä on. 

Todellisuus tarkasti rajattujen kuvien takana

Pari päivää sitten oli kaunis valo ja päätin napsia kuvia tulevia kirjoituksia varten. Kukkiakin oli sopivasti kotona. Hain kameran ja aloin kuvata. Jonkin ajan kuluttua huomasin huvittuneena kuinka tarkasti rajattuja kuvani olivat. Syy selviää seuraavasta.

Kaunis kukkakimppu kesti lähes kaksi viikkoa hyvänä. Siinä se nököttää sivupöydällä ja sohvatyynykin sievästi taustalla. 

Ai se olikin maja. Ja sohvatyyny oleellinen osa majan seinärakennetta.

Yksityiskohtia keittiön tasolta. 

Laajennetaanpa vähän. Lavuaari täynnä astioita, vähän lisää tasolla ja yksinäinen kurkkukin unohtunut nököttämään päiväksi siihen pastakattilan vierelle.

Yksityiskohta kuopuksen huoneesta. Seinän sävy, taulut ja karttapallo näyttävät vilauksen kauniista ja värikkäästä pojan huoneesta.

Työpöydästä alla en edes aloita.

Vaalea silkkiverho, valaisin ja kaikin puolin harkittu kuvakulma työpöydältä. 

Mukana toki pino puolikäyttöisiä vaatteita, niiden paikka selvästi on tässä pöydällä.

Ja ihan ensimmäinen kuva? Ei päivää ilman imuria jossain päin huushollia. Olisi sille paikkakin, mutta ei sitä kukaan sinne ikinä laita. Tuleepahan imuroitua, kun on näkyvillä.

Joulukodin kuvat ja loman tähänastinen saldo

Tänäkään vuonna emme viettäneet ehdotteluistani huolimatta joulua ulkomailla. Kuusikin tuli, vaikka yritin ajaa läpi vain pientä ruukussa olevaa pöytämallia. Viimeisellä viikolla ennen joululoman alkamista kuopus tuli tiistaina kotiin ja kertoi, että nyt olisi ryhdyttävä hommiin. Joulu olisi ihan juuri täällä, eli koristeet kellarista esille ja koti joulukuntoon. Seuraavaksi haettiin kuusi ja sieltä se joulu sitten tuli. Lapsi tiesi. 

Nyt koristeet on taas siivottu pois, kuusi vielä sinnikkäästi puolustaa paikkaansa olohuoneen koristeena. Ihan pian sekin saa mennä ja koti on valmis kohtaamaan hiljalleen saapuvan kevään. Otetaan siis viimeinen muistelu siihen miltä meidän joulumme näytti vuonna 2018 ja mitä lomaan kuului.

Pojilla on vielä loppuviikko lomaa ennen kuin kevätlukukausi starttaa. Mies meni töihin tänään ja minä puolestani palaan hyllyjen väliin viikonlopuksi. Yli kahden viikon loma on jo tähän saakka tarjonnut juuri sitä mitä etukäteen toivoin. Se aloitettiin ystäviä tapaamalla, mutta muuten olemme olleet paljon kotona ja viettäneet aikaa ilman mitään suunniteltua tai sovittua. Olemme lukeneet useita kirjoja jokainen, katselleet leffoja ja syöneet hyvää ruokaa. Olen nukkunut joka päivä paitsi pitkään myös päiväunet päälle. On käyty ulkona luistelemassa, pojat ovat ulkoilleet kavereineen ja kulttuuriakin on ehditty harrastaa, Kansallismuseota ja Oodia. Loppuviikolle on suunnitelmissa vielä lisää museoiden koluamista ja uimaankin ajattelimme ehtiä. Hyvä loma siis, ei mitään valittamista. Ainoastaan kuopuksen yhden yön kestäneen vatsataudin ja meidän uudeksi vuodeksi saamamme pienen flunssanpoikasen olisi voinut jättää välistä. 

Alkuloman väsykooman jälkeen on alkanut tuntua siltä, että heräilen pikkuhiljaa eloon. Muutkin asiat kuin nukkuminen ovat alkaneet kiinnostaa. Ensimmäisenä siivosin kaapit, mitä sitä muutakaan lomalla tekisi. Esikoisen vaatekaapista lähti taas vaatetta pikkuveljen kasvua odottamaan, yksi koko näyttää jääneen kasvuspurttien myötä lähes välistä. Seuraavaksi suuntasinkin nettikauppoihin ostamaan lisää vaatetta lapselle. Ja koska eteisen seinän vaaleansininen sävy ei sittenkään ihan iskenyt, pääsi mies  kuopuksen keralla maalaushommiin. Tänään toinen kerros maalia, nyt näyttää jo tosi hyvältä. 

Tämä pähkinänsärkijäkuningas apureineen on muuten uusin jouluihastukseni. Ostin koristeet Tallinnasta viikkoa ennen joulua ja ne nousivat heti suosikeikseni. 

Lomalla on toki tullut syötyä lahjakkaassti. Mies ja pojat tekivät perinteisen piparkakkuluomuksensa, joka tänä vuonna osoittautui majakaksi. Jouluruokaa syötiin kolmena päivänä, sen jälkeen pitsa maistui jo superhyvältä. Vietimme aaton perinteisesti, eli riisipuuro manteleineen syötiin aamulla kotona ja joulurauhanjulistuksen jälkeen lähdettiin vanhempieni luokse. Kundit kävivät saunassa, josta kerrankin sai juosta takapihan lumihankeen, kiitos valkean joulun. Ja kun oli käyty kuuntelemassa isäni kuoron laulua aaton jumalanpalveluksessa, oli aika aloittaa lahja- ja ruokashow. Joulupäivän vietimme kotona ja tapaninpäivänä jälleen vanhemmillani. 

Tämä vuosi jää lahjojen osalta muistiin sinä, jolloin esikoiselle ei enää ostettu yhtään legoja tai muita leluiksi luokiteltavia. Muutenkin isojen kundien toiveet alkavat olla erilaisia kuin ennen ja tänä vuonna ostimme heille erityisesti aineettomia lahjoja. Molemmat saivatkin lippuja erilaisiin huvittelupaikkoihin toivomiensa pelien sun muiden lisäksi. Lautapelejä tuli paljon, samoin kirjoja. Erittäin hyvä. 

Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti, seuraavana etappina esikoisen yhdestoista syntymäpäivä ihan pian. 

Kylpyhuoneen pintaremppa pienellä budjetilla

Meidän joululahjamme valmistui viime kuussa ja nyt kun viimeisetkin laskut on maksettu, on aika kurkistaa uudistuneeseen kylpyhuoneeseen. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin remontin etenemisestä ja sieltä löytyy kuva kylpyhuoneesta ennen muutosta. Hyvin vanha kuva, onhan siellä vielä pottakin esillä kylppärissä!

Lähtökohtatilanne oli perusbulkki uuden kerrostalon kylppäri, jonka toiminnallisuuteen ei oltu kiinnitetty lainkaan huomiota. Eniten meitä harmitti kylpyhuoneen nurkka, joka liian ison allaskalusteen vuoksi jäi täysin käyttämättä. Ja tietäähän sen, pian siitä tuli erilaisen romun säilytyspaikka. Remontin tärkein asia olikin varmistaa kylpyhuoneen ja erityisesti pyykkihuollon toimivuus sekä saada lisää tilaa puhtaan pyykin käsittelyyn. Budjetti oli mahdollisimman pieni, halusimme päästä halvalla.

Näistä lähtökohdista oli selvää ettei laattoihin koskettaisi. Tummanharmaa lattia yhdessä suuremman valkoisen seinälaatan kanssa saisi luvan palvella meitä vielä hyvän aikaa, olivathan kaakelit siistit ja ehjät. Samaten suihku jäi ennalleen, olimme aiemmin vaihtaneet jo suihkupään samaan Hansgrohen malliin kuin kaikki talon hanat ovat. Lopulta ostimme ainoastaan allaskaapin sekä altaan ja peilikaapin yhdessä valolipan kanssa. Mies puolestaan hankki materiaalit pöytätasoa varten ja teki sen itse.

Pitkän aikaa mittailimme ja mietimme. Miten saisimme riittävän suuren altaan hampaiden pesua varten, mutta samalla riittävästi tilaa pyykkipöydän ja altaan väliin. Olin jo ostamassa 40 senttiä leveätä allaskalustetta, mutta mies piti 50-senttistä kuitenkin parempana. Näin onkin, se ei tunnu lainkaan pieneltä. Alakaappiin puolestaan saamme vessapaperit ja muutamaan koriin tarpeellisia tavaroita säilöön. Unelmakylppärissäni olisi peilikaapin sijaan ainoastaan peili, mutta me tarvitsemme myös kaappitilaa tavaroille. Hana ja käsisuihku olivat kylpyhuoneessa jo valmiina, niitä ei turhaan uusittu. 

Entinen turha kolo sai nyt peitokseen pöydän. Tammen ja saarnin sekoitusta oleva puutaso sai pintaansa kerroksen vaaleanharmaata vahaa, jota meiltä sattui löytymään keittiön pöydän vahauksen jäljiltä. Näin taso toivottavasti kestää ajoittaista kosteutta paremmin. Mittaan sahattuun tasoon mies ja kuopus kiinnittivät säädettävät irtojalat ja pöytä oli valmis. Kun remppapari vielä nikkaroi meille hyllyn, saatoin hyvillä mielin lähteä ostamaan sille viherkasvia ja siirtää pesuaineet kauniissa laatikossa tasolle. 

Kylpyhuone ilahduttaa minua joka päivä monta kertaa. Siellä toimiessani mietin myös usein miksi emme ryhtyneet tähän pintaremppaan aiemmin, vaan sinnittelimme epäkäytännöllisten pesu- ja pyykkitilojen kanssa lähes seitsemän vuotta. Hintaa koko muutokselle töineen tuli alle tuhat euroa, mikä tuntuu erittäin kohtuulliselta saavutettuun hyötyyn nähden. Olen erittäin tyytyväinen, ihanaa että saatiin tämä nyt valmiiksi!