Waldorf Astoria majoittaa lomalaiset

Olisinko koskaan osannut ajatella yöpyväni vielä joskus ikonisessa Waldorf Astoriassa? No tottakai, vaikka tällä kertaa ei kyseessä olekaan ikoninen ja alkuperäinen New Yorkissa sijaitseva hotelli, sekin jo kertaalleen uudelleen rakennettu. Waldorf Astoriat omistaa Hilton-ketju ja tämä kuvissa komeileva hotelli löytyy Arabianmeren rannalta Ras Al Khaimahista. 

Meillä ei tänä vuonna ollut yhteistä kesälomaa perheen kanssa lainkaan ja edellisenä kesänä lomailimme yhdessä ainoastaan vajaat kaksi viikkoa. Ja kun syyslomakin meni töissä ja sairasvuoteella, olemme enemmän kuin valmiita matkalle ja erittäin paljon yhteisen loman tarpeessa. Onneksi tajusin edessä olevan syksyn pituuden jo hyvissä ajoin loppukesästä ja teimme miehen kanssa suunnitelmia loman mahdollistamiseksi. Nyt lähtöön on enää kuukauden verran.

Me vietämme joulukuun ensimmäisen viikon sekä edeltävän viikonlopun Arabiemiraateissa. Hotelli on varattu kahdeksaksi yöksi ja matkakohde valikoitui suurelta osin helppouden, lyhyiden lentojen ja pienen aikaeron myötä. Mietimme minne haluaisimme mennä, minä liputin Singaporen puolesta, mutta mies halusi lähemmäs. Sen jälkeen valinta oli selvä, lentäisimme kolmannen kerran Dubaihin ja lepäisimme Arabian auringon alla. 

Minusta on vuosien myötä tullut tosi kranttu hotellivieras. Kaupunkilomilla majoitun sujuvasti ja mielelläni perustasoisissa kolmen tähden hotelleissa, päivät kuluvat kuitenkin kävellen, nähtävyyksillä, museoissa ja ostoksilla. Ei tarvitse olla kovin kummoinen kunhan on siisti ja puhdas. Rantalomilla tilanne on toinen ja nirsouteni vuoksi olen onnistunut tekemään hotellin etsimisestä suoranaista taidetta. Yleensä esittelen miehellekin vain muutaman loppusuoralle päässeen, se säästää kaikkien hermoja. 

Nyt lähdin tutkimaan vaihtoehtoja. Ystävä kehui Abu Dhabia, mies ja pojat liputtivat Dubaissa pysymisen puolesta. Minä en kuitenkaan saanut tätä yhtä hotellia mielestäni. Olin katsellut sitä jo edellisellä reissullamme, kun majoituimme Ras Al Khaimahin Hiltonissa ja olimme periaatteessa vallan tyytyväisiä. Olisi halvempikin. Mutta ei auttanut. Loppusuoralla olivat Dubain Fairmont the Palm sekä Ras Al Khaimahin Waldorf Astoria. Hilton-ketjun tarjous vahvisti päätöksen, tänne mentäisiin. 

Olen lukenut hotellista valtavasti hyvää ja palvelu on varmasti viety ihan uudelle tasolle. Viiden tähden hotelleissa on eroja ja epäilen tämän olevan siellä skaalan yläpäässä. Varauksessa muun muassa lukee jokaiseen huoneeseen kuuluvan henkilökohtaisen concierge-palvelun. Odotan mielenkiinnolla, vaikka aionkin purkaa laukkuni ihan itse siellä huoneessa, joka on kotimme kokoinen puhekutumishuoneineen, parvekkeineen ja kaikkineen. Hulluinta kaikessa on se, että hinnat Ras Al Khaimahissa, tunnin ajomatkan päässä Dubaista, ovat puolet halvempia kuin Dubaissa majoittuessa. Tulee suorastaan edulliseksi perhelomaksi yhdessä Norwegianin lentojen kanssa. 

Me lähdemme ihan puhtaasti lepolomalle. Aiomme nauttia hotellin palveluista, viettää päiviä altaalla ja rannalla ja olla vain. Ei mitään ohjelmoituja juttuja, kerhoja tai vesipeuhuja meille, joille riittää allas, kirjat ja yhdessäolo. Yhtenä päivänä ajattelimme käydä Dubain puolella, kuopus kun haluaa nähdä maailman korkeimman rakennuksen niin että muistaakin käynnistä jotain. Samalla pääsen kurkkaamaan Dubai Mallin Pottery Barn Kidsin, Gapin ja Banana Republicin liikkeet. Tässä kaikki suunnitelmat, joita matkan varalle on tehty. Erinomaista. 

Tätä settiä kelpaa odottaa!

Kaikki kuvat hotellin internetsivuilta.

Viiden tähden pikaloma Tukholmassa

Kaikki sai alkunsa eräänä tavallisena arkiaamuna. Tein eväsleipiä keittiössä ennen töihin lähtemistäni, kun mies huikkasi ohikulkiessaan olevansa sinä päivänä menossa Savoyhin lounaalle. Lätkin juustot ja kinkut sämpylöiden väliin ja mietin mielessäni, että minä myös. Heti sopivan hetken tultua pyysin lapsille hoitajan, varasin lennot Tukholmaan ja aloin pohtia hotellivalintaa. Oli ehdottomasti aika irrottautua arjesta ja päästä jonnekin pois kotiympyröistä. 

Tukholma toimii aina. Lento on perillä ennen kuin ehtii kunnolla orientoitua lukemaan kirjaa, eli matkoihin ei tule tuhlattua kallisarvoista aikaa. Lähellä, mutta tarpeeksi kaukana, eli ulkomailla. Sitä haettiin ja sitä saatiin. Kaiken huipuksi sää oli mieletön, ulkona tarkeni t-paidalla ja mukaan otettu trenssi oli aivan tarpeeton. Kevät tuli yhdellä rykäisyllä ja me nautimme siitä.

Olin esittänyt kaupungissa asuvalle ystävälleni kysymyksen siitä missä hotellissa minä haluaisin majoittua ja missä viihtyisin. Halusin varata meille huoneen erittäin hyvästä hotellista, kun kerran arjesta lähdettiin irtautumaan. Annoin vaihtoehdoiksi Lydmarin, Nobiksen, Grand Hotelin ja Diplomatin. Vastaus tuli heti, minä viihtyisin Hotel Diplomatissa varmasti. 

Pitää paikkansa, minä viihdyin paremmin kuin hyvin. Suorastaan rakastin oloani siellä, isossa kauniissa huoneessa lautalattioiden naristessa ja parvekkeen avautuessa suoraan Strandvägenille. 

Näin neljääkymppiä lähestyvänä arvostan myös tällaisia täyden palvelun hotelleja, joissa erilaiset injektiot löytyvät suoraan spa-menusta. Vitsi vitsi. Ehkä.

Lähdimme heti saavuttuamme syömään Östermalmin kauppahalliin. Sen jälkeen ohjelmassa oli päämäärätöntä kävelyä, ikkunaostoksia, NK:n kirjaosaston tsekkaus uusien paperitarvikkeiden, korttien tai ihan niiden kirjojenkin varalta ja lisää kävelyä. Pysähdyimme istuskelemaan terassille, juttelimme ja olimme vain. Oli ihanaa!

Illalla menimme Farangiin syömään. Menu oli samanlainen kuin kotimaan Farangissa, eli ruoka oli todella hyvää. Pikkaisen fiilikset laski siinä vaiheessa, kun nuori tarjoilija kompastuttuaan kaatoi sokeriliemet paitsi pöydälle ja lattialle, myös meidän päällemme, kuivasi lattian ja häipyi. Jouduimme itse pyytämään uusia lautasliinoja vanhojen mentyä siivoamiseen, uutta riisiä edellisen uidessa siinä liemessä ja tätä rataa. Yksi pieni sana, eli se kuuluisa pahoittelu, olisi saanut fiilikset erilaisiksi, sillä vahinkoja sattuu. Sen sijaan emme nähneet häntä enää, meille tuli uusi tarjoilija ja homma oli unohdettu. 

Jos illallinen jätti hieman haljun fiiliksen, korvasi aamiainen sen mennen tullen. Hotel Diplomatin aamiainen oli yksinkertaisesti paras, jonka olen ikinä syönyt. Tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet, kulhoittain marjoja ja hedelmiä, hopeisia aterimia ja sinivalkoista posliinia ja rauhallinen fiilis. Itse tehtyjä vohveleita, yön yli kypsynyttä puuroa, leikkeleitä ja juustoja. Ja gluteenitonta leipää kolmea eri sorttia tarjottimella pöytään. Mietimme miten lapset tykkäisivät tästä, mitä söisi esikoinen ja mitä kuopus. Ehkä voisimme tulla lasten kanssaa hotelliin seuraavan kerran. 

Ennen puoltapäivää olimme jo kentällä, minä ottamassa vessaselfietä ja siitä sitten koneeseen. Tasan 24 tunnin irtiotto oli taas kerran riittävä, en kaipaa päiviä tai öitä erossa lapsista. Periaatteessa tämän olisi voinut toteuttaa hotellilomana kotikaupungissamme, mutta koti pyykkeineen ja tekemättöminen töineen olisi ollut vähän liian lähellä. Joskus nimittäin on parempi lähteä meren yli ja jättää samalla kotimaahan mietinnöt siitä kuka vaihtaisi saunan valon ja nimikoisi lapsen kevätvaatteet. 

Kesälomasuunnitelmia - ulkomaille vai ei?

Tiedättekö mitä, ensi kuun jälkeen on virallisesti kesä. Kesä puolestaan tuo mukanaan lomat ja sen pohdinnan mitä loman aikana oikein tehtäisiin. Mentäisiinkö ulkomaille vai vietettäisiinkö koko loma mökillä? Olisiko koti paras paikka vai lähdettäisiinkö kiertämään kotimaata? Vaihtoehtoja on onneksi niin paljon kuin on lomailijoitakin.

Meidän perheemme kesäpakka on täysin ja onnellisesti levällään. Lomien ajankohdat me tiedämme, mies lomailee tuttuun tapaan heinäkuun ja minä otan siihen vielä viikon etumatkaa aloittaen lomani juhannukselta. Aikaa siis olisi vaikka ja mihin, mutta arvatkaapa mitä. Siihen levällään olevaan kesälomaohjelmistoon ei tällä kertaa kuulu lainkaan matkaa ulkomaille.

Rasti seinään, yleensähän meikäläiset karkaavat kaukomaille nopeammin kuin ehtisi ajatellakaan. Nyt minusta ja miehestä tuntuisi kuitenkin hyvältä pysytellä kotimaan kamaralla ja katsoa mitä kaikkea Suomi pitääkään sisällään. Käydä vaikkapa Turun ja Raaseporin linnoja ja raunioita tutkimassa, viettää päivä Hangossa tai ajella lounastamaan Porvooseen. Yöpyä Imatran Valtionhotellissa vihdoin viimein tai ajaa Punkaharjulle. Entäpä vierailu majakkasaarella ja yön viettäminen siellä poikien kanssa tai Saariston rengastie? Vaeltajia ja luontokohteiden ihastelijoita emme varsinaisesti ole, mutta mikä ettei joku sellainenkin mukaan mahtuisi. Ellei ole itikoita ja lopuksi pääsee sisävessaan. 

Toivon kaunista kesää ja aikaa olla kesäpaikalla. Voi olla, että tylsistymme ihan täysin, mutta sittenhän sitä voi hypätä autoon ja ajella jonnekin. Mies ei taatusti tylsisty, sen verran pientä ja vähän isompaakin puuhaa siellä riittää. Itsellä syyhyttäisi vähän sormia päästä piharakennuksen kimppuun ja katsoa mitä sieltä löytyy, säästää aarteet ja heittää kaikki muu roina pois. Katsellaan.

Yksi iso syy tähän kotimaassa pysymiseen on varmasti vuoden kuluttua edessä oleva nelikymppisreissu. Siitä on puhuttu jo pitkään ja lapsetkin tietävät, että vuoden päästä lähdetään heti koulujen lomien alkamisen jälkeen matkalle. Minne, siitä ei vielä ole varmaa päätöstä tehty. Malediivit on ollut jo pitkään ykkösvaihtoehto, Mauritius tulee hyvänä kakkosena. Samaan aikaan matka Atlantin yli on alkanut kiinnostaa, entä jos yhdistäisi itärannikon kaupunkeja ja kävisi vaikka New Yorkissa, Bostonissa ja Washington DC:ssä. Katsellaan. Pitää vähän säästää sitä ennen.

Olen huomannut, että ehkäpä ihmisen ei tarvitse päästä ulkomaille joka vuosi. Tai paremminkin, ettei sinne tarvitse päästä monta kertaa vuodessa. Olemme mieheni kanssa pohtineet, että lähdetään syysloman tienoilla jonnekin, jos siltä tuntuu. Mennään rantaloman kaipuussa vaikkapa Dubaihin tai kaupunkilomaa halutessamme jonnekin Eurooppaan. Vaihtoehtoisesti säästetään nekin rahat siihen juhlamatkaan.

Ja itse asiassa me olemme lähdössä mieheni kanssa pienelle yhden yön matkalle länsinaapuriimme nyt pääsiäisenä. Nämä kuvat ovat Tukholman hotelli Diplomatista, josta varasin meille huoneen. Ei siihen muuta tarvita kuin edulliset lennot, hyvä hotellihuone, suunnitelma museokäynnistä ja kävelystä toivottavasti keväisessä kaupungissa ja illalle pöytävaraus ravintolasta. Seuraavana aamuna pitkä ja kiireetön aamiainen, kentälle ja kotiin. Täydellinen vanhempien vuorokauden irtiotto.

Lentomatkustaminen kyseenalaistuu, mitä tekee paljon matkustava perhe?

Tänä vuonna olemme reissanneet ympäri palloa ilahduttavan paljon. Helmikuun alussa olimme Lontoossa esikoisen kymmenvuotismatkalla ja keväällä minä kävin Pariisissa miehen lasketellessa Alpeilla. Kesäkuun alussa olimme pari viikkoa Thaimaassa ja syksyllä mies kävi Islannissa. Ensi kuun perhematka Tallinnaan on vielä edessä ja miehen työmatkoja Ruotsiin en tässä edes ota lukuun. Ihanaa! Vai onko sittenkään?

Tuskin kukaan on välttynyt tänä syksynä julkaistulta ilmastoraportilta ja hyvä niin. Tosiasioilta ei pidä piiloutua, joten tunnustettava on. Ei tämä lentäminen ainakaan hyvää asuttamallemme pallolle tee, päinvastoin tuhoaa sitä entisestään. Miltä se tuntuu minusta, joka olen aina pitänyt tärkeänä itseni ja lasteni kuskaamista ympäriinsä?

Se tuntuu ristiriitaiselta. Olen joutunut ihan tosissani miettimään meidän perheemme matkustamistottumuksia. Olen punninnut plussia ja miinuksia, pohtinut vaihtoehtoja, miettinyt miltä tuntuisi lopettaa reissaaminen täysin tai miten voisin oikeuttaa elämäntyylimme jatkumisen. Näihin nimittäin ei ole yksinkertaisia ja helppoja vastauksia, ei vaikka lentämisen lopettaminen siltä ensialkuun tuntuisikin. Jollekin ehkä, meille ei.

Minä en ole valmis luopumaan maailman näyttämisestä pojilleni, siitä olen varma. Sen sijaan olen valmis luopumaan tästä perheemme tämän hetken normista, eli useammasta matkasta per vuosi. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä sitä, että me täältä Euroopan pohjoisesta kolkasta käymme visiiteillä myös muualla maailmassa katsomassa miten siellä menee ja miltä elämä näyttää poissa kotoa. Haluan näyttää pojilleni maailmaa, viedä heidät ihan oikeasti Colosseumille tai Pompeijin raunioiden keskelle. Uskon nimittäin, että humaaniksi, avaraksi maailmankansalaiseksi on helpompaa kasvaa, kun siellä maailmalla käy, ei vain lue kirjoista tai katso netistä. Haluan viedä poikani jonakin päivänä Auschwitziin ja Birkenauhun näkemään mitä viha saa aikaan. Haluan, että maailma on heille avoin aivan kuten se on ollut minulle.

Toki tiedostan tähän sisältyvän ristiriidan, sillä mitä väliä on maailmankansalaisuudella, jos ei ole palloa jolla tallata. Siksipä lentämisen vähentäminen ja päästökompensaatioiden maksaminen ovat minun valintojani. Kannatan myös lentämisen verottamista tai lippujen korkeampaa hinnoittelua. Toisaalta se tuo mukanaan epätoivotun kehityksen, jolloin lentämisestä tulee yhä harvempien etuoikeutettujen huvia. Ja kylmä totuus on, että täältä pussinperältä on ihan suotavaa päästä katsomaan miten maailmalla eletään. 

Aion yhä antaa kuopuksellemme 10-vuotislahjaksi aikanaan matkan jonnekin Eurooppaan. Yhtä lailla aion ehtiä Venetsiaan ennen sen vajoamista ja suunnittelen puolentoista vuoden päähän reissua Malediiveille tai Mauritiukselle. Enää en kuitenkaan halua tehdä näitä kaikkia kerralla ja mahdollisimman nopealla tahdilla. Sen sijaan aion miettiä kerran jos toisenkin, pitääkö juuri nyt heti päästä maailmalle, vaikka halpoja lentoja olisikin tarjolla. Se olkoon meidän perheemme tie tässä asiassa, ainakin toistaiseksi. 

Melkein valmiina ulkomaille

Tätä lomaa on odotettu. Se on minun ainoa kesälomani tänä suvena ja tarkoituksella buukattu hyvin lähelle koulujen loppumista. Päästäisiin heti koulun päättymisen jälkeen pois kotikuvioista. Muuten ihan hyvä, mutta tällä viikolla on kolmen päivän aikana koettu 40 asteen kuume, pari lämmönnousua, flunssaa kaikkine oireineen sekä yksi vatsatauti. Hienosti menee.

Eilen totesin, että näyttäköön kuumemittari mitä tahansa, pakko se on ryhtyä pakkaushommiin. Onneksi molempien poikien lämpö on jo laskenut ja enää on kurkkukipu jäljellä. Minulla tauti jatkuu, mutta ei voi mitään. Mies haki töistä tullessaan matkalaukut varastosta, kävi apteekissa ja minä pesin pari koneellista pyykkiä. Sitten istuin keskelle laukkuja ja aloin heitellä tavaraa sisälle. 

Homma on mennyt melkein putkeen. Esikoisella ei ole sopivia kenkiä ja varrellisissa converseissa ei viitsisi koko aikaa hengailla. Itselleni en ole saanut pakattua vielä yhtään mitään muuta kuin ajatuksen tasolla. Pakkauksen edistyessä ostoslistalle on kirjattu muun muassa jonkinlainen hattu minulle ja flipflopit miehelle. Niin ja ne esikoisen kengät. Noin muuten huomasin kahden ison ruumaan menevän laukun sekä yhden trolleyn käsimatkatavaraksi riittävän mainiosti nelihenkisen perheen 12 vuorokauden matkalle etelään. Minulla toki lähtee uskollinen Neverfull-reissukassini matkaan, erottamaton osa kaikkia rantalomiamme. 

Ostin molemmille pojille yhdet uudet kirjat koneeseen ja matkalla luettavaksi, toiset lainasin mukaan kirjastosta. Lisäksi kaikki ovat sellaisia, että kundit voivat hyvin vaihtaa ja lukea myös veljelle tarkoitetut opukset. Minä itse olen tuijottanut hyllyä hyvän tovin ja muistellut kaiholla aikaa, kun rantalomille pakattiin mukaan kirja per päivä ja lentomatkoille omansa. Nyt ajattelin optimistisesti lähteä matkaan kolmen romaanin kanssa.  

En osaa pukea sanoiksi sitä miten ihanaa on päästä lähtemään, takana on aivan järjettömän pitkä ja raskas kevät. Siinä ei paljon flunssat haittaa, sairastetaan perillä, jos sairastaa pitää. Muuten vaan levätään ja nautitaan. 

Ja lopulta eilisiltana päätin pakkausinspiraation etsimisen sijaan korkata piccolopullon kuohuvaa ja lakata kynnet. Elintärkeitä matkavalmisteluja nekin, ehtii ne mekkoset ja uima-asut heittää laukkuun lähtöpäivänäkin. Eli tänään, viisi tuntia aikaa lähtöön.

Matkan ajaksi myös blogi hiljenee, tavoitteenani on olla mahdollisimman paljon läsnä niille maailman tärkeimmille, joiden kanssa reissuun lähdetään. Palataan taas juhannusviikolla uusin kuulumisin!

Kesäloman suunnitelmat uusiksi

Meillä piti olla selvät sävelet kesälomalle. Kumpikaan pojista ei menisi päiväleireille tai kerhoihin, vaan olisimme alku- ja loppuloman kolmisin. Minä tekisin töitä siinä ohessa ja mies lomailisi kanssamme paitsi koko heinäkuun myös juhannusta edeltävän Thaimaan reissun. Sitten tuli uusi työpaikka ja kaikki keikahti päälaelleen.

Voin kertoa, että kesätekemisen löytäminen tässä vaiheessa toukokuuta on likipitäen mahdotonta. Suurin osa paikoista on varattu täyteen jo aikaisin keväällä. Lisäksi hommaa hankaloittivat rikkonaiset viikot ennen ja jälkeen matkan puhumattakaan työvuoroistani, enhän tiennyt niitä ollenkaan. Lisätään soppaan yksi kolmasluokkalainen, joka ei halua enää mihinkään ohjattuun toimintaan. Kuorrutetaan ekaluokkalaisella, joka ainakaan ei halua yhdellekään leirille, kesäkerhoon tai ohjattuun aktiviteettiin. Siinä sitä oltiin, syvällä suossa.

Ei auttanut muuta kuin ottaa kalenterit käteen ja alkaa suunnitella päivä kerrallaan. Jos kymmenviikkoista kesälomaa viettävä täti ottaisi pari päivää ensimmäisellä lomaviikolla ennen lähtöämme ja isoäiti tulisi ukin kanssa apuun juhannusta edeltävän viikon muutamaksi päiväksi. Väliajan olemme koko perhe minun ainoalla kesälomallani, lekottelemassa kaksitoista päivää kuvissa näkyvän Hyatt Regency Hua Hin -hotellin altailla. Jos oikein tiukkaa tulee, voi mies olla etänä ja ennen koulun alkua isovanhemmat on taas hälytetty apuun pariksi päiväksi. Ai niin, minullahan voi olla arkivapaita, olisipa niitä juuri tuolloin.

Päädyin huhuilemaan tuttavien ja ystävien kautta nuorta meille kesätöihin. Työllistäisimme yläastetta käyvän tai lukiolaisen ja saisimme näin ratkaisun ongelmaamme. Pojat tykkäsivät ajatuksesta, että isompi poika katsoisi vähän heidän peräänsä, huolehtisi että saavat syödäkseen ja veisi vaikka potkimaan palloa. En oikein osaa sanoa kuinka paljon tällaisesta tavallisesti maksetaan, mutta päädyin tarjoamaan viisikymppiä per päivä. Ajattelisin, että se olisi ihan kohtuullinen summa kesätyöstä, jos sen kertoo vaikkapa kuukausipalkaksi. Ensimmäinen kahdesta viikosta vaikuttaakin nyt luonnistuvan, toiseen vielä etsitään kaveria.

Meillä oli tarkoitus viettää pitkä yhteinen kesäloma koko perhe. Olemme kerran aiemmin limittäneet lomamme ja vaikka kaksi viikkoa on ihan ok aika yhteiseen vapaaseen, on neljä tietysti aina parempi. Nyt kuitenkin kävi niin, että työni määräaikaisesta luonteesta johtuen olen töissä koko kesän. Toki vuorotyö antaa paljon pelivaraa yhteisille tekemisille, mutta seuraava työpäivä on aina otettava huomioon suunnitelmissa. Tästä kesästä tuleekin siis miehen ja poikien yhteinen kesä, kun kundit viettävät lomaansa ja keksivät tekemisensä ilman minua. Olen iloinen siitä, että se kaikkien kolmen mielestä on hyvä juttu.

Yhteinen lomamme puolestaan on siis tuo vajaan kahden viikon lepoloma Hua Hinissä. Onneksi me olemme mestariluokkaa rennosti ottamisessa emmekä missään nimessä aio tätä matkaa käyttää nähtävyyksiin tai paikasta toiseen juoksemiseen. Pitkän kevään, miehen työvuoden ja poikien kouluaherruksen jälkeen odotamme kaikki neljä sitä, kun parkkeeraamme itsemme altaalle, uimme ja luemme, syömme hyvää ruokaa ja olemme vain. Ehkä käymme yömarkkinoilla, ehkä vierailemme temppelissä. Emme aio tehdä mitään selviä suunnitelmia, jokainen päivä näyttäköön noustessaan mitä tuleman pitää. Minä odotan myös vierailua hotellimme palkitussa kylpylässä, Barai Spa on ystävien ja tuttavien suositusten mukaan mieletön elämys. Aion siis minäkin astella sieltä ulos uutena ihmisenä.  

Mutta nyt matkaan, toinen päivä uudessa paikassa alkakoon!

Lapsiperheen lomatyylien plussat ja miinukset

Lomailu on lapsiperheitä voimakkaasti jakava asia. Toisten kiertäessä maailmaa vauva kainalossa pitäytyvät toiset tiukasti kotimaan kamaralla. Yhdelle perheelle kaupunkiloma on kauhistus, toinen laittaa palleron rattaisiin ja karkaa suurkaupungin kaduille. Joku perhe päätyy vuosi toisensa jälkeen samaan hyväksi havaittuun lomakohteeseen, toiselle edes sama hotelli ei tule toista kertaa kyseeseen.

Meille on kahdenkymmenen lasten kanssa tehdyn ulkomaanmatkan pohjalta kertynyt reippaasti kokemusta matkustustyylistä jos toisestakin. Kaikkea on kokeiltu ja erilaisten lomailujen plussat ja miinukset laitettu muistiin.

Rannalle vai kaupunkiin?

Lapsiperheen lomakonsepteista tunnetuin on niin sanottu Bamse-matka. Kyseessä on yksinkertaisesti lapsiperheelle suunniteltu kokonaisuus, joka tekee matkustamisen pienten lasten kanssa mahdollisimman helpoksi. Nimensä tämä lomailutapa on saanut luonnollisesti lastenklubista, jossa ohjaajien lisäksi lapsia viihdyttää Bamse-nalle.

Tällainen loma on erinomainen konsepti silloin, kun kaivataan mahdollisimman helppoa lomaa. Hotellit ovat erikoistuneet lapsiperheisiin eikä vanhempien tarvitse raahata mitään ylimääräistä kotoa mukaan. Huoneista löytyvät matkasängyt ja hotellien ravintoista reilusti syöttötuoleja. Eikä siellä syödessä pieni raivari haittaa, sillä samanlainen on todennäköisesti käynnissä myös viereisissä pöydissä. Bamse-konseptilla perhe pääseekin lomalle ilman ylimääräistä pohdintaa. Myös lasten viihdytys on tehty mahdollisimman toimivaksi, sillä lastenkerhot ja erilaiset aktiviteetit takaavat riittävästi tekemistä uimisen oheen. 

Toisaalta tällainen loma näyttää myös pakettimatkailun pahimmat puolet, tai ainakin minulle se teki niin. Bussimatka hotellille yhdessä oppaan kanssa vie kauemmin kuin taksilla itsenäisesti. Autenttisuuttakaan ei usein kannata lomakohteelta vaatia, sillä hotellikompleksi voi olla rakennettu keskelle ei mitään. Hiljaista lomaa toivovalle lapsiperheen kansoittama hotelli voi olla liikaa, sillä lapsista nyt luonnollisesti lähtee ääntä. Ruoka on kelvollista, mutta kaikille sopivaa ilman mitään erikoisuuksia. Henkilökohtainen inhokkini, eli aurinkotuolien varausruletti on myös voimissaan ja ymmärtäähän sen. Jokainen haluaa tietysti mahdollisimman lähelle allasta vahtimaan etteivät juuri omat piltit painu uppeluksiin.

Me olemme kokeilleet tällaista lomailua kerran Kreetalla. Kävi ilmi, että lapsemme pelkäävät lastenklubin maskotteja, joten saimme hyvän syyn päättää Bamse-lomailun olevan meidän osaltamme kokeiltu ja huonoksi todettu. Meillä nimittäin kukaan ei yhäkään koe tarvetta hengailla ohjatussa kerhotoiminnassa, vaan viihdymme koko perhe yhdessä altaalla uiden ja lukien päivästä toiseen. 

Kaupunkiloma on Bamse-reissun vastakohta. Lapsia asuu myös suurkaupungeissa, kaupoista saa vaippoja ja lastenruokaa ja vaunuilla sekä rattailla pystyy kulkemaan myös julkisilla. Kaupungissa lomaillessa yleensä tehdään kompromisseja lasten ja aikuisten lomatoiveiden kesken, mennään aamupäivällä museoon ja siirrytään siitä lounaan jälkeen leikkipuistoon. Kaupunkilomien plussia ovat kulttuuri, ruoka ja tunnelma unohtamatta ostosmahdollisuuksia. Miinuksia minun on suoraan sanottuna todella vaikea keksiä enkä allekirjoita lainkaan sitä etteikö lasten kanssa voisi lähteä kaupunkilomalle. Ehkä erittäin vilkkaat lapset voivat asettaa rajoituksia, mutta olisiko sekin vain asenne- ja sopeutumiskysymys? On ihan ok sanoa, että ei ole kiinnostunut tutkimaan museoita, raunioita tai taidenäyttelyitä. Sen sijaan on vähän väsynyttä käyttää lapsia tekosyynä sille ettei lähde. 

Lähelle vai kauas?

Kaukomatkoille lähdettäessä kannattaa olla oikea asenne. Lennot ovat pitkät, mahdollisesti vielä vaihdolla tai kahdella. Lapset voivat oireilla aikaeroa ja kohdemaan erilaista ilmastoa. Silti kaukomatkustus on aivan erinomainen tapa nähdä omasta poikkeavia kulttuureja sekä laajentaa tietämystä ja ymmärrystä muista maista ja toisenlaisista elämäntavoista. Kauas matkustettaessa kannattaakin panostaa helppouteen. Mikäli mahdollista, lentää vain yhdellä vaihdolla perille ja miettiä sopivaa matkustusajankohtaa tarkkaan. Valmiiksi kentälle buukattu kuljetus auttaa siirtymässä hotellille. Me olemme lentäneet lapsen kanssa vain länteen päin, mutta vajaan kahden kuukauden kuluttua kokeillaan miten reissu itään ja Thaimaahan sujuu. Ja sitten vain nauttimaan!

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä kauas. Lähimatkailu on tänä päivänä suosittua ja hyvä niin, sillä kotimaastamme löytyy vaikka mitä mahtavia kohteita. Helsingistä ei esimerkiksi tarvitse lähteä Porvoota kauemmas päästäkseen pienelle irtiotolle. Yö kivassa putiikkihotellissa, kiertelyä vanhassa kaupungissa, hetki leikkipuistossa ja hyvin syömään. Mikä tahansa suurempi kaupunki toimii myös lasten kanssa hyvin ja varman päälle pelaava varaa yön suurista hotelliketjuista lapsiperhe-eduilla. Huonoja puolia mietittäessä tulee ensimmäisenä mieleen Suomen kesä ja arvaamaton sää. Jos heinäkuun puolivälissä on satanut jo kuukauden, saattaa kotimaan sijaan haluta varmaan aurinkoon edes viikoksi.

Vuokraisinko talon tai lähtisinkö risteilylle?

Moni tuntemani lapsiperhe vannoo oman talon vuokraamisen nimiin ja me kokeilimme sitä myös kerran. Ajatus on ihana, tunnelmallinen villa esimerkiksi Italian maaseudulla, oma uima-allas ja oma rauha. Autolla pääsee tekemään retkiä lähiseudulle ja lasten kanssa kokkailu sekä pyykinpesu hoituu lomailun aikana näppärästi omassa keittiössä. Tällaisessa lomailussa on valtavasti hyviä puolia ja sillä pääsee myös näkemään kohdemaan oikeaa elämää ja arkea. Lasten rytmi ja rutiini on mahdollista säilyttää myös reissussa hotellielämää paremmin ja uima-altaalla on aina tilaa.

Toisaalta huvilalomailu ei esimerkiksi meille osoittautunut toimivaksi. Minä tuskastuin jo kolmantena päivänä tiskikoneen täyttämiseen, aamiaisen valmistamiseen ja kamojen keräilyyn ympäri taloa. Huomasin etten osaa rentoutua, sillä tekemistä oli aivan kuin kotona olisin ollut. Meillä myöskään lapset harvemmin lomilla käyvät ennen aikuisia nukkumaan, joten emme kaivanneet mahdollisuutta jatkaa iltaa esimerkiksi terassilla istuskellen lasten nukkuessa rauhassa makuuhuoneen puolella. Vaikka me osoittauduimmekin hotellityypeiksi, saattaa tämä olla juuri teidän perheenne tapa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Risteily Tukholmaan on tuttu monella, mutta entä jos lähtisikin kauemmas Välimerelle tai Karibialle? Tällainen risteily hdistää erilaisten lomien parhaat puolet. Lähes joka päivä pääsee tutustumaan uuteen kaupunkiin ja meripäivän voi viettää auringossa allaskannella. Lapsiperheelle tällainen lomailu on erinomainen tapa nähdä maailmaa, sen kun kiikuttaa tavarat hyttiin ja koti kulkee mukana koko ajan. Lisäksi laivoilla on ohjelmaa, tekemistä lapsille ja ruokailut hoituvat näppärästi omassa pöydässä oman tutun tarjoilijan toimesta. Huonoista puolista mainittakoon lähinnä hinta, etenkin useamman lapsen perheelle. 

Minne sinä lähtisit, jos juuri nyt saisit valita?

Kaupunkiloma keväisessä Pariisissa

Yllä oleva kuva on napattu Galeries Lafayette -tavaratalon kattoterassilta, jonne olimme äidin ja siskoni kanssa raahautuneet ostoskasseinemme juomaan samppanjaa ja fiilistelemään upeaa näköalaa. Ilma oli kaunis ja keväinen, Pariisi näytti kauneimmat kasvonsa meille turisteille. Oli rentoa, mutkatonta ja viipyilevää. Juuri sellainen muutaman päivän irtiotto, jota olin tiedostamatta tai ihan tietoisestikin kaivannut.

Treffasimme toisemme viime sunnuntaina lentokentällä ja samassa yhteydessä hoidettiin myös pikkukundien toimesta palmusunnuntain virpomisperinne kuntoon. Matkustimme kaikki pelkillä käsimatkatavaroilla ja minä olin kirjannut meidät kaikki sisään jo edellisenä iltana. Näin olimme hetkessä läpi turvatarkastuksesta ja löysimme itsemme samppanjabaarista istumasta. Lasillinen kuohuvaa, eväsleivät mukaan ja koneeseen. Kolmen yön loma oli alkanut.

Yövyimme hotellissa nimeltä Relais du Louvre ja se osoittautui edellisen matkan majapaikan tavoin nappivalinnaksi. Sijanti oli erinomainen Louvren kulmalla, toisella puolellamme Pont Neufin metroasema ja ihan lähellä myös toisen linjan pysäkki. Hotelli oli pieni, sympaattinen ja hyvin perinteinen avaimineen kaikkineen. Meidän huoneemme sijaitsi pohjakerroksessa ja erillisen wc:n sekä kylpyhuoneen lisäksi käytössämme oli oma patio. Kun hotelli lisäksi oli inhimillisen hintainen (alle 200 euroa yö) ja hyvin hoidettu sekä siisti, majoittuisin mieluusti seuraavallakin kerralla juuri tänne.

Ylin kuva on hotellin nettisivuilta, meidän huoneemme oli juuri  tämä kuvassa oleva vinkeän värisine seinineen. Minä nukuin kirjoituspöydän paikalle tuodussa sängyssä.

Ehdimme sunnuntaina hotellille saapumisen jälkeen jo lähteä kävelylle, käydä ihailemassa maisemia Pont Neufin sillalta ja istua syömään ja juomaan mukavaan bistroon. Jatkoimme matkaa kohti Notre Damea, mutta harmiksemme messun alkaminen juuri tuolloin esti aikeemme vierailla siellä sisällä. Sen sijaan päädyimme Hôtel de Villen, eli Pariisin kaupungintalon aukiolla sijaitsevan karusellin kyytiin ja palasimme hiljalleen takaisin hotellille tehden samalla suunnitelmia seuraavaa päivää varten.

Kaikkialla on kevät. Puut vihersivät, ilma oli lämmin ja lämpötila pysytteli n. 14 asteessa koko ajan. Olin lähtenyt rohkeasti matkaan ilman takkia, sillä villakangas olisi ollut aivan liikaa ja toivoin löytäväni kevättakin paikan päältä. Eikä tullut kylmä, kun yllä oli neulepaita, pitkät housut ja paksu huivi. Täydellistä, olkoonkin että paikallisten mielestä kevät oli pahasti myöhässä ja ilma tavallista koleampi. Meille kuitenkin kelpasi paremmin kuin hyvin.

Ensimmäisenä aamuna söimme aamiaista hotellissa. Siellä aamupala toimitetaan huoneisiin ja valinnanvaraa löytyy. Minulle oli varattu hyviä gluteenittomia sämpylöitä ja muutoin tarjottimilla oli kaikenlaista appelsiinimehusta croissantteihin ja muroista jogurttiin. Aamukahvi patiolla ei kuulostanut lainkaan huonolta suunnitelmalta. 

Maanantai oli siis ensimmäinen kokonainen lomapäivä. Ensimmäinen kohteemme oli Louvre, joka sijaitsi yhden tien ylityksen päässä hotellilta. Emme lopulta ostaneet lippuja etukäteen, mutta jono kulki nopeasti ja lähdimme luovimaan tietämme kohti Mona Lisaa. Äiti halusi nähdä sen pitkästä aikaa ja minä olin luvannut ottaa pojille kuvan tuosta maailman kuuluisimmasta maalauksesta. Matkalla toki näimme vaikka ja mitä, esimerkiksi upeita seinävaatteita ollessamme eksyksissä väärässä siivessä. Myös niitä toivomiani Delacroixin töitä pääsimme ihailemaan. 

Saatuamme riittävän annoksen taidetta oli aika suunnata toisenlaisten taide-elämysten pariin. Hurautimme metrolla oopperan taakse Boulevard Haussmannin tienoille ostoksille, syömään ja viettämään aikaa. Galeries Lafayetten tavaratalon kupoli ja sen alainen osa on aina yhtä vaikuttavan krumeluuri. 

Löydettyämme minulle takin, täydennettyämme kosmetiikkavarastoja Sephoralla, lounastettuamme ja kasteltuani farkkujeni takapuolen (en käsitä miten vaikeaa voi olla muistaa katsoa ennen kuin istuu) siirryimme tavaratalon katolle. Istuimme sohvaryhmään kattobaarissa, tilasimme pullollisen samppanjaa ja kaivoimme aurinkolasit esille nauttien kasvoille kuumana paistavasta auringosta. Tuollaisissa hetkissä minulle tulee usein ihana vapauden tunne. Oli mielettömän vapauttavaa olla juuri siinä ja juuri sillä hetkellä, valua hitaasti paikasta toiseen ja käyttää kaikki se aika, minkä halusin. Minnekään ei ollut kiire. En ole vähään aikaan nauranut niin paljon kuin näinä päivinä nauroin. 

Alkuillasta kävimme viemässä ostokset hotellille ja lähdimme siskon kanssa vielä tutkimaan Rue de Rivolin liikkeiden tarjontaa. Ostin miehelle ja pojille tuliaisia Gapista. Mies sai tumman farkkupaidan ja pojat heidän makunsa mukaiset t-paidat kesäksi, hieman kartutin myös esikoisen kouluvaatevarastoa. Pysähtelimme vähän väliä kaupasta toiseen, kävin ostoksilla paperikaupassa ja nappasin Starbucksista kahvin mukaani. Illalla kävimme vielä ennen ravintolaan menoa kurkkaamassa miltä hotellimme viereisessä, oikean rannan vanhimmassa kirkossa näyttää sisällä. 

Tiistai valkeni lämpimänä, mutta sateisena. Me kokeilimme vuorostaan läheisen kahvilan aamiaista omeletteineen ennen kuin metroilimme vasemmalle rannalle lähelle Eiffel-tornia. Tämä oli siskoni toive, minä puolestaan ehdotin tornin jälkeen käyntiä Musee d'Orsayssa. 

Vettä tuli, kengät olivat mudassa ja torni piilotteli osin udun sisällä.  Ihmisiä oli puistossa vain kourallinen, mutta jonot ylös torniin olivat ennallaan. Näin kertoi siskoni tullessaan hieman minua ja äitiämme myöhemmin läheiseen kahvilaan, jonne me olimme menneet tilaamaan samppanjat jo valmiiksi siskon vielä tutkiessa ympäristöä. 

Tähän liittyen, yhä saa välillä kuulla juttuja siitä kuinka Pariisissa ei pärjää muulla kuin ranskan kielellä. On harmi nähdä näiden yleistyksien elävän sitkeästi, sillä niissä yleensä ei ole mitään perää. Ei tässäkään. Olen vieraillut kaupungissa muistaakseni viidesti ja ranskan kielen taitoni rajoittuu kymmeneen lauseeseen. Olen aina tullut mainiosti toimeen, ymmärretyksi ja nimenomaan englannilla. Ikinä ei kukaan ole kieltäytynyt puhumasta tai ymmärtämästä, välillä mennään elekielellä ja saadaan sillä tavoin asia selvitettyä. Alkuun kohteliaat fraasit ranskaksi, väli englanniksi ja loppuun toivotukset ja kiitokset jälleen ranskan kielellä. Hyvin menee ja niillä kymmenellä lauseella pärjää.

Seuraavaksi nappasimme taksin ja annoimme osoitteeksi Musée d'Orsayn. Olin innoissani, olisi niin kiva nähdä vihdoin kaikki taideaarteet sen seinien sisäpuolella. Lähestyessämme museota aloin uumoilla huonoa, erityisesti nähdessäni korttelin ympäri kiertävän jonon. Ehkä nämä kaikki ihmiset eivät kuitenkaan olisi menossa museoon? Väärä luulo. Koko museon etupiha oli täynnä, jono todella kiemurteli pitkälle kadulle ja kulman taakse. 

Oli helppo todeta, että ei kiitos. Joku järki minullakin, en haluaisi jäädä seisomaan ulos sateeseen. Pariisissa olisi muutakin nähtävää ja päätimme taiteen sijaan lähteä kävelemään vasemman rannan katuja. Hetki meni, kunnes löysimme itsemme taas taksista matkalla pohjoiseen, määränpäämme olisi tällä kertaa eilisen tavaratalon viereinen Au Printemps. Yritin katsoa olisiko Tuileriesin puistossa sijaitseva taidemuseo Musée de l'Orangerie auki, mutta ei, sekin oli kiinni. Ei siis muuta kuin lisää ostoksia, myöhäinen lounas jälleen yhdellä viehättävällä aukiolla ja vasta illalla hotellille. Uskallan sanoa, että olimme lopulta kaikki tyytyväisiä päivän kulkuun. Jääpähän taas seuraavalle kerralle tekemistä.

Illalla pakkasimme tavaramme ja kävimme vielä istuskelemassa viinillä ja juustoilla sekä jäätelöllä lähistön baarissa. Keskiviikkoaamuna oli aika lennähtää takaisin kotiin, purkaa matkalaukut, ihastella ostoksia ja antaa tuliaisia rakkaille. Kolmen yön loma oli pituudeltaan juuri sopiva ja teki sielulle hyvää. Ja mikä parasta, omien ihmisten kanssa saaduille muistoille nauretaan ja niitä kerrotaan vielä pitkään.