Pieni laukkuostos

Olen monta vuotta käyttänyt pienen laukun tarpeeseen Vuittonin Evaa. Vaikka yleensä häärään arjessa tuon kaiken mahdollisen tarpeellisen ja tarpeettoman vetävän ison veskani kanssa, on pienellä laukulla paikkansa. Nyt olin jo jonkun aikaa miettinyt toisen laukun hankintaa ruskean monogram-kuosisen Evani oheen. Juhlaan minulla kyllä on clutcheja, mutta nyt halusin arkilaukuksi jonkun ihan erilaisen, helposti crossbodyna käytettävän tilaihmeen. 

Tässä se nyt on, Mulberry Small Bayswater Shoulder Bag. Tuo sininen väri ihastutti heti ja kun tavaraa mahtuu kaikki tarpeellinen, tein ostopäätöksen. Parasta on, että myös tämä, aivan kuten äitienpäivän huivihankintani, on käytettynä ostettu. Sanoinkin siskolleni, että tässä maailmassa on niin paljon uudenveroista ja vähän käytettyä hyvää tavaraa kaupan, että miksi ostaisin uutena. Pätee niin kesäpaikan sisustukseen kuin asustehankintoihinkin.

Laukku on hyvässä kunnossa ja todistetusti aito. Hihna yltää hyvin crossbodyksi tai sitten laukkua voi käyttää olalla. Sisällä on kaksi osastoa ja pieni erillinen tasku esimerkiksi puhelinta varten. Sisälle ei tarvitse tunkea tai asetella tavaraa, asia joka hieman häiritsee toisen pienen laukkuni kohdalla. Hopeanväriset metalliosat tuovat laukun ilmeeseen raikkautta.

Tuo väri on kyllä se kuuluisa kirsikka kakun päällä, yhtä aikaa klassinen, mutta ei lainkaan tylsä. Tätä laukkua tulen käyttämään vielä kauan. 

Avaimet - check!

Onko teilläkin aina avaimet hukassa? Päädyttekö tekin työntämään puolet päästä laukun syövereihin ja penkomaan epätoivoisesti, kun pitäisi vaikka saada auto käyntiin tai päästä alaovesta sisälle? Olen joskus puoliksi vakavissani harkinnut lasten hiekkalapion tuunaamista avaimenperäksi, kyllä löytyisi. Sitten totesin, että ehkä se avaimenperä itsessään auttaisi jo paljon.

Ostin alkuvuodesta Mulberryn alesta itselleni kauniin siniharmaan tupsuavaimenperän autonavaimiin. Kyllä nyt pitäisi löytyä! Olin nimittäin hieman yllättynyt tuosta koosta. Mutta toisaalta, kyllä tämä aina sen lapion voittaa.

Laukkuni mun

Postausta kaikista laukuistani on toivottu, joten tässä se tulee. Kuvat ovat taattua syksyn vähävaloista aikaa, mutta toivottavasti riittävän hyviä keltaisuudestaan huolimatta.

Ensimmäisen "merkkilaukkuni" ostin vuonna 2006, kun olin töissä pankissa opintojeni ohella. En ollut aikaisemmin ollut suuremmin kiinnostunut laukuista tai edes ymmärtänyt, että minullakin saattaisi olla niihin varaa. Odotin juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin ja lähdin etsimään sopivaa. Valinta osui Longchampiin, jonka Rouseau-malli on aika klassinen. Vihreään taittuva turkoosi sävy on ollut nappivalinta ja tätä laukkua olen käyttänyt paljon. 

Viikkoa myöhemmin ostin Stockmannin alesta tämän kellertävän Furlan. Jäi jotenkin päälle tuo ostelu. En ole käyttänyt laukkua enää vuosiin, joten järkevintä olisi laittaa se myyntiin.

Ensimmäinen Mulberryn ostokseni, nettikaupan alennusmyynnistä pari vuotta myöhemmin klikattu upean värinen East-West Bayswater. Pinkki väri on vaatekaapin piristys ja tämäkin laukku ollut hyvin käytettyjen joukossa. Yleensä otan tämän mukaan silloin, kun on tarve vain pienelle tavaramäärälle. 

Aloin odottaa esikoistamme loppukeväästä 2007 ja vauvan synnyttyä oli aika pohtia mitä tehdä hoitolaukkuasian kanssa. En ollut saanut asiaan selvyyttä aikaisemmin, mutta esikoisen ollessa parin kuukauden ikäinen marssimme miehen ja vaunuissa hengailevan lapsosen kanssa (esikoinen ei harrastanut pahemmin nukkumista) Stockalle ja ostimme tämän Longchampin Légende-laukun. Se oli loisto-ostos ja kuljetti kaikki minun ja esikoisen tavarat mainiosti toimien myös ihan normikäytössä minulla. En halunnut varsinaista hoitolaukkua pullotaskuineen ja vaippa-alustoineen, vaan tavallisen veskan, jolla olisi myös jatkokäyttöä. 

Kuopuksen synnyttyä kolme vuotta myöhemmin totesin, että nyt ei tila enää riitä. Seuraavan vuoden kuljimme lapsosten kanssa mukanamme tämä Longchampin laukku, johon sitten mahtuikin tavaraa ihan urakalla. Olen käyttänyt laukkua myöhemmin esimerkiksi lentokoneessa ja rantalomilla uima-allaskassina. Muovitettu pinta antaa paljon anteeksi. Ei ehkä mikään kauneuskilpailun voittaja tämä, mutta äärettömän käytännölllinen.

Myös tällainen ilopilleri löytyi kaapin perukoilta. Siskolta saamani Guessin laukku huutaa seurakseen kesäiltaa ja sandaaleja, siideriä ja hyvää musiikkia. En muista milloin olisin tätä viimeksi käyttänyt.

Taas yksi Longchamp. Tämä on vakkarilaukkuni ulkomailla. Se on riittävän tilava tavaroilleni, mutta samalla sen verran kevyt, että kulkee mukavasti olalla. Lisäksi siinä on vetoketju taskuvarkaiden varalle. Nykyään lasten kanssa tavaraa on lentokoneessa sen verran, että tämä kulkee kohteeseen matkalaukussa ja tulee perillä käyttöön.

Esikoisen ollessa pieni kävi mies viikonloppureissulla Milanossa. Tuliaiskassista paljastui tämä Guccin laukku. Oli mieluinen ja ollut käytössä yleensä iltamenoissa tai kun olen liikkeellä ilman lapsia.  

Uudempia hankintoja edustaa tämä Mulberryn Dorset Tote. Luottolaukku arkeen ja erinomainen matkustaessa. Todellinen tilaihme!

Toinen tilaihme tulee tässä. Ensiostokseni Vuittonilta, Neverfull ja kuosina Monogram. Saimme Helsingin liikkeessä niin hyvää palvelua, että oksat pois. Olemme saaneet aina. Tätä laukkua voisin ylistää ikuisuuksiin, niin kestävä ja tilava se on. Minulla on suurin koko, joka ei ole yhtään liian suuri. Sivussa olevat kiristysnauhat kurovat laukun paljon pienemmäksi, jos tavaraa on vähemmän. Ehkä käyttökelpoisin kaikista laukuistani.

Toinen Vuitton-ostos on sekin klassikko. Speedy 35 nimittäin. Rakastan tuota vaaleaa Damier Azur -kuosia kaikista Vuittonin kuoseista eniten. Valitettavasti se vain ei ole kovin käytännöllinen esimerkiksi yllä mainitussa arkilaukussa, olen sen verran huoleton kulkija. Toki katson etten iske laukkuani keskelle kuralammikkoa, mutta noin muuten ne ovat käyttötavaroita ja käytettäväksi tehty. En varjele niitä sen kummemmin. Tämä Speedy on hankittu äidin ja siskon kanssa tehdyltä matkalta Amsterdamiin. Ajattelen tätä ladylike-laukkunani. Tämän kanssa voi leikkiä Audreytä. 

Uusin hankinta, pisimpään mietitty. Mulberryn ikoninen klassikko Bayswater sävyssä Oak. Painava, mutta ei se haittaa. Tämän kanssa mikään ei haittaa! Käytän jatkuvasti.

Lopuksi vielä clutchit ja olkalaukut. Tämän MbMJ:n laukun sain mieheltäni, kun olimme Pariisissa kesäkuussa 2007. Ehkä miestä säälitti jatkuvasti hotellihuoneessa alkuraskauden vuoksi oksentamassa käyvä vaimonsa, sillä tämä tarttui mukaan Le Bon Marchén tavaratalosta. Tuo ostosparatiisi on muuten suosikkini Pariisin tavarataloista, se henkii vanhan ajan charmia ja sitä aikaa, kun tavaratalot olivat naisten paratiiseja. En ole käyttänyt laukkua pitkään pitkään aikaan, mutta tunnearvohan tässä on mieletön.

Ikuinen luottolaukkuni juhlissa tästä hamaan mummouteen. Yves Saint Laurentin klassinen clutch vielä siltä ajalta, kun YSL oli YSL eikä Saint Laurent Paris. Harmaanruskea sävy on täydellinen ja sopii vaatteisiin kuin vaatteisiin. Olen superiloinen, että aikoinani tämän ostin enkä jäänyt miettimään.

Iltalaukku tämäkin, Mulberryn pieni pussukka. Hopeanvärinen metallilaatta hohtaa harmillisesti salaman osuessa siihen, laukku itsessään on mustaa kiiltonahkaa. Myös tämän myymistä olen harkinnut, sillä käyttöä on vähän.

Kesällä 2009 olimme miehen ja esikoisen kanssa Lontoossa. Kun herrashenkilöt nukkuivat päiväunia, karkasin Selfridgesille ihan hotellin kulman taakse. Takaisin tulin tämän Fendin iltalaukun kanssa. Pidän tästä, mutta kuten yllä, en ole pahemmin käyttänyt. Nyt kun minulla on YSL:n clutch, tuppaavat muut iltalaukut jäämään vain säilytettäviksi komeron hyllyille.

Miehen antama hääpäivälahja viime syyskuulta. Ehdottoman kätevä olkahihnansa vuoksi ja kätkee sisäänsä paljon tavaraa. Vuittonin Eva Monogram-kuosisena on kannattava hankinta.

Lopuksi herää vain kysymys mistä kaikki nämä laukut ovat kaappiini tulleet. Niitä piti olla paljon vähemmän ja muut kootut selitykset perään!

Mulberry Bayswater

I'm in love. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessan mitä tulee uusimpaan laukkuhankintaani, Mulberryn Bayswateriin sävyssä Oak. 

Tämä laukku on keikkunut toivelistani kärkipäässä lähes kymmenen vuotta. Se on aina ollut mielestäni aivan superkaunis, klassinen ja elegantti. Ikuinen monella tapaa, kun sen kerran hankkii. Pitkään ajattelin, että tämä on täydellinen lahja sitten joskus, kun valmistun yliopistosta.

Sitten tuli Mulberryn paljon puhuttu hinnankorotus, juuri ennen laukkuhankinnan ajankohtaistumista, ja se siitä. Ajattelin etten todellakaan aio maksaa sellaista hintaa käsilaukusta, joku järki mukaan. Edullisesti alennusmyynnistä löytämäni Dorset-tote toimi hyvin ja Bayswater painui mielen perukoille. 

Olen todennut, että surullisena minusta tulee hamsteri. Alan haluta kaikenlaista tavaraa ja ostaa asioita. Ei hyvä. Paitsi silloin, jos sattuu törmäämään unelmiensa laukkuun käytettynä, juuri toivotussa värissä, moitteettomassa kunnossa ja kuitin kera. Silloin voi onnitella itseään hamsteri-ominaisuuden aktivoitumisesta.

Ja tässä tämä nyt vihdoin on! Laukku on siis käytettynä hankittu, mutta edellinen omistaja ei ole käyttänyt veskaa lähes lainkaan. Hinta, jolla laukun hankin, oli sitä mitä laukut "vanhaan hyvään aikaan maksoivat" ja pulitin sen tyytyväisenä. 

Ja tiedättekö mitä? Laukku on ollut käytössä juuri niin hyvä kuin aina olen ajatellutkin sen olevan. Se on täyttä nahkaa ja olemukseltaan ryhdikäs, se käy kaikkien vaatteiden kanssa ja kaikenlaisiin menoihin. Laukkuun mahtuvat kaikki tavarani hyvin ja sieltä löytää etsimänsä helposti. Tämä oli suurin harmitukseni Dorset Toten suhteen sen ollessa niin pehmeää nahkaa. En ikinä löydä laukusta mitään ilman valtavaa penkomista. Toisaalta taas se on erinomainen silloin, kun tavaraa pitää olla mukana paljon. Arjessa aloin kuitenkin menettää hieman hermojani.

Pienessä sisätaskussa kulkevat puhelin ja avaimet.

Muuten tavaralle on oikein hyvin tilaa ja sivuremmejä löysäämällä vielä vähän enemmän, jos tarvetta ilmenee.

Tässä pari kuvaa in action, kun oltiin perjantaina lähdössä esikoisen kanssa hammaslääkäriin. Laukkua tulee kannettua etupäässä tuossa kyynärtaipeessa, mutta hyvin se pysyy myös olkapäällä, kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Ja myös pyörän ohjaustangossa se roikkuu hyvin mukana. Kantokahvat ovat vahvaa tekoa, ei tarvitse pelätä niiden ratkeamista lainkaan.

Tänään olin liikkeellä päälläni paksu neuletakki ja yhä vaan laukku sujahti olkapäälle. Jos yhdistelmään lisätään vielä päällystakki, voi mennä liian naftiksi. Laukku on melko painava tyhjänäkin, mutta itseäni se ei vielä ole haitannut. Toisaalta taas olen käyttänyt sitä lähinnä töissä ja sinne ei ihan hirveästi tavaraa tarvita mukaan. Ne perusjutut, eli kalenteri, meikkipussi, toinen pussi kaikelle irtosälälle, lompakko, aurinkolasikotelo ja tätä rataa mahtuvat hyvin. Myöskään läpän aukaisu aina laukusta jotain kaivaessa ei ole vaivannut. 

Ette uskokaan miten tyytyväinen olen tähän laukkuhankintaani. 

Tai ehkä te uskotte, lienette itse joskus hankkineet jotain yhtä kaunista ja ikuista. My precious!

Pienen olkalaukun himo

Tämä on taas ihan "didn't see that coming" -osastoa. Olen aina ollut isojen laukkujen kannattaja. Tavaraa riittää ja sitä on mukana melkoisesti olkoonkin, että matkoille onnistun yleensä pakkaamaan todella kompaktisti ja tilaa säästävästi. Tavallisella kaupunkireissulla sieltä laukun uumenista sitten löytyy kaikenlaista. Esimerkiksi pikkuauto tai pari. 

Ykskaks ja yllättäen olen huomannut kaivanneeni muutamaan kertaan jotain pienempää laukkua. Esimerkiksi silloin, kun olen menossa hakemaan lapsia päiväkodista ja mukaan tarvittaisiin silmälasien lisäksi aurinkolasit matkaa varten. Ja tietysti avaimet sekä puhelin. Harvoin jaksan ottaa varsinaista isoa käsilaukkua tuollaiselle matkalle mukaan, joten tungen tavaraa taskuihin. Tai kun menen piipahtamaan kirjastossa tai postissa. Mitään välimuotoa kaapistani ei nimittäin löydy, se on valittava joko Neverfull tai iltalaukku, näin kärjistäen. 

Tämä Mulberryn Lily olisi aika ihana. Mutta kallis ottaen huomioon, etten tiedä kuinka paljon käyttöä oikeasti tällaiselle laukulle tulee. Helppokin tuo olisi olkahihnan ansiosta. 

Kuva: net-a-porter.com

Laitetaan hautumaan. Kun ei tässä sentään missään Alepan muovikassissa tavaroita nytkään tarvitse kuljetella. Tätä täytyy siis punnita osastolla tarve - halu. Yleensä näissä on homma tupannut kääntymään jälkimmäisen puoleen.

Loving the laukku

UPS:n mies soitteli ovikelloa iltapäivällä ja kannoin iloisena Mulberryltä tulleen lähetyksen keittiöön avaamista varten. Ei tarvinnut pettyä, ei tosiaankaan. Kaunis sävy, tilava laukku, pehmeääkin pehmeämpi nahka. Me so happy! 

Sisäpussukka säästää tonkimiselta, kun jotain pientä täytyy laukun syvyyksistä noukkia.

Mutta yksi pienoinen probleema tässä kyllä taitaa olla, nimittäin tuo laukun pohja. Nahka on niin pehmyttä, että pohja lörpöttää tuolla tavalla kuin viimeisessä kuvassa näkyy. Mitäköhän sille voisi tehdä? 

All you need is love. And a nice bag.

Ensin vähän taustaa tälle postaukselle. Kuopuksemme aloitti päiväkodin tämän vuoden elokuun viimeisinä päivinä ja hoitovapaa oli osaltani ohitse. Pojat ovat samassa tarhassa ja viettävät siellä kuutisen tuntia päivässä. Mies vie lapset aamulla aamupalalle puoli yhdeksään mennessä ja minä haen välipalalta siinä kahden - puoli kolmen kieppeillä. Tämän syksyn olen itse käyttänyt sekä työnhaun (jotain osa-aikaista tai -päiväistä on toiveissa) että ennen kaikkea opiskelun merkeissä.

Kymmenen yliopistolla vietetyn vuoden kunniaksi päätin valmistua. Olen tyypillinen tapaus, jolle on opiskelujen oheen tullut ensin töitä, sitten pari lasta ja taas töitä. Gradun tein esikoista odottaessani viisi vuotta takaperin ja viimeistelin lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Koska puuttuvat opinnot olivat lähinnä tentteinä tehtäviä olen kuluttanut nämä loppuvuoden kuukaudet lähinnä lukemiseen. Pari juttua suoritin istumalla ihan luennoilla, mutta etupäässä minut on löytänyt tästä sohvalta. 

Alkuperäinen suunnitelma oli valmistua nyt jouluksi. Tämä ei kuitenkaan ihan toteutunut, sillä kaksi tenttiä jäi odottamaan ensi vuotta. Molemmat aion suorittaa heti tammikuussa, joten kuukaudella viivästyi tämä suunnitelmani valmistumisesta. Eipä siinä mitään.

Nyt voidaankin siirtyä sujuvasti aiheeseen laukut. Minulla on ollut kesästä saakka nuden sävyinen Mulberryn clutch, jota en kuitenkaan ole oikein "osannut" käyttää. Lopulta päätin myydä sen parempaan kotiin ja tilasin itselleni Net-a-Porterilta toisenlaisen tilalle. Olen ehdottomasti kattavan, mutta järkevän laukkukokoelman kannattaja enkä halua haalia kaappiini mitään aika kivaa tai joskus käytettävää. Nude clutch on kuitenkin omaan vaate- ja asustekokoelmaani ehdottoman tarpeellinen klassikko ja sellaisen ostin. Bonusta tuli siitä, että kyseistä mallia löytyi vielä vanhalla logolla ja vanhaan hintaan. Nykyään Yves Saint Laurent on Saint Laurent Paris ja laukku entistä hintavampi. 

Tässä se siis on, YSL:n Belle du Jour clutch. Ikoni ja klassikko mitä laukkuihin tulee. Sävy on todella kaunis, harmaaseen taittava kylmä nude. Minä en tästä aio luopua ikinä. Plussaa tulee kauniista paketista, toiset nettikaupat ne vaan osaavat ja viitsivät panostaa.

Miten tämä sitten liittyy opiskeluihin? No, alunperin tämän oli tarkoitus olla valmistumislahja minulta minulle. Nyt se on lähinnä palkinto tästä syksystä, on nimittäin ollut ajoittain aikamoista pyöritystä lukemisten, lasten- ja kodinhoidon sekä miehen pitkien työpäivien kanssa. Katsotaan sitä varsinaista valmistumislahjaa sitten myöhemmin rahatilanteen mukaan. Ideoita on kyllä ja jotain ikuista sekä kestävää sen pitää olla. 

P.S. Tänään on ollut taas ihan hulinapäivä ja lepäämään en ole kauheasti ehtinyt. Esikoisen kanssa käytiin uudelleen lääkärissä ja pari tuntia takaperin kuopus yritti tehdä piruettia olkkarin pöydän päällä, kompastui ja iski silmänsä miehen pöydälle jättämän Vichy-pullon korkkiosaan. Tuloksena haava silmäluomeen ja varma musta silmä, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Lastenklinikalla olivat jälleen todella nopeita ja ystävällisiä, lasta olivat tutkimassa kaksi hoitajaa, lääkäri ja kirurgi. Nyt onnettomuusaltis kuopus, herkästi sairastava esikoinen sekä isänsä ovat kaikki nukkumassa. Pitäisi itsekin mennä, mutta pesen tässä vielä vähän pyykkiä ja juutuin sohvalle.