Kaksplus.fi

perjantai 30. elokuuta 2013

Pomp de Lux -kutsuilla

Kuten jo perinteeksi on muodostunut, pääsin toissapäivänä kuopuksen kummitädin emännöimille Pomp de Lux -kutsuille. Tällä kertaa mallisto ei iskenyt yhtä paljon kuin esimerkiksi edellisen syksyn mallisto, mutta toki kuvaston selailu toi monia kauniita vaatteita ostoslistalle. Selkeästi tämä on kuitenkin enemmän tyttöjen merkki ja sieltä osastolta löytyy vaikka mitä ihanuutta pienille ja vähän isommille prinsessoille. Poikien mallistosta pitää poimia muutamia helmiä monen yhdentekevän vaatteen joukosta. 

Olen ollut merkin vaatteisiin todella tyytyväinen. Trikoopaidat ovat kestäneet pesua ja pitoa erittäin hyvin, samaten päiväkotikäyttöön hankkimani neulepaidat ovat ahkerista pesemisistä huolimatta nyppyyntymättömät. Housuista meillä ei ole ollut kuin yhdet farkut kuopuksella, slimmi malli istuu hoikalle hyvin. Tällä kertaa tavallisia farkkuja ei pienille pojille ollut lainkaan, ainoastaan vauvamaisia resorivyötäröisiä housuja. Ei hyvä. Ei myöskään viininpunaisen ja sinapin väriskaala, joka ei minua kiinnosta. Onneksi sieltä löytyi sitten se sininenkin vaihtoehto yleensä joukosta. ;)

Hintaviahan nuo ovat suhteessa esimerkiksi Hennesin trikoisiin vaatteisiin ja vaikkapa farkkuihin, mutta laatukin on tosiaan hyvää. Tällä kertaa meillä odotellaan pakettina seuraavia alla näkyviä vaatteita, kaikki tarkoitettu päiväkotikäyttöön ja seuraavassa koossa nykyisin käytössä olevaan verrattuna. Löytyy sitten jemmoista vaattetta, kun herrat taas ottavat kasvuspurttia.

Kuopukselle tämä paita vihreänä ja esikoiselle sinisenä, farkkukankainen tasku on kiva yksityiskohta.


Esikoinen valitsi itse värin, joten viininpunaista tulee savunsinisen sijaan. Aakkosprintti rinnuksessa on kiva. 

Ihan peruspaita, mustavalkoista raitaa tällä kertaa. Myös tämä esikoiselle. 

Samaten tämä neulepaita tulee esikoiselle. Kuopus on viime aikoina saanut enemmän uusia vaatteita ja nämä jäävät sitten odottamaan pienemmän herran kasvua.


Kuopus sai vielä kahdet pehmeät housut, joita ajattelin sekä kotikalsareiksi tai talveksi päiväkotikäyttöön myös. Alle sukkahousut ja päälle nämä housut, niin on helppo ja lämmin leikkiä.


Ihan heräteostoksena laitoin tilaukseen myös trikoisen kaulahuivin esikoiselle. Iso kundi jo, joten pitäähän sitä olla päheä kaulahuivi kaulurin sijaan, jos kaupungille lähdetään. 


Bubbling under: jos molemmilla lapsilla ei jo olisi toppatakkeja talveksi odottamassa, olisin ehdottomasti tilannut tämän vihreän. Niin herkullinen!


Kaikki postauksen kuvat pompdelux.com.








torstai 29. elokuuta 2013

Shellac-geelilakkaus

Kotitalomme alakertaan on jokin aika sitten avattu kauneushoitola, jonka palveluihin kuuluvat myös kynsien kestolakkaukset. Minulla on aikanaan, kymmenisen vuotta takaperin ollut rakennekynnet, mutta otin ne häidemme jälkeen pois ja siitä saakka olen ollut tyytyväinen omiin kynsiini. Tällainen kestolakkaus kuitenkin kiinnosti ja kun halusin viime viikonlopun häihin tummat kynnet, päätin kokeilla. Ainakin minun käteni ovat niin kovalla koetuksella päivisin ihan vaan lukuisten pesujen vuoksi, että itse laitettu tumma kynsilakka kestää yleensä sen päivän.


Kävin siis ennen häitä laitattamassa CND Shellac -kestolakkauksen ja näissä kuvissa lakkaus on ollut viikon verran kynsissäni. Aluslakka, kolme kerrosta värilakkaa ja päällyslakka kovetettiin uv-valolla ja vaikka kasvuraja kynnen tyvessä onkin jo näkyvissä, ovat kynsien kärkiosat yhä moitteettomat. Tämä todellakin kestää!


Värivaihtoehtoja oli 13 ja minä valitsin tumman viininpunaisen. Myös kirkas punainen houkutteli, mutta tämä tummempi tuntui enemmän omalta. 


Lakan luvataan pysyvän hyvänä jopa kolme viikkoa, mutta minä epäilen kahden olevan itselläni aika maksimi. Sama ongelma oli aikanaan rakennekynsien kanssa. Omat kynteni kasvavat niin valtavaa vauhtia, että ovat kolmessa viikossa jo ruman näköiset. 


Kyllä näillä vielä viikon verran mennään, sitten pitää miettiä jatkoa. Luulen vähän, että tulen poistamaan lakkauksen ja tämä jää enemmän kertaluontoiseksi kokeiluksi. Ehkä seuraaviin juhliin jälleen, sillä ovathan nämä upean kiiltävät ja moitteettomat. Olen iloinen, että kokeilin lakkausta, mutta arkena riittänee nuden sävyn tai kirkkaan lakan sutiminen kynsiin. Huomattavasti armollisempi vaihtoehto jo kulumisen kannalta.


Huomatkaa myös kuvausalustaksi löytynyt Mauri Kunnaksen kirja Etusivun juttu. Suosittelen!

tiistai 27. elokuuta 2013

Hääpäivää odotellessa

Kahdeksas hääpäivä lähestyy. Itse päivä on ajoittuu ensi viikolle ja lähdemme viettämään sitä seuraavana viikonloppuna Porvooseen. Olemme aiemminkin yöpyneet Pariisin Ville -hotellissa ja sinne suuntaamme jälleen. Mies on buukannut huoneen, hommannut lapsenvahdit ja tehnyt illallisvarauksen, minä en sen kummemmin hommasta tiedä. Viimeksi yövyimme saunallisessa huoneessa, jossa oli valmiina odottamassa samppanjaa. Suosittelen hotellia lämpimästi, tällainen yhteinen irtiotto tulee ehdottoman tarpeeseen ainakin meille. 



Mies alkoi yhtäkkiä eilen illalla manailla sohvalla istuessaan, hän oli kuulemma myöhästynyt lahjahankinnoissaan. Olin aiemmin sanonut kuinka kiva olisi saada eräät beiget Louboutinit ja niitä mies oli jo kurkannut Net-a-Porterin sivuilta. Nyt kokoni oli kuitenkin myyty loppuun ja siitä manailu. Yksi mahdollisuus olisi ostaa puolta kokoa isommat kengät, mutta pelkään niiden olevan sitten liian väljät. Voi että, nämä olisivat niin täydelliset. Korkoa on 8,5 cm, minulle ihan maksimi.



Kuvat: netaporter.com

Koska kenkäidea meni nyt kiville, oli miehen seuraava ehdotus piipahtaa Pohjois-Esplanadilla, eräässä kulmaputiikissa. Ihan vähän olen kurkkaillut tätä Eva Pochette -laukkua:


Kuva: täältä.

Miehelle lupasin ostaa lahjaksi kunnollisen sykemittarin, mutta sanoin haluavani hänet mukaan ostoksille. Tulee sitten varmasti oikeanlainen ja mieluisa vekotin hankittua. Ainakin Suunto ja Polar ovat merkkejä, joita mies on katsellut. 

Hitsi vie, pitäisiköhän kuitenkin tilata nuo kengät. Ainahan ne saa palautettua, jos ovat liian isot. 


perjantai 23. elokuuta 2013

Syksyllä minä luen, osa II

Miltä näyttää käännöskirjallisuus ja ulkomainen kirjasyksy?

Ensin ilouutinen, Bridget Jones on palannut! Vielä ei ole tihkunut sen kummempia tietoja tästä kolmannesta osasta nimeltään Mad about The Boy. Joka tapauksessa Bridget on jälleen nyky-yhteiskunnan aallonharjalla ongelmineen ja tavoitteineen. Hetkessä kiinni, niin sanotusti, onnistuen välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Otavan sivuilla ilmoitetaan kirjan ilmestyvän marraskuussa. Ja minä tiedän, mitä teen sitten. Luen.


Henning Mankellin ennen julkaisematon pienoisromaani Haudattu (Otava) oli parin illan nopea lukukokemus. Ihan kuin olisi tavannut vanhan ystävän pitkän tauon jälkeen. Kertomus sijoittuu aikaan ennen viimeistä Wallander-kirjaa Rauhaton mies ja on kirjailijan mukaan viimeinen tarina, joka Wallanderista on olemassa. Tässä ei tärkeää ole selvitettävä tapaus, vaan Kurt, Linda ja muut tutut. 


Zadie Smith tuli yleisön tietoisuuteen teoksellaan Valkoiset hampaat ja on pysynyt listojen kärjessä siitä saakka. Uutuusteoksessaan Risteymiä (WSOY) eri taustoista tulevat nuoret hakevat suuntaa elämälleen ja pohtivat niin etnisiä juuriaan kuin tulevaisuuttaan.


Olen Kepler-koukussa. Nämä kirjailijapariskunta Ahndorilin salanimellä Lars Kepler kirjoittamat teokset ovat olleet menestys ja nyt minäkin olen ehtinyt lukemaan kyseiset kirjat Hypnotisoija, Paganini ja paholainen sekä Tulitodistaja. Sarjan neljäs osa Nukkumatti (Tammi) ilmestyy suomennettuna jo ensi kuussa ja jatkaa siitä mihin kolmas osa jäi. Joona Linna on jälleen tapahtumien keskiössä ja tällä kertaa myös hänen menneisyytensä. Itse en malttanut odottaa, vaan hain romaanin alkukielellä jo kirjastosta. Sandmannen on huippuhyvä!


Ranskalaista palkittua nykykirjallisuutta edustaa Marie NDiayen Kolme vahvaa naista (Gummerus), joka nimensä mukaisesti kertoo kolmen monikulttuurisen naisen tarinan. Jokaisen on tehtävä matka menneisyyteensä ja kohdattava juurensa voidakseen ottaa paikkansa maailmassa. Siirtolaiskysymystä ja naisen asemaa yhdistettynä vahvaan kieleen ja kerrontaan.



Lisäksi uutuuksia ilmestyy muun muassa Liza Marklundilta, Carlos Ruiz Zafonilta, Patricia Cornwellilta ja monelta muulta, erityisesti dekkaristeilta.  

Myös alkuperäiskielellä löytyy luettavaa, jos allekirjoittaneen tavoin ei halua odottaa suomennosten ilmestymistä. Erityisesti odotin uutta Wexford-romaania Ruth Rendelliltä, se kantaa nimeä No Man's Nightingale ja on nyt kaupoissa. 

Myös ruotsista kuuluu, kun Mari Jungstedtin uutuusromaani Du går inte ensam on ilmestynyt. Komisario Anders Knutas jatkaa tutkimuksiaan. Jungstedtin edellinen romaani on juuri ilmestynyt suomennettuna.

Donna Leon puolestaan jatkaa tuotteliasta linjaansa. Suomennoksissa ollaan päästy romaaniin nimeltä Turvasatama, jonka jälkeen on ilmestynyt vielä kaksi Guido Brunettista ja Venetsiasta kertovaa kirjaa lisää. Uusin, kahdeskymmenestoinen romaani sarjassa kantaa nimeä The Golden Egg.

Kaikki kuvat adlibris.com.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

BC vs. AD

Olen monta monituista kertaa miettinyt mikä siinä on, että äitiys ja lapset herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Vastakkainasettelu esimerkiksi lapsellisten ja lapsettomien välillä tuntuu tämän hetken yhteiskunnassa vallitsevan vahvana ja se on todella harmillista. Sitä jopa ruokitaan. On sallittua sanoa, että inhoaa lapsia, että ne pilaavat yksilön arkipäivän pelkällä olemassaolollaan. Miksi joku ei inhoa vanhuksia? Ja onpa ällöttävää, kun tuo keski-ikäinen mies puhuu puhelimeen raitiovaunussa, nyt meni päivä pilalle. Lapset ovat suojattomina helppo kohde ja totuus nyt vain on, että vanhempien elämä väistämättä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen lasten.

En minäkään kaikista ihmisistä pidä, mutta meitä on moneen junaan ja jokaisen kanssa on vain elettävä ja erilaisuutta siedettävä. Muuten ei maailma pyöri, se on ikävä fakta. Ja juuri kyky sietää erilaisuutta tuntuu nykyeläjältä olevan hukassa. Omista valinnoista poikkeavien sietäminen, erilaiset tavat elää ja olla sovussa, rinnakkain muiden kanssa. Yksi on mustasukkainen toisen uudenlaisesta elämästä, toinen kokee itsensä hylätyksi ystävän saatua lapsen ja elämän luonnollisesti keskittyessä ainakin aluksi etupäässä kotiin ja perheeseen. Milloin lapsiperheestä tuli kirosana?

Moni ystäväni kokee, että Suomi ei ole lapsiystävällinen maa. Voin itse käsi sydämellä todeta, että me emme ole saaneet huonoa kohtelua osaksemme tai sitten emme ole sitä vain huomanneet. Olen toisinaan hieman puusilmä ja keskityn omiin asioihini huomioimatta välttämättä toisia valtavasti. Ehkä se on onni tässä tapauksessa. Mutta asenneilmapiirin muutoksen olen huomannut ja siitä syystä olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Silti kukaan tuntematon tallaaja ei ole armottomampi toista kohtaan kuin toinen äiti. Valitettavasti.

Tässä muutamia huomioita niin puolelta jos toiseltakin.

1. "Ennen kuin sain omia lapsia en ymmärtänyt, että yksivuotias nyt ei välttämättä istu paikallaan kahden tunnin ravintolakäyntiä."


Tällaisia lausuntoja saa vähän väliä lukea naistenlehdistä, joissa joku neljääkymmentä lähentelevä puolijulkkis kertoo tuoreesta äitiydestään ja sen kokemuksista. Ja joka kerta lukiessani hämmästyn, että ihanko totta et ymmärtänyt. Tämä liittyy siihen oman elämänpiirin kaventumiseen vain oman navan ympärille, kun ei enää eletä suku yhdessä ja läheisessä kanssakäymisessä. Ei voida tietää ja sitä myöten odotetaan aivan käsittämättömiä. Mutta kai sen nyt jo maalaisjärki sanoo, että lapset ovat erilaisia kuin aikuiset. Tai ehkä ei sano, en minä tiedä. Jotkut saavat omia lapsia ja oppivat tietämään, toiset eivät ymmärrä koskaan. Huomioikaa kuvan valjaat, auttavat huomattavasti. ;)

2. "Mä en ainakaan ikinä tule käyttämään niitä hirveitä sanoja, kuten masuasukki, välikausihaalari, vessahätäviestintä tai taapero!" Kuvassa lapset välikausivarusteissaan.


Mikä niissä sanoissa nyt on niin hirveää? Miten ne eroavat tilinpäätöksestä, bruttokansantuotteesta, resursseista tai visiosta? Ne kertovat siitä maailmasta, jossa elää ja todellisuudesta, joka on vanhemmuuden myötä avautunut. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka hullaantuvat häneen. Ja osa sitä on hullaantua myös lapsen mukaanaan tuomaan todellisuuteen ja uudenlaiseen maailmaan. En tarkoita, että jokaisen äidin tai isän olisi alettava puhua vauvaa ilman yhtäkään selvää sanaa, hulluksihan siinä tulisi. Mutta ei se maailma siihen kaadu, jos punavuorelaishipsteri hankkii Reiman välikausihaalarin taaperolleen silläkin uhalla, että ei enää ole ihan kuin ennen siellä Torin jallupullien äärellä (pahoitteluni kärjistämisestä ja stereotypiasta jo heti kättelyssä). Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

3. "Meidän elämää ei lapsi ainakaan muuta yhtään. Se voi kulkea mukana, me mennään kuten ennenkin." 


Coolit mutsit eivät tee niin tai näin, vaan jatkavat omaa elämäänsä kuin ennen vauvan syntymää. Erityisen tärkeää on kuuluttaa tätä koko muulle maailmalle. Mikään ei muutu, sillä on noloa hävitä mammalandiaan. Voin kertoa, että ei ole, se on ihanaa. Arvatkaa miksi? Koska se on vapaaehtoista. Vauvalla on oikeus muuttaa vaikka mitä vanhempiensa arjessa. Ja kun sen hyväksyy, on jatko paljon helpompaa. t. Kantapään kautta oppinut.

4. "Jos minä ehdin käydä suihkussa ja syödä päivän aikana, niin kyllä sinäkin ehdit."


Vauvat ovat yksilöitä ja äidit ovat yksilöitä. Vaikka minä sitä ja tätä, siitä ei seuraa yhtäläisyysmerkkejä naapurin Annelin ja hänen Tanelinsa elämään. Ja jos äidit jotain ovat hanakoita tekemään, niin kertomaan miten meillä asia hoidetaan. Äideillä on hämmästyttävä tarve oikeuttaa omia valintojaan ja hakea niille hyväksyntää toisilta äideiltä. Usein tämä valitettavasti tarkoittaa toisen valintojen arvostelemista vaikka vain sivulauseessa. 

Yllä olevassa kuvassa kuopus esittelee erikoistaitoaan, lelukaaren alle nukahtamista. Minä itse olisin ehtinyt ottaa vaikka vaahtokylpyjä iisien ja sitterissä tai sylissä viihtyneiden poikieni seuratessa rauhassa kylpyhuoneen ovensuusta, mutta ei se ole mikään syy yleistää. Eikä varsinkaan auta Annelia, joka kanniskelee Tanelia kolmatta tuntia, sillä tuntuu pahalta antaa tämän huutaa, edes sen suihkun ajan. Kun on sinut omien valintojensa kanssa voi tukea toisia sen sijaan, että pönkittäisi omaa itsetuntoaan jokaisessa piikittelevässä sivulauseessa.

5. "Naapurin Eino otti tänään meidän Sirpan kädestä lapion, eikä sen äiti tehnyt mitään. Kyllä on huonosti kasvatettu lapsi!"


Mene, ota lapio Einolta, kerro ettei toisen kädestä saa ottaa ja anna se Sirpalle. Noin, homma hoidettu eikä tarvitse valittaa jälkeenpäin, sillä aina voi avata suunsa. Meillä ihmisillä ei ole silmiä selässä eikä kaikkea voi huomata. Sitten, jos Eino heittää kaksikymmentä kertaa hiekkaa Sirpan päälle ilman, että äiti tekee asialle mitään, voit todeta törmänneesi idarimutsiin jälkikasvuineen.

6. "Mä olen niin pazkamutzi, kun en muistanut antaa xylitol-pastilleja Jalmarille kahteen päivään. Nyt on kyllä niin huonot fiilikset, ja vähintään hammashoitolassa ruoskitaan odotusaulassa kaikkien nähden."


Ei ruoskita, sillä maalaisjärjen käyttö on sallittua. Muistan stressanneeni esikoisen kohdalla sitä, etten muistanut antaa hänelle noita penteleen pastilleja jokaisen ruoan jälkeen. Raahasin purkin myös ulkomaille mukaan. Ei auttanut, ei ainakaan siihen, että kaatumisten seurauksena lapselta on jo pari vuotta puuttunut molemmat etuhampaat. Olin vieläpä itse paikalla, enkä tuntenut syyllisyyttä. Minkäpä sille voi, välillä kaatuu ja hampaita tippuu. Siinä ei paljon pastilleilla ollut väliä. Mutta sitä maalaisjärkeä, sitä yleensä tulee lisää toisen lapsen kohdalla. Ruokaa, lepoa, rakkautta, läsnäoloa. Siinäpä ne tärkeimmät ja jos ne ovat kunnossa, on aivan sama jättääkö joskus lasten hampaat harjaamatta ihan vaan, kun ei millään jaksa tai laittaako dvd:n pyörimään kolmatta kertaa putkeen. 

8. "Jokainen äiti on paras lapselleen."


Ei ole. Maailma on täynnä huonoja äitejä, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. Mutta jos nyt jätetään nämä selvät tapaukset huomiotta, on väitteessä totuuden siemen. Huolimatta ruokintamenetelmästä (kahden totaalisen pullolapsen äiti täällä hei), vaippojen materiaalista (en harkinnutkaan kestoja), vaatteiden hintatasosta tai päivähoitokuvioista (I <3 päiväkoti). Ne ovat pieniä osia kokonaisuutta, jossa tärkeintä on paitsi lapsen, myös koko perheen hyvinvointi. 

Jälleen kerran sanon lopuksi armon puolesta. Olen avoimesti hullaantunut lapsiini, he ovat maailman upeimmat tyypit, jotka saavat tuntemaan tunteita, joita ei koskaan ennen. Ääretöntä onnea ja suunnatonta raivoa tai turhautumista. Ennen kaikkea he ovat kaksi ihmistä lisää, kaksi läheistä, joiden kanssa on ihan oikeasti todella mukava viettää aikaa. Ja kun ollaan päivä erossa, voidaan seuraavana yönä taas nukkua kaikki vierekkäin, ihan vaan koska on ollut ikävä. Kuten kuopus asian sanoi mennessämme kauppaan. "Mennäänkö ihan koko meidän perhe".


Sinä olet tosi hyvä äiti lapsellesi. Minä ainakin olen omilleni.



maanantai 19. elokuuta 2013

Dresscode:juhlapuku

Kirjoitin aikaisemmin, että olemme elokuun lopussa lähdössä häihin Saksaan. Nyt tuo juhlaviikonloppu on jo ihan lähellä, lähtö on tulevana perjantaina. Lennämme yhdessä sukulaisten kanssa Berliiniin, josta jatkamme eteenpäin pienempään kaupunkiin. Sunnuntaina sitten takaisin, maanantai kun on ihan tavallinen työpäivä.

Kirjoitin myös mietteistäni vaatteiden ja etenkin asusteiden osalta täällä. Sain jotenkuten päätöksen tehtyä, kun hommaan tuli muutama liikkuva osa lisää. Nimittäin itse hääkutsu kolahti postista ja tiedossa olikin iltajuhlaan pitkät helmat.


Juhlia on tiedossa itse asiassa kolmet. Perjantai-iltana menemme kasuaalisti morsiamen vanhempien luokse ja siitä vaatetuksesta selviää hyvin jollakin kaapista löytyvällä mekkosella, niitä kuitenkin riittää. Pikkupojat laittakoot siistit farkut ja pikeepaidat.

Lauantai-iltapäivällä laitan kirkkoon jo ennalta miettimäni Sandin mekon hiuskoristeineen ja YSL:n laukkuineen ja otan kengiksi nudet Pura Lopezin korkokengät. Niillä on hyvä jatkaa samppanjavastaanotolle ennen suuntaamista hotelliin ja vaatteiden vaihtoon, ne ovat erittäin hyvät jalassa. Kirkkoon laitan pojille kauluspaidat kravatteineen, slipoverit, suorat housut sekä juhlakengät. Pojat jatkavat näillä vaatteilla myös illan, sillä vaikka pidän juhlaan sopivaa pukeutumista erittäin tärkeänä, vierastan varsinaisia pukuja tai pikkutakkeja pienillä pojilla. Toisaalta mietin myös, että voisi olla aika kiva juttu vaihtaa skragat rusetteihin.

Iltajuhlan pukukoodina onkin sitten juhlapuku ja sehän tarkoitti kunnon pitkän iltapuvun hankkimista. Tein hyvän löydön Nextin verkkokaupasta, mutta helmaa oli sellaiset puolisen metriä liikaa. Niinpä vaate on parhaillaan ompelijalla lyhennettävänä, saan hakea sen keskiviikkona. Mies nappasi pari sovituskuvaa puvun tultua kotiin, tässä siis vielä liian pitkällä helmalla. Kengät tosin auttavat jo asiaa jonkun verran, mutta oli sitä silti lyhennettävä.



Pidän leningistä kovasti, se on ihan omannäköiseni. Päätin myös, että eivät ne Lubut ikinä tule käyttöön, ellen vain päätä niitä laittaa ja valitsin ne iltajuhlan kengiksi. Helma on nyt lyhennettävänä kyseisten kenkien mukaan sopivaksi. Punainen kynsilakka varpaankynsissä on must pohjan mukaan. 



Illalla en aio enää laittaa hiuksiin korkeaa fascinatoria, se tuntuu liialliselta. Myös kellon jätän pois ja vaihdan sen kolminkertaiseen helmirannekoruun, korviin myös helminapit ja sormiin tietysti vihki- ja kihlasormukset. Vielä pohdin pitäisikö hiuksiin hankkia jonkunlainen koriste, nutturaan laitettava kukka tai koru. Sisko lupasi laittaa hiukset, joten niiden kanssa ei tarvitse itse yrittää väkertää. Täytynee ehkä käydä katselemassa jotain sopivaa hiuskorua ja tehdä päätös sitten. Toisaalta minulla olisi myös vanhoja rintarosseja, joita voisi kokeilla kiinnittää pinnillä nutturan tyveen. Vielä viikko aikaa arpoa!


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Elokuu - uuden alku

Elokuun alussa olin jo lapsena aivan valmis palaamaan kouluun. Oli ihanaa ja jännittävää mennä ostamaan uutta reppua (joka syksy ostettiin uusi, mitä ihmettelen nykyään), kyniä ja muita kirjoitusvälineitä. Uusi penaalikin hankittiin aina silloin tällöin samaten kaiken ihanan pienen paperitavaran kanssa. Myöhemmin koulun alku ei enää ollut niin ihmeellistä, mutta mukavaa se on aina ollut. 

Elän vahvasti kouluvuoden mukaisissa sykleissä. Kalenterivuosi alkaa elokuusta, jolloin hankitaan uusi kalenteri. Niitä Vuittonin kalenterikuoria odotellessa piti käydä ostamassa ihan tuollainen peruskalenteri. Tärkeää on, että yhdellä aukeamalla näkyy yksi viikko, silloin pysyy homma hallinnassa. Ja paperikalenteri on itselleni aivan ehdoton, en käytä elektronisia kalentereita lainkaan. Ei ole suunnitelmissa ottaa käyttöönkään. Ilman kalenteria taas ei pärjää, asiat unohtuvat sekunnissa ellen kirjoita kaikkea ylös.



Myös päiväkotiarki on alkanut kaksi viikkoa takaperin. Vaateita lähti hoitoon iso kassillinen, kuravaatteita pesin vielä edellisenä iltana. Myös nimikointia on riittänyt, olen tässäkin tavoilleni uskollisesti superorganisoitunut. Ainakin niin kauan, kunnes tullaan kalsareihin ja sukkiin, niitä en ikinä jaksa nimikoida. Kaikkein kätevimmiksi olen havainnut nimitarrat, joita tilasin juuri uuden satsin. Niitä sitten lätkin vaatteiden pesulappuihin, tosin kumisaappaisiin olen kirjoittanut vain lasten nimet ihan tussilla. Pääasia on, että näkyy ja löytyy.


Sanoin yhdelle poikien päiväkodin hoitajista, että ei me tehty mitään ihmeellistä lomalla ja sitten jäin miettimään asiaa. Eikö tosiaan? 

Me kävimme ulkomailla ja isoäitiä moikkaamassa Itä-Suomessa. Huvittelimme Tykkimäessä ja Linnanmäellä ja tutustuimme Muumimaailmaan. Tapasimme ystäviä ja kävimme muutamissa juhlissa. Kävimme uimassa ensin Tapiolan uimahallissa ja myöhemmin mies käytti esikoista Kumpulassa sekä lapsuuskaupunkimme maauimalassa. Olimme isovanhemmilla ja kotimaisemissa vietimme aikaa muun muassa Kasinonrannan uimarannalla, leikkipuistossa ja kahvilassa. Pyöräilimme ja ulkoilimme. Kävimme Lasten kaupungissa, mies poikien kanssa myös Sea Lifessa sekä eläinmuseossa. Lopetimme loman katsomalla kesäteatterissa Eemelin seikkailuja.

Että taisin huijata. Takana on tosi kiva kesä. Ja tennarikausi sen kun jatkuu!











torstai 15. elokuuta 2013

Valoa kansalle


Olen jo oppinut lampun ja valaisimen eron, mutta puhun normaalisti sujuvasti lampuista ihan joka merkityksessä. Nyt voisi kuitenkin syksyn hämärän lähestyessä olla hyvä hetki esitellä niitä valaisimia, joita meidän kotoamme löytyy. Etenkin, kun poikien huonettakin valaisee taas jokin muu kuin paljas lamppu.

Le Klintin valaisinta olen ihaillut jo kauan, mutta en koskaan tullut hankkineeksi. Tänne nykyiseen kotiimme laitoin 172-valaisimen tilaukseen jo ennen muuttoa, vaikka paikkakaan ei ollut varmistunut. Jonnekin se oli joka tapauksessa saatava ja löysi lopulta paikkansa olohuoneesta. Koko on medium.




Tässä toinen pitkäaikainen toive, joka lopulta löytyi Huuto.netin kautta käytettynä. Erittäin hyväkuntoinen Boknäsin tripodi löysi sekin paikkansa olohuoneesta, varjostimen olemme vaihtaneet. Edellinen selvisi muutosta, mutta ei lapsista. 





Onpa muuten kaljun näköinen otos, kun pöydällä ei ole normaaliin tapaan kukkia, kirjoja, sanomalehtipinoa tai muutamaa lelua.


Olohuoneesta löytyy lisäksi Pentikin pienet pöytävalaisimet sohvan molemmin puolin. Varjostimet ovat uudet, aikaisemmat olivat ruskeakuviolliset. Nämä tuovat särmää.


Ruokapöydän yläpuolella leijuu Yki Nummen Lokki pienemmässä koossa, tupaantuliaislahjana saatu. Erittäin mieluinen, erityisesti pidän valon tasaisesta jakautumisesta niin, ettei se heijastu takaisin pöydän pinnasta. 




Keittiöstä löytyy myös Ikeasta hankittu valaisin, melko eleetön yleisvalo. Mieluinen tuollaisen kalastajamaisen lyhtymallinsa vuoksi.


Lastenhuoneessa oli ennen Ikean pallovalaisin, mutta se meni valitettavasti rikki. Uuden hankinnassa päädyimme Muuton Unfold -malliin vaaleanharmaassa sävyssä.




Lisää Pentikiä löytyy eteisestä, jossa hopeinen pallolampunjalka tervehtii tulijoita. Heijastuksesta bongaa kuvaajan yöhousuissaan.




Ja vielä kerran Pentik. Makuuhuoneen lampunjalat ovat miehen valitsemat, kun teimme pientä uudistusta edellisen asuntomme makuuhuoneeseen. Hyvin sopivat tännekin.




Tämä työpöydällä majaileva valaisin on Ikeasta ja ostettu ihan vaan kauneuden vuoksi. Todella viehättävä valaisin ja hyvä valo kaupan päälle.


Makuuhuoneessa ja työhuoneessa meillä on tällä hetkellä vanhasta kodista tuodut kattokruunut. Niiden tilalle olen ajatellut uusia valaisimia jossain vaiheessa, mutta aikahaarukka tämän suhteen on hyvin väljä. Jos jokin kaunis ja sopiva tulee vastaan, voin sen hankkia. Mikään kiire ei ole, olemassa olevilla pärjäillään oikein hyvin ottaen huomioon, että aikanaan tehdään huoneiden vaihtoa ja työhuoneesta tullee meidän makuuhuoneemme. Mitään väliaikaista en hanki, se on kantava ajatus kaikessa.