Brunssia ja Byredon tuoksuja

Viime viikonloppuna pääsimme valmiiseen pöytään, kun lähdimme viettämään päivää pienimmän kummipoikamme perheen luokse. Meillä on etäisyyttä välillämme sellaiset sata kilometria, mutta nopeasti sen taittaa moottoritietä pitkin. Usein emme arjessa enää tapaa äitiyslomien tavoin, mutta säännöllisesti onneksi kuitenkin. 

Olemme tunteneet toisemme siitä saakka, kun meidän esikoisemme ja ystäväperheen toinen lapsi olivat vauvoja. Ja nykyisin kun treffataan neljän aikuisen ja seitsemän lapsen voimin, on meno taattu. Lapsilla on toisistaan ikäkaverit ja omani puhuvat usein kuinka tärkeitä ystäväperheen pojat heille ovat välimatkasta huolimatta. Ja siinä missä me naiset olemme ensin ystävystyneet, ovat miehemmekin nykyään samoissa porukoissa vaikuttamassa. Mikä siis luontevampaa kuin kokoontua yhteisen brunssipöydän ääreen synttäreitä juhlistamaan. 

Paitsi että kattaus oli viimeisen päälle, oli sitä myös tarjottavien valikoima. Aloin jopa harkita myslin tekemistä itse, sen verran hyvää se oli. 

Istuimme pöydässä hartaasti pikkuväen jo häivyttyä omiin puuhiinsa ennen kuin oli aika lähteä kaupungille. 

Miehet lähtivät isompien kanssa Radio- ja tv-museoon radiomastojen alle ja me naiset pienimmän vaunulaisen kanssa kaupungille. Käyntikohdekin oli selvä, putiikki jonne pitkään oli pitänyt mennä, mutta jonne koskaan en ollut vielä päässyt. Tällä kertaa onnisti ja työnsimme vaunut lahtelaisen Petit St Louis -liikkeen kynnyksen yli.

Petit St Louis on Byredon tuoksujen ainoa jälleenmyyjä Suomessa ja sen lisäksi valikoimasta löytyy merkin tuoksukynttilöitä, Kusmi-teetä sekä vaikkapa Acnen vaatteita. Myös Support your local -merkin paitojen voittokulku on alkanut täältä ja minulla oli mielessäni tuoksu itselleni ja isänpäivälahja miehelle alkaessani tutkia valikoimaa.

Paikan toinen omistaja Heidi johdattelikin meidät tuoksumatkalle, jossa sitä omaan nenään parhaalta tuoksuvaa hajuvetta etsittiin tiedon ja tunteen kautta rauhallisesti ja perusteellisesti. Saimme tietoa tuoksuista, niiden perustajasta ja siitä mikä idea koko Byredon takana on. Kaikkia tuoksuja ei suinkaan haisteltu, vaan jo alusta saakka lähdettiin siihen suuntaan, mikä itsestä parhaalta tuntui. Aivan erinomaista asiakaspalvelua, sitä tuolta saimme.

Miten niiden hankintojen kanssa sitten kävi? Niitä kyllä tein, mutta vain miehelle. Päästyämme valintaprosessin aikana Super Cedar -tuoksun kohdalle ajattelin heti, että tämä on mieheni tuoksu. Koska itselleni ei ollut tullut vastaan sellaista heti oikealta tuntunutta suosikkia, päätin ostaa hetken tuumimisen jälkeen miehelle tämän muun muassa ruusun terälehtiä, seetripuuta, silkkiä ja myskiä kantavan pullon. Hänkin on itseni tavoin käyttänyt vuosia jo yhtä tai kahta vakiovalintaa. Itselleni pyysin testerin suosikikseni nousseesta Mojave Ghost -tuoksusta. Katsotaan olisiko siitä omaksi seuraavaksi hajuvedekseni.

Sen lisäksi miehen toisesta paketista paljastui Support your local -college, joka ainakin ensikäytöllä vaikuttaa laadukkaalta ja kestävältä. Näyttää myös hyvältä tummansinisten kapeiden farkkujen kanssa, jotka mies kuutena päivänä seitsemästä jalkaansa vetää. Ei näistä isänpäivälahjoja tullut, mutta en malttanut olla antamatta paketteja heti. Mies oli juuri tuolloin keskellä pitkää työputkea ja monesti olin herännyt aamuyöllä siihen, että hän vihdoin ehti tulla hetkeksi nukkumaan. Mikä siis sopivampi ajankohta kuin nyt, vähän iloa ja hyvää mieltä keskelle arkea. 

Isänpäivälahjaksi olin ostanut sitten vähän myöhemmin Happy Socksit, mutta ne kuopus ehti kiikuttaa onnellisena halauksen kera isälleen ennen kuin ehdin ehdottaa niiden paketoimista. Ehkä kolmas lahjayritys sitten toden sanoo!

Kampaajakäynnin satoa

Kun ei enää muista milloin on viimeksi istahtanut kampaajan tuoliin, on syytä varata aika pikapikaa. Myös kesäauringon myötä punertavaksi haalistunut hius sekä mukava harmahtava juurikasvu kertoivat omaa kieltään. Ei siis muuta kuin luottokampaajani penkkiin ja tukka kuosiin.

Vasta tästä kuvasta huomasin miten pitkiksi hiukset ovat keväästä venähtäneet. Ei ollut enää polkasta tietoakaan, pituus ulottui reippaasti hartioille. Tämä on meille kaikille neljälle tässä perheessä yhteistä, hiukset ja kynnet kasvavat hurjaa vauhtia.

Aika pienellä muutoksella mentiin tällä kertaa. Väri syvennettiin takaisin keskiruskeaksi ja latvoista napattiin pari senttiä pois. Halusin jättää hiukset hieman pidemmiksi kuin parilla aiemmalla kerralla, niitä on kiva pitää näin auki. Tuo laineisuus ihmetyttää edelleen, kun olen tottunut piikkisuoraan hiuksistoon. Lapsia nauratti, kun kerroin miten äidin hiukset ovat olleet joskus punaiset, joskus vahvasti violettiin taittuvat tummat. Ne ovat myös olleet melkein mustat ja kahdella kerralla vaalealla raidoitetut. Mutta tämä on minun värini. 

Seuraavina päivinä kiikutin kampaajalleni myös jälkikasvuni ja pyysin leikkaamaan etenkin sivut ja niskan todella lyhyiksi. Siihen päälle sitten iltaisin pesuja pajunkuorisampoolla kuten yleensäkin ja ekstrana aamuisin estosprayta päälle. Kyllä vaan, ensimmäinen täivaroitus tälle syksylle on kilahtanut sähköpostiin Wilman myötä.  

Kauneushaaste

Törmäsin alla oleviin kysymyksiin Nannin kirjoittamassa Suortuva-blogissa ja nappasin haasteen samantien itselleni. Minusta näitä on mielenkiintoista lukea ja monesti pienet satunnaiset tiedonmuruset tuovat ihmisestä aivan uusia puolia esille. Tässä siis vastaukset kymmeneen kauneusaiheeseen kysymykseen, olkaa hyvät.

1. Varhaisin meikkimuistosi?

Näitä minulla on kaksi kappaletta. Ensimmäinen on se, kun äidin kanssa yhdessä mentiin ostamaan minulle ensimmäinen oma hajuvesi. Ostosretken kohteena oli luonnollisesti Stockmann, jossa tuolloin hajuvesiä myytiin heti Aleksin sisäänkäynnin oikealla puolella. Valintani oli Chloen Narcisse. Muistan yhä selvästi miltä se tuoksuu.

Toinen muisto liittyy ala-asteen viimeisille luokille, kun parhaan ystäväni kanssa aloitimme tutustumisen meikkaamisen saloihin. Kävimme Anttilassa katselemassa erilaisia meikkejä Anytimen ja muiden halpismerkkien valikoimista ja ostoslistalle tuli muun muassa kakkuripsiväri. Varsinaisen meikkaamisen aloitin vasta yläasteella.

2 Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?

Meikkipussissa kulkee joka päivä mukana sama perusarsenaali. Siellä on puuteri, kaksi huulikiiltoa ja huulirasva. Niillä pärjää.

3. Lempituoksusi?

Olen erittäin uskollinen mitä tulee hajuvesiin ja löydettyäni mieluisan pysyn siinä. En myöskään vaihtele tuoksua päivästä tai tilanteesta toiseen, vaan käytän yhtä kerrallaan. Kaksitoista vuotta sitten häidemme aikaan muistan käyttäneeni Chanelin Chancea. Sen jälkeen olen käyttänyt kahta tuoksua pullollisen vuorotellen. Nämä ovat Guerlainin Champs-Élysées ja Hermésin Kelly Calèche. Nyt on jälkimmäinen menossa.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?

Säännöllinen ihonhoito on kaiken perusta. Meikit pitää puhdistaa joka ilta vaikka kuinka väsyttäisi ja omalle iholle sopivat laadukkaat tuotteet tekevät paljon. Iho-ongelmissa kääntyisin herkästi asiantuntijan puoleen, sillä kaunis ja hehkuva iho tekee kaikesta meikkaamisesta niin paljon helpompaa. Minä itse olen käynyt kosmetologilla kaksitoistavuotiaasta saakka ja tällä hetkellä luotan Dermalogica-hoitolinjaan.

5. Uusin kosmetiikkalöytösi?

Olen säälittävän urautunut mitä ihonhoitoon ja meikkaukseen tulee ja käytän samoja hyväksi havaittuja tuotteita ellei ole pakko ostaa jotain muuta. Siispä sanon Sephoran oman sarjan huulirasvat, joita löytyy niin puikossa kuin sormella levitettävinä versioina. Erityisesti tuo toisessa kuvassa näkyvä rasiamalli on suosikkini.

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?

Ensimmäisenä tulee mieleen parikymppisenä kokeilemani vaaleansininen luomiväri. Ei hyvä, etenkään kun muista yhä sen valokuvan, jossa olin luomet kulmaluulle saakka sinisinä.

7. Meikkivoiteella vai ilman?

Nykyään yhä enemmän ilman. Ennen käytin meikkivoidetta päivittäin, mutta Dermalogican primerin löydettyäni käytän lähes pelkästään sitä arkisin. Pieni määrä riittää tasoittamaan ihon sävyä ja virheitä ja tuntuu freesiltä kasvoilla. Meikkivoiteen säästän sitten pidempiin menoihin tai juhliin.

8. Eyeliner vai kajal?

Kajal, sillä en ole koskaan kokeillutkaan eyelineria.

9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?

Näitä on kaksi. Diorin Nail Glow -kynsilakka on laiskan lakkaajan pelastus. Minua nyppii suunnattomasti se, että värilakka pysyy niin huonosti. Siksi sitä ei tule usein laitettua ja kynnet saavat olla mieluummin nudet. Diorin lakka antaa kauniin kiillon ja huolitellun ulkonäön kynsille. Toinen luottotuote on Chanelin Coco Rouge Shine -huulikiilto. Tuntuu huulirasvalta, mutta antaa kivasti väriä. 

10. Tuote, jota haluaisit kokeilla?

Dermalogican uutuudet, joista aion kysellä seuraavalla käynnillä luottokosmetologini luona. Ainakin uusi kuorinta kiinnostaa.

Haaste lähtee eteenpäin kaikille Kaksplussan bloggaajille. 

Kulmien kestopigmentointi

Minulla on ollut kestopigmentoidut kulmakarvat vajaat kymmenen vuotta. Tai tatuoidut, kuka mitäkin termiä haluaa käyttää. Nyt oli aika taas kerran uusia väritystä ja kävin syyslomalla hoitamassa asian. 

Kulmani kestopigmentoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja väriä uusittiin ja lisättiin kolme vuotta myöhemmin. Nyt viisi vuotta edellisen käynnin jälkeen havahduin siihen, että väri on ajan mittaan haalistunut. Sitä oli kyllä vielä, mutta haalistuessaan kulmat olivat muuttuneet myös harmahtaviksi. Oli siis aika kestää pieni hetki nipistelyä ja laitattaa kulmat kuntoon. Yritin etsiä tähän kuvaa alkutilanteesta, jossa kulmakarvat näkyisivät kunnolla. Väri pysyy minulla todella hyvin, mutta kuten sanottua, lämpöä oli kulmista kadonnut.

Kulmien osalta asia on kuten monessa muussakin, eli halvalla ei saa hyvää. Tärkeintä on löytää taitava tekijä ja tuttavien suosituksia kannattaa kysellä. Asiansa osaavilla tekijöillä on myös usein kalenteri buukattuna pitkälle tulevaisuuteen ja mikään hetken mielijohde kulmien tatuoiminen ei siis usein ole. Paitsi jos tarttuu vähän epämääräisempään tarjoukseen. Trust me, ei kannata. Pahimmillaan saat huonolaatuisilla väreillä tehdyt tasaisiksi väritetyt mustat pölkyt tuohon silmien ylle ja siinä sitä sitten ollaan.

Minun tekijäni ei käytä kulmille suunnattuja pigmentointivärejä, vaan tekee myös kulmat tatuointiväreillä, samoilla millä esimerkiksi mieheni jalka on väritetty. Ne paitsi kestävät hyvin, ovat turvallisia ja varmasti tutkittuja. Pigmenttiväreillä on kuulemma myös tapana kulua nopeammin ja muuttua ajan myötä, ruskea esimerkiksi alkaa herkästi punertaa. Myös itse pigmentointityö tehdään tatuointivälineillä ja väriaine viedään neulalla ihon alle, ei ihan yhtä syvälle, vaan lähemmäs ihon pintaa. Tekijä piirtää pieniä viivoja ihoon karvoja myötäillen ja tulos on todella aidon näköinen. Omat kulmani väritettiin tällä kertaa puhtaalla pehmeällä ruskealla, mutta värejä voidaan hyvin myös sekoittaa halutun lopputuloksen takaamiseksi. Ja kun kulmat ihan ensiksi muotoillaan haluttuun malliin, voidaan mahdollisia koloja esimerkiksi täyttää vaivatta.

Valmiit kulmat ovat olleet itselleni iso helpotus mitä meikkaamiseen tulee. Kasvot saavat ryhtiä ja aamutoimet nopeutuvat. Olen monta kertaa miettinyt myös pigmentoituja silmänrajauksia, mutta joka kerta tullut samaan lopputulokseen. Tykkään laittaa välillä pelkkää ripsiväriä ja en koe tarvitsevani pysyviä rajauksia. Laitan sitten rajauskynää, kun siltä tuntuu. 

Ja nyt, tervetuloa meikittömien kasvokuvakavalkadien pariin. Toimenpiteen jälkeen suositellaan muutaman päivän meikkaamattomuutta ja kulmia rasvaillaan ahkerasti. Pikkuhiljaa, itselläni neljäntenä päivänä teosta, kutina lisääntyy ja ylimääräinen väri alkaa irrota pieninä lastuina tai murusina. Ensimmäinen kuva on otettu samana päivänä, kun kulmat tehtiin. Ne ovat vielä tässä vaiheessa hyvin tummat.

Tässä kuvassa, joka on otettu kaksi vuorokautta pigmentoinnin jälkeen, minulla ei ole mitään muuta meikkiä kuin ripsiväriä. Kulmat tekevät kyllä niin paljon.

Seuraavan kuvan nappasin viisi päivää pigmentoinnista. Nyt kulmat kutisevat ja niitä saa olla jatkuvasti rasvailemassa pumpulipuikolla. Väriä on myös alkanut irrota ja yritin kuvata, kuinka toisen kulmakarvan etuosassa on selvästi vaaleampi alue. Siitä ylimääräinen väri on jo irronnut. 

Lopputulos kahdeksan päivää pigmentoinnin jälkeen ja kulmat ovat kunnossa. Ylimääräinen väri on irronnut ja liika tummuus poistunut samalla. Tässä kuvassa olen lähdössä töihin eikä minulla ole muuta meikkiä kuin ripsiväriä ja huulikiiltoa.

Tähän mennessä olen pärjännyt kulmien tatuoimisella ja hampaiden valkaisulla, eli tällaisilla semi-pysyvillä kauneudenhoitotoimenpiteillä. Olen kuitenkin itseni kohdalla ihan pro Botox, kunhan sen aika koittaa. Mielenkiinnolla odotan milloin ja mikä on seuraava askel, kun olen tarpeeksi katsellut noita silmien alla olevia ryppyjä. Niiden tuloa ei voi estää, mutta onneksi niille voi tehdä jotain. En usko asettuvani koskaan veitsen alle, mutta erilaiset pistoshoidot tai mesolangat, tervetuloa kasvoilleni. 

Polkkatukkainen leidi

Kesän aikana alkoi tulla sellainen fiilis, että oma tukka on ihan plääh. Kiinnihän se on viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta yleensä esimerkiksi ponnari on tuonut tarpeeksi vaihtelua. Nyt sekin tuntui olevan ihmeellinen roikko varustettuna takuilla. Olisiko siis uuden aika?

No oli! Eräänä päivänä polkkatukka alkoi tuntua hyvältä idealta ja tuttujen kannustettua varasin samantien ajan kampaajalleni. Kolme päivää myöhemmin kuontalo näytti tältä, kun reipas määrä hiuksia oli jäänyt kampaamon lattialle. Ihanan kevyt olo!

Olimme kampaajani kanssa yhtä mieltä siitä, että leikkauksen tulisi olla mahdollisimman klassinen. Polkka on leikattu edestä hivenen pidemmäksi kuin takaa, mutta vain vähän. Jakausta voi pitää niin keskellä kuin sivullakin. Periaatteessa hiukset saa ponnarille, mutta vain periaatteessa. Käytännössä ponnari on sellainen säälittävä töpö. 

Väri on sama kuin ennenkin, pidän tuosta suklaanruskeasta sävystä paljon. Olen kokeillut kaikki mahdolliset tummat värit punaiseen tai violettiin vivahtavasta mustaan ja tämä on eniten minua. Hyväksi havaittua ei siis ruvettu turhaan muuttamaan. Siinä missä postauksen ylin kuva on otettu sen jälkeen, kun hiukset on kampaajalla suoristettu, on tämä seuraava ihan vaan pesun ja kuivauksen jälkeen napattu. Tästä näkyy hyvin tuo jännä pieni laineilu, milloin se on tullut hiuksiini, sitä en tiedä.

Ja arvatkaa mitä, olen ollut viime torstaista saakka jatkuvasti hiukset auki. Neljä päivää muodostanee ehdottomasti epävirallisen ennätyksen, katsotaan kuinka kauan tätä jatkuu. Joka tapauksessa hiukset ovat nyt hyvin mieluiset. Tämä muutos oli ehdottomasti tarpeen.

P.S. Huomasitteko uuden bannerin sekä taustan? Vähän vaihtelua myös blogin ulkoasuun. Myös Instagram löytyy nyt tuosta oikealta sivupalkista.

Off we go!

Kaikki alkaa vihdoin olla kunnossa, kynnet on laitettu ja tavaratkin löytäneet paikkansa yhteensä viidessä laukussa. Kaksi isoa menee ruumaan, kolme trolleytä kulkee kanssamme koneeseen. Minä matkustan luottolaukku käsimatkatavarana, Neverfull ei petä koskaan ja sinne uppoava tavaramäärä on uskomaton. 

Olen ajastanut postauksia tulevaksi parin päivän välein niin, ettei blogi ihan tyystin hiljene allekirjoittaen huidellessa muilla mailla. Muuten palataan reissukuulumisten myötä reilun viikon kuluttua.

Ei muuta kuin kello herättämään kolmelta ja matkaan. Adios!

Mitä kävi geelilakkaukselle?

Seurantaraportti Sally Hansenin Miracle Gel -lakasta, olkaapa hyvät. Ensimmäisen vuorokauden kuvat saittekin nähtäväksi jo postauksen yhteydessä ja vielä kaksi vuorokautta lakkauksen jälkeen näytti tosi hyvältä. 

Kolme vuorokautta lakkauksesta alkoi pientä, vielä hyvin minimaalista kulumaa näkyä erityisesti keski- ja etusormien kynsien päissä.

Neljä päivää lakkauksesta kulunut ja kynnet jo aika huonossa kunnossa. Tosin tässä vaiheessa olin jo tehnyt erilaisia siivoushommia kesäpaikalla, joten kynsilakka oli myös tavallista suuremmalla koetuksella.

Viisi vuorokautta myöhemmin, juuri ennen lakan poistamista. 

Summa summarum, Sally Hansenin lakka on oikein tervetullut uutuus. Viikonlopun mittaiset menot sen kanssa pärjää mainiosti ilman korjailutarvetta ja vähemmän kotitöitä tekevä voi päästä koko työviikon lävitse huolehtimatta kynsistään. Sama pätee, jos ei ole niin supertarkka siitä onko lakka lähtenyt lohkeilemaan yksittäisistä kynsistä vai ei. Uskaltaisin sanoa, että mikäli ei ole jatkuvasti uittamassa käsiään pesuvedessä, on tämä hyvinkin maanataista perjantaihin kestävä kiireisen ihmisen pelastus!

Geelilakkaus kotikonstein?

Luin Sally Hansenin Miracle Gel -kynsilakoista Meikkipää-blogista muistaakseni joskus keväällä. Lakka, jolla saisi salonkilaatuisen ja ennen kaikkea kestävän lakkauksen kynsiin kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Minä nimittäin käyttäisin värillisiä kynsilakkoja enemmän kuin mielelläni, mutta mikään kokeilemani ei tähän saakka ole kestänyt muutamaa hassua päivää pidempään lohkeilematta. Ei, vaikka käyttäisin alus- ja päällyslakkaakin. Ja koska en jaksa olla laittamassa kynsiäni joka toinen päivä, olen suosiolla pysytellyt nudeissa ja värittömissä lakoissa. Nyt Sally Hansenin lakat kuitenkin iskivät silmääni Stockalla kävellessäni ja ostin samantien sekä värilakan että päällyslakan mukaani. Ja erittäin kirkkaana viininpunaiseen taittavana pinkkinä tietenkin!

Värilakkaa levitetään kaksi kerrosta puhtaalle kynnelle, minä tosin fuskasin kynsien värjäytymisen pelossa sen verran, että laitoin Essien aluslakkaa alle. Annoin molempien kerrosten kuivua huolella ja levitin lopuksi kirkkaan geelilakan päälle. 

Näissä kuvissa lakka on ollut kynsissäni vuorokauden ajan. Peittävyys on oikein hyvä, ei inhottavia raitoja tai epätasaisuuksia, ja päällyslakka kauniin kiiltävä. Tykkään lyhyistä kynsistä ja sehän sopii värillisten lakkojen kanssa mainiosti. 

Nyt vain odotellaan miten käy ja onko Sally Hansenin Miracle Gel todella kaiken hehkutuksen arvoinen. Pysykää kuulolla, seurantaa tulossa. 

Fiini vs. rähjä

Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on kaksi tyyliä. Joko olen nätisti laitettu ja pukeutunut tai sitten hiihdän ympäriinsä muistuttaen erehdyttävästi pulimummoa. Pari päivää sitten olin lähdössä työhaastatteluun. Pahoittelen huonoja kännykkäkameralla otettuja kuvia.

Eilen kävin Stockalla kokeilemassa yhtä takkia ja erehdyin katsomaan peiliin. Siinä samassa hetkessä päätin, että vähän pitää yrittää. Ei riitä, että heittää villatakin kotihousujen pariksi ja kumpparit jalkaan, vaikka hiukset olisikin harjattu ja hampaat pesty. Kun kaiken lisäksi jäin sadekuuron uhriksi, olin kuin jostain karannut.

Joten tänään tsemppasin. Tervetuloa lapsiperheen aamukaaokseen, kun yksi huutaa (tuo edessä selin oleva, joka halusi päiväkodin sijaan kylpyyn), yksi odottaa valmiina ja yksi etsii ties mitä. Ja neljäs vaan kuvaa vaatteita!

Mustat skinny jeansit samanvärisen topin kanssa, neuletakki ja huivi. Jalkaan ballerinat ja mukaan luotto-Vuitton. Vähän meikkiä lisäksi ja heti pelittää paremmin!

P.S. Sain sen työpaikan.