Liikaa lahjoja - tuloksena kiittämätön lapsi?

Ennen joulua kirjoitetaan mediassa paljon lahjoista ja perheissä mietitään millaista lahjapolitiikkaa sille vuodelle toteutetaan. Yhdessä perheessä ostetaan vain pientä ja tarpeellista, toisessa hukutetaan läheiset paketteihin. Kolmannessa aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen ja neljännessä paketit haetaan alennusmyynneistä joulun jälkeen. Yhtä asiaa minä olen tähän liittyen ihmetellyt. Vaikuttaa olevan täysin sallittua kritisoida kuluttajaa, joka ostaa paljon lahjoja. Sen sijaan vain yhden pienen paketin ostavalle tai lahjat kokonaan väliin jättävälle on epäkohteliasta mennä sanomaan, että aika nihkeältä vaikuttaa. 

Törmäsin jossain lukemassani artikkelissa mielipiteeseen, jonka mukaan suuren lahjamäärän ja kiittämättömien lasten välille voi vetää yhtäläisyysmerkit. Jos lapsi saa paljon lahjoja, hän ei osaa olla kiitollinen niistä mistään. Muutama lahja sen sijaan opettaa paitsi kohtuutta, myös kiitollisuutta. Sanon suoraan, että suurempaa roskaa en ole vähään aikaan kuullut.

On ihan ok olla ostamatta paljon lahjoja, tottakai. Sitä sen sijaan ei ole, kun keksitään asialle jokin syvempi merkitys. Voi sanoa vain, että minä en halua ostaa lapsilleni paljon lahjoja ja sillä selvä. Voi sanoa, että meille ei mahdu enää yhtään lisää roinaa, ei ole rahaa hankkia lahjoja tai haluan olla ekologinen kuluttamisessani. Sitä arvostan, homman kiepsauttamista asennekasvatukseksi en suuremmalti.

Toki olen tätä kirjoittaessani puolueellinen. Meidän perheessämme lahjojen hankkiminen on ilahduttava asia. On ihanaa miettiä mistä toinen pitäisi, mikä häntä ilahduttaisi ja miten voisi läheistään muistaa. Esikoinen sai lahjoja jo ollessaan vielä vatsassani, kuopus ensimmäisenä joulunaan pariviikkoisena lukuisia. Ei hän mitään olisi tarvinnut, tietenkään. Mutta ei meistä kenellekään tullut mieleenkään jättää häntä ilman.

Lahja ei myöskään ole yhtä kuin kallis. Rahallinen arvo ei ole tärkeää, se mitä lahja merkitsee saajalleen sen sijaan on. Kun lahja on mietitty ja juuri saajalleen tarkoitettu, se on yleensä myös onnistunut, hinnasta viis. Lahja voi olla myös elämys, koko perheelle tarkoitettua yhteistä aikaa. Ja se kiittämättömyys tai kiitollisuus, kyllä se on ihan siitä kiinni miten vanhemmat lapsiaan asiassa opastavat. Lahjat eivät ole itsestäänselvä juttu, niitä annetaan ja saadaan läheisiltä ja rakkailta, kuten vanhemmilta, isovanhemmilta ja kummeilta. Ja sen jälkeen kiitetään, halataan ja suukotetaan, meillä monta kertaa.

Näin päästäänkin eteenpäin siihen, mitä meidän perheessämme tänä vuonna saatiin ja annettiin. Pojat saivat leffoja ja dvd-sarjoja pyhien katseluhetkiin:

Pientä kivaa ja toivottua, kuten legoja ja Hot Wheels -autoja:

Kirjoja, sekä tieto-opuksia että lasten romaaneja:

Sarjassamme pientä kivaa jatkuu. Juomapullot, kaiutin, pelikortteja ja tuollaiset ammeessa kulkevat otukset:

Molemmat pojat saivat tiikeritossut ja lisäksi vaatteita. Kuopukselle neuletakki ja trikoopaita, esikoiselle pari t-paitaa:

Toiset kotona aattoaamuna avaamistamme paketeista sisälsivät Stigan lumipotkulaudat molemmille kundeille.

Tässä esikoinen on lähdössä testaamaan joululahjoista parasta, eniten ilotansseja aiheuttanutta sähköskuuttia. Itsehän kieltäydyin moista vempelettä ostamasta, mutta onneksi pojilla on ukkinsa. 

Ja kun yksi sai sähköskuutin, saa toinen huristella isolla autoradalla:

Toiset niistä kotona avatuista paketeista sisälsivät puhelimet. Esikonen sai parannusta omaan superyksinkertaiseen luuriinsa ja kuopus ensimmäisen oman puhelimensa. Tässä soitetaan ensipuhelua isoäidille:

Me hankimme siskoni kanssa vanhemmillemme lahjakortin Kämpiin, minä annoin lisäksi kirjat, vuosikalenterin ja valokuvan viime kesän yhteiseltä matkalta kehystettynä. Siskoni sai meiltä miehensä kanssa yöpymisen Haikkoon, samanlaisen valokuvan ja kirjan. Elämykset ja kokemukset ovat kyllä lahjoina erinomaisia.

Entä minä sitten? No sain minäkin vaikka mitä ihanaa. Uuden turkiskaulurin jo näittekin edellisen postauksen kuvissa. Sen lisäksi sain lahjakortteja kauneushoitolaan, Stockalle ja vaatekauppaan, yöpuvun, kosmetiikkaa sun muuta. Parhaat ja liikuttavimmat lahjat tulivat luonnollisesti pikkukundeilta. Esikoinen oli käynyt oikein kaupasta ostamassa minulle pinnejä, kuopus puolestaan paketoi isoäitinsä jemmoista tuotenäytteitä äidille. Eivät lahjat ole vain yksipuolista muistamista aikuisilta lapsille. Myös lapset voi opettaa hyvissä ajoin muistamaan läheisiään. 

Sisko ilahdutti Mulberryn avaimenperällä ja niistä Tukholmasta tuoduista oransseista paketeista avattiin esille silkkihuivi ja solmio. 

Jokainen perhe tekee omalla tavallaan mitä lahjoihin tulee, se on selvä. Loppujen lopuksi on kuitenkin siitä samasta perheestä kiinni kasvaako paljon lahjoja saaneista lapsista sukulaisia lahja-automaatteina pitäviä materialisteja vai myös lahjojen antamisesta iloitsevia pikkuihmisiä. 

Lahjavinkit isänpäiväksi

Sunnuntaina sitä taas vietetään, jokaisen isän ja isoisän juhlapäivää. Meillä juhlinta käynnistyy jo tänään, kun mies suuntaa kuopuksen esikouluun aamiaiselle. Perjantaina on puolestaan esikoisen isänpäiväjuhlan vuoro koululla ennen kuin sunnuntaina annetaan perheen paketit ja onnittelukortit. Kuopus tosin keuli ja antoi isälleen ensimmäisen piirtämänsä kortin jo eilen. 

Meidän perheessämme isän- ja äitienpäivät ovat isoja juhlia, joissa muistaminen ei rajoitu ainoastaan lasten ja vanhempien väliseksi. Minä saan äitienpäivälahjan mieheltäni ja hän minulta isänpäivälahjan. Koska emme kumpikaan ole aikuisten omatekoisten askarteluiden ylimpiä ystäviä emmekä halua käyttää "maailman ihanin iskä/äiskä"-paitoja, kokosin tähän muutamia hyväksi havaittuja lahjavinkkejä meidän porukaltamme. Kaikki kuvat on otettu Stockan valikoimasta, jonne itsekin suuntaisin ensimmäisenä lahjaa etsimään. 

Daniel Wellingtonin rannekellot ovat paitsi kauniita, myös kohtuuhintaisia. Nahkarannekkeinen kello sopii moneen tyyliin.

Talvella kunnollinen kaulahuivi on tarpeen ja Balmuirin pehmeä lämmike huivien aatelia. Harmaa väri viehättää, tässä ei isän kaula palele. 

Hyvin pukeutuvan miehen tunnusmerkkejä ovat asusteet eikä mikään näytä typerämmältä kuin puku yhdistettynä selkäreppuun. Mikäli isä kantaa kannettavaa töihin ja takaisin, on kunnollinen salkku hyvä lahjaidea. Tämä kaunotar on Ballyn, mutta huomattavasti edullisemmallakin pääsee. 

Entä sitten viikonloppulaukku, onko isällä sellaista? Sen jälkeen, kun rakas aviomieheni pakkasi yöpymistavaransa S-Marketin muovikassiin, ostin hänelle seuraavana jouluna nahkaisen, kaikki viikonloppuloman tavarat vetävän laukun. Myös toilettilaukku voisi ilahduttaa esimerkiksi töiden vuoksi säännölllisesti matkustelevaa isää. Tämä nahkainen yksilö on Calvin Kleinin.

Hyvin edullinen, mutta käytännöllinen lahjaidea on tietysti paketti sukkia tai kalsareita. Näitä Happy Sockseja olen itsekin miehelle hankkinut, saaja itse kutsuu näitä konsulttisukiksi. 

Kun isä ulkoilee lasten kanssa viikonloppuaamuisin, on take away -tyylinen kahvi tarpeen. Kunnollisessa termosmukissa kahvi pysyy pitkään kuumana ja puistoilu onnistuu vähän iloisemmalla mielellä. Tällaisen Kitchen Aidin mukin ostaisin miehelle ellei meillä jo olisi Nespresson termosmukeja. 

Myös tuoksut ja ihonhoitotuotteet ovat hyviä lahjavalintoja miehelle yhtä hyvin kuin naisellekin. Miten olisi uusi pullo isän lempituoksua tai vaikkapa jotain uutta tuttavuutta kokeiluun.

Juoko isä kahvia? Eräänä vuonna ostimme poikien kanssa miehelle Nespresson kapselikoneen ja se olikin hyvä lahja. Tämä malli on paranneltu versio meidän koneestamme ja hintaluokkaakin löytyy laajalta skaalalta. 

Löytyyhän isän kaapista kunnollinen solmio? Jos ei, käy hakemassa yksi ja laita pakettiin. Silkkisolmio voittaa muut materiaalit sata-nolla eikä esimerkiksi näistä Stockmannin oman malliston skragoista tarvitse maksaa kuin muutamia kymppejä. Laadukas lahja edullisesti!

Mitä muuta? Lukijalle voisi hankkia jonkin syksyn uutuusteoksista tai sarjakuvaharrastajalle suosikkilehtensä. Tai miten olisi tilaus isän lempparilehdestä kotiin kannettuna? Ruokaharrastajalle hyvää viiniä ja juustoja tai vaikkapa samppanjatasting yhdessä? Urheilijalle harrastusväline tai -vaate ja eräilijälle monitoimityökalu? Liikaa töitä tehneelle lahjakortti hierontaan tai ravintolabuukkaus yhdessä, lastenhoito jo huolehdittuna? Lahjoja on ihanaa keksiä!

Kipinkapin lahjaostoksille ellet ole jo ehtinyt!

#TBT: Lahjat päiväkodin hoitajille

"Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun kevätjuhlat kolkuttelevat ovelle ja monessa kodissa pohditaan muistamisia lasten päiväkodin hoitajille tai koululuokan opettajille. Hankkiako jotain vai eikö hankkia ja mitä se sitten voisi olla?

Olen huomannut perheiden jakautuvan tässä asiassa karkeasti kahteen kategoriaan. Toiset ovat sitä mieltä, että kyllähän hoitajat saavat palkan työstään, miksi heitä pitäisi vielä erikseen kiittää. Toiset taas haluavat ehdottomasti muistaa ihmisiä, jotka viettävät suuren osan päivästä lasten kanssa, opettavat heitä ja pitävät heistä huolta. Ei liene yllätys, että minä kuulun tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Keskusteluissa on myös tullut ilmi asuinpaikan vaikutus tähän lahjomiskulttuuriin. Toisilla alueilla käytännössä kaikki päiväkotiryhmän vanhemmat tuovat jotain, toisilla taas samaa kulttuuria ei ole. 

Minulle kiitoslahjojen hankkiminen lasteni hoitajille on itsestäänselvä asia. Haluan ehdottomasti muistaa heitä niin jouluisin kuin keväisinkin siitä arvokkaasta työstä, jota he lasteni hyvinvoinnin eteen päivittäin tekevät. Minä luotan lapseni heidän käsiinsä päivän ajaksi ja koen lasteni saavan päiväkodin toiminnasta valtavasti iloa ja oppia. Haen päivittäin kotiin lapset, jotka ovat iloisia ja hyväntuulisia ja he jäävät aamuisin päiväkotiin luottavaisina ja ongelmitta.

Vuosien mittaan olen hankkinut hoitajille muun muassa pienet kirkkaat Aalto-maljat, L'Occitanen tuotteita, keittiöpyyhkeet, salaattiottimet ja servietit -yhdistelmän, kirkkaita Kivi-tuikkuja, valkoisia käsipyyhkeitä sekä Marseille-saippuoita, hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa, hopeoidut valokuvakehykset sekä viimeksi joulun alla HotCool-mukit sekä servietit. Hoitajia on yhteensä seitsemän, joten kustannuksia lahjoista tulee. Koen sen kuitenkin olevan ehdottomasti sen arvoista. Lahjojen yhteyteen kirjoitan kortit, joissa vielä kiitän hoidosta. Lahjat ja kortit ovat aina koko perheeltämme, niin lapselta kuin meiltä vanhemmiltakin. 

Monet vanhemmat suosivat aineettomia lahjoja, kuten kukkia, kahvia, teetä tai suklaata. Tämä onkin hyvä ohjenuora, sillä jokaisella on erilainen maku mitä tulee kodin esineisiin tai väreihin ja eriparisia yksittäisiä mukeja riittänee kaapeissa muutenkin. Minä olen kuitenkin rohkeasti hankkinut ns. pysyviä muistamisia. Olen yrittänyt pysytellä mahdollisimman neutraaleissa väreissä (valkoista) sekä materiaaleissa (kirkasta lasia). Jos joku ei näistä pidä, on ne helppo antaa eteenpäin. 

Monet myös tekevät itse lasten kanssa muistamisia, painavat vaikkapa lasten kädenjälkiä ostoskassiin tai askartelevat jotain. Minulle itselleni nämä menevät siihen kategoriaan, jolla ei ole mitään käyttöä. Joku toinen voi sanoa samaa meidän perheemme valitsemista muistamisista. Eli jokainen tavallaan!

Tänä vuonna hoitajien lahjakasseihin sujautetaan valkoiset Iittalan Nappula-kynttilänjalat korttien kera. Ne annetaan lapsen toimesta halausten saattelemana ja kiitetään hyvästä hoidosta. 

Ei silti kannata jättää positiivisen palautteen antamista vain juhlahetkiin, vaan kertoa arvostuksestaan ja kiittää aina, kun siltä tuntuu. Kiitosta ja toisen työn arvostamista on tässä maailmassa aivan liian vähän. Ja sama pätee myös toisinpäin. Moni mieltä vaivaava asia helpottaa ja selviää heti, kun vain avaa suunsa ja ottaa hiertävät kohdat esille." 

Yllä oleva kirjoitus on siis kahden vuoden takainen. Sen jälkeen olemme muistaneet hoitajia lahjakortein muun muassa kirjakauppaan ja hierontaan. Viime jouluna edessä oli myös ensimmäistä kertaa esikoisen opettajan muistaminen. Yhdistimme muiden vanhempien kanssa voimamme ja hankimme opettajalle lahjakortin Stockalle yhdessä kukkien ja kortin kera. Helpon, fiksun ja toivottavasti opettajaa ilahduttavan tavan toivoisin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Samaa on kokeiltu hyvällä menestyksellä myös päiväkodissa. Tuntuu, että tällaisessa yhteislahjassa voittavat kaikki eikä se vaadi sen enempää kuin yhden tuumasta toimeen ryhtyvän vanhemman. 

Lahja miehelle

Viime viikolla juhlittiin siis miehen 35-vuotispäivää. Koska sankari sairasti ja allekirjoittanut oln yhä liikuntarajoitteinen, mentiin hieman pienemmillä bakkanaaleilla kuin omana juhlapäivänäni pari viikkoa aikaisemmin. Lahja oli kuitenkin hankittu jo hyvissä ajoin odottamaan.

Lahjasta kuuluu kiitos siskolle, joka pyynnöstäni poikkesi ostoksille Pohjois-Espan kulmaputiikkiin. Olin jo pitkän aikaa miettinyt solmion hankkimista miehelle ja suosikkikuosikin oli nettisivuilta löytynyt. Onneksi se löytyi myös liikkeestä ja matkasi kauniisti paketoituna siskon kanssa kotiin. Kortti kirjoitettiin yhdessä poikien kanssa ja juhlapäivän aamuna sitten onniteltiin isää ja aviomiestä.

Paketista paljastui siis Vuittonin Damier Classique -silkkisolmio. Kuosi on miehekäs eikä liian ilmeinen ja mies ilokseni tykkäsi uudesta skragastaan kovasti. Solmio tuntuu laadukkaalta ja on toivottavasti sitä myös. Ja kun puku tai vähintään pikkutakki sekä kauluspaita ovat miehen vakiovaatetusta, tulee lahjalle ahkeraa käyttöä.

Arkeen tai juhlaan, töihin tai vapaa-aikaan. Minne ja milloin vain. Monikäyttöinen asuste vuosiksi eteenpäin. 

Dimangit korvissa

Mies se osasi taas tehdä vaimonsa iloiseksi. Syntymäpäiväpaketista paljastui juuri se, mitä olin jokusen vuoden jo miettinyt ja toiveeni ehkä joskus myös ääneen ilmaissut. Sain kauniit timanttikorvanapit, aivan täydelliset.

Mies oli ottanut jälleen yhteyttä turkulaiseen Morris Lindblomiin, joka muokkasi viisi vuotta takaperin sormukseni uusiksi ja olimme jo silloin todella tyytyväisiä. Niin tälläkin kertaa, lopputulos on erittäin kaunis. Korvakoruissa on molemmissa 0,2 karaatin briljanttihiottu kivi, joka on neljällä kynnellä kiinni. 

Erityisen mieluinen yksityiskohta on se, että kultaseppä oli keksinyt ehdottaa korvakorujen istukoiden tekemistä samanmallisiksi vihkisormukseni kiven istukan kanssa. Ne ovat nyt identtiset ja kiinnitys neljällä kynnellä on suosikkini. 

Edelliset timanttikorvanapit sain mieheltä kymmenen vuotta sitten täyttäessäni 25 vuotta. Olen käyttänyt niitä lähes päivittäin koko ajan ja ennustan näille uusille vähintään samanpituista käyttöikää ja -tiheyttä.

Pari kirja-ja pelisuositusta

Molemmat lapset saivat joululahjaksi mukavasti sekä kirjoja ja dvd-leffoja ja löytyi paketeista kolme lautapeliäkin. Kaikista näistä voin antaa hyvät suositukset.

La Cucaracha -pelissä jahdataan torakkaa keittiössä ja yritetään saada se labyrintista lokeroon, jolloin pelaaja saa pisteen. Erityismaininta tulee lasten mielestä siitä, että liikkuvan torakan voi pudottaa salaa äidin paidankauluksesta sisään ja saada aikaan kiemurtelua. Viime vuoden lastenpeli -palkinnon voittaja Lumottu torni puolestaan esittelee meille reippaan sankarin Robinin, jonka tehtävänä on pelastaa prinsessa tornista. Yksi pelaajista on paha velho, muut toimivat Robinina. Velho on piilottanut tornin avaimet, joista yksi on oikea ja auttaa prinsessan vapauteen. Sitten on vielä Monopoli, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Ostin ensin lasten version pelistä, mutta se oli liian helppo. Niinpä nyt pelataan ihan normaalilla pelillä ja näitä kaikkia kolmea voi pelata koko perhe nelivuotiaasta aikuisiin. 

Tämä peli on meillä lainassa kirjastosta, mutta halusin ottaa sen mukaan suosituksiin. Blitz-pelin idea on yksinkertainen ja tarvitaan vain viisi eriväristä ja erilaista esinettä sekä pakka kortteja. Hyvistä hoksottimista sekä nopeista reflekseistä on hyötyä, sillä tarkoituksena on huomata löytyykö kortista oikeanvärinen ja -muotoinen esine ja napata se käteensä. Mikäli ei löydy, tulee keksiä mikä esine tai väri ei esiinny käännetyssä kortissa ja ehtiä ottaa se käteen ensimmäisenä. Simppeliä, mutta hyvin hauskaa. Lopuksi todettakoon vielä, että olen aina ollut tosi hyvä tällaisissa peleissä. Todellakin ollut, sillä esikoinen voittaa nykyään ihan heittämällä.

Myös dvd-kokoelma karttui monella kivalla elokuvalla. Risto Räppääjät meillä on katsottu varmaan kaksikymmentä kertaa jokainen ja tämä viimeisin, Risto Räppääjä ja liukas Lennart on oiva lisä kokoelmaan. Minun ja mieheni mielestä tämä tosin ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi sarjan ensimmäinen ja kolmas elokuva, mutta lapsiin uppoaa kuin häkä. Hiihtolomalla mennään katsomaan elokuviin uusin Risto-elokuva, joka tulee sopivasti ensi-iltaan.

Rio 2 ei lapsia kiinnostanut niin paljon kuin ensimmäinen Rio, mutta Leijonakuningas ja Pinokkio ovat Disneyn klassikkosarjasta varmoja valintoja. Olisin itse halunnut meille Lumikin tai Prinsessa Ruususen, mutta prinsessat ovat kuulemma ihan lällyjä. Sanoo nelivuotias. 

Sitten päästään lemppareihin, eli kirjoihin. Lahja, joka ei meidän perheessämme voi mennä pieleen. Kunnaksen kirjat ovat kaikkien tykkäämiä ja Tatu sekä Patu sekoiluineen aivan ykköskamaa lasten huumorintajuun. Myös Herra Lemu on saanut esikoisen hihittelemään, kun sitä on hänelle iltasaduksi luettu. 

Thierry Lavalin kirjoihin tutustuin aikanaan kuopuksen kummitädin kautta ja niitä on meille kerätty koko sarja, ensin esikoiselle ja sitten kuopukselle. Angry Birds -kirja puolestaan oli kuopuksen erikoistoive joululahjoista kysyttäessä ja Kunnasta sai myös kuopus. Erityisesti nostan esiin Ötökkämaan tarinat, jonka olemme lukeneet jo monta kertaa läpi. Ville Hytösen kirja on täynnä kieli-ilottelua ja sanaleikkejä, kun lukija kuulee pikkuötökkä Ippu Pötökän, Hämämäkämäkin, Kippu Käpäsen tai Läntin ja Likakasan seikkailuista. Huippu!

Lopuksi vielä erityissuositus elokuvien kanssa samassa kuvassa näkyvälle Puluboin ja Ponin kirjalle. Veera Salmen kirjoittamat kirjat ovat valloittaneet lapsilukijoita, mutta minä en jostain syystä ole kirjoista välittänyt. Lapset sen sijaan, erityisesti esikoinen, ovat täysin Puluboin ja Ponin lumoissa, ei vähiten siksi, että eskarissa olivat lukeneet teokset vastikään. Kotona olemme kuunnelleet ensimmäistä osaa äänikirjana ja kuopuskin on päässyt juoneen mukaan. Ei siis muuta kuin varaamaan lippuja Kansallisteatterin uutuusnäytelmään Puluboin ja Ponin teatteri. Onneksi näytökset jatkuvat toukokuulle saakka, sillä toivoisin pääseväni mukaan ihan kahden jalan taktiikalla. Menemme kahden viikon kuluttua katsomaan Kaupunginteatterin Peppiä ja Puluboi voisi olla ohjelmassa sitten loppukeväästä. Että telve ja moljens vaan!

Joululahjatoiveita

Nyt on marraskuun puoliväli ja sen kunniaksi uskalsin reteästi kirjoittaa otsikkoon tuon maagisen j-kirjaimella alkavan sanan. Sillä hei, joulu on ihan pian täällä! Meillä on jouluun laskeutuminen aloitettu jo kevyin keinoin, joululahjalistoja kirjoittelemalla ja kortteja suunnittelemalla. Eilen mies viritti myös myös valot parvekkeelle pimeyttä torjumaan. Kunhan kuopuksen syntymäpäivät saadaan juhlittua, alkaa joulun odotus, se koko hommassa paras vaihe ihan täysillä. Sitä odotellessa muutama sana joululahjoista.

En edes yritä esittää etteivätkö lahjat olisi merkittävässä osassa jouluna. Kuulun perheeseen, jossa juhlitaan kaikki mahdollinen nimipäivistä alkaen ja kuriositeettina voin jälleen kerran kertoa esikoisemme saaneen yli neljäkymmentä lahjaa ensimmäisenä joulunaan. Kerrankos sitä, sen jälkeen tuo määrä on puolittunut lasten kesken ja ollaan vähän maltillisemmissa lukemissa. Vähän. 

Minusta on aivan ihanaa miettiä mitä keksisin läheisilleni annettavaksi. Ostaminen vai ostamisen vuoksi on yksinkertaisesti idioottimaista, mutta kun löytää toiselle täydellisesti sopivan lahjan, on fiilis erinomainen. Rakastan paketoimista ja yleistä joulutunnelmointia aivan ylettömän paljon ja tämän vuoden lahjalistamme alkaa olla valmiina. Itse asiassa vajaa puolet lahjoista on jo hankittukin ja loput menemme yhdessä miehen kanssa ostamaan, kunhan sopiva kolo kalentereihin saadaan. En todellakaan ole niitä, jotka aatonaattona laukkaavat ostamaan hätäpäissään jotain yhdentekevää. Itse asiassa organisoin ohimennen myös eskariopettajien lahjakeräyksen, että saadaan molemmille huippuopettajille kunnolliset lahjat. 

Meillä on jo monta vuotta ollut se käytäntö, että pojat tekevät lahjalistat ja laittavat niille erilaisia toivomiaan asioita. Yksi lahja saa olla sellainen suurempi ja arvokkaampi ja meillä Joulupukki ei tosiaankaan tuo lahjoja. Ei, niitä antavat vanhemmat ja läheiset ja tämä on mielestäni aivan olennainen pointti sen varmistamiseksi, että lapset kiittävät saamistaan lahjoista kaikkia antajia. Olen myös vinkkaillut listoilta ostettavia asioita kummeille ja vanhemmilleni niin, että heidän lahjaostoksensa helpottuvat. Poikien kanssa yhdessä hankimme lahjat myös isovanhemmille, poikien tädille sekä niille kummeille, joiden kanssa tällainen on tapana. Muistaminen kun on parhaillaan molemminpuolisena.

Molemmat pojat ovat myös kahtena viimeisenä vuotena vieneet osan vanhoista leluistaan eteenpäin kirkon järjestämään keräykseen. He tietävät, että kaikilla lapsilla ei ole jouluna lahjoja ja antavat omia hyväkuntoisia lelujaan eteenpäin. Tavaraa nimittäin lapsiperheeseen helposti kertyy ja sellaisia leluja, joilla ei enää leikitä, on aina jonkun verran. Myös minä olen aloittanut hyväntekeväisyyden joulun osalta ja lähettänyt paketteja eri osoitteisiin. Haluan levittää joulun iloa mahdollisimman moneen osoitteeseen ja näin se tapahtuu helposti. 

Tänä vuonna molempien poikien isompi lahjatoive kohdistui Legoihin. Esikoiselta tämä oli jo arvattavissa, mutta tokihan kuopus tulee tiukasti isomman perässä. Kuopuksemme on aivan hullaantunut Ninjagoihin, joita katsotaan dvd:ltä harva se päivä ja joita hän itse ahkerasti leikkii. Hänen ehdoton ykköstoiveensa on alusta lähtien ollut iso legopakkaus "Taistelu Ninjago-citystä", jota emme suinkaan ensin aikoneet ostaa. Rakennelma on tarkoitettu muistaakseni 7-vuotiaasta ylöspäin ja yritin selittää sen olevan lapselle vielä liian vaikea. Ei auttanut, hänellä oli tuo yksi toive eikä mitään muuta. Päätimme lopulta miehen kanssa, että eiköhän tuo toimi, kun mies sen kuitenkin lapsen kanssa rakentaa. Niinpä kuopus saa Ninjagonsa. 

Esikoinen taas on hurahtanut Minecraft-juttuihin, joita ilmeisesti on niin konsolipeleissä kuin legoissa ja muissa leluissa. Häntä odottaa jouluaattona toivottu Lego Minecraft-kaivos.

Molemmat kuvat: br-lelut.fi

Näiden lisäksi lapset saavat lahjoiksi kirjoja, dvd-elokuvia ja toivomiaan leluja. Jokaiseen jouluun kuuluvat yöpuvut kertoi äitini jo ostaneensa ja minä puolestani olen jo hankkinut pojille Lontoosta autoradat sekä esikoiselle ikioman muistikirjan. Samaten kirjoja olen ostanut valmiiksi jemmaan odottamaan, muutama uutuus pitää vielä ostaa. Pyrimme siihen, että molemmat pojat saavat meiltä enimmillään kymmenen lahjaa, sillä kun siihen lisätään kummit ja mummit, ollaan jo aikamoisissa lukemissa. Mutta en myöskään halua kieltää ketään hankkimasta lahjoja lapsillemme, jos he niin haluavat. Isäni kanssa vielä pitää vähän keskustella hänen aikeestaan ostaa molemille pojille omat tabletit, nimittäin että minkälaiset ja minkä hintaiset ne oikein olisivat. Ei ole mitään epäilystä etteikö joulun paras lahja löytyisi tänä vuonna ukilta saadusta paketista.

Yksi poikkeus sääntöön on, me nimittäin miehen kanssa emme jälleenkään hanki lahjoja toisillemme. Täytämme molemmat ensi vuonna 35 vuotta, vietämme kymmenvuotishääpäiväämme ja Dubain matkakin on varattuna. Ihan pikkaisen on vihjannut tietynlaisista korvakoruista, jos mies haluaa jollain ilahduttaa ja tiedän jo tarkkaan mitä hankin hänelle molempien merkkipäivien kunniaksi. Niinpä joulu saa suosiolla jäädä lahjomatta, molempien toiveesta.

Kaikki kuvat ovat kuopuksen ensimmäiseltä joululta vuonna 2010. Lapsi oli tuolloin vajaat kolme viikkoa vanha ja minä muistan joulusta lähinnä sen, että ravasin jatkuvasti suihkuttelemassa sektiohaavaa ja istuin vatsa paljaana antamassa haavalle ilmakylpyjä. Ja että esikoisen juhlahousut jäivät kotiin ja hän vietti aaton pyjamahousuissa ja kauluspaidassa. Ja että meillä oli maailman ihanin joulunlapsi sylissämme ja että olin onnellisempi kuin ikinä ennen. Ja että joulupukin tullessa, kuopuksen nukkuessa esikoinen piti huolen siitä, että pikkuvelikin sai lahjansa. <3