Kaksplus.fi

torstai 30. maaliskuuta 2017

Hauska päivä Naurusaaressa + alekoodi!

Viime viikonloppuna tapasimme toisiamme Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa. Koska tapaamisen haluttiin sopivan niin aikuisille kuin lapsillekin, valikoitui treffipaikaksi Vantaan Flamingossa sijaitseva sisäleikkipuisto Naurusaari. Minä en ollut ikinä käynyt siellä, pojille paikka puolestaan oli aikaisemmalta visiitiltä tuttu ja innostus ennen treffejä suurta. Pian päästäisiin leikkimään sydämen kyllyydestä! 


Naurusaari osoittautui mainioksi paikaksi tavata toisia lapsiperheitä. Meille oli varattu paikan synttärihuone (tämä vinkiksi, lapsen kaverisynttärit onnistuvat täällä hienosti), katettu herkullinen seisova pöytä valmiiksi ja keitetty vielä kahvitkin, asia jota jokainen äiti-ihminen taatusti arvostaa. Henkilökunta oli hyväntuulista ja iloista, kaikki hoitui ja kävijälle jäi hyvä mieli. 





Naurusaari on paikkana melko pieni, asia joka minun mielestäni on vain plussaa. Lasten vahtiminen oli täällä nimittäin huomattavasti helpompaa kuin isommissa sisähuvipuistoissa. Kuusi- ja yhdeksänvuotiaat jaksoivatkin mennä ja riehua yli kaksi tuntia taukoamatta ja kun vieressä oli vielä pelihuone, niin mikä oli ollessa. Minä saatoin jutella tuttujen kanssa ja päästää isot lapseni rauhassa leikkimään kurkaten vain välissä miten sujuu.




Ja mikä ettei olisi sujunut. Erityismaininnan kuopukselta saivat pomppulinna sekä kiipeilyputket katossa, esikoinen puolestaan arvatenkin olisi viihtynyt konsolipelihuoneessa vaikka ja kuinka. Kaksi seuraavaa kuvaa lainasin Yli Pyykkivuorten -blogin Hannalta



Bloggaajatreffeillä oli muitakin yhteistyökumppaneita kuin Naurusaari. Ainu-tuotteita tuli iso kasa, miten ihana juttu esimerkiksi vauvaperheelle annettavaksi. Meillä kun ei käyttöä enää vauvajutuille ole, menevät nämä hyvään käyttöön vauvaa odottavassa ystäväperheessä. Ella's kitchenin sosesmoothiet tosin pistelin jo poskeeni, hyvältä maistuivat. Ainoa Graphic Designin kortit lähetän eteenpäin ystäville, neuvolakortin kannet julistavat, että "Oot niin ihana".




Näistä välipaloista tykkäsi mies. Nallekarkit säästettiin karkkipäivälle. 


Minä puolestani ilahduin kosmetiikkatuotteista. Erityisesti Ecotoolsin uudet siveltimet ja Batisten kuivasampoo sekä Biarriz-aurinkovoide lapsille tulevat käyttöön. 


Ja Lush, tuo mielipiteet jo tuoksullaan vahvasti jakava ihana ihana putiikki oli muistanut meitä myös. Minä siis tykkään ja otin kaikki pesuaineet käyttöön samantien. House of Organicsin Evolve-kuorinta puolestaan oli uusi tuttavuus, jossa jo pakkauksen ja purkin ulkonäkö miellyttää.




Entäs tämä katu-uskottava lippis sitten? Koululainen olisi käyttänyt, jos olisi päähän sopinut. Eskarilaiselle puolestaan tämä on aivan mainio. Lisää löytyy Kiddow.-putiikista. 



Ja Pikkunorsu, tuo  ihastuttavia paperituotteita tekevä yritys, jolta kaikki nämä kauniit kortit ovat. Jos olet miettinyt esimerkiksi julisteen tilaamista, on nyt loistava tilaisuus siihen. Saat nimittäin 

koodilla KAKSPLUS -20 prosenttia verkkokaupan valikoimasta 
2.4.2017 saakka.

Tästä pääset ostoksille.


Iso lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!



Näistä linkeistä pääset suoraan tuotesivustoille:




tiistai 28. maaliskuuta 2017

Perhekuvauksissa

Meidän perhe on asettunut valokuvaajan linssin eteen ahkerasti. Kuvaan toki itse siinä määrin kuin osaan ja ikuistan lähes päivittäin meidän perhettämme niin arjessa kuin juhlassa, kännykän kameran kautta kuin myös digijärkkärin linssin läpi. Olen kuitenkin ajatellut, että taitavan valokuvaajan kuviin panostaminen tarjoaa meille ikuisen muiston näistä pikkulapsivuosista. Niistä muodostuu meidän perheestämme, sen kehityksestä ja lasten kasvusta kertova tarina.


Ensimmäiset perhekuvat otettiin esikoisen yksivuotispäivänä. Olin toivonut ihanaa lumista säätä niin, että osan kuvista voisi ottaa ulkona. Tätä varten olin ostanut esikoiselle suloisen vedenvihreän neuletakin ja pipon kaulaliinoineen. Kuvauspäivänä oli mustaa, harmaata ja märkää ja kaikki kuvat otettiin sisällä Nina Doddin studiolla. Esikoisella oli lopulta päällä vaaleansiniset sammarit, valkoinen kaulusbody, valkea neuletakki ja Pedipedin ruskeat kengät. 






Seuraavien kuvien aika koitti, kun kuopus oli muutaman kuukauden ikäinen. En ole koskaan ollut sellaisten Anne Geddes -tyylisten kuvausten fani, joissa vastasyntynyt kapaloidaan koriin tai asetellaan vaikkapa hänen päänsä omien käsien varaan. Ei meidän juttu, sen sijaan halusin kuopuksen olevan jo hieman isompi ja vähän menossa mukana. Ja koska kuvien piti ilmentää meidän perhettämme, ne otettiin makkarissamme sängyllä makoillen. Ei, me emme ole aktiivista otetta ilmentävien luontopolkukuvien porukkaa. Nämä perhekuvat värikoodattiin valkoisen ja sinisen sävyihin ja ovat aivan suosikkejani. Tässä vaiheessa luottokuvaajaksemme tuli Sonia Pihlajamäki Lumo Photographystä.







Tämän jälkeen kokoonnuttiin linssin eteen kuopuksen yksivuotiskuvauksissa. Taas haaveilin ulkokuvista, kun lumituiskuun vuotta aiemmin syntynyt poika istuisi pulkassa lampaantaljan päällä puistossa. Oli viisi astetta plussaa ja satoi vettä, maassa ei ollut hiventäkään lunta. Kuvat otettiin siis meillä kotona. Olen muuten ollut aina tosi tarkka siitä, että lapsen on oltava oikeasti yksivuotias, kun niitä kuvia otetaan. Mikäs järki siinä muutoin on. Kuopuksella oli yksivuotiskuvissaan päällä valkoinen kaulusbody, tummansiniset farkut ja mustat Pedipedin tossut, samanlaiset kuin veljensä ruskeat. Näissä kuvauksissa otettiin myös tuo viimeinen mahtava perheotos, joka saa nauramaan joka kerta.





Seuraavaksi kuvailtiin niin, että myös isovanhemmat ja sisko olivat mukana. Tämä kuvaus oli lahja meiltä vanhemmillemme ja kuvia otettiin Nina Doddin studiolla erilaisissa kokoonpanoissa. Myös muutama kuva meidän perheestämme napattiin.





Sitten kuvattiin sinä syksynä, kun esikoinen aloitti koulun. Nämä kuvat ovat toiset suosikkini ihan kaikista, taas oltiin Lumo Photographyn Sonian kameran edessä. Vaatteiden osalta todettiin sinisen toimivan aina vaan ja tässä esimerkiksi harmaan kaverina. Vanha ratavarikko kuvauspaikkana oli myös erinomainen.









Viimeisimmät kuvat otettiin viime vuonna äitienpäivänä. Oli kiva olla kameran edessä poikien kanssa ja saada lisää muistoja meistä kolmesta. Metsä kuvauspaikkana ei ole itselleni se luontevin, mutta kevään vaaleanvihreät sävyt sekä kaunis valo toimivat tällaisessa äiti-lapsikuvauksessa hienosti.



Entä jatkossa? Ainakin ensi syksynä olisi tarkoitus ottaa taas uudet perhekuvat uuden elämänvaiheen myötä. Kuopuskin on tuolloin koululainen ja olen hieman pyöritellyt mielessäni ehdotusta kuvauksesta ulkona, vaikkapa tuolla saaren rannoilla ja kallioilla meren läheisyydessä. Täällä, missä me asumme ja elämme ja minne olemme juurtuneet. Sen jälkeisistä kuvauksista en tiedä. Ehkä joskus taas, ehkä ei. Aika näyttää.

Kaikki kuvat Nina Dodd tai Sonia Pihlajamäki/Lumo Photography


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevään syvin olemus

Miltä kevät tuoksuu?

Flixonase-nenäsuihkeelta. Aamuin illoin.



Miltä kevät maistuu?

Hengitettävältä kortisonisuihkeelta.

Miltä kevät kuulostaa?

Läpipainopakkaukselta, josta yksi kerrallaan vapautetaan antihistamiineja. 



Miltä kevät näyttää?

Silmätippojen laiton jälkeen hetken hivenen sumealta.


Kausi on alkanut.