Kaksplus.fi

torstai 2. maaliskuuta 2017

#TBT: Kuinka kesäpaikkamme löytyi

Olen moneen otteeseen kirjoittanut täällä kesäpaikastamme ja erityisesti sen remontoinnista. Talon hankinnasta tulee pian kaksi vuotta ja paljon on saatu aikaan, paljon vielä tekemättä. Tänään päätin luoda katsauksen menneeseen kahden vanhan kirjoituksen myötä. Ensin kerron paikan etsinnästä ja seuraavaksi lyön kesäkodin faktat tiskiin. 

"Viime kesänä päätimme miehen kanssa aloittaa prosessin oman kesäpaikan löytämiseksi. Meillä oli unelmia, ajatuksia ja toiveita tulevasta, mutta miten sitten kävikään ja kuinka kauan siinä prosessissa oikein kesti? 

Olimme miehen kanssa jo vuosikausia jutelleet kuinka mukava olisi joskus omistaa oma pieni torppa. Termi käsitti kesäkodit kaikissa muodoissaan, mutta kyllä ne varsinaisetkin torpat luettiin mukaan vaihtoehtoihin. Meillä ei ole perheiden ja sukujen puolesta perintömökkejä ja kun lapsuuden mummolanikin on nyt sukulaisen omistuksessa, aloimme pikkuhiljaa toivoa omaa kesäpaikkaa yhä enemmän. Vielä muutama vuosi sitten haaveet olivat vasta ajoittaisia ja hyvin hentoja, mutta viime vuonna päälle paukahtanut ikäkriisi sai aikaan muutoksen. Alkoi tuntua siltä, että niitä haaveita on paras alkaa toteuttaa jo nyt, jos haluamme niistä joskus totta tehdä. Miksi me enää odottaisimme ja mitä me odottaisimme? 



Kesällä aloimme kartoittaa tarjontaa, alueita ja sitä millaista taloa oikein etsisimme. Lähdimme liikkeelle minun toivomastani tsehovilaisesta huvilatunnelmasta toisaalla ja miehen mieltymyksestä moderniin selkeälinjaiseen tyyliin toisaalla. Hyvin pian hylkäsimme edes ajatuksen tasolla uuden rakentamisen ja totesimme, että tarjokkaita löytyy kyllä yllin kyllin valmiina. Minä liputin valmiin talon puolesta myös valmiin puutarhan kannalta ja toki olen aina ollut sitä mieltä, että meidän avioliittoamme ei ole tarkoitettu yhtään minkään rakentamiseen. 

Me etsimme kuivan maan mökkiä. Syitä on kaksi, joista ensimmäinen on budjetti ja toinen minun hysteerinen suhtautumiseni yhdistelmään pienet lapset ja vesistö. Totesin yksinkertaisesti nukkuvani huomattavasti levollisemmin, jos minun ei tarvitse miettiä vikkelän kuopuksen livahtavan ulos huomaamatta tai muuta vastaavaa. Pihan pitäisi siis olla niin suuri, että sinne saa jonkinlaisen uimapaikan rakennettua. Sellaisen, johon saisi kannen tai oven eteen. 



Huomasimme nopeasti, että ilmoitusten kuvat saattavat valehdella paljonkin ja kaikkein hyödyllisintä on ajella ristiin rastiin, käydä katsomassa erilaisia kohteita ja kokeilla erilaisia ajomatkoja. Näin paperille rustatut toiveet konkretisoituivat, vähemmän tärkeät tippuivat pois ja muutamista kohdista tuli entistäkin tärkeämpiä. Vaatimukset, joista emme olleet valmiita tinkimään, olivat etäisyys enimmillään kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, pihan suojaisuus sekä isot remontit tehtyinä talossa. Muista seikoista olimme valmiita joustamaan ja lopulta kaiken ratkaisisi fiilis, se voisimmeko kuvitella perheemme juuri sinne. 

Syksyllä kävimme jo katsomassa useampia ehdokkaita ja ennen joulua teimme tarjouksenkin yhdestä talosta. Se ei johtanut kauppoihin ja joulun jälkeen tilanne kesäkotimarkkinoilla rauhoittui selvästi. Uusia ei tullut myyntiin ja mekin aloimme odottaa kevättä. Ihan muutaman viime viikon sisällä huomasin markkinoiden selvästi piristyvän ja sähköpostiin alkoi tipahdella vahtipalvelun linkkejä kiihtyvällä tahdilla.

Eränä päivänä huomasin ilmoituksen talosta, joka oli ollut markkinoilla jo ennen joulua, mutta jonka olin jostain syystä sivuuttanut. Nyt katsoimme miehen kanssa ilmoitusta uudemman kerran ja sovimme seuraavalle viikonlopulle näytön. Jännitti, talo tuntuisi olevan kaikkea sitä mitä toivoisimme, mutta näyttöhän sen vasta ratkaisisi. Olisiko paikassa sitä toivottua tunnelmaa, pystyisimmekö näkemään itsemme siellä? Lisäksi näytölle oli tulossa toinenkin perhe, joten kilpailijoita oli luvassa. 

Kierrettyämme paikan päällä jäätävässä takatalven kelissä ympäriinsä teimme tarjouksen samantien ennen kuin suuntasimme auton takaisin kotiin. Tarjouksemme olisi voimassa vuorokauden emmekä ihan hirveästi haluaisi korottaa mikäli myyjä tekisi vastatarjouksen. Olimme tinkineet pyynnistä reippaasti, mutta mielestämme tarjous oli kuitenkin aivan linjassa alueen hintoihin ja talon kuntoon nähden. Tiesimme myös talosta tarjotun jo aiemmin, mutta nämä eivät olleet johtaneet kauppoihin. Ihme kyllä sain yöllä nukuttua ja seuraava päivä meni kipeää esikoista hoitaessa ja vanhempaintoimikunnan asioita järjestellessä samalla, kun puhelin kulki tiiviisti matkassa mukana. Sitten tuli mieheltä soitto. Talo olisi meidän.

Mies puhuu mökistä, minä puhun kesäpaikasta tai kesäkodista. Talo on rakennettu 1940-luvulla, siinä on reilusti tilaa meille ja vielä vieraillekin, valmis ja reilun kokoinen pihapiiri omena- luumu- ja kirsikkapuineen sekä sireeneineen. Siellä on erillinen uusi saunarakennus, reilusti tilaa poikien pelata futista ja mikä tärkeintä, sisävessa. Siinä on sitä tavoittelemaamme fiilistä. Mitään ei pihalle tarvitse tehdä (enkä mitään aikoisikaan, puutarhatyöt eivät ole minun heiniäni), nurmikkokin on ilahduttavasti osin sammalta. Sisätiloista tekee valkoinen maali aivan toisenlaiset.

Saimme kerran yhdeltä kiinteistönvälittäjältä neuvon, jonka mukaan siinä vaiheessa, kun seitsemän kohtaa kymmenestä täytyy toivelistalla, kannattaa toimia. Tässä ei ole suihkua sisällä, mutta sellaisen voi rakentaa. Tämä on hieman suurempi kuin alkujaan mietimme, mutta onpahan tilaa. Mutta siinä ne puutteet sitten ovatkin, tämä tuntuu meille tarkoitetulta. Ajomatkaakin kertyy ovelta ovelle alle kahden tunnin.

Nyt odotellaan enää kuntotarkastusta ja sen jälkeen, jos kaikki on kunnossa, allekirjoitetaan kauppakirjat. Tästä kuvissa näkyvästä kaunottaresta."



"Aikaisemmin olen kirjoittanut siitä millainen prosessi kesäpaikan löytyminen oli ja sen jälkeen siitä päivästä, kun kirjoitimme kauppakirjat ja saimme talon omaksemme. Olette myös nähneet muutamia kuvia ja tiedätte suunnilleen mistä on kysymys. Nyt ajattelin kertoa talosta tarkemmin.

Kyseessä on vanha pientila, jonka rakennusvuodeksi mainitaan 1944. Kukaan ei kuitenkaan tiedä onko silloin tehty talon alkuperäinen osa, eli vasemmalla näkyvä kuisti, keittiö ja kamari, vai loppulaajennus. Itse luulin jatkuvasti, että talon on alkujaan ollut tuollainen rintamamiestalon tyylinen ja että vasen sivukuisti on tehty myöhemmin. Asia olikin toisin päin ja talo on tosiaan ollut kahden huoneen ja ullakon pieni mökki. Laajennus on tehty oivallisesti, täytyy sanoa. 



Talo tontteineen sijaitsee kaava-alueen ulkopuolella, mikä mahdollistaa meille tulevaisuudessa esimerkiksi uima-allashuoneen tai vierasmökin rakentamisen hyvin vapaasti. Tonttia löytyy reilut 4000 neliötä, riittävästi tulevaan rakentamiseen tai poikien pallopeleihin, mutta riittävän vähän nurmikon leikkuuta ajatellen. Punainen rakennus on puuvaja/verstas, josta löytyy polttopuita valtavat määrät meille valmiiksi käytettäviksi.



Omenapuun takana näkyy vasta uusittu puusauna, joka tulee toimimaan peseytymispaikkanamme varmasti vielä pitkään. Saunan takana avautuu peltomaisema, toisella puolella tonttia on pienen metsikön takana toinen tila. Palvelut ovat lähellä, uimarantaan on nelisen kilometriä ja kaiken tarvittavan saa keskustasta. Lisäksi on mainittava ympäristön kulttuuritarjonta kesäisin, sitä riittää!



Talossa on asuinneliöitä tällä hetkellä 125 ja kokonaispinta-ala on 155 neliötä. Alakerrasta löytyy keittiön ja kamarin lisäksi olohuone sekä aulatila ja wc. Portaat johtavat yläkerran pieneen aulaan, josta pääsee vintille ja parvekkeelle sekä kahteen makuuhuoneeseen. Yläkerran huoneet ovat alakertaa matalampia ja koko tilaa ei ole käytetty hyödyksi. 




Talossa on paljon kaunista alkuperäistä. Löytyy niin valkoisia peiliovia kuin 50-lukulaisia puuovia. Alkuperäiset ikkunat pitää jossain vaiheessa kunnostuttaa, mutta pyrimme ehdottomasti säilyttämään ne. Ikkunanpuitteet ovat osin sisällä valkoiset ja osin ruskeat samaten kuin portaissa kulkeva puolipaneeli. Haluaisin säilyttää tämän tyylin, sillä se sopii saumattomasti myös talon ulkoverhoiluun. Puuta on paljon, se ilahduttaa. 



Talossa on tehty viimeksi sisäremonttia arviolta joskus 70-luvulla. Edelliset omistajat ovat keskittyneet ulkotilojen remontointiin, mikä tietysti on meille erittäin hyvä asia. Talossa on tehty muun muassa ulkomaalaus, katto piippuineen ja putket vastikään niin, ettei meidän tarvitse asiasta huolehtia. Voimme keskittyä tässä vaiheessa sisätiloihin. 


Talo on ehtaa retroa, jonka alla vintage piilottelee. Jokaisessa huoneessa on erilainen muovimatto ja tapetteja useita kerroksia. Tapetin vaihtoehtona on puujäljitelmäpaneeli. Olohuoneen katto on styroksia. Olemme jo aloittaneet remppahommat repimällä muovimattoja pois ja tapetteja pahveineen alas seiniltä, ne repsottivat siihen malliin, että ei ollut vaihtoehtoja. Huomenna lähdemme miehen kanssa pariksi päiväksi talolle ja pyrimme saamaan mahdollisimman paljon purkuhommia eteenpäin sen lisäksi, että viemme huonekalut täältä sinne ja tapaamme remonttimiehiä. Sen jälkeen ollaan viisampia jatkon osalta."




Remontin myötä ja vanhoja asiakirjoja tutkimalla meille on selvinnyt, että vuosi 1944 on todellakin laajennusosan rakennusvuosi. Alkuperäinen talo, keittiön, kuistin ja kamarin käsittänyt mökki on 1900-luvun alusta. Talon vanha ulkoseinä löytyi rakenteista ikkunaa myöten ja sinne se myös jäi. 

Remonttia olemme tehneet paljon. Puusauna säilyy yhä peseytymispaikkanamme suihkukaapilla paranneltuna. Piha on saanut terassin ja koko talo yläkerran pintoja vaille remontoitu kuntoon. Päälinjana on ollut vanhan säilyttäminen, mutta esimerkiksi suunnitelmani keittiön jättämisestä eivät lopulta olleet kovin järkevät. Niinpä uutta on laitettu korvaamaan vanhaa silloin, kun se toimivuuden kannalta on ollut hyvä ratkaisu.

Tämän kesän jälkeen olemme toivottavasti ikkunoita vaille valmiit mitä ahkeraan jokakesäiseen remppaamiseen tulee. Tekemistä toki on aina, mutta ainakin pinnat ovat yläkerran laittamisen jälkeen priimat. Ja puuvaja, toivon aktiivisesti että siihen jonain päivänä iskee salama. Se on nimittäin tällä hetkellä tungettu täyteen läpikäymistään odottavaa tavaraa, jota en todellakaan jaksaisi alkaa sortteerata. Mutta itseni tietäen, jonakin päivänä se inspiraatio vielä iskee. 

Kaikki kesäpaikkaamme koskevat kirjoitukset löytyvät blogista tunnisteen "kesäkoti" alta.

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juuri sitä, projekti mitä suurimmassa määrin. Mutta kunhan tänä kesänä saadaan yläkerta valmiiksi, niin sitten on koko talo rempattu. Voidaan vaikka vähän aikaa istuskella terassilla rauhassa. ;)

      Poista