Rapujuhlat kaksin kappalein

Mitä teille kuuluu? Kuten blogin hiljaiselosta on voinut huomata, on pitänyt kiirusta. Syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin, töitä riittää ja poikien koulunkäynti löytänyt omat kakkos- ja nelosluokkalaisen uomansa. Mies merkkailee työmatkoja kalenteriin ja minä toivon sormet ristissä etten juuri tuolloin olisi iltavuoroissa. Ilman flunssia ei myöskään olla selvitty, heti koulun aloituksen jälkeen iski ensimmäinen. Normimeininkiä.

Onneksi olemme ehtineet myös viettää kahdetkin rapujuhlat arjen keskellä. Ensimmäisiä istuttiin niin pitkään ja hartaasti ystäväperheen ruokapöydän äärellä, että seuraavana aamuna kaiken juhlimisen rasittama kuopus veti unta puoleenpäivään. 

Viikko takaperin puolestaan kokoonnuimme työpäiväni jälkeen vanhempieni luokse ja viihdyimme yhdessä siskon ja miehensä kanssa jälleen ruokapöydän äärellä. Myöhemmin tuntui että ollaanko me ehditty nähdä kesän aikana lainkaan, niin paljon oli juteltavaa ja kuulumisia vaihdettavana. 

Tällaiset sesongin juhlat ovat kyllä parhaita!

Halloween-juhlista synttäribileisiin

Kuluva viikonloppu oli yhtä juhlaa. Me aloitimme esikoisen kanssa perjantaina koulun vanhempainyhdistyksen järjestämästä Halloween-discosta, jonne toki pukeuduttiin asiaankuuluvan karmivasti. Seuralaiseni oli peilikasvoinen viikatemies, mutta minulle pälkähti päähän vasta samana iltapäivänä ettei kaapistani löydy mitään sopivaa asua. Tämän parempaan en pystynyt, vaan laitoin tummat vaatteet ylle ja pyysin miestä piirtämään hämähäkinseitin asukkeineen poskelle. Kuopuksen lelukäärme toimi teipin avustuksella rannekoruna. Näillä mentiin ja hauskaa oli, disco oli todellinen menetys ja mitä hienompia noitia, hirvityksiä sun muita vilahteli pikkuväen joukossa.

Kun siivoukset oli illan päätteeksi hoidettu, kellahdimme kotona sohvalle katsomaan Vain Elämää. Esikoinen nukahti kainalooni ja mies tarjoili pestopastasalaattia kuohuvan kera. Ei lainkaan huono päätös perjantaille. Pian huomasimme myös kuopuksen nukkuvan istuallaan sohvalla.

Eilen nukuttiin pitkään ja miehen lähtiessä poikien ja näiden kavereiden kanssa ulkoilemaan, jäin itse kotiin aamupäiväkahville ja kynsihuoltohommiin. Juhlaputki nimittäin jatkui illalla, kun vietettiin kuopuksen kummitädin syntymäpäiviä. Juhlan kunniaksi päätin pitkästä aikaa lakata kynnet punaisiksi. 

Vaatetusta piti miettiä vähän enemmänkin ja samalla tuli vaatekaappikin siivotuksi. Meillä oli myös lastenhoitokuvioiden osalta hieman pohtimista, sillä mies oli samaan aikaan omassa menossaan poissa kotoa. Äitini tuli hoitamaan poikia niin, että pääsin lähtemään juhliin ja mies puolestaan oli kotona ajoissa illalla päästämässä lapsenvahtia kotiin. Vaatteiden osalta päädyin lopulta mustaan pliseerattuun hameeseen ja vihreään röyhelöpuseroon yhdistettynä mustiin kiiltonahkakorkkareihin. Sitten vain taksiin ja juhlimaan!

Ilta oli superhauska! Parhaiden juhlien elementit olivat koossa, eli ystävät, ilo, nauru, kuohuva ja hyvä ruoka olivat kaikki edustettuina. Sandron tarjoilut olivat niin ykkösluokkaa, että tänään käytiin vielä rääppiäisissä herkuttelemassa vähän lisää.

Juhlia ei koskaan ole liikaa ja mikä parasta, ne tuovat tervetulleen katkon tähän pimeään vuodenaikaan ja arjessa tarpomiseen. Niin nytkin, kun fiilis näin sunnuntaina on väsynyt, mutta onnellinen. Lisää näitä!

Meidän perheen syysloma

Etelä-Suomen syyslomaa vietettiin viime viikolla. Viikko kului nopeasti ja ennen kuin huomattiinkaan, oli paluu arkeen käsillä. Mies oli koko viikon töissä, välillä etänä, mutta suurimmalta osin aivan normaalisti toimistolla. Minä taas pysyttelin poissa toimistolta koululaisen ja eskarilaisen tarvitessa seuraa kotona. Sulassa sovussa tuli sekä vietettyä yhteisiä vapaahetkiä että hoidettua työjuttuja.

Loman aloittanut viikonloppu kului kotipiirissä. Esikoinen kävi harkoissa, pojat ulkoilivat omalla pihalla ja minulle nousi kuume. Meillä on ollut ihmeellistä flunssaa pyörimässä, kuopus on ollut isänsä tavoin flunssainen ja minulla oli pientä lämmönnousua on-off monta päivää. Sunnuntaina kuitenkin päästiin ihastelemaan Linnanmäen Valokarnevaalia. Menimme paikalle seitsemältä, ostimme viimeisen kolmen tunnin edullisemmat rannekkeet ja pojat pääsivät vielä kerran tälle kaudelle huvittelemaan. Yhdeksältä riitti ja lähdimme kotiin. Mutta olipahan kaunista ja aivan supertunnelmallista!

Loman ensimmäisenä maanantaina ajoimme moikkaamaan poikien isoäitiä ja ukkia. Minulla oli aika kulmien kestopigmentointiin samassa kaupungissa ja jätin pojat reilun tunnin ajaksi isovanhempiensa hoiviin. Pigmentoinnista kirjoitan vielä oman juttunsa, kunhan tästä paranemisvaiheesta päästään ja lopputulos on ikuistettavissa valokuviin. Esikoinen jäi maanantaina myös yökylään isovanhemmilleen ja kuopus sai omaa aikaa vanhempiensa kanssa. Tiistaina esikoislapseni palautettiin alkuiltapäivästä kotiin. Sitä ennen olimme jo ehtineet kuopuksen kanssa houkutella miehen kanssamme lounaalle kaupungille ja hoitaa vähän asioita. 

Keskiviikko olikin sitten täynnä tekemistä. Ehdotin aamupäivällä pojille, että lähdettäisiinkö johonkin museoon. Kuopus keksi luonnontieteellisen ja esikoiselle se sopi mainiosti. Siellä oli kiva kierellä pitkästä aikaa ja syysloman johdosta lapsille oli myös ohjelmaa. Rastitimme arvauksia bingoon esimerkiksi eläinten turkin lämpimyydestä ja hirven sarvien painosta.

Samana iltana menimme vielä esikoisen sekä isoäitinsä kanssa Oopperaan katsomaan Liisa Ihmemaassa –balettia. Olimme kaikki kolme samaa mieltä siitä, että alun puolituntinen oli tylsä, itseään toistava ja turha, mutta Liisan päästessä Peilimaahan alkoi sellainen värien, lavasteiden, pukujen ja taitojen ilotulitus että emme voineet kuin ihailla. Lopulta vanhan patriarkaatin 
valtarakenteet saatiin kukistettua lohikäärmeen muodossa ja Liisakin pääsi takaisin kotimatkalle. Esikoisella oli päällään Ralph Laurenia ja minä vaadin saada ottaa kuvan tyylikkäästä kundista. Kuvattava alistui.

Keskiviikon vastapainoksi torstai olikin ihan vaan kotipäivä, työpäivä, kotityöpäivä ja ulkoilupäivä. Perjantaina lapset puolestaan saivat taas aikaa ukkinsa kanssa, kun minä ajoin aamupäivällä kolme tuntia isoäitini asioita hoitamaan ja illalla saman matkan takaisin kotiin. Pojilla sekä ukillaan oli ollut kuulemma aivan superkivaa, lounaaksi oli syöty niin monta korvapuustia kuin jaksaa ja sitä rataa. Loman lopettavana viikonloppuna kävimme sitten laittamassa kesäpaikan talvikuntoon ja siitä jo kirjoitinkin. Sunnuntaina puolestaan alkoi kuopuksen uimakoulu ja esikoinen lähti mukaan uiskentelemaan samalla. 

Ja siinähän se viikko kaksine viikonloppuineen pian olikin jo takana. Täytyy sanoa, että arkeen oli kiva palata, vaikka juuri tämä loman jälkeinen viikko onkin aivan turvoksissa kaikesta. No, huomenna on jo torstai. 

Äidin uudet syysvaatteet

Käytyäni lasten kaappien (lähes kaikki trikoopipot ja sormikkaat kateissa) ohella omaani läpi totesin, että ihan hyvältä näyttää. Syksy tuo yleensä tullessaan halun hankkia yhtä sun toista syksyisissä sävyissä, mutta tällä kertaa vaatekaapin perusasiat ovat kunnossa. Kävin kuitenkin pienellä kierroksella Lindexillä ja haikailtuani ikuisuuden Holly&Whyte-sarjaan v-aukkoisia paitoja, löysin ilokseni tämän neuleen. Farkkujen, nilkkureiden ja huivin kanssa oletettavasti syksyisen pukeutumisen vakiokamaa.

Tässä hissiotos eräältä päivältä, kun päällä oli neuleen lisäksi kulutetut mustat farkut. Pää on sattuneesta syystä rajattu pois kuvasta.

Aivan uusi tuttavuus tälle syksylle on puolestaan Nosh. En ole koskaan viehättynyt merkin lastenvaatteista, mutta nyt naistenmallistossa oli sitä jotain, johon silmäni iskin. Mietin jonkin aikaa, kunnes tilasin vaatteita sovitettavaksi. Kaikki olivat oikein hyviä ja kokoaan vastaavia. 

Tällä mekolla tulen menemään monena aamuna toimistolle, pariksi vaan paksut sukkahousut ja neuletakki. Niskassa on kivana yksityiskohtana vetoketju ja tuo oranssin sävy on taatusti ensimmäistä kertaa vierailemassa vaatekaapissani.

Paritin tämän mekon yhdessä Lindexin pilkullisen jakun, mustien sukkahousujen ja Wondersin sinisten ballerinojen kanssa viikonloppuna, kun oltiin katsomassa Shrekiä. 

Noshin a-linjainen farkkua mukaileva hame on paksu ja erittäin mukava päällä. Mitta peittää polvet.

Ja tämä erehdyttävästi yöpaitaa muistuttava pitkähelmainen pusero on taas yksi lisä raitakokoelmaani. Näyttää päällä huomattavasti paremmalta kuin henkarissa.

Tässä tuo Noshin hame yhdessä Lindexiltä aikoja sitten ostamani ja paljon käyttämäni pellavapaidan kanssa. Jalassa Wondersit, kaulassa BeckSöndergaard, olalla Vuitton. Kuten aina.

Sitten enää muutamat paksut mustat sukkahousut ostoslistalle ja meikäläinen on valmis viileneviin säihin. Lapsille pitäisi vielä paikallistaa ne pipot...

Syyspäivä ulkona

Aurinko tuskin pilkahti pilvien lomasta, mutta muuten tämä syksyinen lauantai oli syyspäivä parhaasta päästä. Sellainen, että teki mieli päästä ulos vetämään keuhkot täyteen kirpeää ilmaa ja fiilistelemään vaahteran muuttumista punaisen ja keltaisen kirjavaksi. Ei siis muuta kuin pyörät alle ja retkelle, ensimmäisenä pysähdyspaikkana leikkipuisto.

Seuraavaksi siirryttiin tien toiselle puolelle liikuntapuistoon, jossa pidettiin pituushyppykisat. 

Kolmas pysähdyspaikka oli ranta, jossa nappasin pari kuvaa pikkukundeista. 

Raitisilmamyrkytyksen saatuamme leipomisesta innostunut eskarilainen vaati jälleen saada vaivata taikinaa. Viime aikoina tässä taloudessa on syöty niin paljon omatekemiä herkkuja ettei vähään aikaan. Taas tehtiin sämpylöitä ja sen lisäksi mustikkapiirakkaa. 

Piirakasta ei muuten ole enää paljon jäljellä, niin hyvää se oli!