Uusia vaatteita kolmas- ja viidesluokkalaisille pojille

Täällä on taas kasvettu pituutta. Kuopus siirtyi alkuvuoden aikana taas kerran koosta seuraavaan ja varaston uumenista tuli kannettua vaate jos toinenkin herran vaatekaappia täyttämään. Hyvin vähän tuli ostettua uutta, niin paljon hyväkuntoista ja hyvännäköistä löytyi isoveljen jemmoista. Isompi puolestaan otti kouluvuoden aikana sellaisen kasvuspurtin, että hyppäsi kokonaan yhden koon ylitse. Lopputuloksena uutta päällepantavaa on pitänyt ostaa ihan koko ajan, siltä se ainakin tuntuu. 

Tänään tein verkkokaupoista erilaisia aleostoksia molemmille pojille syksyä varten odottamaan. Esikoiselle siksi, että hän niitä tarvitsee. Kuopukselle siksi, että on kiva saada jotain ihan omaa uutta välillä. Kotona näytin mitä olen ostanut ja kaikki kelpasi, heillä kun ei vieläkään ole suuria preferenssejä tietynlaisten vaatteiden tai juuri tiettyjen merkkien käyttämiseen. Hyvä niin.

Tulevat viitos- ja kolmosluokkalaiset ovat kulkeneet koulussa uskollisesti collegepaidoissa, -housuissa ja farkuissa.  Niitä tarvittiin siis lisää erityisesti esikoiselle. Hennesiltä klikkailin tulemaan kasan housuja, shortseja liikuntatunneille ja harrastukseen sekä yhden pyjaman. Samalla päivitin lapsen juhlavaatteet uudella kauluspaidalla ja sinisellä bleiserillä. Tumman puvun vastapainoksi nämä  ovat rennommat ja käyvät hyvin vaikkapa kesäjuhliin shortsien ja tennareiden kanssa. Lindexiltä ostin lisää collegehousuja ja farkkupaidan esikoiselle:

Seuraava osoitteeni oli Boozt ja lasten alevalikoima. Esikoinen saa tummansinisen collegepaidan Gapilta ja yhden valkoisen t-paidan Polo RL:lta.

Ja niin tultiin päivään, jona ostin lapselleni samankokoiset kengät kuin mitä itse käytän. Tällä hetkellä koko 39 on sopiva, mutta puolen vuoden kuluttua ja jalan mittaa kenkien sisämittoihin verratessani totesin, että kyllä se on nelosella alkavat otettava. Kotiin klikkailin kahdet tennarit, toiset goretexiä Vikingiltä syksyyn ja toiset Arauto Rapin villavuoriset talven varalle. Molempien normihinta kipuaa yli satasen per kenkäpari, joten viidenkymmenen pinnan alennus todella lämmittää lasta vaatettavan vanhemman mieltä. 

Kengistä päästäänkin sujuvasti takkeihin. Esikoinen on tykännyt viime keväänä ja toivottavasti myös tulevana syksynä käytössä olevasta Reimatecin bomberistaan, joten välikausitakin osalta valinta oli selvä, uusi takki isompaa kokoa. Toiseksi valitsin sinisen kevytuntuvatakin niihin aamuihin, kun on jo hieman viileämpää. Talvitakkiasiat lapsella ovatkin jo ennalta kunnossa. Esikoista on odottamassa lämmin talviparka ja kenties viime talven untuvatoppiskin mahtuu vielä. Ainakin se ostettiin kesken kauden edellisen jäätyä pieneksi. 

Entäpä sitten kuopus? Hän on niin tottunut esikoisen vanhojen vaatteiden käyttäjä, että varsinkin pienempänä iloitsi suuresti saadessaan uusia vaatteita suoraan varastokomerosta. Aina välillä olen kuitenkin halunnut ostaa hänelle myös ihan omia ja uusia, toisinaan se on lasten erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi ollut myös tarpeellista. Tällä kertaa ajattelin mistä kuopus erityisesti tykkäisi. Näin ostoskoriin valikoitui huppari, collegepaita, pitkähihainen trikoopaita ja t-paita Mololta. Merkki ei ole koskaan ollut sisävaatteiden hurjien printtien osalta suosikkini, mutta pienellä penkomisella niiden seasta on löytynyt tosi nättejä vaatteita myös äidin makuun. On meillä niitä printtejäkin käytössä, niistä nimittäin tykkäävät lapset. Laatu näissä on erittäin hyvää ja kestävää, erityisesti liputan merkin ulkonousujen puolesta. Niitä löytyy ja on löytynyt jokaisessa koossa. 

Ja koska perheessämme ulkovaatteiden, erityisesti asusteiden hukkaamisprosentti hipoo taivaita, pujahti ostoskoriin myös yksi kappale pipoja. M-merkitty pipo on kuin kuopukselle tehty. Tämä on vähän sama kuin sormikkaiden kanssa, niitä kannattaa ostaa lisää ihan joka kerta silmään osuessa. Samalla mentaliteetilla ostetaan paljon pipoja ja toivotaan, että niistä edes puolet eksyy jossain vaiheessa takaisin kotiin. Ehkä tämä on yksi niistä! 

Kuvat valmistajilta. 

Ostimme kakkosauton, vaikka asumme metron varrella

Kerrataanpa speksit. Mieheni työskentelee Helsingin keskustassa ja kulkee toimistolle julkisilla. Minä olen töissä hieman kauempana, mutta yhtä lailla julkisten varrella. Täältä pääsee matkaan niin metrolla kuin bussillakin ja meillä on jo yksi auto. Miksi ihmeessä me siis ostimme toisen?

Olemme tähän saakka pärjänneet yhden auton perheenä vallan mainiosti, mutta onhan se toisen auton tuoma helppous toisinaan käynyt mielessä. Minä olen ollut se, joka autoa pääosin työmatkoihin käytän, miehen kun ei ole mitään järkeä mennä keskustaan muutoin kuin julkisilla. Nyt kuitenkin asiakaskäyntejä kauempana on tiedossa lisääntyvästi ja samaan aikaan minä toivon kuluttavani työmatkoihin niin vähän aikaa kuin mahdollista. Jokainen minuutti tässä arkipaletissa tuntuu olevan tarpeen. Tästä se ajatus sitten lähti.

Minä pääsen siis töihin ilmankin omaa autoa. Se vaatii kävelyn metroasemalle ja vaihdon junaan ennen kävelyä työpaikalle. Ei vaikea, mutta toki aikaa vievä yhdistelmä. Matkaan menee tunnin verran ja vuorotyö aiheuttaa omat haasteensa, kun omalla autolla kulkiessa kodin eteisestä työpaikalle sisälle menee puoli tuntia, ajoon tuosta se parikymmentä minuuttia. Ja kyllä minä suoraan sanoen pidän siitä helppoudesta, jonka hallissa autoon istuminen ja toisessa hallissa siitä nouseminen tuo, puhumattakaan iltavuoron jälkeisistä odotteluista bussipysäkillä tai juna-asemalla. Ehkä lasten harrastuskuskauksiinkin olisi syksyn tullen apua siitä, että molemmilla vanhemmilla olisi auto käytössään jatkuvasti?

Oli kuitenkin selvää, että hankinnan tulisi olla niin edullinen kuin mahdollista. Asetinkin spekseiksi tosi hyvä, mutta tosi halpa vain huomatakseni, että ei ole muuten mikään helppo homma. Kävimme huolella vaihtoehtoja läpi ja yksityisleasing oli vahvana ehdokkaana mukana. Päädyimme kuitenkin siihen, että ostamme auton omaksi. Yhtä kävimme katsomassa, mutta jo toinen koeajettu osoittautui meille sopivaksi. Kun edellinen omistaja oli käyttänyt auton katsastuksessa ilman huomautuksia, teimme kaupat.

Nyt sitten kurvailen pikkuisella kolmiovisella Toyota Aygolla kodin, työpaikan ja keskustan väliä ja olen vallan tyytyväinen. Saimme hyvin halpaan hintaan auton, jolla on edessä vielä paljon ajokilometrejä, jonka tyyppivikoja on korjattu ja jonka huollot on hoidettu asianmukaisesti. Googlailemalla selvisi myös, että Aygon kulutus on hyvin pientä eikä bensatankkia tarvitse olla alvariinsa täyttämässä. Tulevaisuus näyttää kuinka kauan auto meillä on, myymmekö sen eteenpäin mikäli tarpeet muuttuvat vai pidämmekö pitkään odottamassa kyydityksiä.

Poikien mielestä takapenkille kömpiminen on ainakin vielä tässä vaiheessa hauskaa ja takakonttiinkin mahtuu molempien koulureppujen lisäksi kauppakassi, ehkä kaksikin. Kuopus ehti jo ehdottaa, että he ajaisivat isänsä kanssa aina tällä, äiti voisi jatkaa Bemarin ratissa.

Ei kai sitä kieltääkään voi, sisälläni asuu pieni yksityisautoilija.

Fresh - uusi ihana hajuvesituttavuus

Olen aina ollut hajuvesiuskollista tyyppiä. Pian kahdenkymmenen vuoden ajan olen käyttänyt vaihdellen kahta, jossain välissä kolmea tuoksua, jotka ovat olleet ne minun hajuveteni. Guerlainin Champs-Elysees ja Chanelin Chance saivat kymmenisen vuotta sitten kaverikseen Hermesin Kelly Caleche -tuoksun ja niillä on sitten menty. Käytän hajuvettä joka päivä enkä koskaan vaihtele tuoksuja tunnetilan, päivän tai menon mukaan. Haluan tuoksua tunnistettavalta, minulta. Siksi käytössäni onkin aina vain yksi pullo kerralla.

Jonkin aikaa on kuitenkin tehnyt mieli jotain uutta. Syksyllä kävin haistelemassa Byredon tuoksuja Lahdessa, siellä sijaitseva Petit St Louis on Byredon ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Löysin muutaman aika kivan, yhdestä käytin testerinkin, mutta jokin puuttui. Ei ollut minun tuoksuni se Mojave Ghost sitten kuitenkaan.

Pariisissa haahuilin ympäri tavaratalon kosmetiikkakerrosta. Kävin siellä Byredollakin uudelleen ja jatkoin matkaa testilappuja nuuhkien. Sattumalta löysin itseni fresh-nimisen valmistajan tiskiltä ja jäin ihastelemaan kaunista esillepanoa ja ihanalta näyttäviä purkkeja ja pulloja. Sitten näin hajuvedet ja kun siinä odottelimme siskoani, päätin vähän tuoksutella. Ja siinä se oli, sattumalta eteen tupsahtanut uusi hajuveteni fresh honeysuckle.

Kotona piti vähän googlailla. Fresh on 25-vuotias yhdysvaltalainen kosmetiikkamerkki, jonka yhdistää luonnon ainesosia ja tieteen innovaatioita ihonhoidon parhaaksi. Ensin merkki valmisti saippuaa ja siitä toiminta on laajentunut ihonhoitoon sekä hajuvesiin. Erityisesti sokeri on monessa tuotteessa käytetty ainesosa. Minulle fresh oli aivan uusi merkki ja ihastelin sekä tutkin monenlaisia tuotteita. Kaikki oli niin kaunista, viimeisteltyä ja hyvältä tuoksuvaa!

Honeysuckle on suomeksi kuusama. Tuoksu onkin kukkainen ja kuusaman lisäksi tuoksun ainesosia ovat ensin tuoksuvat persikka ja mustaherukka, magnolia ja jasmiini sekä lopuksi hiven myskiä. Se on raikas ja kevyt, mutta ei lainkaan tylsä tai helposti pois haihtuva. Jotain mielenkiintoista siinä on, jotain sellaista erityistä. Huomaan haistelevani usein käsivarsiani, joihin tuoksua aina suihkutan. Valitsemani hajuvesi tuoksuu yksinkertaisesti hyvältä. Käykää haistelemassa, jos maailmalla liikutte ja osutte paikkaan, jossa freshin tuotteita myydään.

Pari testeriäkin löysin tuoksun yhteyteen pakattuna paperikassista. Ruusunaamio on lukemani mukaan merkin klassikkotuote ja soijaputsari puolestaan edustaa merkille tyypillisten erikoisten aineiden, kuten juuri soijan käyttöä. Vielä en ole näitä ehtinyt kokeilla, mutta pian!

Shoppailemassa Pariisissa

Pariisiin lähtiessämme vitsailimme moneen kertaa siitä, että takaisin tulisimme yhden ylimääräisen laukun kanssa, pitäisihän kaikki ostokset saada mahdutettua mukaan. Todellisuudessa käsimatkatavaroilla matkustaminen oli taktinen veto, eipähän tulisi ostettua mitään aivan järjetöntä tai järjettömän kokoista. Ja hyvin kaikki löydöt sekä tuliaiset mukaan mahtuivat ja tulivat kannetuksi kotiin.

Sephora on vakiopaikka, josta tulee tehtyä sekä listan mukaisia ostoksia että kaikenlaisia löytöjä. Ostan kosmetiikkaa vähän vaihdellen kohdemaasta tai lentokenttien taxfreestä, tarjouksista riippuen. Tällä kertaa ostoslistalla oli uusi huulikiilto, Chanelin Coco Rouge Shine on vuosia ollut vakkarini. Siskon suosituksesta ostin kokeiluun myös Diorin uuden huulirasvan ja huulikiillon yhdistelmän, sävy 006 on nimeltään "Berry". Selvästi samaa sävymaailmaa ovat, mutta Diorin versio vaikuttaa hivenen kylmemmältä sävyltä. 

Nämä sitten ovat ripsiväriä lukuunottamatta niitä heräteostoksia, joita hyllyrivejä kiertäessäni tarttui mukaan. Muutama huulirasva ja korealainen huultenkuorinta löysivät tiensä kotiin. Ostin myös vihdoin pitkän jahkailun jälkeen uuden hajuveden, mutta siitä ihan omassa kirjoituksessaan.

Ei matkaa, jolta en kantaisi kotiin kasaa paperitarvikkeita. Tällä kertaa pidättäydyin onnittelukorteissa.

Sekä Galeries Lafayettella että Printempsillä oli sattumalta alennusmyyntejä käynnissä, tiedä sitten onko niitä aina vai osuimmeko vain sopivasti paikalle. Joka tapauksessa näille LK Bennettin korkokengille jäi hintaa seitsemänkymmentä euroa. Olin jo lähtenyt pois sovittamatta, kun oli pakko palata takaisin. Juhlissa usein käyttämäni mustat Pura Lopezin korkkarit ovat puoli numeroa liian suuret ja erilaisista viritelmistä huolimatta lonksuvat herkästi kävellessä. Josko nämä pysyisivät jalassa paremmin niinä kertoina, kun korkoja käytän. 

Toiset kengät löysin Rue de Rivolin varrelta, etsinnässä oli kävelykengät kevääseen. Nämä loaferit täyttävät tarpeen erinomaisesti, tosin nahkapohjien kanssa pitää odotella kuivia kelejä. Itseni tuntien suutarille meno jää kuitenkin odottamaan aikaa parempaa. 

Niin ja se takki, tummansininen puuvillainen trenssi, joka ulottuu puoleenväliin reittä ja on siisti sekä käyttökelpoinen joka paikan vaate. Eiköhän sekin jossain kuvissa tule vilahtamaan. Ja hinta, alennuksessa sekin ja maksettavaa jäi viisikymppiä. Ai että, kyllä ihiminen on iloinen saadessaan hyviä hankintoja vielä parempaan hintaan!

Varoitus Vestiaire Collectivesta

Olen kerran aikaisemmin ostanut itselleni huivin käytettyjen merkkituotteiden verkkokaupasta Vestiaire Collectivesta ja kirjoitin ostoskokemuksestani täällä. Tuolloin ostosprosessi oli paitsi helppo, myös kohtuullisen nopea, ja minulle ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa Vestiairesta. Tällä kertaa asia ei mennyt ihan niin putkeen.

Olin jo tuolloin ensimmäisellä tilauskerralla tietoinen siitä, että sivusto on saanut kahdenlaista palautetta. Toiset ovat hyvin tyytyväisiä, mutta myös feikkituotteita on päässyt seulan läpi. Yritys mainostaa valttikorttinaan perinpohjaista tarkastusta, jonka jokainen myyty tuote heidän kautta kulkiessaan käy läpi. Sanoin muistaakseni viimeksi, että Vestiaire on hyvä kauppapaikka, kun tietää mitä on hakemassa ja osaa pitää silmänsä auki väärennösten veralta. 

Eräänä päivänä joku aika takaperin minuun iski leopardihulluus. Näin Louis Vuittonin leopardihuivin aivan uusin silmin ja totesin, että sellainen olisi erinomainen lisä vaatekaappiini. Uuden hinta on kuitenkin reippaasti oman kipurajani ylitse, joten oli selvää lähteä jahtaamaan käytettyä tuotetta. Se löytyikin jonkin ajan kuluttua juuri Vestiaire Collectiven kautta. Kun hinta, kuvat sekä tuotteen kuvailu olivat kohdallaan, klikkasin huivin kotiin.  

Kun se sitten saapui DHL:n toimittamana kotiovelle, avasin paketin innoissani vain huomatakseni, että huivia ei todellakaan ollut tarkastettu lainkaan. Siinä kyllä oli mukana tarkastuksesta kertova lappunen ja siinä merkinnät, että huivi on käyty läpi ja todettu hyväkuntoiseksi. Muuten ihan hyvä, mutta siinä tapauksessa olisi ehkä huomattu keskellä huivia ollut paikattu reikä. 

Olin onnekseni ostanut huivin yritykseltä, joten sain reklamaation hoidettua ja huivin palautettua helposti. Mikäli olisin ostanut sen yksityiseltä myyjältä, olisi homma voinut olla vaikeampi, sillä periaatteessa palautusoikeutta ei ole. Olisin ainoastaan voinut laittaa huivin myyntiin uudelleen ja kuka tuollaista reikäistä huivia haluaisi. Vestiairen mukaan kyseinen huivi oli hyvässä kunnossa ja reiätön. 

Kaikki muut kuvat kahta yllä olevaa lukuunottamatta ovat toisesta huivista, jonka vastikään hain postista. Laitettuani ostoilmoituksen Facebookissa toimivaan merkkituotteiden kirppariryhmään, sain kaupat hyväkuntoisesta huivista tehtyä nopeasti ja helposti. Kuittikin tuli mukana ja kunto on juuri kuten pitää. 

Jatkossa aion olla erikoisen tarkkana mitä Vestiaire Collectiven laaduntarkkailuun tulee. Ole sinä myös. 

Lapsiperhe Lontoossa: tuliaiset

Tämä Lontoon keikaus oli siinä erikoinen aikaisimpiin verrattuna, että ostokset jäivät ihan minimiin. Emme menneet ainoanakaan päivänä varsinaisesti ostoksille. Mikäli kohdalle osui kiinnostava kauppa, poikkesimme sisään. Eipä meillä olisi tilaakaan ollut liiemmälti, sillä jokaisella oli mukana vain trolley. 

Noin yleisesti ottaen Lontoo on aivan ykkösluokan kohde ostoksille. Kaikkea löytyy ja jokaisen kukkarolle sopivia hintaluokkia myöskin. Aiemmin olen tuonut paljon vaatteita erityisesti lapsille, sulassa sovussa Nextin ja Gapin käyttökamaa sekä Burberryä ja Ralph Laurenia kyläilykäyttöön. Myös itselleni olen löytänyt paljon päällepantavaa ja kenkiä. 

Tällä kertaa ostokset keskittyivät Harry Potteriin. King's Crossin aseman kaupasta ostettiin ensimmäiset "herkut", eli jokamaun rakeita sekä suklaasammakot. Nuo rakeet ovat melkoinen kattaus makuja mansikasta ruohoon ja hiekasta korvavaikkuun. Suosittelen lämpimästi oksennukselta maistuvan pastillin jättämistä välistä. Mies rohkeana söi sellaisen ja voi pahoin vielä seuraavanakin päivänä, niin aito maku suuhun tulvahti.

Jätimme varsinaiset tuliaisostokset poikien osalta viimeiselle päivälle, kun vierailimme studioilla. Molemmat saivat pieniä rintamerkkejä penaalia koristamaan ja tietysti taikasauvat. Siinä olikin valitseminen kenen sauvan ottaisi. 

Olin aika varma esikoisen valinnasta ja oikein meni. Harry Potterin sauva koristaa nyt lipaston päällystä. Kuopus sen sijaan yllätti. "Ei ne Luihuiset nyt lopulta niiiiin kauheita ole. Ja Dracostakin tuli ihan hyvä." Selvä juttu.

Minä menen matkoilla aina paikallisiin kemikalioihin, apteekkeihin ja ruokakauppoihin shoppailemaan. Kiertelen rauhassa hyllyjen välissä, katselen mitä kaikkea hauskaa tai tarpeellista maailmalla myydään ja mietin mitä kannattaisi ostaa kotiin. Tällä kertaa tiensä matkalaukkuun löysivät liikennevalohammasharjat, laastaripaketti ja iso kasa erilaisia vitamiineja lapsille. Yhdet pitävät aivot kuosissa, toiset edistävät oppimista ja kolmannet huolehtivat hampaiden ja kynsien kunnosta. Pari huulirasvaakin nappasin itselleni.

Kymmenen vuotta sitten mies matkusti paljon Lontooseen ja aina Heathrown kentällä oli hyviä samppanjatarjouksia. Eivät ole muuttuneet mihinkään, niin oli nytkin. Tällä kertaa kotiin tuli pari pulloa Piperia varastoon.

Kaksi vuotta sitten ostin Pariisista kirjan, jossa kerrotaan kaupungin historiasta kuvin ja tekstein. Tuo kirja on ollut poikien lempilukemista ja haahuillessani lastenosastolla huomasin samanlaisia Lontoon menneisyydestä kertovia kirjoja. Tässä valitsemassani on pieniä tekstinpätkiä kuvien ohella ja sen kautta historia tulee kivalla tavalla tutuksi. Bloggaajan päiväkirja puolestaan on yritys päästä eroon muistilapuista, joille raapustelen ideoita niiden juolahtaessa mieleen.

Ja kirjoja, tietysti. Yksi Agatha Christien dekkari tästä puuttuu, mutta lukemistaan odottavat nämä kolme ostamaani kirjaa. Muutamasta mielenkiintoisesta otin kuvan, että muistan laittaa täällä kotona varaukseen tai etsiä muutoin käsiini. Muuten olisivat matkalaukkujen painorajat paukkuneet, jos olisin kaikki haluamani kirjat kantanut kotiin.

Näiden lisäksi tummansininen hame ja harmaa-mustaraidalliset housut Gapilta ja tarroja yhdestä paperikaupasta. That's it.

Pieniä paketteja Louis Vuittonilta

Me jatkoimme miehen kanssa vanhaa hyväksi havaittua linjaa ja emme hankkineet toisillemme varsinaisia joululahjoja. Kuten niin monta kertaa aiemminkin kävimme sen sijaan kulmaputiikissa ja hankimme jotain pientä, tarpeellista tai ihan vaan kaunista. Minun lahjani ostettiin yhdessä, miehen lahjan ostin minä ja annoin heti samana päivänä.

Nämä pakkaukset ovat kyllä kuin koruja jo itsessään. Hyvä että raaskin ottaa sisältöä esille ja käyttöön.

Minä kaipailin itselleni korttikoteloa käytettäväksi niissä tilanteissa, kun koko lompakko ei ole mukana. Vaikka arjessa usein kannankin olallani isoa laukkua, olen yhä useammin lähtenyt matkaan vain pienen olkalaukun kanssa. Sinne ei lompakko mahdu, joten kortit ovat olleet laukussa irrallaan. Nyt tämä puute on korjattu monogram-kuosisen korttikotelon myötä. Tuo fuksianpunainen somiste on kiva lisä muutoin hyvin klassiseen tuotteeseen. Kortteja tuonne mahtuu useampia, minulle riittävästi.

Mies puolestaan sai minulta jälleen yhden solmion. Mustan, vaaleanpunaisen ja heleämmän sinisen kaveriksi tuli nyt hyvin klassinen tummansininen sävy. Tämän hankkimista ei tarvinnut kauaa miettiä, väri on niin kaunis. Kuosi ei myöskään ole liian päällekäyvä, vaan hyvin hillitty. Skraga itsessään sopii käytettäväksi sekä pukupäivinä että farkkujen ja pikkutakin kanssa. 

Loppuun vielä vinkki, eli solmio-ostoksilla kannattaa aina vilkaista materiaalilappua. Polyesterisekoitteilla ei pitkälle pötkitä ennen kuin kravatti on ryppyinen, kurttuinen ja nuhjaantunut. Ostamalla silkkisolmion ei sen sijaan voi mennä vikaan. Eivät myöskään maksa paljon, jos keskittää ostoksen esimerkiksi Stockan Hulluille Päiville. Siellä on aina myynnissä laadukkailta silkkisolmioita edulliseen hintaan.