Shoppailemassa Pariisissa

Pariisiin lähtiessämme vitsailimme moneen kertaa siitä, että takaisin tulisimme yhden ylimääräisen laukun kanssa, pitäisihän kaikki ostokset saada mahdutettua mukaan. Todellisuudessa käsimatkatavaroilla matkustaminen oli taktinen veto, eipähän tulisi ostettua mitään aivan järjetöntä tai järjettömän kokoista. Ja hyvin kaikki löydöt sekä tuliaiset mukaan mahtuivat ja tulivat kannetuksi kotiin.

Sephora on vakiopaikka, josta tulee tehtyä sekä listan mukaisia ostoksia että kaikenlaisia löytöjä. Ostan kosmetiikkaa vähän vaihdellen kohdemaasta tai lentokenttien taxfreestä, tarjouksista riippuen. Tällä kertaa ostoslistalla oli uusi huulikiilto, Chanelin Coco Rouge Shine on vuosia ollut vakkarini. Siskon suosituksesta ostin kokeiluun myös Diorin uuden huulirasvan ja huulikiillon yhdistelmän, sävy 006 on nimeltään "Berry". Selvästi samaa sävymaailmaa ovat, mutta Diorin versio vaikuttaa hivenen kylmemmältä sävyltä. 

Nämä sitten ovat ripsiväriä lukuunottamatta niitä heräteostoksia, joita hyllyrivejä kiertäessäni tarttui mukaan. Muutama huulirasva ja korealainen huultenkuorinta löysivät tiensä kotiin. Ostin myös vihdoin pitkän jahkailun jälkeen uuden hajuveden, mutta siitä ihan omassa kirjoituksessaan.

Ei matkaa, jolta en kantaisi kotiin kasaa paperitarvikkeita. Tällä kertaa pidättäydyin onnittelukorteissa.

Sekä Galeries Lafayettella että Printempsillä oli sattumalta alennusmyyntejä käynnissä, tiedä sitten onko niitä aina vai osuimmeko vain sopivasti paikalle. Joka tapauksessa näille LK Bennettin korkokengille jäi hintaa seitsemänkymmentä euroa. Olin jo lähtenyt pois sovittamatta, kun oli pakko palata takaisin. Juhlissa usein käyttämäni mustat Pura Lopezin korkkarit ovat puoli numeroa liian suuret ja erilaisista viritelmistä huolimatta lonksuvat herkästi kävellessä. Josko nämä pysyisivät jalassa paremmin niinä kertoina, kun korkoja käytän. 

Toiset kengät löysin Rue de Rivolin varrelta, etsinnässä oli kävelykengät kevääseen. Nämä loaferit täyttävät tarpeen erinomaisesti, tosin nahkapohjien kanssa pitää odotella kuivia kelejä. Itseni tuntien suutarille meno jää kuitenkin odottamaan aikaa parempaa. 

Niin ja se takki, tummansininen puuvillainen trenssi, joka ulottuu puoleenväliin reittä ja on siisti sekä käyttökelpoinen joka paikan vaate. Eiköhän sekin jossain kuvissa tule vilahtamaan. Ja hinta, alennuksessa sekin ja maksettavaa jäi viisikymppiä. Ai että, kyllä ihiminen on iloinen saadessaan hyviä hankintoja vielä parempaan hintaan!

Kenkiä alennusmyynneistä

Katseltiin miehen kanssa kenkiämme sillä silmällä, että uusille olisi tarvis. Ei siinä sitten kauaa mennyt, kun muutamat ennalta hyviksi havaittujen merkkien kengät oli klikattu tulemaan verkkokaupan alennusmyynnistä. Kyllä kelpaa taas matkaa taittaa.

Miehellä oli akuutein tarve tennareille. Polo Ralph Laurenin sekä Conversen tossut ovat paitsi hyvännäköiset, myös kuulemma tosi hyvät jalassa.

Minä luotan yhä Wondersiin, tällä kertaa käärmekuosisena. Kävelykengissä on pienen pieni korko, katsotaan mitä puolitoista vuotta sitten murtunut jalka siitä tykkää. Tuskin mitään, kun en kuitenkaan kunnon koroissa joka päivä kipsuttele.

Ja rasti seinään, tällä kertaa paketista ei löytynyt lapsille mitään.

Uudet Wondersit

Vähän muuta tähän sairastelujuttujen väliin. Olen monta vuotta käyttänyt vain Wondersin ballerinoja kaiken sen ajan, minkä Suomen säässä nyt ylipäätään voi kevyitä kenkiä käyttää. Ostan yleensä joka kevät yhden uuden parin, joka seuraavana vuonna on vielä hyvässä kunnossa ja siitä vuoden, parin päästä enää hiekkalaatikkokäytössä ennen poisheittämistä. Kenkiä eri kehitysvaiheissa siis! 

Mustat, tällä hetkellä työpaikan sisäkenkinä käyttämäni simppelit nudet sekä toiset vähän koristeellisemmat samanväriset kengät saivat täksi kesäksi kaverikseen sinistä käärmettä.

Suosittelen kokeilemaan Wondersin kenkiä, mikäli et vielä ole niin tehnyt. Ihan kuin ei kenkiä olisikaan.

Sukujuhlia, pöytälöytöjä ja uusia kenkiä

Vietimme viikonlopun jälleen Itä-Suomen suunnalla isoäitiä moikkaamassa. Paljon muutakin saatiin pariin päivään mahdutettua, kun aloitettiin se lääkärikäynnillä ennen lähtöä, jatkettiin perillä isoäidin lisäksi tädin tapaamisella ja painuttiin illaksi siskon ja poikaystävänsä sekä serkkujen kanssa ulos. Kävimme tosiaan heti lauantaiaamuna kuulemassa Mehiläisessä, että kuopuksen tauti on ihan vaan virus ja niinhän siinä kävi, että perille Lappeenrantaan päästyämme huomasimme esikoisen sairastuneen. Parin tunnin kuluttua kutsuu jälleen lääkäri, kun lapsen kuume ei meinaa millään laskea ja yskä on kammottava. Kuinka monta kertaa olenkaan vuosien varrella todennut, että vakuutukset kunniaan!

Sunnuntaina ohjelmassa oli sukujuhlat. Esikoinen oli tässä vaiheessa jo kovassa kuumeessa, mutta oikein ajoitetulla lääkkeellä hän jaksoi muutaman tunnin hienosti juhlissa, etupäässä lepäillen sohvalla. Kuopus puolestaan oli ihan juhlatunnelmissa.

Juhlapaikkana toimi vanha mummolani. Käytimme miehen kanssa lapsia eri paikoissa tilalla. Kävimme kurkkaamassa missä lehmät aikanaan asuivat ja miltä lammen rannalla näyttää. Mies kiipesi poikien kanssa kellarin katolle katsomaan vanhaa sodanaikaista pommia, joka siellä on maannut niin kauan kuin muistan

. Mikä määrä muistoja tuolla tilalla onkaan, koko lapsuus ja nuoruus kera kahdeksan serkuksen. Kuopus juoksenteli paljain jaloin ympäri nurmikenttää ja nautti leikittäjistä. Esikoinen varmisti kotimatkalla, että ostetaanhan me se oma kesäkoti ihan pian ja tuleehan sinne uima-allas pihalle. 

Olimme ihan rennoissa vaatteissa liikkeellä.

Kävin myös navetanvintillä tutkimassa miltä siellä nykyisin näyttää. Me tapasimme juosta vintiltä portaita alas navetan puolelle ja taas takaisin ja leikkiä siellä muutenkin. Vanha koripallokori oli yhä paikallaan, samaten isoisän minulle vanhasta voimistelupukista, heinäpaalista ja laudoista tekemä oma hevonen. Olisin koko lapsuuteni halunnut harrastaa hevosia ja ratsastusta, mutta allergisena talleille meno ei onnistunut. Niinpä sain oma hevosen tällä tavalla, sillä oli vanha satula, suitset ja satulalaukut ihan kunnon ratsun tyyliin. Siellä se majaili. Sen sijaan skeittiramppi, sekin isoisän tekoa, oli poissa.

Jotain muuta sen sijaan löytyi. Bongasin vanhojen huonekalujen seasta tämän pienen pöydän ja päässä alkoi raksuttaa. Tästähän tulisi täydellinen työpöytä kuopukselle, se sopisi hänen huoneeseensa oivallisesti. Siispä ei muuta kuin tiedustelemaan kuka pöydän mahtaa omistaa ja haluaako hän yhä säilyttää sitä vintillä lojumassa. Vähän ajan kuluttua kannoin jo pöydän alas ja mies sekä isäni saivat sen mahtumaan vanhempiemme autoon ja kohti pääkaupunkiseutua. Siskoa nauratti, on kuulemma niin tyypillistä minulle tulla juhliin ja poistua uutta tavaraa mukanani. 

Pieni pöytä on puuta ja kunhan mies saa sen kunnostettua, on kuopuksellakin ikioma työpöytä huoneessaan vaikkapa legojen rakenteluun tai piirtämiseen. Erityisesti kansiosa on kärsinyt ja jossain vaiheessa pöytä on varmaan ollut säiden armoilla. Periaatteessa tykkäisin tällaisesta hieman rapistuneestakin ulkonäöstä, mutta katsotaan nyt miten siitä saadaan siisti ja pitääkö vanha maali poistaa kokonaan. 

Haimme kuopuksen kanssa myös Pikkujaloista nopeasti tulleen kenkäpaketin postista ja sovituksen jälkeen kiikutin kengät parvekkeelle suojasuihkeella käsiteltäviksi. En malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa, niin kauniita nämä kengät ovat. Lastenkenkiä parhaimmillaan.

Erityisesti nämä kuopuksen saappaiden tikkaukset, perfect! Kyllä kelpaa ipanoiden taas tämä syksy painella menemään ja kun alekenkiä ostin, jäi jokaiselle parille hintaa vain vajaat kuusikymppiä. Hyvä diili!

Ekan eskariviikon jälkeen ja pari sanaa kengistä

Ensimmäinen eskariviikko on nyt takana. Kävellessämme välipalan jälkeen kotiin otin esikoista kädestä kiinni ja kyselin vähän miltä on tuntunut. Tässä tiivistetysti pikkukundin fiiliksiä eskarin aloituksesta:

- Siellä on kivaa.
- On hienoa, kun saatiin oma sininen ruutuvihko, johon tehdään juttuja sitten open ohjeiden mukaan.
- Ruokapöydässä pitää istua nätisti, mutta saa jutella.
- On ankaraa ja tylsää, kun oma lautanen pitää hakea ruokakärryn luota eikä apulainen tuo sitä eteen.
- Jos on asiaa, viitataan.
- Uutta lempparimusiikkia on Gommi ja Pommi, jota aina lepohetken aikaan ja kirjan lukemisen jälkeen kuunnellaan. Erityisesti kamelilaulu, kookospähkinälaulu ja "eläin on niin yes sir" (tjsp.) ovat suosiossa.
- Tästä eteenpäin hän syö aina haarukalla ja veitsellä, kun on kerran iso eskarilainen.
- Myös päivämäärää on opeteltu ja erilaisista muodoista koottavaa linnaa askarreltu. 
- Joka päivä ulkoillaan ja on hienoa päästä päiväkodin pihalta aidan toiselle puolelle puistoon leikkimään. Vain eskareilla on tähän oikeus.

Vahvasti ollaan siis positiivisen puolella! Ja kun ajatellaan tuota haarukan ja veitsen käyttöä on huojentavaa, että äitini opetti esikoisen viikko takaperin kuorimaan sen perunan. Päätin myös jättää kertomatta ipanalle, että inhoan M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen rallatuksia..

Tässä seuraavassa kuvassa näette kaikki tällä hetkellä pieniksi jääneet lasten kengät. Eli suurin piirtein kaikki. Revin hiuksia päästäni eilen illalla, kun pari toisensa jälkeen osoittautui pieneksi. Esimerkiksi vihreitä nilkkureita ja ruskeita sandaaleita ei ehditty käyttää kertaakaan, kun esikoisen jalka otti harppauksen yli koon. Kuopuksen kohdalla olin osannut vähän varautua, sillä jalka ei ollut kasvanut pitkään aikaan. Silti kauhean kätevää ostaa kerralla koko kenkävalikoima uusiksi.

Olin ostanut tapani mukaan kenkiä alennusmyynneistä jemmaan odottamaan. No, pieleen meni. Kun hain ne esille huomasin, että olin kuopuksen kohdalla liioitellut jalan kasvuvauhtia. Nyt pieniksi jääneet ovat kaikki kokoa 26 ja jemmasta löytyneet kokoa 28. Lapsi näytti lähinnä Pelle Hermannilta lompsutellessaan liian suurissa kengissään ympäriinsä, joten nuo turkoosit tähtitennarit jätettiin vielä odottamaan yhdessä mustien kävelykenkien kanssa. Esikoisen kohdalla osui paremmin nappiin ja vihreät tennarit kokoa 32 ovat juuri hyvät. Sen sijaan jalan kasvaminen isolla harppauksella yhdellä kertaa jätti tosiaan nuo ylemmän nuo vihreät nilkkurit ilman yhtäkään käyttökertaa. Tuskin jaksan jemmata niitä useamman vuoden ajan kuopukselle, joten myyntiin lähtevät.

Eihän se muu auttanut kuin klikata suosikkikenkäkauppani sivuille. Pikkujalat-kaupassa on laaja valikoima laadukkaita kenkiä ja erityismaininta tulee jokaisen mallin kohdalle kirjatuista sisämitoista. Jos lapsen kengässä pitäisi olla n. 1,7 cm kasvu- ja käyntivaraa, (talvikengässä lähemmäs pari senttiä villasukkavaraa ei ole liioittelua), ei pelkkiin kokonumeroihin voi oikein luottaa. Tuolta kaupasta ainakin tietää mitä saa eikä tarvitse arpoa, sen verran koot eri merkkien välillä vaihtelevat.

Nyt tilasin aletuotteiden joukosta kuopukselle sekä Bundgaardin harmaat tennarit päiväkotiin että Arauto Rapin mustat nilkkurit toisiksi kengiksi. Kuopuksen kengänkoko näyttää nyt olevan 27 ja näissä molemmissa kengissä kasvu- ja käyntivaraa jää 1,5 cm. Nilkkureiden sivuvetoketju helpottaa kolmevuotiaan pukemista itse.

Kaikki kuvat: pikkujalat.fi

Esikoisen nilkkureiden sävy on navy, merkki Bisgaard ja koko tennareista poiketen 31.

Kuva: pikkujalat.fi

Lasten kenkiin saa halutessaan kulumaan mielettömiä summia rahaa. Itselleni kengät ovat erittäin tärkeät ja niiden pitää olla hyvät sekä laadukkaat. Nahka on aina hyvä idea ja talvikengät ostan mielelläni villavuorella. Jos ajatellaan yhden lapsen kenkävalikoimaa, niin meillä se pitää sisällään ensinnäkin tennarit päiväkotiin ja pihalle sekä paremmat kengät kaupungille. Tällä hetkellä molemmilla pojilla on lisäksi Converset käytössään, mutta ne voisi jättää poiskin. Kesällä tarvitaan myös sandaalit ja ovathan ne crocsit kieltämättä kätevät. Syksyllä ja keväällä on hyvä olla jonkinlaiset välikausikengät ja viime vuoden kokemusten perusteella tilasin molemmille pojille täksi nolla- ja loskakaudeksi Crocsin Gust Bootsit. Olin hyvin skeptinen alkuun, mutta nuo kengät osoittautuivat viime vuonna todella käteviksi ja esikoinen tykkäsi kovasti käyttää niitä. Valmistajan mukaan kengillä voisi kulkea kovillakin pakkasilla, mutta minun mielestäni ne ovat enemmän omiaan loskakauteen ennen kunnon talvea. Esikoinen valitsi itselleen keltaiset ja kuopus siniset.

Sitten tarvitaan tietysti kunnolliset talvisaappaat. Me olemme jo monta talvea menneet yksillä kunnollisilla nahkakengillä, niin päiväkodissa kuin kotonakin. En vain koskaan uskalla ostaa niitä varastoon, kun koon arpominen tuntuu hankalalta. Sitten tarvitaan tietysti kumisaappaat, jotka esikoisella ovat nyt ensi kertaa Crocsin mallia ja kuopuksella esikoisen vanhat. Myös urheilukenkiä tarvitaan, kuopus sai sisäpelikengät futiskerhoon ja esikoiselle kaivoin juuri esiin valmiiksi ostetut tekonurminappikset koossa 32. Pienet nappikset jätin odottamaan kuopusta ja mahdollista futisharrastusta. Seuraavaksi tulee mieleeni juhlakengät, joissa kuopuksen osalta kierrätän surutta esikoisen vanhoja, noita kun käytetään melko harvoin jokapäiväisessä käytössä oleviin kenkiin verrattuna. Niin ja tossut päiväkotiin. 

Unohtuiko jotain? Aikamoinen määrä, vaikka tämä on meillä se minimi. Hurjaa. Erityisesti kun ajatellaan, että nyt ostetut kengät ovat todennäköisesti kevään tullen pieniä. 

Nauhat rusetilla

Esikoinen valitti, että tennarit tuntuvat huonoilta jaloissa ja niinhän se jalka oli kasvanut koosta 30 kokoon 31. Kaivelin kaapista kahdet kyseisen koon Converset, nämä jenkkiversiot kaupunkimenoihin ja vaaleansiniset pihaleikkeihin. Sitten sanoin ipanalle, että nyt me kuule opetellaan tekemään rusetti.

Minä neuvoin, tyyppi hiffasi homman samantien ja toteutti. Vielä pitää harjoitella sorminäppäryyttä, että homma tulee aikanaan tarpeeksi sujuvaksi, mutta myös hitaasti tulee hyvä, näytti lapsi. Ja solmii nyt sitten aina itse nauhat. Tekee pupunkorvan, jättää häntää riittävästi ja kietaisee toisen nauhan korvan ympäri ja läpi. Sitten kiristys ja valmista tuli! Välillä häntä tuskastuttaa sormien tottelemattomuus, mutta auttaa ei enää saa. Mutta eipähän tarvitse ostaa erikseen tarrallisia kenkiä, kun kaapista nauhaversiot valmiina löytyivät, pääsee ipana päiväkodissakin ulos, kun saa nauhat itse solmittua.

Seuraavaksi pitäisi varmaan opetella kuorimaan peruna.

Arjen saapuminen vähän jo innostaa ja olen tämän päivän aikana laitellut kalenteria loman jäljiltä ajan tasalle, päättänyt tilata huomenna sekä kampaajan että kasvohoidon, ilmoitellut lapsia harrastuksiin ja käynyt läpi ipanoiden vaatekaappeja. Tuloksena se tavallinen tarina, eli vähän kaikki liian pientä. Ei siis muuta kuin shoppailukaverivuorossa ollut esikoinen mukaan takapenkille ja kurvaus Stockan parkkiin, tehokas tunti Stockalla sekä Lindexillä ja takaisin kotiin kahden täpötäyden muovikassin kanssa. Heippa hei rahat, oli kiva nähdä! Mutta kyllä on kuulkaa varusteet kunnossa, kun päiväkotiin palataan. 

Louboutin-love

Dubai Mallin käytäviä tarpoessani otin päämääräkseni kaksi liikettä, Manolo Blahnikin ja Christian Louboutinin kenkätaivaat. Ensimmäiseksi käväisin Manoloita kurkkimassa ja tiedättekö, mikään ei napannut. Ei siis muuta kuin eteenpäin ja sisään punaisten pohjien kotipaikkaan. Hieman myöhemmin poistuin mukanani paperikassi, jonka sisuskin on signeeratusti punainen. 

Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia niittejä, verkkoja ja piikkejä, korkeita platformeja ja huimia korkoja, mutta oli helppo päätyä klassikoihin. Halusin juhlakorkkarit, joita voin käyttää tilanteessa kuin tilanteessa häistä vakavampiin menoihin. Meinasin kirjoittaa hautajaisiin, mutta ehkä ei noilla pohjilla kuitenkaan. 

Istuin sohvalle sovittelemaan myyjän tuodessa kenkiä takahuoneesta. Mallasin sekä nudeja että mustia korkokenkiä ja nudeista kokeilin myös peep-toe -mallia, samaa mikä kaapistani jo löytyy mustana. Lopulta nämä kengät sulattivat sydämeni ja tuntuivat erittäin hyvältä jalassa. Korko on Louboutinin kengiksi maltillinen 8,5 cm ja sama kuin edellä mainitsemissani avokärkisissä kengissä. Eivät mitkään arkikorkkarit minulle, mutta kyllä tuolla korkeudella pystyy useamman tunnin tanssimaan. Taisin tehdä mielessäni jo ostopäätöksen ennen kuin uskalsin kysyä hintaa silmät kiinni! 

Nämä ovat yksinkertaisesti ihanat! Vastapäisellä sohvalla nainen sovitteli samoja kenkiä, mutta miehensä pudisti päätään. Sitten haettiin kymmensenttiset korot, mutta vieläkään ei kelvannut. Kahdentoista sentin kohdalla mies nyökkäsi lyhyesti ja kaivoi korttinsa esiin. Minä menin viereiselle kassalle maksamaan omalla kortillani näitä maltillisempia korkojani. Tuosta alemman kuvan etiketistä näkyykin mallin nimi "Fifi" ja koron korkeus. Minun jalkani vaihtelee kokojen 40-41 välillä ja näistä välikoko oli juuri sopiva. Avokärkiset ovat kokoa 41. 

Ja mikä tärkeintä, ei toe cleavagea! 

En valitettavasti voi vielä ottaa kuvaa siitä miltä kengät näyttävät käytössä, sillä jalkani näyttävät aika hirveiltä. Jokin dubailainen tappajahyttynen on matkalla imenyt verta  molemmista sääristäni niin tehokkaasti, että paukamia on kymmenen per jalka. Olen allerginen itikanpistoille, joten jokainen paukama tulehtui ja kasvoi kahden euron kolikon kokoiseksi läntiksi. Hurmaavaa. Onneksi antihistamiini, kortisonivoide sekä Etono auttoivat, mutta ilman niitä olisin ollut kutinan vuoksi valmis kaluamaan raajani irti. Joten livekuvat saavat odottaa kunnes jäljet haalistuvat ja siihen saakka saatte ihailla kenkiä ihan vain itsessään.

Nyt on kengät ja onpa tiedossa myös sopivat juhlat, kun alkusyksystä päästään tanssimaan häitä!