Kaksplus.fi

torstai 23. maaliskuuta 2017

Teatterivinkkejä Suomen juhlavuodelle

Kuluvana vuonna vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlia myös kulttuurin saralla. Suomen teatterikenttä on ilahduttavan monipuolinen pienistä harrastajaryhmistä suuriin teatteritaloihin ja jälki on laadukasta. Minä henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että omassa elämässä alkaa taas olla aikaa teatterivisiiteille. Lähdinkin juhlavuosi mielessä kurkkimaan eri teattereiden ohjelmistoja tulevalle kesälle tai syksylle ja päätin tarjoilla parhaat tärpit myös teille. 


Turun Kaupunginteatterin 1970-luvun "Seitsemän veljestä" on jo käsite. Kalle Holmberg ohjasi, sen ajan nuoret tähdet Heikki Kinnunen, Esko Salminen ja Vesa-Matti Loiri näyttelivät. Kansa vaelsi lippuluukuille ja lopulta näytös myös televisioitiin vuonna 1975. Minun lempiohjelmani lapsena olivat nuo tallenteet. Ykkösosa oli kirjoitettu vhs-kasetin tarraan sinisellä tussilla, kakkososa punaisella. En varmaan osannut vielä lukea, kun osasin väreistä nähdä kumpaa kasettia halusin katsoa. Samaan konkurssiin voin kertoa, että lempilukemiseni lapsena olivat lääkärikirjat. Ja ihan hyvä minusta kasvoi. 


Nyt Aleksis Kiven klassikko tulee uudelleen Turkuun. Lauri Maijala ohjaa ja muun muassa Eero Milonoff, Markus Järvenpää, Paavo Kinnunen ja Joonas Saartamo näyttelevät. Ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterissa marraskuun alussa.


Turun Vartiovuoren kesäteatterissa puolestaan tavataan ensi kesänä Rölli, kun Allu Tuppuraisen luoma hurmaava peikkohahmo tulee kyseiselle näyttämölle ensi kertaa. Rölliä esittää Antti Lang, joka oli viime kesän "Vaahteramäen Eemeli" -näytelmässä Aatu-rengin roolissa ja on esittänyt muun muassa Peter Pania. Ensi-ilta on ennen juhannusta ja esityksiä läpi kesän. 


Tampereen teatteri puolestaan tekee syksyllä oman versionsa Andrew Lloyd Webberin klassikkomusikaalista "Cats". Kissat hiiviskelevät, tanssivat ja laulavat näyttämöllä syyskuusta alkaen, mutta valitettavasti monen näytöksen liput on jo myyty loppuun. Minä ostin meidän perheelle tiketit jo aikoja sitten, sillä ennakoin niiden menevän nopeasti. Peruutuslippuja kannattaa ehdottomasti kytätä ja joihinkin esityksiin mahtuu vielä.


Pyynikin kesäteatterissa Tampereella menee ensi kesänä Hella Wuolijoen klassikko "Niskavuoren nuori emäntä", joka on sovitettu musikaaliksi. Kuten näytelmän esittelytekstissä sanotaan: "kun kaksi ihmistä rakastuu, jossain särkyy sydän." 1800-luvulle sijoittuvassa Loviisan, Juhanin ja Malviinan kolmiodraamassa nähdään Mikko Nousiainen, Maria Pere ja Elina Keinonen päärooleissa. 


Samassa paikassa esitetään kesällä myös lapsille näytelmää "Katti Matikainen ja mau-ahtava Suomi". Hurmaava kissa kera Nakkirakkinsa osallistuu näytelmässä humppakerhon kotimaan kesäkiertueelle. Kaikki esitykset ovat heinäkuussa.


"Peppi" palaa yleisön pyynnöstä Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ja nyt kannattaa varata liput samantien. Näimme esityksen sen ollessa ohjemistossa pari vuotta takaperin ja voin suositella! Esitykset alkavat syyskuussa.


Helsingin Kaupunginteatterin juhlamusikaali satavuotiaalle Suomelle on puolestaan "Myrskyluodon Maija", joka elokuussa avaa peruskorjatun teatteritalon remontin jälkeen. Musikaaliin on varattu jo yli 33000 lippua, eli ole nopea. Meillä on jo omamme miehen kanssa odottamassa.


Kansallisteatteri juhlistaa satavuotiasta Suomea erityisellä ohjelmistolla. Tarjolla on esimerkiksi "Macbeth", "Kuolema Venetsiasssa" ja perheen pienimmille tarjoiltu "Hölmöläiset". Juhlanäytelmänä nähdään Pirkko Saision kirjoittama "Koivu ja Tähti", näytelmä joka jatkaa siitä mihin Topelius lopetti. Itseäni kiinnostaa erityisesti Mihail Bulgagovin "Master ja Margarita", eli toiselta nimeltään "Saatana saapuu Moskovaan". Tällä kertaa alkuteoksen satiiria ja karnevalistista otetta ilmennetään muun muassa nukketeatterin keinoin. 


Suomenlinnan kesäteatteri on ollut varma valinta laadukasta teatterielämystä kaipaavalle. Itse olen nähnyt täällä niin "Tuntemattoman sotilaan" kuin "Täällä Pohjantähden alla", molemmat parhaita koskaan näkemiäni tulkintoja klassikoista. Tänä vuonna myös Suomenlinnassa tutustutaan seitsemän pojan veljessarjaan, kun Kari Heiskasen ohjaama Ryhmäteatterin "Seitsemän Veljestä" valtaa Hyvän omantunnon linnakkeen. Jukolan veljeksiin pääset tutustumaan kesäkuulta elokuulle. 

Suomenlinnassa on hauskaa myös lapsille. Viimekesäinen sseikkailukierros "Kustaa Kolmas ja kadonnut kruunu" on saanut seuraajakseen "Vuosisatojen aikamatka" -nimisen kierroksen. Taas ratkotaan vihjeitä, seikkaillaan linnoituksessa ja tavataan mielenkiintoisia henkilöitä aikojen takaa. Esityksiä on läpi koko kesän. 


Tuusulassa Krapin kesäteatterissa nähdään tänä kesänä "Mimmi-lehmä ja varis". Tämä kaksikko on meille hieman tuntemattomampi, emme ole näitä kirjoja lukeneet varmaan yhtäkään kappaletta. 


Entä sitten Väinö Linna ja Täällä Pohjantähden alla? Se löytyy Lahden kaupunginteatterista ja vieläpä kahdessa osassa. Molemmat näyttämötoteutukset pohjautuvat Linnan trilogiaan ja ovat itsenäisiä teoksia. Ensimmäinen osa "Kuu on torpparin aurinko" saa ensi-iltansa lokakuun alussa ja kertoo tarinaa aina Suomen itsenäistymiseen saakka. Toinen osa "Mäensyrjäkansan kärsimystie" jatkaa siitä ja tuo tarinan aina 1950-luvulle saakka.


Lahden kaupunginteatterissa muistetaan juhlavuonna myös lapsia. "Tatun ja Patun Suomi" tulee ensi-iltaan elokuussa ja johdattaa lapset ja aikuiset suomalaisuuden ytimeen Armi Kuuselan, Kekkosen ja Mikael Pepsikolan myötä. 


Loppuun vielä yksi, eihän pidä unohtaa Linnan toista ikonista teosta. "Tuntematon sotilas" -elokuvan uusi versio saa ensi-iltansa lokakuussa.


Tiedättekö mitä. Minä haluaisin käydä katsomassa nämä kaikki.


Kaikki kuvat teattereiden mainosmateriaaleista.


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kansallismuseo ja museon Vintti

Viime lauantaina päätimme lähteä koko perhe piipahtamaan Kansallismuseossa. Mannerheimintien varrella sijaitseva museo on tuttu paikka ennestään, onhan siellä vietetty esikoisen kaverisynttäreitä ja käyty muutenkin ihastelemassa entisajan elämänmenoa. Nyt inspiraationa vierailuun toimi kuopuksen esikouluryhmän käynti museossa, se kuulosti lapsen kertomana niin mielenkiintoiselta. 


Keskeisen sijaintinsa lisäksi Kansallismuseossa vierailu on edullista, kun lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Paikassa saa viettää vaikka koko päivän ja aikaa saa esineitä tutkiessa kulumaan kyllä. Huhtikuun alusta paikassa avautuu uusi esihistoriallista aikaa esittelevä näyttely, joka vaikutti myös kiinnostavalta.


Meillä oli oma opas mukana. Eskarilainen oli imenyt aikaisemmalta opastetulta kierrokselta tietoa niin, että vähän väliä saimme kuulla asiaa esineiden takana. Miksi maustemyllyssä on kaksi lukkoa ja tiesimmekö entisaikaan syömisen tapahtuneen samasta kulhosta omilla lusikoilla ryystäen. Tässä tullaan juuri Kustaa kolmannen muotokuvan luo ennen valtaistuinsalia. On mahtavaa nähdä miten tieto tarttuu lapsiin ja miten he painavat asioita mieleensä, kun heitä vaan viedään eri paikkoihin. 


Sujuvasti hän kertoi myös kattofreskojen Kalevasta poimitut kohtaukset kyisen pellon kyntämisestä Sammon ryöstöön. Minä taputin mielessäni, mahtavaa että jälkeläiseni hallitsee nämä jutut!



Näyttelyiden lisäksi Kansallismuseossa pääsee myös itse osallistumaan. Vintti on mahtava paikka kaikenikäisille pienistä lapsista aikuisiin ja siellä pääsee osaksi kodin, koulun ja yhteiskuntamme historiaa mielenkiintoisella tavalla. Toisinaan Vintti saattaa olla suljettuna esimerkiksi synttäreiden pitopaikkana, mutta yleensä sinne kyllä pääsee. 



Vintissä pääsee olemaan koululainen, tunnistamaan vanhoja tarvekaluja, työskentelemään liukuhihnalla tai rakentamaan taloa leikkitiilistä. Voi leikkiä kauppaa, tehdä palapelejä Suomen rajoista tai istuskella maitolaiturilla. Kahvia voi leikisti paahtaa brännärillä tai jauhaa jyviä jauhinkivellä. Lapset näkevät miten kirnuttiin voita tai millainen oli separaattori. Kaikkien suosikki oli kangaspuilla kutominen. Täällä viihtyy myös aikuinen hyvin ja kaikkeen saavat lapset koskea ja kaikella leikkiä. 









Lopuksi vielä mehu ja pulla museon kahvilassa ja niin oli mukava parituntinen museossa taputeltu. 




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla. 680 s. Gummerus 2017. Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta.


Mikko Kamulan romaani Ikimetsien sydänmailla on sukellus keskiajan elämänmenoon savupirtteineen,  kaskiviljelyineen ja eräretkineen. Kirjailijan esikoisteos aloittaa kunnianhimoisen projektin, kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka vie lukijansa historian, uskomusten ja myyttien kautta entisaikojen elämään. 

Juko Rautaparran perhe elää uudisraivaajina 1400-luvun Savossa. Elämä korvessa kulkee käsi kädessä luonnon kiertokulun kanssa ja ahkera työ takaa hengissä säilymisen seuraavan talven aikana. Tietäjä Yörnin äijä taikoineen on tärkeä osa niin arkea kuin juhlaa. 

Romaani lähtee hyvin käyntiin, kun Kamula heittää lukijan suoraan henkilöhahmojen keskelle Jukon uuden puolison Matelin synnyttäessä perinteiseen tapaan saunassa ja perheen nuorimman pojan Tenhon tarkkaillessa tapahtumia kynnykseltä. Perheen elämä kokee vähän myöhemmin kuitenkin järkytyksen, kun metsän valtias, pelätty kontio nousee lappalaisen tietäjänoidan herättämänä perhettä vastaan vieden mukanaan vastasyntyneen Mielon.

Jukon lapset Heiska, Varpu ja Tenho nousevat romaanin keskushenkilöiksi ja tärkeiksi havainnoijiksi. Heidän kauttaan lukijalle aukeaa satojen vuosien takainen todellisuus ja ankara elämä. Nuoruus on silti universaalia toiveineen ja haaveineen, elettiin sitten keskiajalla metsissä tai nykypäivänä suurkaupungissa. Isänsä mukaan metsästysretkille pääsevän Heiskan toiveissa on tehdä merkittäviä tekoja siinä missä Varpu haaveilee löytävänsä kosijan. Tenhon kohtalo on toisenlainen, hänelle metsän henget ja haltijat ovat  enemmän läsnä kuin muille. 

Henkimaailma on paitsi kirjassa, myös sen ajan ihmisten elämässä jatkuvasti läsnä. Kodin haltijoita kunnioitetaan ja hengille uhrataan. Ilman uhrilahjoja tai tietäjien taikoja ei sato onnistu tai perhe pysy turvassa metsänpedoilta. Tuonpuoleinen on osa elämää ja hiidessä voidaan keskustella poismenneiden kanssa.

Kamulalla on kansanperinteen tutkijana valtavasti tietoa aiheestaan ja toisinaan tämän tiedon välittäminen nousee etusijalle juonen sijaan. Osa romaanin tapahtumista ei motivoidu tarinan etenemisen kannalta, vaan kohtaus pelkistyy aikakauden tapojen esittelemiseen. Romaanin sivumäärää olisi myös voinut pudottaa reippaasti juonen tai tarinan tästä lainkaan kärsimättä. Romaani kuitenkin seurailee hienosti vuoden kiertoa siihen kuuluvine olennaisine rituaaleineen ja juhlineen, aivan kuten ennenkin elettiin tiiviissä yhteydessä luonnon kanssa. Arkea seurasi pyhä ja viljelyä satokausi.  

Romaani hengittää luontoa ja metsää ja tuo sen elävänä ja aitona lukijan silmien eteen. Metsä ei ole ainoastaan tapahtumapaikka, vaan yksi aktiivinen toimija lisää. Kamula kirjoittaa sujuvasti ja ammentaa lukijalle ansiokkaasti tietoa siitä millaista oli elämä 1400-luvun metsätilalla.

Lopussa vuosi on kiertänyt täyden ympyränsä ja perheen nuoret ovat uuden kynnyksellä. Lähtökohta seuraavalle kirjalle on pedattu. Ja kun kävin viikonloppuna Kansallismuseossa ja näin tämän seinämaalauksen, lähti mieli heti vaeltamaan vuosisatojen takaisiin metsämaisemiin. Mitäköhän Rautaparran perheelle seuraavaksi tapahtuu?


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Millainen nelikymppinen haluan olla

Olisi mahtavaa olla aina viimeisen päälle huoliteltu. Sellainen tyyppi, joka ilman sen suurempaa panostusta näyttää elegantilta ja tyylikkäältä. Mutta ei. Sen luonnostaan tulevan eleganttiuden sijaan minulla on aina vähän hiki ja joku paikka repsottaa. Hanskat ovat eri paria tai takin sauma rikki. Silmälaseissa on tahra ja hampaanvälissä mustikkaa. Yritys on kova, mutta toteutus ontuu säännöllisesti. 


Nyt kuitenkin tilanne on se, että täytän vajaan kolmen vuoden kuluttua neljäkymmentä. Nelonen ja nolla on lähempänä kuin kolmonen ja nolla ja fiilis on, että jotain tarttis tehdä. Kyse on ennen kaikkea viitsimisestä. En jaksa meikata, vaikka aamunaama muistuttaa erehdyttävästi isääni. Huitelen sujuvasti verkkareissa lähikaupasta kaupungille, vaikka ei olisi iso vaiva laittaa farkut jalkaan. Nämä kotimme keittiössä räpsäistyt kuvat on otettu ennen synttärikahvejani ja ilman mitään muuta meikkiä kuin ripsiväri ja huulikiilto. Iho on siis luonnontilassa ja meikkiä vain hiven. Koska ei jaksanut, jälleen kerran.


Ensimmäiset rypyt olen bongannut silmien alta jo pari vuotta sitten. Tässä seuraavassa kuvassa yritän näyttää miehelle missä niitä on. Mies puolestaan väittää ettei näe mitään. Totta on, että juonteita on hyvin maltillisesti. Tässä vaiheessa on kuitenkin tullut ajankohtaiseksi miettiä suhtautumistaan pistoshoitoihin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tulen ottamaan täyteaineita tai vastaavia, jos ulkonäköni sitä tuntuu kaipaavan. Sen sijaan en usko koskaan päätyväni veitsen alle, mutta never say never. Olen nähnyt miten taitavasti esimerkiksi luomet voidaan leikata. 


Käytän nyt jo itseni hoitoon säännöllisesti aikaa ja vaivaa. Käyn kosmetologilla ja kampaajalla, käytän minulle sopivia tuotteita ihon kotihoidossa ja olen hyvin orjallinen mitä tulee kulmien nyppimiseen, karvanpoistoon tai viikottaisiin kuorintoihin ja naamioihin. Minulla on kestopigmentoidut kulmat tästä hamaan ikuisuuteen ja valkaisen hampaani säännöllisesti. Voisin ehdottomasti käydä ihonhoidossa ammattilaisella useammin, nyt se jää usein kahteen kertaan vuodessa. Kampaajalla käyn silloin, kun juurikasvu on pidentynyt hallitsemattomiin mittoihin ja huomaan saavani hiukset taas ponnarille. Mikä siinä seuraavan ajan varaamisessa valmiiksi onkin niin vaikeaa.

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen ihonhoitorutiineihini, ne ovat olleet säännölliset jo yli parikymmentä vuotta ja Dermalogica on osoittautunut minulle erinomaiseksi tuotelinjaksi. Jotain uutta voisin kuitenkin ihonhoidon ja erityisesti ikääntyvän ihon hoidon saralla kokeilla, mutta jätän sen pohdinnan Dermalogica-hoitajan huoleksi. Ripsienpidennyksistä en itselläni välitä ja rakennekynsien aika oli ja meni. Arvostan itsessäni enemmän hienovaraisia tapoja ulkonäön kohentamiseksi. 




Oletteko kiinnittäneet huomiota kulmahampaisiini? Veikkaan että ette ole, mutta kerronpa kuitenkin niiden häiritsevän minua suunnattomasti. Iän myötä kulmahampaat ovat selvästi liikkuneet ja aiemmin hyvinkin tasainen hammasrivistöni ei ole enää tasaista nähnytkään. Ja kuten sanottua, tämä on alkanut vaivata minua. Olenkin päättänyt, että mikäli asia minua vielä muutaman vuoden kuluttua häiritsee, minä teen sille jotain. Elämä on liian lyhyt tällaisista asioista murehtimiseen. 


Vuoden alusta lähtien olen tehnyt pieniä muutoksia ruokavaliooni. Olen syönyt entistä kevyemmin ja kiinnittänyt erityistä huomiota ruoan terveellisyyteen. Mitään tämän kummempaa ei ole tarvittu kun jokin ylimääräinen pöhötys tai turvotus tuntuu jo hävinneen. Vettä olen aina juonut useamman litran päivässä, sen suhteen ei ole ongelmia. Vihdoin ja viimein aion myös aloittaa sen pitkään pohtimani pilateksen tai joogan. Ja koska myös aivot tarvitsevat ravintoa, tekisi mieli mennä kielikurssille. Joku "aktivera din svenska" olisi juuri passeli.






Olen myös miettinyt vaatetustani ja tyyliäni yleisemminkin. Tunnen löytäneeni sellaisen perustoimivan tyylin, joka on klassinen, simppeli ja rento, osin myös naisellinen. Silmälasit ovat ehdottomasti osa minua, vaikka välillä piilolinssejä käytänkin. Käytännössä kuitenkin harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Ja niin mielelläni kun pukeutuisinkin joka aamu silkkipaitaan, ei se ole realistinen vaihtoehto. Kahvitahra hihassa, hikiläiskä kainalossa ja kuka sen paidan muka olisi silittänytkin. Ehkä parasta on, että nyt jo tuntee itsensä ja osaa koostaa vaatekaapin juuri itselleen parhaiten toimivaksi.



Kun vajaan kolmen vuoden kuluttua täytän pyöreitä haluan todella tuntea eläväni elämäni parhaita vuosia. Osin elän ehdottomasti niitä jo nyt, kun vauvaelämä on takana, kotona on kohta pelkkiä koululaisia ja elämä muutenkin hirvittävän onnellista ja hyvää. En kuitenkaan halua kulahtaneen naaman katsovan takaisin peilistä aamuisin. Siipä hommiin, sillä kuka muu minusta huolta pitäisi kuin minä itse.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Yhdeksän vuoden valvomisen uudet käänteet

Olen kirjoittanut meidän perheen uniongelmista aikaisemmin tekstissä Yhdeksän vuoden valvominen. Nyt mennään jo hyvää vauhtia kymmenettä vuotta ja unikouluyritystä numero 2734. Tai jotain. Oli miten oli, yritystä saada joku tolkku tähän valvomiseen on taas kerran.


Pieni kertaus saattaa olla paikallaan ja jos nukkumisemme oikein karusti sanoittaa, se menee näin. Esikoisen synnyttyä emme nukkuneet kahdeksaan kuukauteen. Sen jälkeen heräsin monta vuotta aamuviideltä. Kuopuksen synnyttyä nukuin puoli vuotta muutamalla heräämisellä, jonka jälkeen aloin jälleen herätä viideltä. Viimeiset vuodet olen nukkunut katkonaista unta useammalla herätyksellä joka yö. Joskus on riittänyt lapsen silittäminen takaisin uneen, joskus on pitänyt nousta ylös ja toiseen huoneeseen saakka. Yhä enemmän olen itse herännyt aamulla patjalta tai toisesta huoneesta. En muista yötä, jolloin olisin herännyt vain pari kertaa, saatikka että olisin nukkunut heräämättä aamuun. Ja vaikka itsestäni puhunkin, ei mieskään ole meillä kovin paljon paremmin unta saanut. 


Esikoisen yöunista en ole enää vähään aikaan ollut huolissani. Hän nukkuu pääosin omassa sängyssään ja pääosin aamuun saakka. Ja jos yöllä näkee esimerkiksi pahaa unta, saa tietysti tulla kainaloon. Isänsä ei yleensä edes herää siihen, kun esikoinen hänen viereensä kaivautuu. Minäkin saatan havahtua vasta aamulla, että kappas vaan, esikoinenkin on tullut meidän sänkyymme nukkumaan. 

Pieniä muutoksia hänen omaan sänkyynsä kuitenkin teimme ja hankimme hänelle vastikään uuden paksumman joustinpatjan, kun vaahtomuovinen alkoi lapsen kasvun myötä tuntua liian ohuelta. Nyt sängyssä on erinomaista nukkua, olen itsekin siellä muutaman aamuyön ahtautta paossa viettänyt. 


Mutta kuopus, voi kuopus sentään. Hänen nukkumisensa ovat menneet, jos mahdollista, entistä hurjemmiksi, kun oma sänky ei ole kelvannut lainkaan ja ainoastaan vanhempien kyljessä olisi hyvä. Eikä siinä mitään, sillä jos turvaa ja läheisyyttä tarvitsee, sitä on pienen ihmisen saatava. Minä en kuitenkaan pysty nukkumaan, kun kuopus on vieressä. Havahdun hänen kääntäessään kylkeä, havahdun hänen uniääntelyynsä. Havahdun vähän kaikesta. Jotain piti siis tehdä, sillä pelkät aamu-unet viikonloppuisin eivät riitä korjaamaan koko viikon univajetta.

Joitakin viikkoja takaperin saimme kuningasidean. Jos kuopus kerran ei koe oloaan hyväksi omassa huoneessa nukkuessaan, niin mitä jos siirrettäisiin hänet nukkumaan veljensä kanssa samaan huoneeseen. Ehdotus sopi molemmille mutta toteutus jäi odottamaan, kunnes viime viikonloppuna siirsimme nojatuolin esikoisen huoneesta kuopuksen huoneeseen ja toimme sängyn tilalle. Mitään sen suurempia uudelleenjärjestelyjä ei tehty, halusimme vain nähdä toimisiko tämä ratkaisu. Nyt sitten esikoisen huoneessa on kaksi sänkyä ja kuopuksella kaksi nojatuolia, mutta olkoon. 

Teimme myös tarrataulukon. Jos kuopus (ja sitä myöten esikoinen myös) nukahtaisi itse omaan sänkyynsä iltasadun jälkeen ja nukkuisi siellä aamuun saakka, tulisi aamulla tarra. Ja kymmenen nukutun yön jälkeen tehtäisiin jotain kivaa yhdessä. Ei siis muuta kuin kokeilemaan.


Ensimmäisenä yönä molemmat nukahtivat kesken iltasadun. Siinä missä esikoinen heräsi seuraavan kerran aamulla, pyrki kuopus meidän väliimme neljä kertaa aamuyöhön kello kolmeen mennessä. Hänet palautettiin joka kerta sänkyynsä ja aamu alkoi varttia vaille kuusi. Toinen yö meni samalla kaavalla. Aamulla muistimme miehen kanssa miksi nämä unikouluyöt palautuksineen ovat niin raskaita. Kuin kaksi zombieta heräsimme keittämään kahvia ja odottamaan seuraavaa yötä. Kolmas yö ei ollut sen parempi, tällä kertaa sängystämme löytyi jossain vaiheessa myös esikoinen. Neljäntenä iltana molemmat nukahtivat ilman vanhemman läsnäoloa huoneessa, asia joka kuopukselle on ollut vaikeaa ja tästä isot kehut kundeille. Yöllä oli taas herätyksiä ja palautuksia, kunnes molemmat yrittivät ylös 4.40. Ei siis varsinainen menestys tähän saakka tämä unikoulumme.


Pikkuhiljaa alkaa uupumuksen ohella hiipiä epätoivo mieleen. Mitä jos kuopus ei koskaan opi nukkumaan omassa sängyssään. En jaksaisi enää siirtyä itse pois sängystäni enkä muutenkaan haluaisi katsella erilaisia patjavirityksiä lattialla. Isompi sänkykään ei huoneeseemme mahdu. Vähän ollaan nyt solmussa tämän asian kanssa. Ehkä meidän perheessämme haukottelun määrä vain on vakio.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Siivouspäivä

Armoton kevätaurinko valaisi lauantaina koko kodin näyttäen kaikki talven aikana kertyneet tahmat, sotkut, pölyt ja pinttymät. Täydellinen ulkoilupäivä vaihtui kodin kuuraamiseen, varaston siivoamiseen ja kaikenlaiseen kodin kunnostamiseen, sillä ainakin meillä talvi on eletty vähän sinnepäin, perussiivouksilla edeten ja säleikaihtimia paljon kiinni pitäen. Nyt oli aika laittaa siivousvaihde päälle. 

Oikeastaan tämä oli vain jatkoa viime viikolla alkaneelle poikien huoneiden raivaamiselle. Kun esikoinen puolitoista vuotta takaperin aloitti koulun, hän halusi samalla muuttaa huonettaan isommalle pojalle sopivaksi. Tämä tapahtui siirtämällä kaikki lelut pikkuveljen valtakuntaan. Nyt esikoinen sitten halusi kerätä rahaa uuteen pleikkapeliin myymällä kirjoja ja pelejä sekä muita vanhoja lelujaan. Näin tehtiin ja siitä tuli kimmoke myös kuopuksen huoneen tarkasteluun. 


Tässä seuraavassa kuvassa olen raivannut kuopuksen huonetta kaksi tuntia. Olen järjestellyt, siivonnut, etsinyt palapelin palasia oikeisiin osoitteisiinsa ja dvd-levyjä koteloihinsa. On siis perusteltua sanoa, että lapseni asui kaatopaikalla. Hänen huoneensa oli täynnä tavaraa kaappeja myöten ja syylliset tähän löytyivät kahdelta taholta. Sen lisäksi että me miehen kanssa olemme lähes kaikki nämä tavarat kotiimme ostaneet, on lapseni täysiverinen hamsteri. Hän ei luopuisi yhdestäkään kotiin kantamastaan kepistä tai kivestä, askartelemastaan lennokista tai taiteilemastaan piirustuksesta. Myös roskat kuuluvat näihin aarteisiin. 

Tässä kahden tunnin kohdalla olin niin tuskastunut, että päätin laittaa puolet tavarasta pois. Vaikka olen vienyt jo moneen otteeseen vauvaleluja pois, joko kierrätykseen tai kellariin, oli huoneessa valtavasti tavaroita, joilla ei enää leikitty. Kerroin lapselle, että tavaraa täytyy karsia rankalla kädellä, muuten hän ei mahdu itse enää huoneeseensa. Neuvottelujen alku oli hivenen vaikea, sillä lapsi lupasi jalomielisesti myydä yhden kepin ja yhden roskan. Pysyin kovana. 


Koko ilta siinä meni, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Laitoimme valtavan kasan hyväkuntoisia leluja, pelejä ja kirjoja myyntiin paikalliselle Facebook-kirppikselle. Oli myös ilahduttavaa nähdä kuinka hyvin tavara liikkuu ja koko viikonlopun on ovikello soinut, kun tavaraa on noudettu. Koska inhoan sydämestäni ajatusta siitä, että käytetystä tavarasta pitää saada lähes uutta vastaavan hinta, laitoimme pyynnit hyvin maltillisiksi. Lautapelejä lähti uusiin koteihin vitosella, kaikki muu oli sitä vähemmän. Minulle pääasia on, että seuraavat pienet saavat kivoja leluja itselleen ja me tilaa ja pojat rahaa uusiin hankintoihinsa. Loput myymättä jäävät vien päiväkotiin. Sinne olen vienyt aikaisemminkin poikien kirjoja ja leluja, tulevat varmasti hyvään käyttöön ja tarpeeseen.


Eikä tuo huone nyt varsinaisesti askeettinen ole vieläkään. Onpahan kuitenkin sen verran tyhjempi, että lapsikin mahtuu pöytänsä ääreen. Lisäksi rahaa on tähän mennessä tullut niin paljon, että esikoinen saa ostettua pleikkapelinsä ja kuopus jotain muuta mikäli niin haluaa, kaikki tuotto laitettiin puoliksi.


Lauantaina mies siivosi kotia samalla kun minä urakoin poikien huoneista poistettuja tavaroita myyntiin ja inventoin vaatevarastoja. Hain esikoisen jemmoista valtavan määrän uusia vaatteita kuopukselle ja täytin neljä muovikassillista pieniksi jääneitä seuraavalle käyttäjälle vietäviksi. Pelkästään yksi kassillinen tuli pieniä hyväkuntoisia kenkiä. Onneksi meillä on hyvin toimiva kierrätyssysteemi kuopuksen vaatteiden osalta ja halukkaita ostajia löytyy. Samalla siivouskiukulla siivosimme lauantaina myös varaston. Nyt mahtuu taas sinnekin hakemaan urheiluvälineitä tai pääsiäiskoristeita ilman, että saa tavaravyöryn päälleen. Parveke odottelee vielä lämpimämpiä kelejä, pian saadaan toivottavasti sekin putsattua talven jäljiltä.

Siisti koti on niin suuri nautinto. Ja on hämmentävää huomata kuinka myös meillä sitä pois laitettavaa tavaraa näyttää vuodesta toiseen riittävän, vaikka pidän kodin hyvässä perussiivossa läpi vuoden, käyn säännöllisesti kaapit läpi ja laitan turhat pois. Ja silti, silti meilläkin löytyy tätä ylimääräistä, kun oikein tiukan seulan läpi aletaan puskea. Eli kiitos kevätaurinko, kun taas näytit ne pienet sormenjäljet ja tahrat ja sait meidät raivaamaan turhat pois niin nurkista kuin samalla pääkopastakin. Vielä kun saadaan ikkunat pestyä, niin kelpaa kevätauringon paistaa. Kiitos kotitalousvähennyksen, en todellakaan pese niitä itse. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Ostoksilla Dubaissa

Matkan ainoan sadepäivän vietimme ostoksilla Dubain puolella. Tunnin taksimatkan jälkeen kohteemme, maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall avautui edessämme valmiina vastaanottamaan innokkaat shoppailijat. Koska päämäärätön harhailu tuossa jättikompleksissa tuottaa lähinnä varman eksymisen, olin miettinyt etukäteen liikkeet, joissa haluan käydä. Näin säästin myös mieheltä muutaman harmaan hiuksen ja pojilta tuskastumisen.

Ykköskohteeni oli Pottery Barn Kids. Viereisen Pottery Barnin ohitin sujuvasti, sillä emme todellakaan tarvitse mitään kotiimme. Lastenhuoneiden sisustus sen sijaan kiinnostaa aina ja mikä ihana sisustustaivas tuo liike taas kerran olikaan. Tällä kertaa ostin molemmille pojille tyynynpäälliset huoneisiin, kuopukselle tietysti Batman-kuosisen ja esikoiselle Star Warsia. Sisätyynyt löytyivät kotoa valmiina ja nyt tyynyt ovat pojilla rentoilukäytössä. Kuopus tosin epäili kassiin kurkattuaan saavansa yllätyksenä uusia housuja eikä tyynynpäällinen kovin paljon parempi lahja herran mielestä ollut!





Kolme vuotta sitten kannoin kotiin lampunvarjostimen esikoisen huoneeseen, nyt oli kuopuksen vuoro. Tämä tummansininen, tähtikuvioita loistava varjostin matkusti edellisen tavoin kotiin käsimatkatavaroissa ja sai parikseen käytettynä hankkimani lampunjalan. Näiden lisäksi käytiin lelukaupassa ostamassa lasten toiveiden mukaisia matkamuistoja, kuten Batman-vakoilulasit ja jonkinlainen Pokemon-kello. Itse saivat valita ja kerrankin kotiin ei tuotu jälleen lisää legoja.


Vaatekaupoista halusin käydä ainoastaan Gapilla ja Banana Republicilla. Ensimmäisestä ostin pari perusvaatetta, kuten pellavaisen neuletakin ja sinivalkoiraidallisen neulepaidan, samaten nappasin miehelle pari t-paitaa kesäksi. Esikoiselle ostimme yhdessä uusia vaatteita, lapsi valitsi kolme t-paitaa ja yhden hupparin. 


Muutamia kosmetiikkaostoksia tein lentokenttien tax-free 
-myymälöiden ohella Sephoralla, tässä kaikki ostamani. Diorilta kynsilakka, Chanelilta huulikiilto ja Lancomelta ripsiväri, kaikki luottotuotteita ja jokapäiväisessä käytössä. Sephoran omaa huulirasvaa käytän myös, se on hyväksi havaittu. Ja koska hajuvesipullo alkaa olla lopussa, ostin uuden odottamaan. Tämä on se toinen käyttämistäni, joita vaihtelen aina pullo kerrallaan. Kosmetiikan ohella piipahdin myös paikallisessa apteekissa ostamassa erinomaiseksi toteamaani Panadolin flunssaversiota, jossa parasetamolin lisäksi on kaikenlaisia flunssaa helpottavia lääkeaineita. Tätä ei kotimaasta saa, joten ostin useamman paketin. Myös hauskoja laastereita hamstrasin useampia edullisesti. 


Minulla on aina listalla ne tuotteet, tavarat tai asusteet, joita haluan hankkia. Nähdessäni L.K. Bennettin myymälän muistin heillä myynnissä olevat kauniit tummansiniset korkokengät, juuri sellaiset kuin haluaisin itselleni. Kengät tuli tosiaan ostettua, mutta ei suinkaan niitä tummansinisiä. Alennushyllystä nimeäni huutelivat superkauniit vaaleansiniset kengät, pyöreällä kärjellä ja maltillisella korolla. Tällä murtuneella ja ruuvin kanssa korjatulla jalalla ei korkokenkiä enää koskaan arjessa käytetä, muttä näin kaksi vuotta tapaturman jälkeen olen ilokseni todennut, että yhden illan tai yhden tilaisuuden käyttöä jalka kyllä kestää. Ja seuraavan päivän särkylääke ja jomotus on pieni hinta siitä, että saa ainakin välillä olla korot jalassa. 





Tuo baby blue on aivan täydellinen sävy ja itse asiassa tiedossahan on ristiäiset vielä myöhemmin keväällä. Nämä sinne, tietenkin!


Tässä kaikki mitä itsellemme ostimme, lisäksi toimme muutamia pieniä tuliaisia. Kerrankin saatoin olla tyytyväinen itseeni, hyvin maltilliset ostokset nimittäin!