maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kesän ja syksyn kirjauutuuksia I



Nyt on kuulkaa sellainen kattaus kotimaista ja ulkomaista kaunoa, tietokirjallisuutta sekä lastenkirjoja tulossa että morjens! Hyvä etten pieniä ilokiljahduksia päästänyt kustantamoiden katalogeja selaillessani. Kirjapaljouden vuoksi olen jakanut aikuisten romaanien sekä tietokirjojen esittelyn kahteen osaan. Kolmannessa kirjoituksessa keskitytään puolestaan lastenkirjallisuuteen. Kirjat on jaoteltu alla kustantamoiden mukaan.

WSOY

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sekä Lopotti ovat kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen. Kinnusen uusi romaani Pintti vie meidät erääseen tehdaskylään sodanjälkeisessä Suomessa ja siellä asuvan Tyynelän perheen kohtaloihin. Erityisesti sisarusparven vanhin Jussi kasvaa ikää, mutta ei taitoja. Silti juuri hän näkee maailman tarkemmin kuin kukaan toinen. Ilmestymisaika 8/18. 

Pintti

Myös Katja Ketun Kätilö on teos, jonka olen lukenut useasti. Uudesta romaanistaan Rose on poissa kerrotaan seuraavasti: 

"Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt." Teos ilmestyy 9/18.

Rose on poissa

C.J. Tudorin Liitu-ukko jatkaa tällä hetkellä supersuosiossa olevaa dekkaribuumia ja sitä kuvaillaan vuoden trilleri-ilmiöksi:

"On vuosi 1986. Eddie ja hänen kaverinsa ovat kaksitoistavuotiaita. He täyttävät päivänsä pyöräilemällä ympäriinsä uneliaassa englantilaiskylässä ja yrittävät löytää jännitystä elämäänsä. Liitu-ukot ovat heidän salainen koodinsa: he jättävät toisilleen viesteinä pieniä liitu-ukkopiirroksia, joiden merkityksen vain he tietävät. Mutta sitten salaperäinen liitumies johdattaa heidät suoraan paikalle missä silvottu ruumis lojuu - eikä mikään enää ole ennallaan.

On vuosi 2016. Eddie on aikuinen ja uskoo että mennyt on mennyttä. Kunnes hän saa postitse kirjeen joka sisältää ainoastaan kuvan liitu-ukosta. Käy ilmi, että ystävät ovat saaneet tismalleen saman viestin ja he uskovat, että kyseessä on vain karkea pila. Sitten yksi heistä kuolee.Eddie oivaltaa, että kykenee pelastamaan nahkansa vain selvittämällä, mitä kauan sitten todella tapahtui." Ilmestyy 8/18.

Liitu-ukko

Uusia teoksia ilmestyy myös muun muassa Tuomas Kyröltä, Ilkka Remekseltä, Anja Snellmanilta, Joni Skiftesvikiltä ja Claes Anderssonilta. Uusia suomennoksia puolestaan ilmestyy Elena Ferrantelta (Napoli-sarjan viimeinen osa Kadonneen lapsen tarina)ja Kristina Ohlssonilta.

Gummerus:

Minna Rytisalon Lempi oli ilmiö, jonka luettuaan osasi odottaa esikoiskirjailijalta hyviä teoksia myös jatkossa. Uudessa romaanissa Rouva C. Rytisalo kertoo kuinka meidän kaikkien tuntemasta Minna Canthista tuli juuri se naisen itsenäisyyden ja toimijuuden esikuva. 

”Ehkä sellainen on avioliitto, Minna ajattelee, kahdella sanalla pikaisesti solmittu mutta hitaasti kasvava.”Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille.Ilmestyy 9/18.



Heidi Jaatinen aloittaa uuden Kiuruvedelle sijoittuvan romaanisarjan teoksellaan Koski. Eletään 1800-luvun loppua, kun Tuure keksii keinon välttää armeijaan joutumisen. Hän ryhtyy kotivävyksi ja vaimon menehdyttyä yhdentoista lapsen synnyttämisen jälkeen pyytää vielä vaimon sisarelta tämän tyttären kättä. 

"Koski kertoo uusperheestä, jossa miehet syövät ja naiset yrittävät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirripaisti." Ilmestyy 10/18.

Sisko Savonlahden esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo kaupunkilaisuudesta, erosta ja ulkopuolisten odotusten täyttämisestä. Romaani ilmestyy 9/18.

Anne Holt on norjalaisen dekkarikirjallisuuden supernimi, jonka Hanne Wilhelmsen -sarja on ollut jonkin aikaa odotustilassa. Nyt Holt on vielä kerran tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut sarjan päättävän teoksen Tomussa ja tuhkassa

"Kolmevuotias Dina kuolee traagisessa onnettomuudessa vuonna 2001. Myöhemmin tytön äiti menehtyy epäselvissä olosuhteissa, ja isä Jonas tuomitaan teosta.Kun tapaus vuosien päästä päätyy ratkaisemattomia rikoksia tutkivan Henrik Holmen työpöydälle, hän yrittää vakuuttaa mentorinsa Hanne Wilhelmsenin siitä, että Jonas tuomittiin todennäköisesti syyttömänä. Mutta Wilhelmsenillä on kädet täynnä muita töitä: tunnettu maahanmuuttovastainen bloggari on tehnyt itsemurhan, eikä Wilhelmsen usko, että selitys siihen on yksinkertainen. Lisäksi on vielä Eurojackpot-miljonäärin lapsenlapsen kidnappaus.Yhdessä Holme ja Wilhelmsen käyvät tapausten kimppuun. Aikaa on kuitenkin vähemmän kuin he kuvittelivat - ja pelissä on lapsen elämä. Heidät pitää kiireisenä eräs, joka on menettänyt kaiken ja on sitä mieltä, että nyt on muiden aika kärsiä." Ilmestyy 6/18

Uusia romaaneja ilmestyy myös Päivi Alasalmelta, Paula Havasteelta ja Vera Valalta. Suomennoksina ilmestyvät Claire Mackintoshin Anna minun olla ja Jussi Adler-Olsenin seuraava Osasto Q -jännäri Selfiet.

S&S:

Elina Tuomi on kirjoittanut nuorille suunnatun tietokirjan suomalaisista vaikuttajanaisista. Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa esittelee menestyjiä, toimijoita ja lasikaton rikkojia monelta eri alalta. Heidän tarinansa ovat tähän saakka jääneet  marginaaliin, mutta tulevat nyt näkyviksi. Ei ole mitään syytä miksei tätä kirjaa kannattaisi aikuistenkin lukea. Ilmestyy 8/18.

Avain:

Krista Launosen teos Ofelian suru yhdistelee henkilökohtaisen suruprosessin käsittelyn Shakespearen Hamletiin ja romantiikan ajan taidemaalaukseen. Kustantaja vinkkaa tämän olevan mainiota luettavaa sille, joka piti Mia Kankimäen teoksesta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tai Anna Kortelaisen tutkimusmatkasta Virginien maailmaan. Ilmestyy 10/18.

Siltala:
Aki Ollikaisen Pastoraali on yhdenpäivänromaani, joka nimensä mukaisesti kertoo tarinaa maaseudulta, suviyöstä ja kesäisistä kohtaamisista. Mitä kaikkea ehtii aamuun mennessä tapahtua? Ilmestyy 8/18.

Tammi:

Leena Lehtolaisen Tappajan tyttöystävä koostuu kummitustarinoista ja rikoskertomuksista, joissa seikkailevat niin edesmennyt Pertti Ström kuin entinen päällikkö Taskinen yhdessä Maria Kallion kanssa. Hilja Ilveskerokin tekee visiitin. Ilmestyy 8/18.


Tappajan tyttöystävä

Jari Järvelä ammentaa lapsuusmuistoistaan teoksessa Kosken kahta puolta. Eletään vuotta 1977, johon vaikuttavat muistot sisällissodan vuodelta. Punaisten ja valkoisten jälkeläiset rakastuivat ja saivat pojan, joka toisessa mummolassaan hakee vettä kaivosta, toisessa istuu kristallikruunun alla Mannerheimiä ihaillen. Ilmestyy 8/18.

Nimimerkillä Lars Kepler kirjoittavan pariskunnan luoma sankari Joona Linna on taas täällä, nopeammin kuin uskalsimme toivoa. Sarjan seitsemäs osa jatkaa siitä mihin Kaniininmetsästäjä jäi ja saa Joonan miettimään voiko hän enää koskaan olla turvassa. Alkukielisenä dekkari kantaa nimeä Lazarus. Ilmestyy 10/18.


Seuraavaksi loput kustantamot ja niiden uutuudet! 


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Fresh - uusi ihana hajuvesituttavuus


Olen aina ollut hajuvesiuskollista tyyppiä. Pian kahdenkymmenen vuoden ajan olen käyttänyt vaihdellen kahta, jossain välissä kolmea tuoksua, jotka ovat olleet ne minun hajuveteni. Guerlainin Champs-Elysees ja Chanelin Chance saivat kymmenisen vuotta sitten kaverikseen Hermesin Kelly Caleche -tuoksun ja niillä on sitten menty. Käytän hajuvettä joka päivä enkä koskaan vaihtele tuoksuja tunnetilan, päivän tai menon mukaan. Haluan tuoksua tunnistettavalta, minulta. Siksi käytössäni onkin aina vain yksi pullo kerralla.

Jonkin aikaa on kuitenkin tehnyt mieli jotain uutta. Syksyllä kävin haistelemassa Byredon tuoksuja Lahdessa, siellä sijaitseva Petit St Louis on Byredon ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Löysin muutaman aika kivan, yhdestä käytin testerinkin, mutta jokin puuttui. Ei ollut minun tuoksuni se Mojave Ghost sitten kuitenkaan.


Pariisissa haahuilin ympäri tavaratalon kosmetiikkakerrosta. Kävin siellä Byredollakin uudelleen ja jatkoin matkaa testilappuja nuuhkien. Sattumalta löysin itseni fresh-nimisen valmistajan tiskiltä ja jäin ihastelemaan kaunista esillepanoa ja ihanalta näyttäviä purkkeja ja pulloja. Sitten näin hajuvedet ja kun siinä odottelimme siskoani, päätin vähän tuoksutella. Ja siinä se oli, sattumalta eteen tupsahtanut uusi hajuveteni fresh honeysuckle.


Kotona piti vähän googlailla. Fresh on 25-vuotias yhdysvaltalainen kosmetiikkamerkki, jonka yhdistää luonnon ainesosia ja tieteen innovaatioita ihonhoidon parhaaksi. Ensin merkki valmisti saippuaa ja siitä toiminta on laajentunut ihonhoitoon sekä hajuvesiin. Erityisesti sokeri on monessa tuotteessa käytetty ainesosa. Minulle fresh oli aivan uusi merkki ja ihastelin sekä tutkin monenlaisia tuotteita. Kaikki oli niin kaunista, viimeisteltyä ja hyvältä tuoksuvaa!

Honeysuckle on suomeksi kuusama. Tuoksu onkin kukkainen ja kuusaman lisäksi tuoksun ainesosia ovat ensin tuoksuvat persikka ja mustaherukka, magnolia ja jasmiini sekä lopuksi hiven myskiä. Se on raikas ja kevyt, mutta ei lainkaan tylsä tai helposti pois haihtuva. Jotain mielenkiintoista siinä on, jotain sellaista erityistä. Huomaan haistelevani usein käsivarsiani, joihin tuoksua aina suihkutan. Valitsemani hajuvesi tuoksuu yksinkertaisesti hyvältä. Käykää haistelemassa, jos maailmalla liikutte ja osutte paikkaan, jossa freshin tuotteita myydään.


Pari testeriäkin löysin tuoksun yhteyteen pakattuna paperikassista. Ruusunaamio on lukemani mukaan merkin klassikkotuote ja soijaputsari puolestaan edustaa merkille tyypillisten erikoisten aineiden, kuten juuri soijan käyttöä. Vielä en ole näitä ehtinyt kokeilla, mutta pian!


torstai 19. huhtikuuta 2018

Kirja-arvostelussa Enni Mustosen Taiteilijan vaimo



Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo. 430 s. Otava 2018. Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.


Enni Mustosen mainio Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on edennyt kuudenteen osaansa. Taiteilijan vaimo jatkaa Kirstin tarinaa siitä, mihin edellinen osa Ruokarouvan tytär jäi.

Eletään 1920-luvun loppua, kun Pariisissa rakastuneet Kirsti Eriksson ja kuvanveistäjämiehensä Iivo palaavat takaisin Suomeen. Kirstin on aika ottaa Pariisin muotihuoneissa oppimansa taidot käyttöön ja hän perustaakin oman muotihuoneen Bulevardille. Nuoripari asettuu asumaan Albergaan, jossa Kirstin Ida-äiti yhdessä miehensä Eliaksen ja kaksospoikiensa Voiton ja Veikon kanssa yhä asuu. Elämä jatkuu pohjimmiltaan onnellisena, vaikka huoli toimeentulosta yhdessä yhteiskunnallisten kuohuntojen kanssa mietityttääkin. Kirstin saadessa ensimmäisen lapsensa on Idan aika päättää olisiko aika vihdoin kypsä totuudelle Kirstin syntyperästä.

Jo sarjan neljäs osa Ruokarouva antoi uuden suunnan Ida Erikssonin ja tämän tyttären elämälle. Paimentytöstä ja pikkupiiasta emännöitsijäksi edennyt Ida ei enää tarkastellut herrasväen elämää palveluskunnan näkökulmasta, olihan hänestä tullut täysihoitolan omistaja. Samalla myös sarjan sisältö muuttui. Se mikä oli parasta, ylemmän ja alemman luokan kohtaaminen yhdessä taiteilijaperheiden tarkastelun kanssa, alkoi jäädä pois. Enää ei katsottu syrjästä käsin, vaan tapahtumien keskipisteessä.

Toki Taiteilijan vaimossakin liikutaan taide- ja kirjallisuuspiireissä. Vahvasti esillä ovat vanhan tutun naapurin Ville Vallgrenin ohella nuoret taiteilijalupaukset sekä Tulenkantajista tutut kirjailijahahmot, erityisesti Olavi Paavolainen sekä Mika Waltari. Historiallisesta aikalaiskuvauksesta ollaan kuitenkin liukumassa yhä enemmän puhtaan viihdekirjallisuuden puolelle, jossa esimerkiksi Kirstin ja Iivon avioelämä nousee esiin useammin kuin olisi tarpeellista. 

Historialliset tapahtumat kulkevat taustoittamassa toimintaa. Käsittelyyn tulevat muun muassa antisemitismin nousu Saksassa sekä Lapuan liike. Sisällissodasta on vasta hetki, mutta epävarmuus kolkuttelee taas ovella. Tätä Mustonen kuvaa oivallisesti. Tapahtumien verrattain lyhyt aikajänne myös auttaa välttämään pinnallista asioiden käsittelyä ja tapahtumista toiseen harppomista.

Parhaimmillaan Mustonen on kuvatessaan Pariisia, jossa Kalastavan kissan kuja ja Kirstin majapaikka heräävät eloon. Haluaisin itsekin majoittua vinttikamariin, avata ikkunat ja kuunnella Sorbonnen kellojen kumahtelua iltasella ennen lähtöä syömään läheiseen bistroon. Myös Kirstin ideoita muotiliikkeen luomuksia koskien on kiehtovaa lukea. Taustatietoa Mustoselta siis löytyy valtavasti koskien aikakauden pienimpiäkin yksityiskohtia. 

Taiteilijan vaimon lukeminen on lopulta kuin kotiin tulisi, kun sivuilta tervehtivät tutut henkilöt uusine käänteineen. Enni Mustonen onkin monen lukijan iloksi kertonut jatkavansa Idan ja Kirstin tarinaa vielä neljän kirjan verran. 


tiistai 17. huhtikuuta 2018

Remontti edessä - sisustussuunnittelu nelihenkisen perheen kotiin



Olen moneen otteeseen kirjoittanut tämän meidän kotimme remppatarpeista, ensimmäisen kerran näköjään jo kolme vuotta sitten. Senkin jälkeen olen kotikuvien ohessa pyöritellyt mietteitäni. Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että pyörät on laitettu pyörimään.

Missä ja miten me asumme?

Otetaan tähän alkuun pieni kertaus. Asumme kerrostalossa, sataneliöisessä neljän huoneen ja avokeittiön asunnossa, johon kuuluu lisäksi kylpyhuone saunoineen, erillinen wc sekä kesällä yhden lisähuoneen virkaa toimittava ison iso parveke. Ostimme kotimme rakennuttajalta siinä vaiheessa, kun kaikki materiaalivalinnat oli jo tehty emmekä näin ollen pystyneet tekemään mitään muutoksia rakennusvaiheessa. Sen sijaan saimme kuitenkin kivoja juttuja kaupanpäälle, esimerkiksi mustan kivitason keittiöön ja Hansgrohen tyylikkäät hanat. Muutoinkin valinnat ovat olleet mieleemme, vaalea parketti ja valko-harmaat pesutilat ovat simppeleitä ja ajattomia valintoja.



Olemme nyt asuneet täällä kuusi vuotta. Jo olemassa olleiden muutostoiveiden oheen on hiljalleen ilmaantunut muitakin tarpeita. Pinnat nuhjaantuvat väkisinkin ja pintaremontin tarve alkaa olla ilmeinen. Pitkään olen asiaa jahkaillut ja siirtänyt, sillä akuuttia tarvetta ei ole ollut. Nyt päätin siirtyä ajatuksen tasolta toimintaan.

Tapaaminen sisustussuunnittelijan kanssa

Törmäsin paikallisessa Facebook-ryhmässä sisustussuunnittelijan mainokseen ja pyysin hänet kahville. Tuo kartoituskäynti oli ilmainen ja toteutui viime viikolla. Samalla kävi ilmi, että lapsemme ovat rinnakkaisluokilla koulussa, pieni maailma. 

Oli hienoa saada meille ylimääräinen silmäpari miettimään ongelmakohtia. Olen niin monta kertaa itse seisonut jossain kohtaa kotiani miettien erilaisia ratkaisuja ilman, että minkäänlaista selvyyttä on asioihin tullut. Minulla olikin esittää monenlaisia toiveita, joista osa on puhtaasti toiminnallisia, loput viihtyvyyden parantamiseen tähtääviä. 

Mitä huoneille tehdään?

Ainoat huoneet, joihin ei pahemmin puututa, ovat olohuone ja keittiö. Ne ovat toimivat, tosin sanoin miehelle juuri viikonloppuna kuinka kaappien ovet tulevat siinä viiden vuoden kuluttua kaipaamaan uusimista. Nyt ne kuitenkin jätetään rauhaan. 



Kerroin ensisijaisen ongelmani tällä hetkellä koskevan työtilan puutetta ja toivoin ratkaisua työtilaongelmaani. Olisiko meidän kotimme huonejärjestystä mahdollista muuttaa sillä tavalla, että minulle saataisiin työrauha? Tällä hetkellä saan töitä tehtyä hyvin aamupäivisin, mutta esikoinen pääsee kahtena päivänä kahdeltatoista. Tuntuu kurjalta sanoa ettei meille koskaan pääse kavereiden kanssa, joten sen sijaan olen siirtynyt tuolloin makuuhuoneen sängylle kirjoineni ja koneineni. Keittiön pöytä ei siis pidemmän päälle palvele tilannetta.



Toinen selvä kohde oli kylpyhuone, jonka toimintoja pitäisi vihdoin ja viimein järkeistää. Tällä hetkellä tilaan jää tuollainen typerä ja hyödytön nurkka, kun rakennuttaja on vain lätkinyt kalusteet paikoilleen ilman toiminnallisuuden nostamista keskiöön. Haluan jonkin verran tasotilaa puhtaan pyykin lajitteluun, nurkan hyötykäyttöön ja pienemmän kalusteet. Kuva on ikivanha, ei meillä enää pottaa ole ollut vuosiin kylpyhuonetta koristamassa.



Seuraavaksi suuntasimme eteiseen, käytävälle ja makuuhuoneisiin. Annoin vapaat kädet pohtia makuuhuoneiden toiminnallisuutta ja tilanjakoa, kerroin myös että vaatekaapit saa vapaasti purkaa mikäli keksii vaatesäilytykseen fiksumman tavan. Tähän liittyen eteisen tilankäyttöä kannattaisi ehkä tehostaa, ainakin haluan liukuovet kaappien eteen. Käytävälläkin on leveyttä, mikäli sitä haluaa hyödyntää.




Näiden toiminnallisten muutosten lisäksi haluaisin maalauttaa kaikki seinät uudelleen ja mahdollisesti tapetoida poikien huoneissa. Juttelimme budjetista ja siitä, että emme tule kaikkia muutoksia rysäyttämään kerralla, vaan teemme pienissä erissä aina sitä mukaan, kun ylimääräistä rahaa on. Tästä tulee pitkä projekti, mutta toivoakseni askel askeleelta parempaa viihtyvyyttä tuova. 

Seuraavaksi otetaan mittoja ja suunnittelija pääsee hommiin. Olen superinnoissani, tästä se vihdoin ja viimein alkaa edetä!





sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hyvät asiat elämässäni


Sain 5x3-positiivisuushaasteen Äärirajoille-blogia pitävältä Millalta, kiitos siitä! Tämä sitkeästi talven valtaa vastaan taisteleva kevät on omiaan tekemään mielen iloiseksi ja kääntämään ajatukset positiivisiin asioihin elämässä. Siispä katse niitä hyviä asioita kohti.

3 hyvää asiaa päivissäni:

1. Aikataulujen vapaus 

Nautin valtavasti siitä ettei minulla ole tällä hetkellä sidottuja aikatauluja jokaiselle viikon arkipäivälle. Voin hoitaa asioita heti aamusta ja päättää aloittaa työt vasta niiden jälkeen tai tehdä poikien kanssa kivoja juttuja iltapäivisin palaten illalla työjuttujen pariin. Pari päivää sitten hain kuopuksen kahdelta iltapäiväkerhosta ja lähdimme pyöräilemään. Pääasia on, että työt hoidetaan ja aikataulut pitävät. Näissä ei minulla ole ongelmia ja ylipäänsäkin minulle sopii se, että joskus tehdään enemmän, joskus vähemmän. Ennen pääsiäistä ja matkaa oli supertiukka viikko, mutta sitten se asia kerrallaan suoritettiin kuntoon. 

2. Koulussa viihtyvät lapset

Aamut ovat helppoja, sillä molemmista pojista on kiva mennä kouluun, siellä on heidän mielestään mukavaa. On helpottavaa tietää, että lapsilla on hyvä olla siellä, missä he ison osan päivistä viettävät. He ovat innokkaita oppilaita, nauttivat kertoessaan mitä kaikkea uutta ovat oppineet ja koulu sujuu yleensäkin sillä tavalla ettei siitä tarvitse kamppailla kotona.

3. Kaunis koti

Kun teen töitä tässä kotisohvalla tai keittiön pöydän äärellä, on kiva että työympäristö on kunnossa. Saan paljon enemmän aikaan, kun koti on siisti, joten joka ilta laitamme yhdessä paikat kuntoon (tai ainakin kylppärin oven taakse piiloon). Lastenhuoneet ovat poikkeus, ne saavat olla kaaoksessa kunhan omistajansa ajoittain ne siivoavat. Minusta tuntuu, että ajatus kulkee paremmin ja ilmavammin, kun saan samalla katsella nättiä ympäristöä.

3 hyvää asiaa minussa

1. Toisten huomioiminen

Minulta toisten ihmisten huomioiminen, kuulumisten kysely ja auttaminen tulee luonnostaan. Olen aina valmis kulkemaan sen ylimääräisen taipaleen, jos sillä tavalla saan läheiselleni paremman mielen tai voin helpottaa hänen elämäänsä. Haluan ulottaa empaattisuuden ja toisista välittämisen sanoista tekoihin. 

2. Organisointikyky

Olen erittäin järjestelmällinen, tehokas ja superhyvä organisoimaan asioita. Nautin saadessani viivata to do -listalta ylitse hoidettavia hommia, olivat ne sitten suuria tai pieniä. Jos jotain pitää tehdä, minä teen sen mielelläni. Olen nimittäin yleensä valmis siinä vaiheessa, kun joku toinen miettii mistä aloittaa. 

3. Laaja yleissivistys

Tiedän monesta asiasta paljon ja lähes kaikesta ainakin jotain. Luen, olen kiinnostunut siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mihin suuntaan tämä maailma on menossa. Tätä ymmärtääkseen on kuitenkin ymmärrettävä myös historiaamme. Minä olen se, joka kannattaisi ottaa Haluatko miljonääriksi -tietokilpailun "kilauta kaverille" -patteristoon mukaan. Ystäväporukkamme on kutsunut minua vuosikaudet turhan tiedon mestariksi, eli myös ne vähemmän oleelliset asiat löytyvät tästä päästä. 



3 hyvää asiaa elämässäni

1. Perhe ja ystävät

Tämä on luonnollisesti ensimmäinen ja tärkein asia, mikäpä muukaan. Miehen ja lasten kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen ja oma perhe on parasta seuraa kaikkeen. Minua on siunattu valtavan upealla perheellä, johon kuuluvat myös vanhempani sekä siskoni miehineen. Ystäviä taas pitäisi jokaisella olla ja erilaisista viiteryhmistä koostuvat porukat ovat tärkeä osa arkeani. Nuoruudenystävien kanssa on omat jutut, naisporukalla omansa ja joskus tarvitaan naapurin naisten kokoontumista.

2. Työ ja opiskelu

Minä teen työtä, josta olen unelmoinut jo parikymppisenä. Samalla opiskelen alaa, jolle aion toivottavasti reilun vuoden kuluttua suuntautua. Työ on niin valtava osa elämää, että onnellinen on se, joka kokee työssään onnistumisen ja tyydytyksen tunteita ja menee työpaikalle aamulla pääosin hyvillä mielin. Minulle tärkeää ei ole se, että ylenisin mahdollisimman korkealle tai saisin mahdollisimman paljon palkkaa. Sen sijaan haluan saada tunteen, että käytän aivojani ja saan haasteita. 

3. Vapaus

Tätä viimeistä voi ajatella monelta kannalta. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että minulla on vapaus toimia elämässäni kuten haluan. Saan valita työ-, opiskelu- ja asuinpaikkani toivomallani tavalla. Saan päättää millaiseksi elämäni muodostan. Tuntuu joskus siltä, että elämme täällä pikkuisessa kodissamme aika etuoikeutettua elämää. Sama pätee Suomeen koko maailman mittakaavassa.

3 hyvää asiaa tänä vuonna

1. Opintojen suorittaminen

Perusopinnot ovat yhtä tenttiä vaille valmiit. Suunnitelmat syksyä varten on myös tehty ja toivon saavani jatkaa opiskeluissa eteenpäin. Se tosin tarkoittaisi sitä, että arkemme jakautuisi kodin ja aika paljon pohjoisemmassa olevan kaupungin välille, mutta sitäkin jatkuisi vain vuoden ajan. 

2. Matkustaminen

Lontoo ja Pariisi on jo käyty, seuraavaksi suunnataan Thaimaahan. Matkustus on sellainen ylimääräinen lisä, joka tuo valtavasti energiaa ja voimaa arkeen. Kahden kaupunkiloman jälkeen tuleva löhömatka tulee hyvään saumaan. Mies kävi tässä välissä Itävallassakin Alppeja ihastelemassa.

3. Ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen

Syksyn alussa mietitytti. Miten joulukuun kundi sopeutuisi koulumaailmaan ja miten kolmasluokkalainen oppisi ottamaan enemmän vastuuta hommista, lukemaan kokeisiin ja sisäistämään uuden kielen. Nyt kun ollaan jo huhtikuussa, voin sanoa että turhaan mietin. Ekaluokkalaisesta on kasvanut suurin harppauksin taitava koululainen, joka teki jo syksyllä lukudiplomia ja tuulettaa ilosta, kun on matikankokeen aika. Kolmasluokkalainen tuo kokeista pistettä tai paria vaille täysiä huonoimmillaankin ja on oppinut paljon. Olen heistä tosi tosi ylpeä.

3 hyvää asiaa blogissani

1. Vaihtelevat aiheet

Tämä on sellainen sillisalaatti ja aiheet todellakin vaihtelevat kurahanskoista kirjallisuuteen. Kirjoitan laajalla skaalalla minua koskettavista aiheista sen sijaan, että olisin erikoistunut tiettyyn aihepiiriin. Ainakin itselleni tällainen sopii, toivottavasti myös lukijoille.

2. Rehellisyys

En kaunistele enkä siloittele. Jätän toki asioita kertomatta, kun ne ovat liian henkilökohtaisia tai koskettavat muita ihmisiä. Mutta sen minkä kerron, kerron rehellisesti. 

3. Huoliteltu ulkonäkö

Olen yrittänyt viime aikoina panostaa blogin ulkoiseen olemukseen, olkoonkin että teksti on minulle aina tullut ennen kuvia. Toivon kuitenkin tämän olevan koherentti kokonaisuus kaikilta osa-alueiltaan.




perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kirja-arvostelussa Anna-Liisa Ahokummun Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa


Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa. 175 s. Gummerus 2018. Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta ja arvio julkaistu Suomen Kuvalehdessä.

Melankoliaa ja mollisointuja




Anna-Liisa Ahokummun esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on vahva kertomus menneisyyden painolastista ja vaikenemisen seurauksista.

Max Halma on perhostutkija, joka äitinsä Silvian kuoleman jälkeen löytää tämän tavaroista tuntemattoman perhosen. Max haluaa selvittää perhosen alkuperän toiveissa kansainvälinen tunnustus, mutta myös oman perheen salaisuudet tuntuvat vaativan huomiota. Mitä kuolleeksi otaksutulle isälle tapahtui ja miksi äiti ei koskaan puhunut menneestä? Toisaalla Saksassa säveltäjä Viktor Stanislaus suostuu esittämään sinfoniansa vielä kerran ja Max huomaa menneisyytensä kietoutuvan läheisesti säveltäjän vaiheisiin.

Taustalla on jälleen sota. Vuonna 1942 Silvia synnyttää saksalaiselle sotilaalle lapsen, mutta pian sen jälkeen mies katoaa. Etäisen äitinsä kanssa kasvanut Max kuvailee olevansa kuin näkymätön jalka toisessa maassa. Hän on aina ollut irrallinen ja yksin, äitikin kutsui etunimen sijaan vain pojaksi. ”Kohtalo on paksukuorisissa perunoissa” toteaa puolestaan elämään pettynyt Silvia ja jatkaa, että sen hienompaa ei elämä ole.

Ahokummun kirjoittamisen ydin on yllä olevan kaltaisissa hetkien ja tunnetilojen kuvailussa. Hän kirjoittaa herkästi ja luo henkilöistä uskottavia ja samaistuttavia. Lukijan sydäntä puristaa, kun keski-ikäinen Max pohtii olisiko perhosia aina inhonnut äiti kuitenkin ajatellut häntä säästäessään löytämänsä harvinaisen yksilön.

Ahokumpu yhdistää tekstissä päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Kuviakin on joukossa. Ne eivät kuitenkaan tuo tarinalle varsinaista lisäarvoa, sillä se on ilmankin koherentti ja kantaa. Pienoisromaani puolustaa siis myös mittaansa.

Lopulta kirjaa ei voi laskea käsistään. Perhosen tunnistaminen ja isän kohtalon selvittäminen kasvavat koskemaan identiteetin ja olemassaolon kysymyksiä. Analogia unohtamisen, musiikkiesityksen hetkellisyyden ja perhosen lennon välillä toimii.

Viimeisen sivun jälkeen mieli on haikea. Romaanin mollisoinnut säilyvät mielessä pitkään. 

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Shoppailemassa Pariisissa


Pariisiin lähtiessämme vitsailimme moneen kertaa siitä, että takaisin tulisimme yhden ylimääräisen laukun kanssa, pitäisihän kaikki ostokset saada mahdutettua mukaan. Todellisuudessa käsimatkatavaroilla matkustaminen oli taktinen veto, eipähän tulisi ostettua mitään aivan järjetöntä tai järjettömän kokoista. Ja hyvin kaikki löydöt sekä tuliaiset mukaan mahtuivat ja tulivat kannetuksi kotiin.

Sephora on vakiopaikka, josta tulee tehtyä sekä listan mukaisia ostoksia että kaikenlaisia löytöjä. Ostan kosmetiikkaa vähän vaihdellen kohdemaasta tai lentokenttien taxfreestä, tarjouksista riippuen. Tällä kertaa ostoslistalla oli uusi huulikiilto, Chanelin Coco Rouge Shine on vuosia ollut vakkarini. Siskon suosituksesta ostin kokeiluun myös Diorin uuden huulirasvan ja huulikiillon yhdistelmän, sävy 006 on nimeltään "Berry". Selvästi samaa sävymaailmaa ovat, mutta Diorin versio vaikuttaa hivenen kylmemmältä sävyltä. 



Nämä sitten ovat ripsiväriä lukuunottamatta niitä heräteostoksia, joita hyllyrivejä kiertäessäni tarttui mukaan. Muutama huulirasva ja korealainen huultenkuorinta löysivät tiensä kotiin. Ostin myös vihdoin pitkän jahkailun jälkeen uuden hajuveden, mutta siitä ihan omassa kirjoituksessaan.


Ei matkaa, jolta en kantaisi kotiin kasaa paperitarvikkeita. Tällä kertaa pidättäydyin onnittelukorteissa.


Sekä Galeries Lafayettella että Printempsillä oli sattumalta alennusmyyntejä käynnissä, tiedä sitten onko niitä aina vai osuimmeko vain sopivasti paikalle. Joka tapauksessa näille LK Bennettin korkokengille jäi hintaa seitsemänkymmentä euroa. Olin jo lähtenyt pois sovittamatta, kun oli pakko palata takaisin. Juhlissa usein käyttämäni mustat Pura Lopezin korkkarit ovat puoli numeroa liian suuret ja erilaisista viritelmistä huolimatta lonksuvat herkästi kävellessä. Josko nämä pysyisivät jalassa paremmin niinä kertoina, kun korkoja käytän. 




Toiset kengät löysin Rue de Rivolin varrelta, etsinnässä oli kävelykengät kevääseen. Nämä loaferit täyttävät tarpeen erinomaisesti, tosin nahkapohjien kanssa pitää odotella kuivia kelejä. Itseni tuntien suutarille meno jää kuitenkin odottamaan aikaa parempaa. 




Niin ja se takki, tummansininen puuvillainen trenssi, joka ulottuu puoleenväliin reittä ja on siisti sekä käyttökelpoinen joka paikan vaate. Eiköhän sekin jossain kuvissa tule vilahtamaan. Ja hinta, alennuksessa sekin ja maksettavaa jäi viisikymppiä. Ai että, kyllä ihiminen on iloinen saadessaan hyviä hankintoja vielä parempaan hintaan!