Kaksplus.fi

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Leikkausta ennen ja pari sanaa pääsiäisestä

Pääsiäispyhät alkavat olla tältä vuodelta takana. En ole vielä tehnyt mitään päätöstä blogin tulevaisuudesta suuntaan tai toiseen, mutta huomasin haluavani kirjoittaa. Turha tehdä asiasta ongelmaa, ajattelin. Mennään fiiliksen mukaan.



Pitkäperjantaina aamuna heräsimme koko sakki yhdeksältä. Pojat olivat yhtä mieltä siitä, että vapaapäivät tulevat tarpeeseen ja ne pyhitettäisiin vain oleilulle. Koti oli poikien toimesta koristeltu ja aloitimme pyhien vieton leffasta, kun vihdoin pääsimme katsomaan Risto Räppääjä ja Yöhaukka -rainan. Lapset tykkäsivät, minun ja mieheni mielestä elokuva oli käsittämättömän huono. 




Lauantaina esikoinen lähti kaverinsa luokse ja me muut suuntasimme auton kohti Mustikkamaata. Korkeasaaressa pääsi osallistumaan "Miljoona linnunpönttöä" -projektiin, jolla haetaan kolopesijöille miljoonaa uutta pesäpaikkaa ensi vuodelle. Perheemme nikkaripenat mies ja kuopus olivat heti juonessa mukana ja naputtelivat pöntön kasaan näppärästi. Minun roolikseni jäi valokuvata toimintaa ja ihastella eläimiä, karhutkin olivat heränneet sopivasti talviuniltaan. Kunhan päästään kesäpaikkaa laittamaan, viritetään pönttö sopivaan pihapuuhun. Sitä ennen se kuulemma vielä maalataan raidalliseksi, ilmoitti pikkunikkari.


Pääsiäissunnuntain aamu valkeni perinteisellä suklaamunien etsinnällä, tällä kertaa mies oli piirtänyt pojille vihjekuvat mistä etsiä. 

Myöhemmin olimme vanhempieni luona syömässä ja esikoinen jäi isovanhemmilleen vielä yökylään. Ruokana oli muun muassa sitä lammasta ja jälkkäriksi herkuteltiin appelsiinisiirapilla kostutetulla kakulla. 



Tämä päivä on kulunut pikkuherraa hakiessa ja muutenkin arkisemmissa puuhissa. Kävimme täydentämässä molempien poikien collegehousuvarastot edellisten jäädessä juuri pieniksi ja laittelimme kaikkea valmiiksi huomista varten. Ohimennen ostin esikoiselle uudet golfkengät ja mailasetin paikallisesta kirppisryhmästä ja iltaruoaksi tein pari pellillistä pitsaa. Ja mietin, pitäisikö mennä golfin alkeiskurssille jo tänä kesänä. Nyt vielä laitetaan tavarat kotoa järjestykseen siivoojaa varten ja arki saa tulla.

Niin tosiaan, meillä alkaa käydä siivooja. Myin poikien vanhat pieniksi jääneet fillarit ja yksi hakijoista kertoi samalla sisarensa siivousfirmasta, mainitsi vielä käyneensä meillä siivoamassa poikien ollessa pieniä. Että jos olisi kiinnostusta, niin mielellään tultaisiin. Kuinka osuikin juuri siihen hetkeen, kun olin katsonut kotia sillä silmällä ja miettinyt mistä saada energia kahteen inhokkityöhöni, pesuhuoneen kuuraamiseen ja lattioiden pesemiseen. Siltä seisomalta sovittiin, että tästä lähtien siivoojat tulevat hoitamaan kodin puunauksen kahden viikon välein ja siinä välissä normaalit siivoukset riittävät. 

Ja vielä siitä leikkauksesta. Kuopukselta poistetaan tällä viikolla kita- ja nielurisat sairastelukierteen katkaisemiseksi. Vakiolääkärimme yksityiseltä puolelta leikkaa, hän on putkittanut molemmat pojat, leikannut esikoisen kitarisan ja poistanut kuopukselta putket aikanaan. Nyt on kyse kuitenkin aivan eri luokan operaatiosta. mutta käytyämme vastaanotolla läpi hyötyjä ja haittoja, voittivat leikkauksella saavutettavat hyödyt selvästi. Otamme siis vastaan nukutuksen, kivuliaan toipumisen ja muun mukana tulevan, jos sillä saamme lapsemme terveeksi. Viimeisen kymmenen kuukauden aikana koetut viisi angiinaa sekä kaikki muu sairastelu tavallisista kuumeflunssista keuhkokuumeeseen ovat selkeä indikaattori. Minä olen kuopuksen mukana operaatiossa ja jään leikkauksen jälkeen kahdeksi viikoksi kotiin hänen kanssaan niin, että lapsi on varmasti täysin toipunut palatessaan päiväkotiin. Ja jos tällä vaikka saataisiin lapsi syömäänkin paremmin, pikkutyypin paino kun on aikuisten BMI:ksi muutettuna tällä hetkellä 16. 



Jos sinulla siis on antaa meille vinkkejä, ihan minkälaisia tahansa, otan ne kiitollisena vastaan. Sen verran olen oppinut, että säännöllinen kipulääkitys ilman taukoja on kaiken a ja o ja jääkaappi täytetään mehulla ja helpolla sosemaisella syötävällä, pakkanen mehujäällä ja jäätelöllä. Mutta mitä minä syötän lapselle siinä vaiheessa, kun hän alkaa ehkä kaivata kunnollisempaa syötävää? Ja ovatko rauhalliset kävelyretket ok silloin, kun toipuminen sen verran antaa periksi? Vai iskenkö ipanan niihin täysin palvelleisiin rattaisiinsa, jotka jostain syystä olemme sitkeästi säästäneet ja kärrään hänet niillä esimerkiksi kirjastoon? Viimeksi rattaille tuli käyttöä keuhkokuumepotilaan kanssa, nyt ehkä uudelleen. Ellei lapsi, joka ei rattaita ole käyttänyt vuosiin, jää niihin jo jumiin!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Me aloitettiin kevät!

Viikonloppuna oli niin mahtava ilma, että kevään tulon oikein tunsi. Aurinko lämmitti jo ja lapset halusivat pyöräilemään. Siispä eilen laitettiin talvehtineet polkupyörät kuntoon ja ei kun matkaan.


Esikoinen siirtyi 20-tuumaiseen pyörään ja sai ensimmäistä kertaa pyöräänsä vaihteet. Kulkupeli on käytettynä saatu, mutta pelittänee oikein hyvin vielä ainakin yhden lapsen käytön. 



Kuopus, joka viime syksynä siirtyi potkupyörästä suoraan polkemaan, sai käyttöönsä esikoisen vanhan 16-tuumaisen fillarin. Hyvin sujui, eikä polkeminen ollut samanlaista sotkemista kuin pienemmällä pyörällä syksyn harjoitteluissa. 



Lähdettiin rannalle, jossa pojille löytyi leikkikavereita. Me miehen kanssa odotimme jo kahvilan aukemista. Olisipa kiva päästä jo pääsiäisenä sinne istumaan ja katselemaan lasten leikkimistä kahvikupin ääreltä.




Tällä viikolla mennään ostamaan molemmille kundeille vielä soittokellot pyöriin ja katsotaan uusia pyöräilykypäriä, sillä kumpaisenkin kuuppa on kasvanut ja vanhat alkavat olla vähän hupaisan näköisiä päälaella keikkuessaan. Eivätkä tietysti suojaa kunnolla. Sellaiset skeittimalliset voisivat toimia aika kivasti.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pariisi vielä kerran

Talvilomaviikko on ollut jo jonkin aikaa ohitse ja paluu arkeen suoritettu, miten muutenkaan kuin sairastamalla. Palataan vielä hetkeksi helmikuun lopun reissuun Pariisiin. Se oli aika lailla sitä mitä toivoimmekin, eli rento ja mutkaton yhteinen perheloma. Minulle vierailu kaupungissa oli neljäs, lapsille ensimmäinen. Ja mikä onnistunut sekoitus historiaa ja nykypäivää se olikaan. 




Lensimme Norwegianilla Orlyn kentälle ja kuljimme kaupunkiin ja takaisin taksilla. Helppoa ja edullista. Lennoista ei enää ole sen kummempaa kerrottavaa, siinä ne sujuvat. Tässäkin suhteessa pojat ovat jo hyvin tottuneita matkustajia. Odottelukohdissa pienemmän matkustajan kärsivällisyys oli säännöllisesti koetuksella ja hyvin pian sen jälkeen meidän vanhempien. Ei, trolleyllä ei ajeta kenenkään kantapäille ja sitä rataa.



Ehdimme tehdä maanantaista perjantaihin kestäneen matkamme aikana vaikka ja mitä. Kävelimme paljon ja jalkojen väsyessä sukelsimme metroon. Lähdimme liikkeelle aamuisin yhdeksän ja kymmenen välillä ja kierrettyämme päivän ohjelmassa olleet nähtävyydet tai museot kävimme lounaalla ennen kuin palasimme hotellille lepäilemään ja päiväunille. Alkuillasta lähdimme uudelleen ulos, ehkä vähän ostoksille, ja menimme hyvissä ajoin syömään. Yleensä olimme unessa jo ennen kymmentä koko porukka, joten hyvin tervehenkisesti sujui lomailu.

Yövyimme aivan ytimessä, Louvren ja Tuileriesin puiston kupeessa Louvre Montana -hotellissa. Vaikka itse yleensä pidän enemmän vasemmasta rannasta, oli hotelli aivan erinomaisella paikalla lasten kanssa matkustettaessa. Kaikkialle oli lyhyt matka tai vaihtoehtoisesti metroasema aivan vieressä. Samaten ruokapaikkoja löytyi ympäristöstä runsaasti eikä iltaisin tarvinnut kävellä kauas hotellilta syömään. 






Koska tarkoituksena oli näyttää pojille niitä tärkeimpiä nähtävyyksiä, aloitettiin luonnollisesti Louvresta ja Mona Lisasta. Kuopus tutki museossa venäjänkielistä karttaa ahkerasti ja halusi nähdä myös kädettömän naisen. Siispä Milon Venuksen luo myös. 





Tuileriesin puistossa käytiin useaan otteeseen purkamassa energiaa. Me kävelimme perässä ja kaksi loppumattomilla pattereilla varustettua matkailijaa säntäili sinne sun tänne. 







Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna lähdimme Invalidesia ja sotamuseota kohti. Samalla nähtiin Eiffel ja tietysti Napoleonin hautapaikka. En ollut itse käynyt museossa aikaisemmin ja erityisesti maailmansotia esittelevät näyttelyt olivat mielenkiintoisia. Haarniskojen kohdalla jättäydyin suosiolla odottelemaan penkille ja lepuuttamaan jalkaa. 






Olin luvannut pojille, että menemme Sacre-Coeurin luo vaunulla, mutta päädyimmekin epähuomiossa kävelemään kaikki rappuset ylös saakka hieman eri reittiä tullessamme. Näkymät olivat vaikuttavat, etenkin kuopuksen mielestä. Kävimme kurkkaamassa miltä sisällä kirkossa näyttää ennen kuin menimme kaapelivaunulla alas ja tietysti karuselliajelulle. 







Ipanoiden suureksi riemuksi maailmanpyörä oli toiminnassa, ei muuta kuin sinne. Itse korkeita paikkoja mielelläni välttelevänä en ollut ajatuksesta yhtä innostunut, mutta menin tietysti mukaan. Totesin, että olen ollut niin monesti äitiyden myötä epämukavuusalueella ennenkin, että ei tämä mitään. Oli aika kamalaa kyllä, mutta näkymät vaunun ollessa ylhäällä paikoillaan olivat sen arvoiset. Maan päällä hurrattiin, äiti on sankari!






Viimeinen päivä vietettiin vasemmalla rannalla. Kävelimme Seinen ylitse, katsoimme matkalla Notre Damen ja mietimme missä se Quasimodo oikein mahtaa majailla. Kävelimme pitkin Saint-Germainin katuja ja poikkesimme pieniin kauppoihin.






Kirjakaupat ja niiden ihanat lastenosastot!


Pariisi osoittautui kaikin tavoin hyvin mutkattomaksi paikaksi lapsivieraille, olimme positiivisesti yllättyneitä tästä. 



Söimme aamiaisen kahdesti hotellilla ja kerran läheisessä kahvilassa. 






Lounaaksi löytyi paikasta kuin paikasta aikuisille vaikkapa salaattia ja lapsille ranskalaisia. Niitä samoja, mitä tyypit söivät myös illalliseksi. Simpukkarisotosta nauttivat vain aikuiset, valitettavasti.


Tässä lounastetaan Champs-Elyseen varrella sijaitsevassa kahvilassa sen jälkeen, kun oltiin käyty katsomassa Riemukaarta ja ostoksilla Disney-kaupassa.




Tuliaisosastoa toimme mukanamme yllättävänkin maltillisesti. Kirjoja saivat kaikki, hauskoja uusia lyijykyniä lapset ja kasan muistikirjoja minä. Toki myös onnittelukorttivarasto sai reilusti täydennystä. 







Lentokentältä ja Sephorasta tein tarpeelliset täydennykset kosmetiikan osalta. Erityiskiitokset ansaitsee Orlyn kentän tax-freen myyjä, joka sitkeästi etsi huulikiiltoa Lancomen lopetetun sävyn tilalle. Aika hyvä vastaavuus löytyi YSL:n kiillosta, joten se lähti mukaan kokeiluun.



Itse ostin vielä kaksi t-paitaa ja mekon Banana Republicilta ja lapset ihastuivat turistikrääsäkaupan avaimenperiin, mutta siinäpä se aika lailla olikin. Ei ollut yhtään sellainen fiilis, että tekisi pahemmin mieli kierrellä kaupoilla. Paljon parempaa oli kierrellä kaupunkia yhdessä.

Kevät tulee niin vauhdikkaasti, että neljän kuukauden kuluttua ollaan jo uudelleen maailmalla. Ei siis muuta kuin pikkuhiljaa risteilyn matkasuunnitelmia tekemään!