Kaksplus.fi

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kevätkotia ja vanhemmuutta

Jälleen kerran kevään armoton valo paljastaa, että pitäisi muuten pestä ikkunat ja parvekelasit. Kiitos kotitalousvähennyksen, en missään nimessä aio tehdä sitä itse, vaan tilaan pesijän siivousfirmasta sitten vähän keväämmällä. Käytiin eilen esikoisen kanssa apteekissa ja kaupasta ostin myös inkaliljat kevätkotia koristamaan. Pirkka-kukille iso peukku yhä!


Loppuviikko onkin vähän erilainen kuin normaalisti olisi. Huomenna esikoisen luokka lähtee nukketeatteriin ja bussiin hyppään myös minä. Opettajalta tuli viesti, jossa kysyttiin vanhemman mahdollisuutta saattajaksi ja minähän olin heti valmiina lähtöön. Kun se myös töiden puolesta sopi, ilmoittauduin mukaan. Vasta sen jälkeen tulin pohtineeksi yhtälöä parikymmentä ekaluokkalaista bussissa ja kaupungilla, mutta eiköhän se tästä. Todennäköisin riehaantuja on varmasti omani, kun on niin jännää, että äiti on mukana.


Perjantaina on puolestaan äidin ja kuopuksen päivä ja sen olin jo etukäteen ottanut vapaaksi. Päiväkodissa vietetään tärkeän ihmisen päivää ja tänä vuonna minä olen se tärkeä ihminen. Aikaisemmin olemme soittaneet isovanhemmat hätiin, mutta nyt ajattelin toisin. Olisi itse asiassa aika hauskaa päästä katsomaan mitä aamupiirissä tapahtuu ja olla mukana päiväkodin toiminnassa muutenkin kuin eteisessä moikaten kaksi kertaa päivässä. Niinpä ylihuomenna menemme yhdessä kuopuksen kanssa hoitoon ja lähdemme lounasaikaan yhdessä myös kotiin. Lyhyt päivä lapselle ennen viikonlopun alkua ja kivaa yhteistä tekemistä. Esikoinenkin pääsee suoraan koulun jälkeen kotiin käymättä iltapäiväkerhon kautta.


Miehen uusi työ on nyt lähtenyt käyntiin ja meidän uudenlainen arkemme sitä myöten myös. Sekä aamuiset viemiset että iltapäivän noudot ovat nyt minun hoidettavanani, tuntuu menevän siten helpoimman kautta, kun minulla on auto ja mies käyttää julkisia. Ajan kanssa nähdään mitä muita muutoksia arkeen kenties tulee, mutta tämä nyt ensimmäisenä.

Ja vasta on hiihtoloma saatu päätökseen, kun kesälomia jälleen pitäisi ilmoitella. Mies lomailee koko heinäkuun, mutta mitä ihmettä minä teen? Se on varmaa, että kuopus on päiväkodissa ja minä töissä juhannukseen saakka, esikoiselle on varattu päiväleiripaikka kyseisiksi kolmeksi viikoksi. Yhtä varmaa on, että olen poikien kanssa elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa kotona, kunnes koulu ja esikoulu alkavat. Siihen väliin jää viisi viikkoa mietittäväksi.

Viimekesäinen kahden viikon työrupeama heinäkuun alkuun miehen lomaillessa oli aika toimiva, mutta nytpä me emme olekaan täällä heinäkuun alussa. Ja toisaalta olisi mukava päästä koko perheen kesken lomailemaan edes pari viikkoa putkeen kesäpaikalla. Se ei onnistu, mikäli menen töihin heinäkuun puolesta välistä alkaen kuun loppuun. Siihen jäisi vain yksi viikko matkoilla ja toinen siihen päälle yhteistä lomailua, eli vähän samanlainen setti kuin viime kesänä.

Tai sitten ilmoitan tyynesti, että en ole käytettävissä juhannuksesta elokuun puoliväliin. Ei sillä rahaa tule, mutta olisi varmasti sen arvoista. Vielä on pari päivää aikaa miettiä.

2 kommenttia:

  1. Mä aion lomailla putkeen vähintään seitsemän viikkoa, iso osa toki palkatonta tästä, mutta tiedän että muuten syksy on liian raskas. Kannatan siis pitkän loman pitämistä, mikäli se vain on taloudellisesti mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä päädyin tekemään saman ja palkattomalla siis myös. Ilmoitin aamulla, että en ole käytettävissä juhannuksen ja koulujen alkamisen välisenä aikana lainkaan.

      Poista