Kaksplus.fi

torstai 28. helmikuuta 2013

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Seuraa blogiani Blogilistan kautta

Kesävaateostoksilla

Pukeutumiseni menee koko ajan rennompaan ja mutkattomampaan suuntaan. Jos se tästä vielä rentoutuu, kuljen kymmenen vuoden kuluttua varmaan aamutakki päällä kadulla. Tai kietaisumekko, eli mieheni sanoin aamutakki. Kymmenen vuotta takaperin taas oli korkeita sandaaleita, mekkoja ja hameita ihan arkipukeutumisessa. Nyt ne tuntuvat vähän vierailta. Älkää ymmärtäkö väärin, käytän molempia, sekä hameita että mekkoja yhä paljon, mutta ovat aika erilaisia. Pehmeää trikoota, löysempiä linjoja ja jalassa lähes poikkeuksetta ballerinat korkojen sijaan. Tykkään tästä muutoksesta. Vaivattomuus on noussut arvoonsa, kun itsensä lisäksi laittaa valmiiksi kaksi lasta. Ja muutenkin. En välitä tälläytyä arkeen, mutta haluan silti olla huoliteltu ja tyylikäs. Mielelllään ripauksella eleganssia, silloin olisin aika tyytyväinen. 

Lähdin eilen kaupungille ajatuksenani kurkata parin liikkeen valikoimat mitä löysiin kevyisiin kesähousuihin tulee. Stockan parkki oli kuitenkin harmillisesti täynnä, joten käänsin liikenneympyrässä auton tulosuuntaan ja päätinkin ajaa Selloon. Samat putiikit sieltä löytyisi ja vielä saman katon alta. 

Aiemmin tilaamastani H&M:n lähetyksestä päädyin pitämään sekä pellavasekoitteisen sinisen löysän neuletakin että yhdet housut, nämä:


Kuva: hm.com

Piti vähän aikaa miettiä minkä kanssa noita nyt sitten käyttäisi, mutta totesin mustan topin tai t-paidan, mustien nahkaisten ballerinojen ja mustien isojen aurinkolasien olevan varmasti passeli yhdistelmä housujen kuviollisuuteen. Tuntuvat kuitenkin sen verran hyviltä päällä, että lienevät kivat kesähousut.

Olen ennenkin kehunut Lindexin parantunutta otetta ja kehun sitä taas. Erityisesti puljun Holly&Whyte-linja on täynnä toinen toistaan kauniimpia preppy-tyylisiä vaatekappaleita. Katselin pitkään ihania neulepaitoja, täydellistä smaragdinvihreää sävyä ja aina käyttökelpoisia raitoja, mutta jätin neuleet kauppaan. O-kaula-aukko kun ei itselleni ole se imartelevin, olisivatpa olleet v-kaula-aukolla varustettuja!

Ostoskassin kanssa kuitenkin lähdin kotiin. Vähän aikaa emmin noiden tekstipaitojen kanssa, mutta totesin sitten, että what the hell. Kerrankos sitä. Ehkä on ihan hyvä tulla hieman ulos mukavuusalueelta, eivät ne mustien chinojen ja jo edellä mainittujen ballerinojen ja aurinkolasien kanssa nyt niin rebel ole. Jos ovat lainkaan! Sama pätee näihin jo toisiin kuviollisiin housuihin. Ovat juuri passelit niin kaupungille kuin hiekkalaatikollekin niiksi päiviksi, kun ei jaksa mekkoon pukeutua.

Kuvat: lindex.com

Näiden kaikkien vaatteiden kanssa tulin siis eilen kotiin hyvin tyytyväisenä. Sovittelin niitä kotona ja katsoin samalla kesävaatepinoani muutenkin. Mekko- ja hamepuoli on hyvällä mallilla ja muutenkaan mitään vaatetarpeita ei enää ole. Jatkan linjalleni uskollisena, kun väreinä löytyy tummansinistä, valkoista, näitä raidallisina ja lisäksi vähän harmaata ja mustaa. Yksi beige mekko taitaa kasassa myös olla. Pitikö kesän olla värien ilotulituksen aikaa?

Onnistuin ottamaan itsestäni peilin kautta läjän vinoja kuvia eteisen kaaos taustalla. No, ehkä te näistä jotain selvää saatte esimerkkikokonaisuudesta.







Tänään onkin sitten aika tilata pojille muutamia kesävaatteita, kun menen ystäväni luokse Pomp de Lux -kutsuille. Olin kaukaa viisas ja katsoin mitä oikeasti tarvitaan, etten vaan roiski menemään ostellen sitä sun tätä. Katsotaan miten käy, kun näen vaatteet livenä illalla!

Aamuaurinkoinen

Esikoinen on sellainen hymynaamainen ilosilmä, että aamu hänen kanssaan alkaa poikkeuksetta aurinkoisissa merkeissä. Etuhampaaton hymy loistaen hän herää lähes joka päivä. Muutenkin aamut ovat tosi tärkeitä koko päivän onnistumisen ja päivän fiiliksen kannalta. Kiireinen, sekoiltu aamu pilaa helposti loppupäivän.

Minä edesautan rauhallisia aamuja laittamalla kaiken mahdollisen valmiiksi jo illalla. Valitsen pojille vaatteet odottamaan omiin pinoihinsa ja pakkaan reput päiväkotiin, jos jotain tarvitsee sinne viedä. Katson, että ulkovaatteet ovat kunnossa pukemista vaille. Mietin ja laitan valmiiksi myös omat vaatteeni. Olen siinä mielessä tosi tyytyväinen vaatekaappini sisältöön, että lähes kaikki sopii kaiken kanssa. Toisaalta en jaksa nähdä vaivaa asustaakseni tai miettiäkseni kovin pitkään pukeutumistani. Laitan vaatteet päälle, sormukset sormiin ja valmiina ollaan. 

Poikien herättyä (tänään vasta klo 6.11!) syödään aamiaista jo kotona, vaikka päiväkodissakin puuro odottaa. Yleensä kundit syövät soijajugurttia, leipää, banaania ja muuta helppoa, meillä kotona puuroa syödään aika harvoin. Samalla katsellaan aamupiirrettyjä, sitten pestään hampaat ja puetaan. Esikoinen pukee itse, minä vain laitan kaiken valmiiksi lattialle. Kuopus vastustelee ja hänet puetaan sen jälkeen, kun on ensin ongittu sohvapöydän alta karkureissulta ja käsitellään kuin vetelää spaghettia. Vaikeasti. 

Poikien kanssa leivottiin sämpylöitä, tämä pellillinen on kuopuksen koristelema. Pikkaisen autoin. ;)



Mies on herännyt jossain vaiheessa ja yritän helpottaa hänen aamuaan hoitamalla poikia valmiiksi mahdollisimman paljon. Ulkovaatevaihe on yleensä miehen heiniä ja tässä vaiheessa kuopus karjuu jo suoraa huutoa. Esikoinen taas vetää reippaasti vetoketjut alusta saakka itse ja solmii kaulaliinansa. Vielä xylitolpastilleja kuopukselle ja purkka esikoiselle, halit ja suukot kaikille ja miesväki matkaan. Sitten on oman aamiaiseni ja Hesarin lukemisen vuoro, päivä on saatu käyntiin hyvin.

Rauhallisina aamuina ehtii myös vaikka lukea yhden luvun iltasatukirjasta lisää. Vinkkasin täällä aiemmin Mestaritontun Seikkailut -teoksesta ja sitä edeltävä Päivikin Satu on meillä nyt luvun alla. Näissä vanhoissa satukirjoissa on jotain hurjan viehättävää, tämäkin on toinen painos vuodelta -45. Esikoinen ainakin kuuntelee innolla.





sunnuntai 24. helmikuuta 2013

30+3

Vietin syntymäpäivääni perjantaina. Toipilasta ilahduttivat erityisesti pienten poikien huolellisesti lahjapaperiin ja nauhaan paketoidut kortit, vanhemmilta saadut kukat kera lahjalupauksen sekä miehen yllätyspaketti. Mies hieman harmitteli että emme voineet juhlia mitenkään kummoisemmin, mutta minulle tämä oli oikein fine. Pääasia oli, että toipuminen alkoi eikä silmakulmista löytynyt uusia juonteita. 




Tuntuu ihan hyvältä tämä nyt alkava ikävuosi. Alkuvuosi on ollut niin järkyttävän onneton sairasteluineen, stresseineen ja suruineen, että päätin eilen kääntää uuden lehden tässä ja nyt. Katson optimistisesti tulevaan, alan huolehtia itsestäni entistä paremmin ja yritän vähentää stressaamista niin suurista kuin pienistäkin asioista. Työpaikka löytyy kun löytyy ja opinnot tehdään, kun luettua ehditään. Siihen saakka keskityn oman hyvinvointini edistämiseen ja perheestä huolehtimiseen. 

Aion ottaa enemmän aikaa vain itselleni ja ennen kaikkea olla tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Tai yrittää. Juon surutta viiniä viikolla, jos siltä tuntuu, käyn useammin kampaajalla ja yritän parantaa syömisiäni. Olen laihtunut alkuvuoden aikana selvästi, sillä joulun jälkeen ruokahaluni on ollut jossain kaukana kateissa. Nykyään ajatus syömisestä saa liian usein huonon olon vatsaan ja vain harva ruoka maistuu. Ensimmäiset etapit tälle itsestään huolehtimisen tielle otan huomenna, kun varaan itselleni ajan kattaviin verikokeisiin kaikkien mahdollisten arvojen tarkistukseen. Lisäksi menen lähiaikoina hivenaineanalyysiin ja käytän joululahjaksi saamani lahjakortin kasvohoitoon. 

Mies pääsi viivaamaan yhden lahjaidean pois "Mitä ostaa vaimolle" -listaltaan ja minä yllätyin todella iloisesti. Turkoosit rasiat ovat aina toivottuja.




lauantai 23. helmikuuta 2013

Voiko koti olla ikinä valmis - operaatio lastenhuone

Elämä alkaa voittaa hiljalleen ja olen siirtynyt sängynpohjalta sohvalle villapeiton alle. Kävin jopa ulkona viikon tauon jälkeen ja nyt siellä ovat perheen miehet, puistossa ennen saunomista. Nappasin koneen syliini ja ajattelin kirjoitella muutama aatoksen sisustuksesta.

Voiko se koti siis olla ikinä valmis? Tarvitseeko sen olla, vai pitäisikö paremminkin pysytellä jatkuvasti sisustusuutuuksien aallonharjalla? Tuskin löytyy sellaista nuorta, jonka ensimmäisen oman kodin sisustus miellyttäisi silmää vielä päälle kolmekymppisenä. Eiköhän meillä jokaisella 70-80-lukujen taitteessa syntyneellä ole ollut sisustuksessaan se "sininen kausi", jolloin ikkunalaudalta saattoi löytyä laavalamppu ja metallia käytettiin ahkerasti sisustuksessa. Nykynuorilla se on sitten jotain muuta, ehkäpä kiiltävää valkoista tai pelkkää valkoisen ja mustan yhdistelyä, mitä kenelläkin. Kymmenen vuotta myöhemmin on muuttunut niin ihminen kuin hänen kotinsa ja ainakin omalta osaltani myös vaatetus, tyylini oikeastaan ihan kaiken suhteen tuntuu löytyneen tuossa ennen kolmenkymmenen ikävuoden täyttymistä. Näin se menee ja pätee oman kokemukseni mukaan myös sisustamiseen. Tottakai vivahteet vaihtelevat. Omalla kohdallani harmaa tuntuu tosi raikkaalta ruskean jälkeen ja ennen inhoamani subway-tilesit näyttävät hyviltä, etenkin tällaisina vedenvihreinä.

Itse pidän siitä, että kotiimme hankittuja huonekaluja ja sisustusesineitä voisi katsella vuoden ympäri ja vuosi toisensa jälkeen. Olemme pyrkineet sisustamaan kotimme sellaisilla hankinnoilla, joita olemme miettineet jo jonkin aikaa ja joista todella pidämme. Erityisesti tykkään siitä, että asunnossamme on sulassa sovussa desingklassikkoja ja Ikea-ostoksia, vanhoja perintöhuonekaluja ja modernimpaa muotoilua. Uutta ja vanhaa, tummaa ja vaaleampaa. Halutessamme voisimme olla hankkimatta tänne enää yhtään mitään uutta, mutta haluammeko sitä? En usko.

Koti muuttuu sitä mukaa, kun siellä asuvien ihmisten tarpeet muuttuvat. Tilat muuttavat muotoaan, niiden käyttö muuttuu ja uusia ratkaisuja on keksittävä. Meillä on tällä hetkellä lastenhuoneen uudistusprojekti meneillään, kun sinne on saatava nukkuma- ja työpöydät kahdelle lapselle. Säästämme ja käytämme hyödyksi mahdollisimman paljon vanhaa, mutta uuttakin on ostettu. Meidän makuuhuoneessamme vaihtui juuri matto ja sieltä on muutosta saakka puuttunut sängynpääty. Joskus tulevaisuudessa molemmat huoneet kokevat muutoksen, kun pojat haluavat omat huoneet ja silloin työhuoneen kirjat sekä työpisteemme etsivät uusia sijoituspaikkoja meidän sänkymme tieltä. Sänkykin pitää vaihtaa jossain vaiheessa ja ruokapöytä sitten, kun sitä ei kukaan enää hierrä haarukalla ja paukuta erinäköisillä astaloilla. Kylpyhuoneeseen mahtuu amme, jos joskus siihen remonttiin haluaa ryhtyä. Että riittäähän tätä työnsarkaa sisustuksessakin, ihan mukavasti.

Sanotaan siis, että kotimme sisustuksen suuret linjat ovat selvät, mutta pieniä muutoksia tapahtunee aika ajoin. Olemme erittäin tyytyväisiä kaikkiin kotimme tekstiileihin, mattoihin ja verhoihin. Aidot materiaalit, villa ja silkki takaavat sen, että tuotteet pysyvät hyvinä pitkän aikaa. Vähän sama pätee siis kuin taiteeseenkin, eli ostamme vain aitoja töitä, emme kopioita tai julisteita. Mutta mikä voisi olla helpompi tapa piristää kotia kevääseen kuin hankkia muutama uusi sohvatyyny tai keittiöpyyhe ja talvea kohti kulkiessa sytytellä kauniita kynttilöitä. Paitsi että minä en polta kynttilöitä, en ole tippaakaan kynttilätunnelmoija. Paitsi parvekkeen lyhdyissä, ne ovat poikkeus. 

Mutta se lastenhuone, tässäpä virtuaalinen ideakartta sen suhteen. Huone on hivenen suurempi kuin muut kaksi makuuhuonetta, joten siitä tuli alusta lähtien luonnollisesti poikien valtakunta. Seinän harmaansininen sävy on todella paljon mieleeni, se siis jää ja sama pätee Harlequinin kankaasta teetettyyn verhoon, tauluihin, numero- ja kirjainjulisteisiin sekä Ferm Livingin lokerikkoon. Myös matto ja kattovalaisin jäävät. Sen sijaan nojatuolin kohtalosta ei ole varmuutta, pitää ensin mallailla miten muut huonekalut sijoittuvat. Kirjakaapin pidämme.

Tässä tuo verhokangas paremmin, olen siihen tosi tyytyväinen. Raikas, reipas ja poikamainen, kaikkia yhtä aikaa.

Ikea on mielestäni aivan erinomainen paikka hankkia kalusteita lapsille. Sinne mekin lopulta suuntasimme ja ylihuomenna odotamme kuljetuksella poikien uutta valkoista kerrossänkyä tulevaksi. Pöytien osalta kävimme kovaa pohdintaa, sillä alkuperäinen ideani käsitti kaksi vanhaa pientä valkoista pöytää, jotka saisivat olla erilaisia, mutta samantyylisiä. Päädyimme kuitenkin minimalistisempiin linjoihin ja eritoten pöytiin, joissa ei ole liiaksi syvyyttä. Pitäähän huoneessa mahtua piirtelyn lisäksi vielä leikkimäänkin. Loistavan ratkaisun antoi Ikean kampauspöytä ja pöytien päälle hankin Tigerista alustat. Kyllä kelpaa kundien piirrellä. 

Myös piensisustukseen olen päässyt paneutumaan, vaikka verhot ja matto huoneessa jo onkin. Ferm Living on ykkösihastukseni mitä tulee lastenhuoneiden sisustamiseen ja ostin metrin kappaleet kahdenlaista tapettia, eläimiä ja robotteja. Näistä tulee isoissa kehyksissä taulut huoneen seinälle aakkostaulujen kaveriksi. Myös pitkään ihastelemani tyynyt on nyt uuteen huoneeseen hankittu. Esikoinen sai Mr. Frank Foxin ja kuopus Aristo Kattin. Tai oikeastaan he eivät ole tyynyjään vielä nähneet, eivät myöskään tauluja. Säästän ne yllätyksiksi liki valmiiseen huoneeseen. 

Tigerista kävin vielä ostamassa lisää säilytyssalkkuja kaikenlaisille pikkulegoille ja Bakuganeille sun muille härpäkkeille, mitä lattioilla pyörii. Tiger on vaarallinen paikka, ihanaa pikkutavaraa halpaan hintaan. Vaimon taivas, miehen painajainen!

Tietenkään en voi sanoa varmaksi millainen lopputuloksesta tulee, mutta olen tähän suunnitelmaani aika tyytyväinen. Huoneesta tulee sopivassa suhteessa reipas ja lapsekas, se on selvästi pienten poikien huone. Samalla se muuntuu helposti pikkujutuilla koululaiselle sopivaksi. Esikoinen on innoissaan pöydästään ja asetteli jo omat tärkeät tavaransa laatikkoon pöytälevyn alle. Lisää kuvia sitten, kun homma on paketissa ja huone valmis. 




torstai 21. helmikuuta 2013

Toisen kerran Tukholmaan

Olisi ollut niin kiva lähteä pienelle reissulle, mutta ei pysty. Minulla on influenssa sekä korvatulehdus. Esikoisella on influenssan tai rs-viruksen jälkitautina iskenyt tulehdus keuhkoissa ja toinen korvakin punoittaa. Hän sai tänään antibiootit kuten minäkin eilen, että ei pääsisi keuhkokuumeeksi tuo tulehdus kehittymään. Kuopus kaivoi äsken korvaansa, ojensi sormensa ja totesi "vettä tuli". Huomenna varmaan korva vuotaa jo kunnolla ja sille Mehiläisen kantiskortille tulisi käyttöä. 

Uusi yritys kuukauden kuluttua, sitä ennen näillä eväillä eteenpäin:



keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Alati sairaat

Ihan kuten tunnistekin kertoo. Kuopuksen kuumeen laskettua oli yksi terve päivä ja sunnuntaina sairastui esikoinen. Minä seurasin maanantaina. Kovin kuume on ohitse, mutta kuumetta yhtä kaikki yhä, ja oksennettukin on. Huumori on kadonnut jo kauan sitten, sillä tämä on kolmas tauti tähän alkuvuoteen. Huomenna pitäisi lähteä Tukholmaan, mutta enpä tiedä millä voimilla. Menee miehen talvilomakin ihan hukkaan, kun joutuu vain sairastupaa pyörittämään.

Esikoinen ei enää yleensä nuku päiväunia ja mies ei halua tuhlata aikaa nukkumiseen. Sitten me kuopuksen kanssa nukutaan makeasti ja herättyämme näky olohuoneessa on tämä.



lauantai 16. helmikuuta 2013

Lauantai on lököpäivä ja mitä tehdä maton kanssa

Perheen pienemmät jäsenet näyttävät mallia lauantain vietolle. Meidän pojat, ei epäilystäkään!




Mies siivosi ennen kuin lähti kaveriaan tapaamaan ja minä kävin aiemmin päivällä ostoksilla. Lastenhuoneen sisustus- ja uudelleenkalustusprojekti on alkanut todella, sillä myin juuri esikoisen nykyisen sängyn. Tigerista tuli hankittua pieniä kivoja juttuja uudistuvaan huoneeseen ja samalla hain Kodin 1 -kaupasta meille uuden maton. 

Olen katsellut jo pitkään Anno-sarjan villamattoja sillä silmällä ja tänään päätin ostaa yhden meille. Kuosi on mielestäni todella kaunis ja hillitty ja silti siinä on sitä jotain. Nyt aion laittaa sen makuuhuoneeseemme ja jatkossa se käy vaikkapa keittiön pöydän alle. Sitten, kun nykyinen Ikean mustavalkoraidallinen on saavuttanut elinkaarensa päätepisteen. Ei taida mikään matto kestää sitä, että viidesti päivässä siihen tippuu pienten ruokailijoiden toimesta ties mitä. Suurimmat olen saanut pesetettyä, mutta kyllä siinä tahroja on. Suosin kuitenkin luonnonmateriaaleja ja villamatot ovat hyviä sekä laadukkaita noin yleisesti. Mustavalkoraidallisen voisi aikanaan siirtää vaikka poikien huoneeseen, jos siitä vielä jonkinlaiseen käyttöön on. 

Mutta nyt meillä on ongelma, kummin päin matto laitetaan makuuhuoneeseemme. Tässä on pari kuvaa, sängyn yläpuolella on hopeanharmaat tapettitaulut ja huoneeseen on tulossa vielä pehmustettu napitettu sängynpääty. Päädystä tulee todennäköisesti musta.









perjantai 15. helmikuuta 2013

Rento päivä ja pieni tilaus H&M:ltä

Tänään me ollaan kuopuksen kanssa otettu tosi rennosti. Hän on yhä toipilaana kotona ja vointi onkin onneksi selvästi parempi kuumeen laskettua. Hengailimme vierekkäin sohvalla yöpuvut päällä koko aamupäivän. Ipana katseli piirrettyjä ja minä hoitelin kaikenlaisia asioita sähköpostin välityksellä sekä surffailin sinne tänne bittiavaruudessa. Nukuimme vierekkäin puolentoista tunnin päiväunet ihan koomassa molemmat ja kuopus torkkui vielä puoli tuntia päälle minun silitellessä häntä samalla. 

Noin me nukuttiin aina lapsen vauva-aikana. Ei puhettakaan mistään omasta kehdosta tai muusta, kuopus on aina nukkunut parhaiten päästessään ihan kiinni minuun tai isäänsä. Ensimmäisenä yönä sairaalassa mies nosti vastasyntyneen kainalooni ja siitä me aamulla herättiin. Nyt kuopuksella on toki oma sänky, mutta aika monena yönä mies havahtuu pienen ihmisen mönkiessä kainaloon. On se ihanaa, vaikka parhaiten nukkuisinkin ihan omassa rauhassa ilman lapsia välissä. Esikoinen nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään läpi yön, mutta välillä tulee väliimme hänkin. Tulkoon nyt niin kauan kun ylipäänsä tulevat, nautimme siitä yhdessä nukkumisesta kuitenkin kaikki. Kunhan ei ihan tavaksi tule niin, että äitikin saa välillä nukkua kunnolla!

Iltapäivällä käytiin vähän ulkona, kun haettiin esikoinen päiväkodista kotiin ja nyt jatketaan rentoilua. Minä itse asiassa teen parin tunnin kuluttua lähtöä kaupungille, kun tapaan ystäväni hyvän ruoan ja varmasti muutaman viinilasillisen merkeissä. Huomenna on sitten miehellä iltameno ja me olemme poikien kanssa vuorostaan illan kolmistaan kotosalla. 

Kevät on tuonut kivoja uusia juttuja verkkokauppojen valikoimiin ja minä olen housujen tarpeessa kesää ajatellen. H&M:n nettikaupasta klikkailin tänään kotiin sovitettavaksi kolmet tuollaiset rennommat housut ja samalla yhden kauniin sinisen pellavasekoiteneuletakin. Mies pyysi alusvaatteita ja t-paitoja ja pari keittiöpyyhettäkin sujahti mukaan tilaukseen. Toivottavasti jotkut noista housuista nyt olisivat hyvät. 

Kaikki kuvat: www.hm.com

Mies soitti äsken olevansa tulossa kotiin, hänellä loppui tänään ilahduttavan aikaisin työpäivä. Minun lienee siis parasta alkaa suoriutua suihkuun ja meikkaamaan, enkä ole uhrannut ajatustakaan vaatteille vielä. Sitä ennen menen kuitenkin laittamaan esikoisen unipupun pesukoneeseen. Otin sen äsken päiväkodista pestäväksi ja pesun tarpeessa se onkin. Ihan harmaa koko jänis!

torstai 14. helmikuuta 2013

Hurry up!

Välillä on niitä päiviä, kun ei ehdi kissaa sanoa. Aamiaisen jälkeen nouset ylös tuolilta päästäksesi seuraavan kerran istumaan illalla esikoisen futiskerhon harjotusten aikana. Ennen aamiaista olet toki jo vienyt esikoisen päiväkotiin ja käynyt ruokakaupassa ja jalkapallon jälkeen tulet hoitamaan iltatoimia iltapaloineen, -satuineen, -pesuineen ja peittelemisineen. Siinä välissä aloitat tehtävälistan suorittamisen viemällä lähetyksiä postiin, ajat edesmenneen läheisen asunnolle toiselle puolelle kaupunkia käymään jäämistöä läpi, raivaat ja kantelet jonkin aikaa. Sitten ajat takaisin, istut taas autoon ja haet esikoisen päiväkodista. 

Mies on tähän saakka tehnyt töitä kotoa ja hoitanut iilimadon lailla häneen liimautunutta kuumeista kuopustamme. Nyt on miehen työpuhelun aika ja sen tunnin käytät ruoanlaittoon ja lasten ruokkimiseen kuumepotilaan itkiessä etupäässä tauotta. Syöt nopeasti itse ja lähdet Espooseen viemään ison satsin vanhoja lastenvaatteita ja -tarvikkeita kirpputorille myytäväksi. Seuraavaksi ajat Tapiolaan, sillä esikoisella on heti aamulla naamiaiset päiväkodissa ja hän ei haluakaan olla tiikeri. Kierrät Stockan ja lopulta H&M pelastaa ja nappaat rekistä Spiderman-kostyymin. Kassan kautta autolle ja kotimatkalla vielä apteekkiin, jonka pihasta soitat miehelle ja pyydät laittamaan esikoisen lähtövalmiiksi. Toki olet itse jossain vaiheessa pakannut futiskassin valmiiksi. 

Sitten ajatte futiskerhoon ja huomaat hyvin pian esikoisen käyvän sen verran kovilla kierroksilla, että jäähylle joutuminen alkaa vaikuttaa todennäköiseltä. Siirryt siis käytävän puolelle odottamaan, istut tosiaan vihdoin alas ja hoidat sen vajaan tunnin aikana muutamia puheluita. Lapsi mukaan ja kotiin iltasuihkuun, syömään ja yöpuku päälle. Mies lopettelee työnsä ja kuopus ei jaksa kuin maata isänsä sylissä kovassa kuumeessa. Luen iltasadun, peittelen sänkyyn ja esikoinen on hetkessä unessa. Teen itselleni iltapalaa ja vihdoin, vihdoin oikaisen jalkani sohvapöydälle istuen itse pehmeässä sohvannurkassa telkkari auki ja läppäri sylissä. Kymmeneltä olen itsekin unessa.

Yö on todella rikkonainen kuopuksen huonon voinnin vuoksi. Seuraava aamu alkaa 5.20, kun esikoinen huutelee huoneestaan heräämistään. Mies nousee, siunattu sielu, ja minä jatkan torkkumista kekäleenä hehkuva pienin vieressäni.

Kysymys kuuluukin: milloin ne vanhemmat, joista molemmat tekevät täyttä päivätyötä, hoitavat kaiken tällaisen. Ja koska tämä perheyksikön pyörittäminen aletaan laskea kunnon työksi. 

Aamulla päiväkotiin lähti hurja Hämähäkkimies:




tiistai 12. helmikuuta 2013

Paras musikaali ever

Se on tietenkin Les Misérables, suosikkini jo viidentoista vuoden ajalta. Paras, koskettavin, upeimmat laulut ikinä. Ihan pian tulee musikaalin pohjalta tehty elokuva ensi-iltaan täällä Suomessakin, päivä on 22.2. Menen ehdottomasti katsomaan leffan heti, kun ehdin ja Oscar-ehdokkuuksiakin se on ehtinyt kerätä. Kovin suuria odotuksia en ole tälle kyseiselle elokuvalle kuitenkaan kasannut, sillä olen menettänyt sydämeni musikaalisovituksille niin täysin. Toivottavasti yllätyn iloisesti. 

Olen nähnyt täällä Suomessa sekä Kaupunginteatterin että Åbo Svenska Teaternin versiot musikaalikappaleesta, ostanut Lontoosta alkuperäiskokoonpanon levytyksen ja katsellut musikaalin kymmen- ja kaksikymmentäviisivuotiskonsertteja Youtubesta. Miehen kanssa nauroimme, kuinka iän karttumisen myötä koskettavat eri asiat tarinassa. Kuinka ensin olin ihan liikuttunut nuorten Cosetten ja Mariuksen romanssista ja myöhemmin juuri yksinäisen äidin, Fantinen kohtalo iskee syvemmin. Joka tapauksessa, minä menen katsomaan elokuvan mielenkiintoisen odottavalla mielellä. Menkää tekin. 

Eikä pidä unohtaa sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Viktor Hugo ja teoksensa Kurjat. Ottakaa vaikkapa kesälukemiseksi riippumattoon tai parvekkeelle. Lupaan, että ette pety.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Parasta lääkettä...

on oman perheen kanssa oleminen. Toimii kaikkeen. Toiseksi paras tapa on herkuttelu sitten, kun pallopäiset pikkupojat on saatu nukkumaan ja kotiin laskeutunut rauha. Pitää vähän yrittää varjella pieniä ihmisiä liiallisilta sokerimääriltä, vaikka en mikään puritaani asian suhteen olekaan. Yritetään kuitenkin pitää lapsilla karkkipäivä ja syödä omat karkkimme vasta kahdeksan jälkeen illalla.

Eilen iltapäivällä ajettiin koko porukka Heurekaan, jossa oli kuluneen viikonlopun ajan Lasten lääketieteen päivät. Pakkasimme molempien poikien rakkaat nallet mukaan lääkärintarkastusta varten ja valmistauduimme kipsaamaan jalkoja sekä tutustumaan lääketieteen ihmeisiin muutenkin. Ja kivaa oli, oikein loistava tapa viettää räntäsateinen laskiaissunnuntai. 

Tässä jonotetaan pääsyä nallesairaalan kipsauspaikalle. 




Seuraavaksi kerrottiin mikä potilaita vaivaa. Molemmilla oli jalka murtunut.




Esikoinen oli erittäin huolehtiva omainen pikkunallelleen, kuopus taas seurasi isompaa matkien perässä mitä tulee tehdä. Kesken kipsauksen pienemmän keskittyminen herpaantui, hän kiskaisi kumihanskat käsistään, nappasi nallensa mukaan ja häipyi paikalta. Esikoinen taas päätyi väittelemään lääkärin kanssa siitä riittääkö jo laitettu kipsi vai pitäisikö laittaa lisää. Lääkäriä vähän nauratti, kun hän totesi heillä olevan nyt erimielisyys hoitolinjasta. :D



Nalle pääsi vielä kipsin kuivuttua toisen lääkärin vastaanotolle, sillä käteen oli tullut haava. Se putsattiin ja laastaroitiin. Kotona esikoinen peitteli potilaan sohvalle ja tuuditti tämän uneen.



Kotimatkalla koukattiin hakemassa pitsat mukaan iltaruoaksi ja ostettiin vielä miehen kanssa ihania Aino-jäätelöitä, kiitokset vaan inspiraatiosta Norpalle! Illalla katseltiin vierekkäin omia ohjelmiamme koneilta ja vaihdeltiin välillä jätskipurkkeja päittäin. Totesimme molemmat, että marjoja ei tarvitsisi sotkea jäätelöön ja tuo toinen, vanilja- ja suklaajäätelöä, toffeeta ja minttukrokanttia sisältävä kippo on aivan taivaallista. Kunnon aviomiehen tavoin mies söi marjat loppuun, minä krokantit. ;) Kun jätskiin yhdisti englantilaisen dekkarisarjan katsomisen, oli pitkästä aikaa rentoutunut fiilis.



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Suru

Jokainen kohtaa surun ja suremisen omalla tavallaan. Minulla se on väsymys, olen ollut jo pitkään aivan uuvuksissa. Saatan nukkua kolme tuntia syvää unta keskellä päivää ja herätä aivan yhtä väsyneenä. Toissapäivänä saatoimme läheisen viimeiselle matkalleen ja ajoin sen jälkeen kamalassa säässä neljään tuntiin venyneen matkan kotiin ja kaaduin sänkyyn. Eilinen kului pitkälle iltapäivään päiväkodin talviriehassa. Taas yksi projekti hoidettu hyvin ja tuloksekkaasti, meillä oli mukavaa. Kotona nukuin taas.

Mies on huomioinut, patistanut nukkumaan ilmeeni ja olemukseni nähdessään tai lämmittänyt saunan valmiiksi. Herännyt poikien kanssa ja hoitanut heitä muutenkin paljon. Pakko tämän on joskus helpottaa, vaikka muistotilaisuus tekikin menetyksen tavallaan taas entistä konkreettisemmaksi. Päivä kerrallaan, kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Kevättä kohti. Hän oli meille vaan niin rakas.



Löysin mummon vanhat helmet ja kietaisin hetken mielijohteesta kaulaani ennen lähtöä.



Pienimmät ruusut ovat pieniltä pojilta.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Sovitusnukke

Mun äiti laittoi mut kokeilemaan vaatteita.



En suostu. 



Joka tapauksessa ihana takki, ihan kuin kuopukselle tehty.

Mikä maanantai?

Olen ihan sekaisin viikonpäivissä. Eilen kuvittelin sitkeästi eläväni lauantaita, kunnes illalla tajusin alkaa laittaa poikien vaatteita valmiiksi ja miettiä mitä tämä viikko tullessaan tuokaan. Aamu alkoi meillä poikkeuksellisen myöhään, vasta puoli seitsemältä, ja kohta on jo poikien hakuaika käsillä. Nopeasti menevät päivät ja valon lisääntymisen huomaa aivan selvästi. Kevät hiipii. 

Perjantaina vein lapset yökyläilemään isovanhemmilleen ja illalla menimme miehen kanssa syömään Saslikiin (en löydä aksenttimerkkejä näppikseltäni). Että oli hyvää ja että sitä ruokaa oli paljon. Vyöryimme pari tuntia myöhemmin ulos, huomasimme jättäneemme automme keskelle suojatietä, mutta onneksi säästyimme sakkolapulta. Jatkoimme matkaa yksityiselle sikariklubille, jossa mieheni on jäsenenä ja istuskelimme jonkin aikaa siellä. Päälle kaksitoista tuntia yöunta ja aamukahvin ja Hesarin jälkeen lapsia hakemaan. Kaikilla oli ikävä, niin meillä lapsia kuin lapsosilla meitä. 

Eilen kävimme hiihtämässä esikoinen kanssani suksilla ja mies vetäen kuopusta pulkassa. Ihan kotimme vieressä, yhden tienylityksen päässä on puistoa kiertävä latu ja siinä sivakoimme menemään. En ole saanut synnyinlahjana kärsivällistä luonnetta ja pienen perfektionistin kanssa oli alkuun hivenen haastavaa päästä opetuksessa eteenpäin. Viisi metriä edettyämme ilmoitin myyväni lapsen sukset, jos ladulla makoilu ei lopu. Esikoinen ei lainkaan pidä harjoittelemisesta ja on sitä koulukuntaa, että kaikki pitäisi osata täydellisesti alusta alkaen. Ai että ottaa toisinaan hermoon. Ihan kivaa meillä kuitenkin oli ja ajattelin vähän mennä tänään uudelleen.

Kirjoista täällä on viime aikoina ollut tavallista vähemmän puhetta ja syy siihen löytyy tästä. Kaksi viimeistä tenttiä edessä, tällä hetkellä tuntuu että en opiskele enää ikinä mitään. Ja samaan aikaa iso jippii ja tuuletus, enää kuusi kirjaa lukematta koko maisterinkokoisesta urakasta!  



Loppuun kuitenkin vielä lastenkirjavinkki. Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on klassikko, joka lumoaa niin isomman kuin pienemmänkin lukijan. Suosittelen lämpimästi ottamaan lapset kainaloon ja lukemaan, miten Satumaan Mestaritonttu yhdessä prinssi Yönsilmän kanssa lähtee vapauttamaan kuninkaantytärtä velhojen vallasta. Tässä on iltasatukirja, jonka etenemistä aikuinenkin odottaa. Meille tuon teoksen lukemiseen on pienenä lisähauskuutena se, että lasten päiväkotiryhmien nimet on poimittu kirjasta. Niitä sitten esikoinen lukemisen lomassa bongailee.