torstai 19. heinäkuuta 2018

Ostimme kakkosauton, vaikka asumme metron varrella



Kerrataanpa speksit. Mieheni työskentelee Helsingin keskustassa ja kulkee toimistolle julkisilla. Minä olen töissä hieman kauempana, mutta yhtä lailla julkisten varrella. Täältä pääsee matkaan niin metrolla kuin bussillakin ja meillä on jo yksi auto. Miksi ihmeessä me siis ostimme toisen?

Olemme tähän saakka pärjänneet yhden auton perheenä vallan mainiosti, mutta onhan se toisen auton tuoma helppous toisinaan käynyt mielessä. Minä olen ollut se, joka autoa pääosin työmatkoihin käytän, miehen kun ei ole mitään järkeä mennä keskustaan muutoin kuin julkisilla. Nyt kuitenkin asiakaskäyntejä kauempana on tiedossa lisääntyvästi ja samaan aikaan minä toivon kuluttavani työmatkoihin niin vähän aikaa kuin mahdollista. Jokainen minuutti tässä arkipaletissa tuntuu olevan tarpeen. Tästä se ajatus sitten lähti.

Minä pääsen siis töihin ilmankin omaa autoa. Se vaatii kävelyn metroasemalle ja vaihdon junaan ennen kävelyä työpaikalle. Ei vaikea, mutta toki aikaa vievä yhdistelmä. Matkaan menee tunnin verran ja vuorotyö aiheuttaa omat haasteensa, kun omalla autolla kulkiessa kodin eteisestä työpaikalle sisälle menee puoli tuntia, ajoon tuosta se parikymmentä minuuttia. Ja kyllä minä suoraan sanoen pidän siitä helppoudesta, jonka hallissa autoon istuminen ja toisessa hallissa siitä nouseminen tuo, puhumattakaan iltavuoron jälkeisistä odotteluista bussipysäkillä tai juna-asemalla. Ehkä lasten harrastuskuskauksiinkin olisi syksyn tullen apua siitä, että molemmilla vanhemmilla olisi auto käytössään jatkuvasti?

Oli kuitenkin selvää, että hankinnan tulisi olla niin edullinen kuin mahdollista. Asetinkin spekseiksi tosi hyvä, mutta tosi halpa vain huomatakseni, että ei ole muuten mikään helppo homma. Kävimme huolella vaihtoehtoja läpi ja yksityisleasing oli vahvana ehdokkaana mukana. Päädyimme kuitenkin siihen, että ostamme auton omaksi. Yhtä kävimme katsomassa, mutta jo toinen koeajettu osoittautui meille sopivaksi. Kun edellinen omistaja oli käyttänyt auton katsastuksessa ilman huomautuksia, teimme kaupat.



Nyt sitten kurvailen pikkuisella kolmiovisella Toyota Aygolla kodin, työpaikan ja keskustan väliä ja olen vallan tyytyväinen. Saimme hyvin halpaan hintaan auton, jolla on edessä vielä paljon ajokilometrejä, jonka tyyppivikoja on korjattu ja jonka huollot on hoidettu asianmukaisesti. Googlailemalla selvisi myös, että Aygon kulutus on hyvin pientä eikä bensatankkia tarvitse olla alvariinsa täyttämässä. Tulevaisuus näyttää kuinka kauan auto meillä on, myymmekö sen eteenpäin mikäli tarpeet muuttuvat vai pidämmekö pitkään odottamassa kyydityksiä.

Poikien mielestä takapenkille kömpiminen on ainakin vielä tässä vaiheessa hauskaa ja takakonttiinkin mahtuu molempien koulureppujen lisäksi kauppakassi, ehkä kaksikin. Kuopus ehti jo ehdottaa, että he ajaisivat isänsä kanssa aina tällä, äiti voisi jatkaa Bemarin ratissa.

Ei kai sitä kieltääkään voi, sisälläni asuu pieni yksityisautoilija.

6 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa anonyymi! Jouduin poistamaan viestisi, sillä en ole täällä julkisesti kertonut missä olen töissä. Mielelläni pidänkin sen edes jollakin tavoin "salassa" tai en ainakaan kuuluta ihan avoimesti. Autoasiassa myönnän olevani mukavuudenhaluinen.

      Poista
  2. Me ostettiin syksyllä uusi auto ja oli tarkoitus myydä sitten vanha. No, aivan heti ei myyty ja totuttiin äkkiä kahteen autoon. Nyt ei osattaisi elää ilman kahta autoa :D juuri se helppous ja nopeus liikkua paikasta toiseen. Julkisillakin pääsisi mutta se vie aikaa.
    -satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän luulen, että meille käy samalla tavalla. Ajatus on myydä mikäli tarvetta ei enää ole, mutta eiköhän se tuossa vielä viiden vuodenkin päästä kadulla nökötä, jos on kunnossa.

      Poista
  3. Oman työpaikan vaihtuessa 30km päähän ja työn sisältäessä kotikäyntejä, tuli pakkotilanne hankkia toinen auto perheeseen. Mietin vaihtoehtoja ja totesin miehelle, että auton on käynnistyttävä varmasti joka aamu. Tilasin sitten Uusi auto vuodeksi -kampanjasta auton eräästä liikkeestä (löytyy varmasti googlaamalla, mutta en nyt viitsi tässä mainostaa suoraan ;) Nyt olen ajellut sen vuoden ja tyytyväisempi en olisi voinut olla. Mietin hetken, tilaanko uuden taas vuodeksi vai jatkanko nykyisellä kuukausisumman laskiessa (sama työ jatkuu..). En edes harkinnut oman ostamista. Sopimukseen kuuluu uusi auto, uudet renkaat, ajokilometrejä 15 000, joka riittää. Ja hintaa pikkuisen päälle 200€/kk, lisäksi huolto piti nyt teettää merkkiliikkeesä. Auto on toiminut loistavasti, viat olisivat menneet takuun piikkiin, mutta niitä ei ole ollut. En lähtenyt investoimaan omaan autoon, koska minulle tuo työ on väliaikainen sijaisuus. Ensivuoden autotarvetta en tiedä. Näin en kärsi arvonalenemasta tai yllätyskorjauksista. Olisin saanut vain mahdollisesti epäluotettavan kotteron hinnalla 12x tuo vähän päälle 200€.
    Onnea uudelle biilille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin katsoin tuota samaa kampanjaa, kun eri vaihtoehtoja punnitsin. Se oli myös vakavassa harkinnassa, mutta päädyin kuitenkin ostamaan oman. Se oli niin halpa, että laskin sen olevan kannattavaa, jos haluaisin ajella kauemminkin. Ja ainakin tähän mennessä on kuljettanut minut hyvin töihin ja takaisin. Toivotaan, että myös jatkossa!

      Poista