Kaksplus.fi

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Arabian auringon alla - talviloma Ras Al Khaimahissa

Kun kolme vuotta sitten palasimme ensimmäiseltä vierailultamme Arabiemiraateista, olimme valmiita lähtemään vaikka heti takaisin. Dubai oli osoittautunut ennakkoluuloistamme huolimatta täydelliseksi lomakohteeksi ja uusi matka varattiin heti seuraavaksi kevääksi. Siinä sitten tuli kaikenlaista, ensin murtui jalka ja seuraavana keväänä päätimme lähteä Pariisiin auringon sijaan. Mutta nyt oli aika palata palmujen alle, vihdoin ja viimein!


Näin iloisina lähdettiin matkaan hiihtolomaviikon torstaina. Mies tuli suoraan töistä kentälle, minä ja pojat ajoimme paikalle kotoa, jätimme auton parkkiin ja treffasimme miehen. Mitään ruuhkia ei enää tässä vaiheessa lomaviikkoa ollut ja kulku turva- ja passintarkastusten läpi kävi näppärästi. Esikoiselta otettin satunnaistsekkauksella ruutijäämätesti käsistä, mikä oli lapsista mielenkiintoista. Takaisin tullessa Dubain kentällä piippasimme muuten esikoisen kanssa molemmat ja lapsi pääsi kanssani takahuoneeseen verhon taakse tarkastukseen. Mennessä ehdin vielä tehdä muutaman tax free -ostoksen ja mies syöttää lapset ranskalaisilla ennen kuin oli aika istua koneeseen kohti Lähi-Idän ihmeitä. 



Toistan itseäni, mutta siitä huolimatta sanon jälleen kerran, että huippuluokan reissutyyppejä nuo minun pienet mieheni. Nyt he ovat jo niin isoja, että nukkuivat silloin kun nukutti, söivät mukaan tekemiäni eväitä kun oli nälkä ja pelasivat loppuajan iPadeilla, jonne olimme tallentaneet myös sarjoja ja leffoja Viaplayn kautta. Minä istuin käytävän toisella puolella, tilasin samppanjaa ja aloitin pitkään odottamani dekkarin. Reilut kuusi tuntia meni nopeasti ja äkkiä oli jo aamuyö ja laskeuduimme Dubain kansainväliselle kentälle. 



Pieni epätoivo meinasi iskeä siinä vaiheessa, kun näin passintarkastusjonon ja ne valtavat ihmismäärät jonottamassa pääsyään maahan. Mutta ei hätää mitään, samantien kun nähtiin lapsiperheen tulevan, meidät ohjattiin nopeimpaan jonoon. Sama toistui viime kerralla ja molempiin suuntiin, aivan kuten nytkin. Erinomaista palvelua. Seuraava mutka matkaan tuli siinä vaiheessa, kun hotellilta ei ollutkaan ketään meitä vastaanottamassa. Soitin respaan ja lopulta meidät tultiin noukkimaan kyytiin. Taksilla kesti tunnin verran ajaa meidät Dubaista Ras Al Khaimahin puolelle ja hotellilla sisäänkirjautuminen kävi nopsaan siihen aikaan yöstä. Tai aikaista aamua se taisi jo olla. 

Meillä oli koko hotellin edullisin huone, joka oli erittäin toimiva ja mukava, ei mitään valittamista. Kaksi parisänkyä takasivat riittävän nukkumatilan kaikille ja parvekkeella kuivuivat uima-asut näppärästi. Myös kylpyamme oli ahkerassa käytössä etenkin lasten toimesta. Kaikki huoneessa oli siistiä ja hoidettua ja tästä olen tarkka. Myös vesipulloja oli huoneessa jatkuvasti, tärkeä juttu kuumassa oleillessa. Kaiken kaikkiaan voin suositella Ras Al Khaimahissa sijaitsevaa Hilton Resort and Spa -hotellia lämpimästi. 





Ensimmäisenä aamuna otimme koko porukka muutaman tunnin jatkounet lennon päälle ja olimme yhdeksän jälkeen valmiina aamiaiselle. Olimme halunneet tehdä lomailun mahdollisimman helpoksi, minkä vuoksi söimme paitsi aamiaisen myös illallisen hotellilla. Ja itse asiassa lounaankin. Päädyimme ihan laskemalla siihen, että meidän ei kannattaisi ottaa all inclusivea, vaan puolihoito riittäisi. Ja oikeassa olimme. Viikon lounaat, juomat ja jäätelöt tulivat maksamaan vähemmän kuin mitä all inclusive olisi meiltä neljältä kustantanut.


Söimme mahdollisuuksien mukaan ulkona terassilla. Aamiaisbuffet oli erinomainen, kaikkea löytyi mitä toivoa voi. Lapset keskittyivät croissantteihin ja vohveleihin, kuopus löysi Nutellan ja söi suklaalettujaan onnellisena päivästä toiseen. Täytyy tosin sanoa, että tällaisten ihanien leipä- ja leivosvalikoimien edessä keliaakikkoa vähän harmittaa. Olen normaalisti tosi tottunut sairauteeni, eihän se tällaiselle moniallergikolle ole oikeastaan mikään uusi juttu. Mutta toki minäkin mielelläni söisin ihania voisarvia, french toasteja, vohveleita, lettuja tai pannukakkuja, sämpylöitä ja patonkia, you name it. 



Nauroimme miehen kanssa, että ei puhettakaan mistään lomakiloista, kun vedän tällaisella terveyslinjalla. Vihanneksia, hedelmiä, yksi jogurtti ja kananmunasta valkuaiset, siinä aamiaiseni peruskaava. Vaikka en kyllä voi oikeasti valittaa esimerkiksi noista hedelmistä, päinvastoin. 




Meidän päivämme toistuivat hyvin samanlaisina. Aamiaisen jälkeen menimme takaisin hotellihuoneeseen, laitoimme allaskamat valmiiksi ja pojille aurinkovoiteet jo siellä. Sitten altaalle tai rannalle, jossa viihdyimme koko päivän aina iltakuuteen saakka. Välissä syötiin toki lounasta, sitten jatkettiin rentoilua. Pojat uivat, me vanhemmat uimme myös, luimme kirjoja ja sarjakuvia, olimme vain. Juuri sitä mitä olin kaivannut. Mieskin sanoi että ei ajatellut duunijuttuja lainkaan, mikä oli tavoitteenakin. 






Hotellilla oli seitsemän uima-allasta ja oma ranta. Näistä altaista muutama oli lämmitetty ja ne lämmittämättömät vielä tässä vaiheessa vuotta melko viileitä. Rannalla emme oleskelleet simpukoiden keräilyä lukuunottamatta. Mies kävi meistä ainoana pulahtamassa Persianlahdessa, me muut uskaltauduimme vain kastamaan jalat. 








Minä inhoan aamuista paikanvarausrallia, joka lähes hotellissa kuin hotellissa on tapana. On toki tärkeää päästä näköetäisyydelle uima-altaasta pienten lasten kanssa, mutta eikö niitä paikkoja nyt riittäisi ilman varailuakin. Tässäkin hotellimme oli hyvä valinta, sillä kun uima-altaita oli paljon ja resortin kattama alue laaja, ei missään tuntunut olevan suurempaa ruuhkaa. Päinvastoin, joillakin altaista oli aivan tyhjää. Aina saimme paikan ja tykkäsimme istuskella tällaisissä majoissa varjossa. Eniten porukkaa oli tietysti sillä lämmitetyllä altaalla lasten leikkipuiston läheisyydessä, siellä mekin useana päivänä viihdyimme. Ja vieressä oli sitten aikuisten K-16 -puoli, jossa kävin istuskelemassa ja uimassa kyllästyttyäni leikkimään vesitaksia. 










Lounasta söimme joka iltapäivä jossain hotellin ravintoloista. Lemppariannokseni oli cajun-maustettu rapusalaatti, pojat söivät hampurilaisia tai nugetteja ranskalaisten kera. Miten ihanaa oli istuskella ulkona, juoda lasillinen valkoviiniä ja nauttia elämästä. Esikoinenkin sai arjesta poiketen juoda cokista joka päivä. Läheisestä minareetista kuului rukouskutsu ja leppeä tuuli viilensi. Täydellisiä hetkiä.




Ensimmäisinä kahtena päivänä taivas oli pilvessä, mutta lämpötila 25 astetta. Väliin mahtui yksi sadepäivä, jonka jälkeen kolme viimeistä päivää aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä riitti. Sää oli siis oikein hyvä koko ajan eikä se sadekaan haitannut. Pojat pärjäsivät uv-puvuissaan ja viidenkympin suojakertoimella rasvattuina, minä käytin samaa tai kolmekymppistä ja pysyttelin uimista lukuunottamatta varjossa. Vain mies kärähti vähän, mutta ei hänkään pahasti. Helmikuu taitaa olla oikein hyvä aika vierailla Arabiemiraateissa, on lämmintä mutta ei liian kuumaa ja kosteaa.



Tämä hotellin merivesiallas on niin kaunis, mutta valitettavan viileä vielä. Viimeisenä päivänä uskaltauduimme kuopuksen kanssa uimaan auringon lämmitettyä allasta monta päivää. 





Hotellissa voi yöpyä joko päärakennuksen huoneessa tai villa-alueella kaksikerroksisissa pientaloissa, huoneistoja löytyy monenlaisia. Tuo villa-alue on myös hyvin viehättävä, kävimme siellä kävelemässä ja uimassa. Ja ranta on ehdottomasti paras siellä. 







Pidin hotellin arkkitehtuurista kovasti. Muutama yksityiskohta toi mieleen hotellin, jossa yövyimme Mauritiuksella.








Mitään sen kummempaa pukeutumista ei hotellissa tarvittu, pitkiä housuja suositeltiin miehille illallisella ja lounaalle toivottiin muuta kuin uikkareita. Pikkukundit hengailivat shortseissa ja pikee/kauluspaidoissa, miehellä oli farkut tai chinot iltaisin. Minä huolehdin siitä, että olkapäät ja polvet olivat peitossa, eli tavallisia kesämekkoja minulle. 



Puolihoito ei maksanut kuopukselta mitään, mikä oli erittäin hyvä juttu. Lapsi söi iltaisin yleensä yhden sämpylän ja siihen päälle jälkiruokia, mikään kunnon ruoka ei maistunut. Ei esikoinenkaan paljoa syönyt, mutta sentään vähän enemmän. Ruoka oli meistä aikuisista oikein hyvää, vaihtoehtoja oli valtavasti ja viikossa ei myöskään ehtinyt kyllästyä. Jälkkäripöydän suklaaputous kakkupaloineen oli kuopuksen suosikki, mies maistoi myös sen seitsemää sorttia leivonnaisia. Minä puolestani löysin lastenbuffan popcornit ja kysyin esikoiselta menisikö hän hakemaan äidilleen poppareita jälkiruoaksi, kun hedelmien syöminen alkoi kyllästyttää. Ei mennyt, "kyllä sun pitää ihan itse kehdata" totesi lapsi. Mutta kyllä oli ihanaa istua iltaisinkin ulkona.





Illallisen jälkeen istuskeltiin yleensä vielä hetki joko kattoterassin sohvilla tai aulabaarissa. 







Kun kolmas lomapäivä vaikeni harmaana ja sateisena, oli helppo päätös lähteä ostoksille Dubain puolelle. Pyysimme vastaanotosta ihan tavallisen taksin ja sanoimme, että emme tarvitse hotellin autoa käyttöömme. Halusin näin säästää vähän, sillä taksi tulisi viitisenkymppiä hotellin kuljetusta edullisemmaksi. Päätös, jota tulin illalla katumaan ja kovasti. Tunnin ajomatkan jälkeen olimme Dubai Mallilla, maailman suurimmassa ostoskeskuksessa. Maailman korkein rakennus Burj Khalifakin siellä kurkotteli taivasta kohti. 





Pisimmän ajan vietin Pottery Barn Kidsin liikkeessä. Ostoksista itsestään myöhemmin omassa kirjoituksessaan lisää. 





Niin se kotiinpaluu. Oli sunnuntai-iltapäivä, kello oli viisi ja päätimme mennä etsimään taksia. Dubai Mallista meidät ohjattiin taksijonoon, joka oli pienen nälkävuoden mittainen. Jonotettuamme puolitoista tuntia lupasin etten enää ikinä yritä säästää tällaisissa asioissa, hotellin kuljetus olisi ollut käytettävissämme heti halutessamme lähteä takaisin. Lopulta istuimme taksiin, kurvasimme matkaan ja huomasimme sateen saaneen koko Dubain liikenteen kaaokseen. Auto eteni mateluvauhtia, kolareita oli siellä täällä ja kaikki oli sekaisin. Ja niin siinä kävi, että mekin olimme lopulta osallisina kolarissa. Vieressä kaistaa vaihtava auto vaihtoi sitä kylkeemme ja siihen jäätiin. Osuma itsessään oli pieni, mutta kuski halusi jäädä keskelle moottoritietä odottamaan poliisia, joilla oli niin paljon tehtäviä, että saapumisessa saattaisi kestää vaikka ja kuinka. Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin astua ulos kuusikaistaisen tien keskelle lasten kansssa ja vinkata uutta taksia. Sellainen saatiin, matelu jatkui ja lopulta ruuhkan purkauduttua päästiin normaaliin 140 vauhtiin kohti hotellia. Jonne kuskimme ei osannut ja autolla, jossa ei ollut kaikkia turvavöitä takapenkillä. Arvatkaa monelta olimme hotellilla? Ennen puoltayötä. Matkailu avartaa.


Ostospäivän jälkeen jatkettiinkin sitten tyytyväisinä rentoilua hotellissa ennen kuin viikon kuluttua oli lähdettävä aamyöllä takaisin kohti Dubain lentokenttää ja kotia. Lento takaisin sujui yhtä näppärästi kuin menomatkakin, saimme kaikki nukuttua pitkän pätkän ja ennen kuin huomasimmekaan olimme taas Suomessa.






Näiden lentojen helppous sai meidät miehen kanssa pohtimaan, josko uskaltautuisimme poikien kanssa vähän pidemmälle nyt, kun viihdyttämisen ajasta on vihdoin päästy eroon. Talviloma lämmössä jää toivottavasti meille pysyväksi jutuksi, mutta pitäisikö meidän vihdoin ja viimein kokeilla ensi vuonna Thaimaata. Toisaalta se tuntuu aivan turhalta, kun puolet vähemmällä lentämisellä pääsee näin mieluisaan kohteeseen. Jää siis nähtäväksi.


Kenelle sitten suosittelisin tätä hotellia? Viiden tähden hotelleja on erilaisia ja jos etsii erityisesti luksusta, kannattaa mennä viereiseen Waldorf Astoriaan. Vinkiksi siitä, että hinnat ovat kyseisen hotelliketjun maineesta huolimatta erittäin kohtuulliset ja ehdottomasti ns. tavallisen matkustajan ulottuvissa. Me katsoimme tuota hotellia myös, mutta totesimme saavamme siitä ehkä eniten irti lasten vähän vielä kasvaessa tai kahdestaan miehen kanssa. Hilton Ras Al Khaimah Resort and Spa on kuitenkin erittäin hyvä valinta perheelle, joka haluaa täysipainoisen lepoloman. Dubaihin on tosiaan se tunnin matka ja itse Ras Al Khaimahissa ei ole oikeastaan yhtään mitään. Hotellissa saa laadukkaan, hyvän loman kauniissa puitteissa ja hyvällä palvelulla. En ihmettele, että paikka näytti olevan kaikenikäisten lomailijoiden suosiossa. Me viihdyimme vallan hyvin ja voisin palata takaisinkin. 

Loppuun vielä kannustan omatoimimatkailuun. Me maksoimme koko perheen menopaluulennoistamme yhteensä 950 euroa ja hotelliyöpyminen aamiaisineen maksoi aika tarkkaan 1000 euroa. Mistään matkatoimistosta emme olisi saaneet neljän hengen matkaa lentoineen ja yöpymisineen alle 2000 euron, vaan maksaneet tuplat meidän mielestämme täysin turhasta. Suosittelen omatoimimatkailua lämpimästi, mielestäni kaikkein paras tulos tulee itse lennot, yöpymiset ja kuljetukset suunnittelemalla. Toki se vaatii hieman vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoista. 



4 kommenttia:

  1. Lomakuume vain nousi kun katseli näitä ihania kuvia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiva paikka lomailla, suosittelen. :)

      Poista
  2. Oijjoi, nousi kyllä melkoinen lomakuume kun tämän postauksen luin. Oon haaveillut lomasta Dubaihin, tosin kahdestaan miehen kans, mut se on jäänyt vielä haaveeksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dubai on kyllä meidän mieleemme, siellä viihtyvät niin lapset kuin aikuiset. Suunnitelmissa on jo seuraava reissu ensi talvelle.

      Poista