Yllä oleva kuva on napattu Galeries Lafayette -tavaratalon kattoterassilta, jonne olimme äidin ja siskoni kanssa raahautuneet ostoskasseinemme juomaan samppanjaa ja fiilistelemään upeaa näköalaa. Ilma oli kaunis ja keväinen, Pariisi näytti kauneimmat kasvonsa meille turisteille. Oli rentoa, mutkatonta ja viipyilevää. Juuri sellainen muutaman päivän irtiotto, jota olin tiedostamatta tai ihan tietoisestikin kaivannut.
Treffasimme toisemme viime sunnuntaina lentokentällä ja samassa yhteydessä hoidettiin myös pikkukundien toimesta palmusunnuntain virpomisperinne kuntoon. Matkustimme kaikki pelkillä käsimatkatavaroilla ja minä olin kirjannut meidät kaikki sisään jo edellisenä iltana. Näin olimme hetkessä läpi turvatarkastuksesta ja löysimme itsemme samppanjabaarista istumasta. Lasillinen kuohuvaa, eväsleivät mukaan ja koneeseen. Kolmen yön loma oli alkanut.
Yövyimme hotellissa nimeltä Relais du Louvre ja se osoittautui edellisen matkan majapaikan tavoin nappivalinnaksi. Sijanti oli erinomainen Louvren kulmalla, toisella puolellamme Pont Neufin metroasema ja ihan lähellä myös toisen linjan pysäkki. Hotelli oli pieni, sympaattinen ja hyvin perinteinen avaimineen kaikkineen. Meidän huoneemme sijaitsi pohjakerroksessa ja erillisen wc:n sekä kylpyhuoneen lisäksi käytössämme oli oma patio. Kun hotelli lisäksi oli inhimillisen hintainen (alle 200 euroa yö) ja hyvin hoidettu sekä siisti, majoittuisin mieluusti seuraavallakin kerralla juuri tänne.
Ylin kuva on hotellin nettisivuilta, meidän huoneemme oli juuri tämä kuvassa oleva vinkeän värisine seinineen. Minä nukuin kirjoituspöydän paikalle tuodussa sängyssä.
Ehdimme sunnuntaina hotellille saapumisen jälkeen jo lähteä kävelylle, käydä ihailemassa maisemia Pont Neufin sillalta ja istua syömään ja juomaan mukavaan bistroon. Jatkoimme matkaa kohti Notre Damea, mutta harmiksemme messun alkaminen juuri tuolloin esti aikeemme vierailla siellä sisällä. Sen sijaan päädyimme Hôtel de Villen, eli Pariisin kaupungintalon aukiolla sijaitsevan karusellin kyytiin ja palasimme hiljalleen takaisin hotellille tehden samalla suunnitelmia seuraavaa päivää varten.
Kaikkialla on kevät. Puut vihersivät, ilma oli lämmin ja lämpötila pysytteli n. 14 asteessa koko ajan. Olin lähtenyt rohkeasti matkaan ilman takkia, sillä villakangas olisi ollut aivan liikaa ja toivoin löytäväni kevättakin paikan päältä. Eikä tullut kylmä, kun yllä oli neulepaita, pitkät housut ja paksu huivi. Täydellistä, olkoonkin että paikallisten mielestä kevät oli pahasti myöhässä ja ilma tavallista koleampi. Meille kuitenkin kelpasi paremmin kuin hyvin.
Ensimmäisenä aamuna söimme aamiaista hotellissa. Siellä aamupala toimitetaan huoneisiin ja valinnanvaraa löytyy. Minulle oli varattu hyviä gluteenittomia sämpylöitä ja muutoin tarjottimilla oli kaikenlaista appelsiinimehusta croissantteihin ja muroista jogurttiin. Aamukahvi patiolla ei kuulostanut lainkaan huonolta suunnitelmalta.
Maanantai oli siis ensimmäinen kokonainen lomapäivä. Ensimmäinen kohteemme oli Louvre, joka sijaitsi yhden tien ylityksen päässä hotellilta. Emme lopulta ostaneet lippuja etukäteen, mutta jono kulki nopeasti ja lähdimme luovimaan tietämme kohti Mona Lisaa. Äiti halusi nähdä sen pitkästä aikaa ja minä olin luvannut ottaa pojille kuvan tuosta maailman kuuluisimmasta maalauksesta. Matkalla toki näimme vaikka ja mitä, esimerkiksi upeita seinävaatteita ollessamme eksyksissä väärässä siivessä. Myös niitä toivomiani Delacroixin töitä pääsimme ihailemaan.
Saatuamme riittävän annoksen taidetta oli aika suunnata toisenlaisten taide-elämysten pariin. Hurautimme metrolla oopperan taakse Boulevard Haussmannin tienoille ostoksille, syömään ja viettämään aikaa. Galeries Lafayetten tavaratalon kupoli ja sen alainen osa on aina yhtä vaikuttavan krumeluuri.
Löydettyämme minulle takin, täydennettyämme kosmetiikkavarastoja Sephoralla, lounastettuamme ja kasteltuani farkkujeni takapuolen (en käsitä miten vaikeaa voi olla muistaa katsoa ennen kuin istuu) siirryimme tavaratalon katolle. Istuimme sohvaryhmään kattobaarissa, tilasimme pullollisen samppanjaa ja kaivoimme aurinkolasit esille nauttien kasvoille kuumana paistavasta auringosta. Tuollaisissa hetkissä minulle tulee usein ihana vapauden tunne. Oli mielettömän vapauttavaa olla juuri siinä ja juuri sillä hetkellä, valua hitaasti paikasta toiseen ja käyttää kaikki se aika, minkä halusin. Minnekään ei ollut kiire. En ole vähään aikaan nauranut niin paljon kuin näinä päivinä nauroin.
Alkuillasta kävimme viemässä ostokset hotellille ja lähdimme siskon kanssa vielä tutkimaan Rue de Rivolin liikkeiden tarjontaa. Ostin miehelle ja pojille tuliaisia Gapista. Mies sai tumman farkkupaidan ja pojat heidän makunsa mukaiset t-paidat kesäksi, hieman kartutin myös esikoisen kouluvaatevarastoa. Pysähtelimme vähän väliä kaupasta toiseen, kävin ostoksilla paperikaupassa ja nappasin Starbucksista kahvin mukaani. Illalla kävimme vielä ennen ravintolaan menoa kurkkaamassa miltä hotellimme viereisessä, oikean rannan vanhimmassa kirkossa näyttää sisällä.
Tiistai valkeni lämpimänä, mutta sateisena. Me kokeilimme vuorostaan läheisen kahvilan aamiaista omeletteineen ennen kuin metroilimme vasemmalle rannalle lähelle Eiffel-tornia. Tämä oli siskoni toive, minä puolestaan ehdotin tornin jälkeen käyntiä Musee d'Orsayssa.
Vettä tuli, kengät olivat mudassa ja torni piilotteli osin udun sisällä. Ihmisiä oli puistossa vain kourallinen, mutta jonot ylös torniin olivat ennallaan. Näin kertoi siskoni tullessaan hieman minua ja äitiämme myöhemmin läheiseen kahvilaan, jonne me olimme menneet tilaamaan samppanjat jo valmiiksi siskon vielä tutkiessa ympäristöä.
Tähän liittyen, yhä saa välillä kuulla juttuja siitä kuinka Pariisissa ei pärjää muulla kuin ranskan kielellä. On harmi nähdä näiden yleistyksien elävän sitkeästi, sillä niissä yleensä ei ole mitään perää. Ei tässäkään. Olen vieraillut kaupungissa muistaakseni viidesti ja ranskan kielen taitoni rajoittuu kymmeneen lauseeseen. Olen aina tullut mainiosti toimeen, ymmärretyksi ja nimenomaan englannilla. Ikinä ei kukaan ole kieltäytynyt puhumasta tai ymmärtämästä, välillä mennään elekielellä ja saadaan sillä tavoin asia selvitettyä. Alkuun kohteliaat fraasit ranskaksi, väli englanniksi ja loppuun toivotukset ja kiitokset jälleen ranskan kielellä. Hyvin menee ja niillä kymmenellä lauseella pärjää.
Seuraavaksi nappasimme taksin ja annoimme osoitteeksi Musée d'Orsayn. Olin innoissani, olisi niin kiva nähdä vihdoin kaikki taideaarteet sen seinien sisäpuolella. Lähestyessämme museota aloin uumoilla huonoa, erityisesti nähdessäni korttelin ympäri kiertävän jonon. Ehkä nämä kaikki ihmiset eivät kuitenkaan olisi menossa museoon? Väärä luulo. Koko museon etupiha oli täynnä, jono todella kiemurteli pitkälle kadulle ja kulman taakse.
Oli helppo todeta, että ei kiitos. Joku järki minullakin, en haluaisi jäädä seisomaan ulos sateeseen. Pariisissa olisi muutakin nähtävää ja päätimme taiteen sijaan lähteä kävelemään vasemman rannan katuja. Hetki meni, kunnes löysimme itsemme taas taksista matkalla pohjoiseen, määränpäämme olisi tällä kertaa eilisen tavaratalon viereinen Au Printemps. Yritin katsoa olisiko Tuileriesin puistossa sijaitseva taidemuseo Musée de l'Orangerie auki, mutta ei, sekin oli kiinni. Ei siis muuta kuin lisää ostoksia, myöhäinen lounas jälleen yhdellä viehättävällä aukiolla ja vasta illalla hotellille. Uskallan sanoa, että olimme lopulta kaikki tyytyväisiä päivän kulkuun. Jääpähän taas seuraavalle kerralle tekemistä.
Illalla pakkasimme tavaramme ja kävimme vielä istuskelemassa viinillä ja juustoilla sekä jäätelöllä lähistön baarissa. Keskiviikkoaamuna oli aika lennähtää takaisin kotiin, purkaa matkalaukut, ihastella ostoksia ja antaa tuliaisia rakkaille. Kolmen yön loma oli pituudeltaan juuri sopiva ja teki sielulle hyvää. Ja mikä parasta, omien ihmisten kanssa saaduille muistoille nauretaan ja niitä kerrotaan vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti