Sisävaatteet, ulkovaatteet, välikausivaatteet ja topat. Pese, pidä, paikkaa ja kierrätä. Kuka teidän perheessänne tätä lasten vaaterumbaa pyörittää?
Anna kun arvaan, valtaosalla perheistä homman hoitaa perheen äiti? Niin meilläkin. Ei siksi että minä siitä erityisesti pitäisin, oikeastaan päinvastoin. Olen siinä kuitenkin merkittävästi tehokkaampi ja nopeampi kuin mies ja lisäksi huomattavasti paremmin kartalla siitä mitä kaikkea lapsilta puuttuu, mitä seuraavaksi kaudeksi tarvitaan ja mitä pieniksi jääneille vaatteille tehdään.
Mitä kaikkea siihen vaatemanagerointiin sitten kuuluu?
Lasten vaatekaappien manageroimiseen saa kulumaan uskomattoman paljon aikaa. Ensin sitä eräänä päivänä huomaa lapsen tai parhaassa tapauksessa molempien ottaneen yhtä aikaa kasvuspurtin. Hihat ovat jääneet paidoissa lyhyiksi ja lahkeet paljastavat liikaa nilkkaa. Yleensä tämä tapahtuu lisäksi kesken kauden sen sijaan, että samalla voisi näppärästi laittaa villapaidat pois ja siirtää shortsit yläkaapista tilalle. Ei, se tehdään sitten pari kuukautta myöhemmin.
Meillä molemmat pojat ovat siirtyneet vastikään käyttämään suurempia kokoja, joten kaappien kimppuun oli eräänä sunnuntaipäivänä käytävä. Ensin siirsin esikoiselta 140-senttiset vaatteet pois. Myös kuopuksen osalta koko 122 näytti viimein jääneen taakse. Tämän jälkeen jäljellä oli muutama hassu vaate, joilla ei pitkälle pötkittäisi. Seuraavaksi olikin aika ratsata esikoisen yläkaapit ja katsoa mitä alennusmyyntijemmoista löytyisi juuri käyttöön otettavassa koossa 146 cm. Muutamia vaatteita jäi ostoslistalle, ne kannattaa kirjoittaa ylös ennen verkkokauppasurffailua heräteostosten välttämiseksi.
Kuopuksen osalta pääsen yleensä helpommalla. Esikoisen ihanimmat ja hyväkuntoisimmat vaatteet odottavat varastossa kuopuksen kasvua ja sieltä saa aina täytettä kaappiin edellisten jäätyä pieniksi. Ja kun vaatteita taas hyllyiltä löytyy, täytyy jokainen vaatekappale nimikoida. Näin säilytetään edes jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus löytää kaksi niistä viidestä hupparista, jotka lähiviikkoina kuitenkin katoavat jonnekin koulun, iltapäiväkerhon tai harrastusten syövereihin.
Toimiva kierrätysverkosto on lasten vaatetussysteemin ehdoton edellytys. Olen säilönyt esikoisen vaatteita koon mukaan merkittyihin säilytyslaatikoihin varastoon, ulkovaatteet ja kengät majailevat omissa laatikoissaan. Erityisen näppärää tämä on ulkovaatteiden osalta, kun aina löytyy kuopukselle toppaa ja välikautta ilman, että täytyy lähteä ostoksille. Esikoiselle toki täytyy ostaa uusia vaatteita, sillä koululaiselle harvemmin enää löytää hyväkuntoista käytettyä, oletus kun on, että vaatteet jäävät vielä pikkuveljellekin. Ja kun vaatteet puolestaan ovat kuopukselta jääneet pieniksi, ne lähtevät seuraavalle käyttäjälle isoina erinä. Helppoa ja kätevää.
Entä sitten kaikki muu?
Mutta ei tämä homma luonnollisestikaan vaatteisiin jää. On hankittava kenkiä ja asusteita, harrastuksissa käytettäviä vermeitä ja partioonkin tarvitaan metsäretkille kaikenlaista. Yleensä yllätykset tulevat aina edellisenä iltana, vaikka kuinka koettaisi varautua. Liikuntatunneille tarkoitetut lenkkarit ovat juuri ennen urheilupäivää jääneet pieniksi ja sitä päätyy hätäpäissään kaupoille iltakahdeksalta. Ja aina kannattaa napata kassan vierestä mukaan ylimääräinen pari sormikkaita tai sukkia, häviävät tai rikkoutuvat kuitenkin ennätysajassa.
Entä sitten harrastusvälineet, sukset, luistimet ja polkupyörät? Lista on loputon.
Että jos joku vielä ihmettelee miksi ostan aina alennusmyynneistä pariakin kokoa isompaa vaatetta odottamaan käyttöään tai säilön kolme kokoa suurempia luistimia tulevia talvia odottamassa, on vastaus tässä. Niin tekemällä säästää paitsi rahaa, myös mielenterveyttään ja jokaisen perheenjäsenen hermoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti