Esikoisen vauvavuotenna me olimme lattemutseja, lounasmutseja, Babybio-mutseja ja Stocka-mutseja. Monta kertaa viikossa hurautimme vauvelin kanssa keskustaan tapaamaan kaltaisiamme, äitejä vauvoineen. Olen monesti miettinyt kuinka äitiysloman parasta antia olivat samassa elämäntilanteessa olevat ystävät. He, joiden kanssa keskustelu sai rauhassa rönsyillä palaten aina vauvoihin. Hyviä ystäviä ollaan yhä, vaikka vauvat opiskelevat jo vieraita kieliä.
Yleensä meidät tapasi Stockmannilta, sillä siellä oli vielä silloin kaikki. Ihana lastenosasto, hyvä lounas, hoitohuone ja leikkipaikka palleroille ja tilaa kulkea vaunuilla. Aika usein kotiin kulki vaunujen alakorissa myös ostoskassi. Ja tämän johdannon kautta tullaankin siihen erääseen kertaan, kun käynnissä olivat alennusmyynnit.
Mikä sen parempi tapa viettää päivää kuin lähteä Stockan aleihin, ajattelin ja pakkasin lapsosen vaunuihinsa. Rakastin ja rakastan yhä kauniita lastenvaatteita ja luonnollisesti menimme pyörimään ensimmäisenä lastenosastolle. Punaiset alekyltit valkoisine teksteineen houkuttelivat täyttämään lapsen vaatevarastoa ja minä luonnollisesti otin kutsun vastaan. Lopulta oli aika suunnata kassalle.
Tämä oli sitä aikaa, kun pankkikorttiostokset allekirjoitettiin ja henkkarit tarkastettiin jokaisen ostoksen kohdalla. Pienen jonottamisen jälkeen oma vuoroni tuli. Laitoin vaatteet kassatiskille ja aloin etsiä vanhasta tottumuksesta ajokorttia lompakostani pankkikortin kaveriksi. Tässä vaiheessa kassalla ollut myyjä puuttui asiaan ja kertoi, että oikeastaan hänen ei tarvitse nähdä henkilöllisyystodistustani. Näytin varmaan kummastuneelta, sillä selitys seurasi perässä. "Te asioitte täällä usein ja olette tuttu näky meille." Tässä kohtaa olisi pankissa rastitettu kohta "henkilö on tunnettu".
Jos olisin punastuvaa sorttia, olisin saattanut punastua. Sen sijaan tulin seuraavana päivänä uudelleen ostoksille.
"Terveisiä perheestä esittelee äitiyden ja perhe-elämän parhaat ja pahimmat palat. Viikoittain pääset kurkistamaan kaksilapsisen perheen kaaoksenhallintaa kehittävään arkeen sekä niihin hetkiin, joista ei välttämättä vauvakirjaan ole kirjoitettu. Anekdootit on kerätty kymmenen viimeisen vuoden ajalta ja kaikki ne ovat todella tapahtuneet meille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti