Pääsiäinen on yllättäen kiilannut yhdeksi suosikkipyhistäni. Näin puhtaan maallisesta näkökulmasta katsottuna kevääseen sijoittuva neljän päivän pitkä viikonloppu on tervetullut katko arjen kiireisiin. Ajankohdasta riippuen pääsiäisen aikaan voidaan jo laitella kotia kevätkuntoon ja vaihtaa talvikengät tennareihin. On ilo kerääntyä hyvän ruoan äärelle perheen ja ystävien kanssa ja ilahduttaa lapsia pääsiäismunajahdilla. Pääsiäiseen ei myöskään liity samanlaista kiirettä, maailman valmiiksi saattamisen tunnelmaa ja stressiä, joka joulua usein edeltää. Nyt vaan ollaan hetki hieman pienemmillä kierroksilla.
Kiirastorstaina hain kuopuksen koulusta jo puoliltapäivin, iltapäiväkerho jäi sillä kertaa väliin. Lapsi oli sisäistänyt pääsiäisen sanoman koulun uskontotunneilla ja lauleli myös minulle tuttuja virsiä auton takapenkillä. Hän halusi koristella, hän halusi pääsiäiseen sopivia ruokia. Juhlapyhä oli täällä eikä sitä vietettäisi puolivaloilla. Niinpä koristelulaatikko noudettiin varastosta ja lapsonen ripotteli puput, tiput ja munat ympäriinsä. Toisen kanssa kävimme kaupassa ostamassa pääsiäisen ruokia.
Perjantaina vein esikoisen yökyläilemään isovanhemmilleen ja kuopus sai kolmenkeskistä aikaa minun ja isänsä kanssa. Kävimme sushilla, Stockan leluosastolla kiertelemässä ja päädyimme piknikille keskelle olohuonetta samalla leffaa katsoen. Myös rauhallisia hetkiä vietettiin, kun kuopus lueskeli kirjoja tehden samalla koulusta tullutta lukuläksyä. Tähtiä saatiinkin väritettyä ahkeralla tahdilla ja viimeisin kesken oleva kirja on hauska kuin mikä. Ella-kirjat toimivat tällä hetkellä ekaluokkalaiselle erinomaisesti ja rutistus on niin kova, että äidin aurinkolasitkin menevät vinoon.
Lauantaina haimme esikoisen mukaan ja jatkoimme matkaa ystäväperheen luokse syömään. Tällä porukalla on aina rentoa, mutkatonta ja mukavaa. On helppo olla yhdessä ja niin aikuiset kuin lapsetkin ovat ystäviä keskenään. Kattaus ja herkut olivat viimeisen päälle, kun aloitimme avokadokeitolla, jota seurasi coq au vin hasselbackan perunoiden kera. Me toimme esikoisen ja isoäitinsä tekemän ambrosiakakun, eli meidän perheemme pääsiäisperinteen jälkkäriksi.
Sunnuntaiaamu valkeni ensimmäisen kerran seitsemältä kuopuksen herätessä, esikoinen oli tapansa mukaan noussut jo kuuden jälkeen. Kahdeksalta yritettiin uudelleen ja yhdeksältä me juhlmat vanhemmat vihdoin suostuimme nousemaan ylös. Oli aika etsiä pääsiäismunia! Jo minun lapsuudessani suklaamunat oli aina piilotettu ja me olemme miehen kanssa jatkaneet samaa perinnettä. Pojat ovat täyttäneet sanaristikoita kätköpaikoista, etsineet kuvallisten vihjeiden perusteella ja sanallisten vastaavien mukaan. Tällä kertaa päätimme piilottaa kirjaimia, jotka löytämällä pääsi siirtymään seuraavaan vaiheeseen ja piilopaikan kertovan sanan ratkaisuun. Kuopus oli vähällä möksähtää, niin helppoja vihjeitä ja aivan lälly tuo sanakin, hän tiesi jo puolivälissä missä ne suklaamunat piilottelevat! Ensi kerraksi lupasimme supervaikeita haasteita!
Iltapäivällä lähdimme perhepäivälliselle jatkamaan herkuttelua toista päivää putkeen. Alkupalaksi oli kaloja, salaattia ja perunoita, pääruoaksi valkosipulista karitsaa. Ja koska me rakastamme tuota ambrosiakakkua, oli toinen sellainen tehty tämän päivän jälkiruoaksi. Nyt ei sitten tarvitse taas vuoteen syödä, kiintiö on täynnä.
Kotimatkalla ilahdutin perhettäni ohjaamalla meidät Ikeaan hankkimaan säilytyslaatikoita, lukulamppua esikoiselle, uutta kattilaa ja ties mitä välttämättömiä tarpeita. Ja nyt kun kirjoitan tätä lasillinen valkoviiniä vieressäni, esikoisen nukutettua veljensä iltasadun voimin, tuntuu osittainen paluu arkeen huomenna tervetulleelta. Esikoinen teki läksyt jo tänään, jotta voi nauttia huomisesta vapaasta täysin rinnoin. Kuopuksella ei läksyjä olekaan lukutehtävän lisäksi ja mies toivottavasti pitää tietokoneen kiinni vielä huomenna. Minä puolestani aion avata koneen, viimeistellä kesken olevia töitä ja miettiä myös opiskelujuttuja. Kolmen lepoa, naurua ja läheisiä täynnä olleen päivän jälkeen akut on taas ladattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti