Jatketaan vielä hetki pääsiäisen parissa. Poikien päiväkodissa oli tapana viedä lapsia niin joulu- kuin pääsiäiskirkkoon. Minä itse tapakristittynä, mutta asian kulttuurista perintöä hyvin tärkeänä pitävänä olen toivottanut nämä käynnit tervetulleiksi.
Esikoinen oli jo varhain hyvin herkästi vaikutteita ottava pieni ihminen. Eräänä päivänä oltiin jo pääsiäisviikossa ja kirkossa oli käyty heti aamusta. Tulin hakemaan lasta kotiin ja halusin toki tietää mitä kaikkea kirkossa oli ollut, mitä oli laulettu ja ennen muuta miltä lapsesta oli tuntunut käydä siellä. Lapsi ei juuri sillä hetkellä ollut innostunut puhumaan sen tarkemmin ja totesi puolihuolimattomasti: "Se nyt oli sellaista jeesusteatteria." Harvinaisen hyvin kiteytetty.
Vähän myöhemmin olimme autossa ja puhe kääntyi allergioihin, joita meidän perheessämme piisaa. Olin kertonut lapselle, että meille ei valitettavasti koskaan voida ottaa koiraa tai kissaa, sillä olemme niin allergisia eläimille. Esikoinen oli pitkään hiljaa, kunnes esitti punnitun kysymyksen. "Äiti, oletko sinä allerginen aaseille? Senkö takia me kuljetaan autolla eikä aasilla, niin kuin sen Eesu?"
Ei rakkaani, Jeesus kulki aasilla siksi, ettei autoa ollut keksitty eikä siihen varmaan puusepällä olisi ollut varaakaan. Me olemme valinneet auton aasin sijaan ihan mukavuussyistä.
"Terveisiä perheestä esittelee äitiyden ja
perhe-elämän parhaat ja pahimmat palat. Viikoittain pääset kurkistamaan
kaksilapsisen perheen kaaoksenhallintaa kehittävään arkeen sekä niihin hetkiin,
joista ei välttämättä vauvakirjaan ole kirjoitettu. Anekdootit on kerätty
kymmenen viimeisen vuoden ajalta ja kaikki ne ovat todella tapahtuneet meille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti