Loppukeväästä käynnistynyt pieni pintaremonttimme on kestänyt paljon kauemmin kuin ajattelimme. Kaikki muu on tuntunut kiilanneen remppahommien edelle ja vaikka ensimmäiset askeleet remontissa otettiin jo kuukausia sitten, on homma vieläkin kesken. Ei kuitenkaan enää niin pahasti kuin vaikka viime kuussa ja toivoa homman valmistumisesta jouluksi on. Eli mitä täällä nyt sitten tehdäänkään?
Ensimmäisenä valmistui työpisteen siirto makuuhuoneeseemme, siitä on täällä jo ollutkin muutama kuva. Seuraavaksi maalasimme eteisen seinän ja nyt vihdoin ja viimein saimme myös kaapinovet vaihdettua liukuoviin. Samalla eteiseen tuli uusi matto. Kun nämä kaksi kohtaa sisustussuunnitelmasta oli näin toteutettu, pääsi suunnittelija ottamaan lopputuloksesta kuvia.
Työpiste sijaitsee siis makuuhuoneessamme. Ennen tuossa paikalla oli lipasto, joka nyt löysi paikkansa käytävältä. Olen pitänyt tästä muutoksesta paljon, nyt kaikki kirjani ja paperini ovat täällä syrjemmällä, ei niin avoimella paikalla kuin missä entinen työpöytä sijaitsi. Ei tämä ratkaisu vieläkään ihanteellinen ole ja oma työhuone olisi tarpeellinen. Toisaalta taas näillä neliöhinnoilla pitäisi olla täysin varma siitä, että lisähuoneelle olisi todella käyttöä. Pidän erityisesti työpisteen sivupöytämäisestä ilmeestä. Se on kevyt ja siro istuen hyvin makuuhuoneen muuhun tyyliin. Kaikki muu on ennallaan ja saa ollakin. Tykkään makuuhuoneestamme, ei se iso ole, mutta kaunis.
Eteinen koki ison muutoksen. Seinän maalaus, uusi matto ja ennen muuta liukuovet toivat tilaan valoa ja toiminnallisuutta. Päätimme viime hetkellä vaihtaa peiliovat valkoiseen lasiin, päätös josta olen tosi tyytyväinen. Olemme myös miettineet pitäisikö seinän olla tummempi, sellainen petroolin sävyinen. Toisaalta kaikki meillä käyneet ovat ihastelleet juuri tätä vaaleansinistä seinää. Se on samasta värilinjasta poikien huoneiden sävyjen kanssa, tykkään tästä jatkumosta. Kyseessä on siis Tikkurilan Salaisuus. Sieltä samasta linjasta, toiseen suuntaan vain löytyisi se Petroolikin.
Kaikki kuvat on ottanut kotimme sisustussuunnitelman tehnyt Sirpa Levonperä. Niitä katsoessa tuli fiilis, että voiko tämä olla meidän kotimme, onko meillä näin kaunista. Nopeasti sitä nimittäin sokeutuu ympäristölleen ja huomaa vain lattiaa pitkin kulkevat johdot, väärään paikkaan jätetyt paperit tai murut keittiön tasolla. Pyykkikasat ja repsottavan listan. Minä sanoin, että en halua muuttaa täältä enää minnekään. Mies sanoi, että jos kuitenkin joskus halutaan, ei tule ongelmia saada tätä myytyä. Mutta nyt on hyvä.
Ensi viikolla pääsemme toivottavasti myös kylpyhuoneen remontin kanssa maaliin. Remppamiehet tulevat loppuviikolla vaihtamaan allas- ja peilikaapit, uudet odottavat tuolla asentamistaan. Sen jälkeen mies tekee puusta ja irtojaloista meille pyykin viikkaamiseen soveltuvan tason ja pääsen esittelemään teille uudistunutta kylpyhuonetta. Ai että, saadaan vihdoin kylppärin typerä romunurkka hyötykäyttöön.
Entä tämän jälkeen? Seuraavaksi aiomme miehen kanssa maalata seinät. Asumisvuodet ovat jättäneet jälkensä ja sudimme kaikkialle Tikkurilan Paperi-sävyä. Uskon kodin kokonaisilmeen raikastuvan ihan silmissä. Nälkä toki kasvaa tässä remontoidessa ja olen vähän miettinyt myös wc:n allaskalusteen vaihtamista. Poikien huoneita rempataan jossain vaiheessa ja on minulla olohuoneellekin pari uutta ideaa. Mutta askel kerrallaan. Epäilen nimittäin, että kylpyhuoneen ja seinien maalauksen jälkeen pidetään pieni hengähdystauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti