Ja hyvältähän se näytti. Ikärajaton elokuva alkaa, kun Tatu ja Patu ovat tulossa joulunviettoon Veeran luokse. Sovittu tapaaminen rautatieasemalla menee kuitenkin mönkään ja niinpä veljekset lähtevät omatoimisesti kaupungille etsimään Veeralle sopivaa lahjaa. Kaiken hauskuuden alla kulkee myös vakavampi juonne lasten ja aikuisten maailman eroavaisuudesta, kun Veeran äiti ei usko Tatun ja Patun olemassaoloon, vaan haluaa laittaa lopun tyttärensä mielikuvitusleikeille. Monenlaisten kommellusten jälkeen loppu on joulun hengen myötä onnellinen, tietysti.
Molemmat pojat antoivat elokuvalle kymmenen pistettä. Se on hauska, täynnä tosifanille tuttuja juttuja Mikrokuitumiehestä ja Kapteeni Mopista alkaen ja viereisillä penkeillä naurettiin ääneen monta kertaa. Ei ollut kuulemma liian jännittävä katsottava, vaikka mörkökarkottimen käyttö pimeässä saikin viisivuotiaan nappaamaan kädestä kiinni. Elokuva on myös reilun tunnin mitassaan tarpeeksi lyhyt niin, että pienemmätkin katsojat jaksavat keskittyä loppuun saakka.
Näin aikuisena katson elokuvaa toki eri tavalla kuin lapseni, joille se ensisijaisesti on suunnattu. Pääosanäyttelijät Antti Holma ja Riku Nieminen ovat täysin kotonaan Tatun ja Patun nahoissa, mutta suurimman vaikutuksen tekee luonnollisuudessaan timanttinen Eedit Patrakka Veerana. Välillä elokuvantekijät ovat ehkä päässeet hieman helpolla, laitetaan vaan kirjoista tuttuja hassuja juttuja pötköön ja sillä se. Toisaalta tässä on myös kaiken ydin, sillä näitä tuttuja juttuja lapsikatsoja juuri odottaa.
Tuotesijoittelu olisi tietysti voinut olla
Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! on koko perheen hyvänmielen elokuva, jossa viihtyvät niin aikuiset kuin lapset. Varoitus vielä jouluhulluille, tämä elokuva saa päälle akuutin joulukuumeen ja halun virittää ensimmäiset talvivalot ulos hetimiten.
Elokuvaliput saatu Kaksplussan ja Nordisk Filmin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti