Kirsti Manninen ja Carlos da Cruz: Suomen lasten Suomi

Kirsti Manninen & Carlos da Cruz: Suomen lasten Suomi. 223 s. Otava 2016. Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.

Kirsti Manninen ja Carlos da Cruz ovat urakoineet kansien väliin täyden kattauksen Suomea, suomalaisuutta ja kansakuntamme historiaa aina pettuleivästä peliteollisuuteen saakka. Tekijät kehottavat lähtemään kaikkien aikojen kiertomatkalle kotimaahamme ja lupaavat ymmärryksen suomalaisuudesta aukevan sen myötä aivan uudella tavalla. Näin todella tapahtuu, ei vain lapsilukijan osalta.

Suomen lasten Suomi käsittää parisataa sivua kansakuntamme historiaa ja nykyisyyttä monesta eri näkökulmasta. Kirjan jaottelu seurailee maamme maantieteellistä jakoa Lapista Kainuuseen ja Savosta Satakuntaan. Jokaisen luvun alla käydään läpi paitsi maantieteellisiä seikkoja, myös historiaa, alueelle tyypillistä tai sieltä lähtenyt kulttuuria, teollisuutta ja urheilua. Kotomaamme koko kuva avautuu lukijan silmien eteen vaivatta, mielenkiintoisena ja kunkin alueen erityispiirteet poimien. Maantieteen perusteella jaoteltujen lukujen jälkeen tutustutaan myös Suomen läheisesti liittyviin muihin kulttuureihin. Oman lukunsa saavat esimerkiksi niin romanit ja juutalaiset kuin inkeriläiset ja somalitkin. Valtavan monipuolinen kirja.

Kirjassa seikkailee monta lapsihenkilöä, jotka kaikki tulevat erilaisista taustoista. On ulkosuomalainen, suomenruotsalainen, romani ja saamelainen. Kirjan kuvitus on värikäs ja runsas. Tekstit ja kuvat liittyvät saumattomasti yhteen ja täydentävät toisiaan. Puhekuplissa jutellaan kunkin alueen omaa murretta. Kirja on kaiken kaikkiaan viimeisen päälle tehty ja viimeistelty.

Luimme kirjaa yhdessä tokaluokkalaisen poikani kanssa. Hänen mukaansa kirja sopii koululaiselle, joka haluaa oppia lisää Suomesta ja siitä miten täällä ennen on eletty ja oltu. Jako maantieteellisin perustein on kiinnostava ja erityishuomion sai isoäidin ja ukin puheista tutun murteen ja isoisoäidin asuinkaupungin löytyminen sivuilta. Kirjassa ei kuulemma ollut paljon tuttua, vaan asiat olivat uusia. Olen samaa mieltä, en minä tätä ennen tiennyt esimerkiksi Peräpohjolasta käytännössä mitään. Nykylapselle tyypillisesti erityismaininnan sai myös peliteollisuuden ottaminen mukaan teokseen. Esikoinen myös ehdotti, että tätä voitaisiin lukea lisää vaikkapa joulun tienoilla ja kurkata miten joulua ennen vanhaan vietettiin. 

Olen valtavan iloinen siitä, että tällaisia kirjoja tehdään ja kustannetaan. Tietoisuus omasta ja oman kansalaisuuden syntyperästä on tärkeää ja tämän tiedon pohjalle voidaan sen jälkeen rakentaa ymmärrystä muista kulttuureista ja maailmasta, peilata tapojen ja historian yhtäläisyyksiä ja eroja ja asettaa asioita kontekstiin maailmanhistoriallisessa mittakaavassa. Suomen lasten Suomen kaltainen teos pitäisi löytyä jokaisen koulun, esikoulun ja kodin kirjahyllystä. Minä paketoin näitä useaan pakettiin tulevana jouluna.