Lastenkirjasuositus: Sanna Pelliccioni ja Onni-poika

Sanna Pelliccionin kirjoittamat ja kuvittamat Onni-poika -kirjat ovat kulkeneet matkassamme niin kauan kuin olemme lapsiperhe olleet. Pelliccionilta on juuri ilmestynyt uusi kirja Onni-poika menee eskariin ja sen esittelyn yhteydessä päätin tutustuttaa teidät muutenkin tähän hienoon lastenkirjallisuuteen.

Pelliccionin kirjasarjassa seurataan Onni-pojan kasvua ja kehitystä. Ensimmäinen kirja Onni-pojan puuhakas päivä esittelee meille taaperon, mutta uusimmassa kirjassa Onni menee jo esikouluun. 

Sarjan kirjat pureutuvat moniin lapsen elämän suuriin muutoksiin kuten päiväkodin aloittamiseen ja pikkusisaruksen syntymään. Hienoa sarjassa on se, että lukijoiden kasvaessa myös sarjan päähenkilö kasvaa. Hän saa paitsi pikkuveljen, käy yökylässä mummolassa ja matkustaa. Myös uhmaikää käsitellään, kun Onni-poika tahtoo kaiken. 

Lapsilukija oppii teosten myötä tärkeistä asioista, kuten kierrättämisestä ja monikulttuurisuudesta ja kirjojen henkilökattaus onkin ilahduttavan monimuotoinen. Onnin ystävät ovat tyttöjä, poikia, maahanmuuttajataustaisia, kaikkea mahdollista. Nykyhetkessä puolestaan ollaan kiinni, kun Onni-poika tahtoo pelata. Ja siinä missä ensimmäisten kirjojen teksti on suurta ja sitä on sivuilla vain muutama lause, kasvaa teksin määrä myös sarjan edetessä. Näitä omat lapseni myös lukivat itse ensimmäisinä kirjoina opittuaan lukemaan. 

Uusin teos kantaa siis nimeä Onni-poika menee eskariin. Taas ollaan uudenlaisen elämänvaiheen kynnyksellä ja kovin sopivasti oman kuopukseni samanlaisen suuren kasvuhetken kanssa yhtä aikaa. Uusin kirja on samaa varmaa laatua ja käsittelee hienovaraisesti esikoulun alkamisen herättämiä tunteita, jännitystä uuden edessä ja tutustumista sekä ystävystymistä uudessa ryhmässä. Luimme kirjan heti sen saatuamme ja luemme vielä monta monta kertaa uudelleen. 

Me olemme lukeneet Pelliccionin kirjoja paljon ja ostaneet jokaisen omaksi heti niiden ilmestyttyä. Olen sarjan ja tekijänsä suuri fani, sillä näin oivaltavaa, mielenkiintoista ja ajassa kiinni olevaa lastenkirjallisuutta ei valitettavasti ihan joka kulman takaa tule vastaan. Myös värikäs kuvitus on ilahduttava olkoonkin, että lapsiani jaksaa kirjasta toiseen ihmetyttää yksi asia. Miksi Onnille ei kasva tukka? Jokainen meistä on yksilöllinen ja juuri hyvä sellaisena kuin on, selitin. Näin saatiin päähenkilön hiuksistakin oiva aasinsilta arvokasvatukseen, iso peukku!

Onni-poika menee eskariin saatu arvostelukappaleena Minerva Kustannukselta.