Eeva Rohas: Raivo. 270 s. Otava 2018. Kirja saatu
arvostelukappaleena Otavalta ja arvio julkaistu
Suomen Kuvalehdessä.
Kaikki se mitä rakkaus ei ole
Eeva Rohaksen Raivo
on psykologinen kertomus siitä mitä käy, kun alkoholin määrittämien
perhesuhteiden on pakko muuttua.
Tuuli on muuttanut pois kotoa tyttärensä Lunan
kanssa, vaikka aviomies ja Lunan isä Ilja vakuuttaakin lopettavansa juomisen. Apunaan
Tuulilla on ystävä ja kollega Liisa, jonka kanssa tosin kilpaillaan samoista
käännöstöistä. Samaan aikaan Ilja tapaa toipuvan alkoholistin Elenan.
Takaumien kautta Rohas näyttää kuinka tilanteeseen
on tultu. Tuuli on haaveillut rakkaustarinasta, joka olisi kuin elokuvissa. Romanttisen
rakkauden ideaali sai kuitenkin väistyä, vaikka vielä vihkikirkon portailla
pelotti. Miten sellaisen ihmisen kanssa voisi olla, jolle ei voinut puhua,
Tuuli mietti.
Lopulta rakkaudesta on jäljellä enää raivo. Tuulin avioliitto
on umpikujassa ja ammatillinen identiteetti hukassa, mutta hänen raivonsa on pitkään
pidäteltyä. Iljan raivoaa avoimesti ja Luna puolestaan haluaa Raivon omakseen.
Ja Raivo, se on lisko. Tarkemmin sanottuna Iljan ihmegekko, johon ei saa koskea
tai se särkyy.
Romaanin vahvinta antia ovat Lunan osiot. Rohas kuvaa
lapsen kokemuksen rikkoutuneesta perheestä hienovaraisesti ja näyttää kuinka
tämä jää sivuosaan aikuisten maailmassa. Isän huutaessa tai äidin maatessa
lattialla ruoanlaiton unohtaen Lunan on turvallista muuttua itsekin olennoksi,
joka rikkoutuu kosketuksesta. Ainakin silloin, kun ei tarvitse olla reipas ja
etsiä itse syötävää kaapeista.
Iljan alkoholismin syyksi esitetty rankka lapsuus
sen sijaan tuntuu ratkaisuna helpolta. Myös Elenan hahmo on aluksi irrallinen. Romaanin
edetessä hänet kuitenkin motivoidaan ja teoksen hurjin jakso näytelläänkin
kahden alkoholistin kohtaamisessa, jota Elena seuraavana aamuna muistelee
kärpäsenä katossa. Tuloksena on raaka ja surullinen tapahtumakulku, jonka
kaunistelematon realismi painottaa Tuulin ratkaisua.
Lopussa on aika pohtia haudataanko Raivo ja olisiko
elämässä sittenkin vielä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti