Tästä se joulu alkaa

Joulukuun eka takana ja viralliset fiilistelyt voi aloittaa! Ensimmäisenä adventtina laitettiin jouluvalot parvekkeen kaidetta koristamaan ja vaihdettiin ulko-oven höyhenkranssi jouluisempaan. Esikoinen oli leiponut pipareita, jotka upposivat kahteen pieneen suuhun ennätysajassa. 

Minä en malttanut enää odottaa paketoimisen kanssa ja lähes kaikki lahjat on jo kääritty ruskean ja punaisen sävyihin. Valmistelin myös yhden muovikassillisen lahjoitettavia leluja ja palapelejä, joilla meillä ei enää ole käyttöä. Mikäli kirkolla on myös tänä vuonna lelukeräys, viedään ne sinne. Mikäli ei, saa päiväkoti vähän uutta millä lapsia leikittää. Kuopus auttoi ja hänen karsimisensa jälkeen lahjoitettavien pinossa oli kaksi pikku-ukkoa ja roska.

Lauantaina kokoonnuttiin vanhimpien ystävieni kanssa yhteisen pöydän äärelle herkuttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Vein tuliaisina kukkia ja viiniä ja emäntämmme oli valmistanut superherkullisen illallisen. Viiniä, lautapelejä, politiikkaa ja hömppää, siinä se ilta kului ja taksikuitista katsoin olleeni kotona siinä kolmen kieppeillä aamuyöstä. Tuli tarpeeseen!

Meidän joulunodotukseemme kuuluu erottamattomana osana Stockan jouluikkunan katsastaminen ja sen jälkeen vuotuisen joulukoristeen valitseminen. En kestä miten ihanaa on tehdä tätä kaikkea lasteni kanssa ja nähdä heidän ilonsa. Voivat sitten aikuisena viedä omaan kotiinsa mukanaan sen sekalaisen, vuosien mittaan kertyneen koristekokoelman! Tänä vuonna olimme kaikki kolme yhtä mieltä siitä, että legoikkuna peittosi sinänsä tunnelmallisen kulmaikkunan. Huvipuistorakennelma on nimittäin mielettömän hieno! Siinä voisi seistä tunnin ja katsella yksityiskohtia. Voisi, ellei samaan aikaan sataisi vettä kauluksesta sisään. Ei siis seisty.

Tänä vuonna koristeiden valinta oli harvinaisen selvä ja molemmat lapset halusivat itselleen lumisadepallot. Itse täydensin lautasliinavarastoja ja mietin, että onko joulumaailma jotenkin ankeampi, vähäkoristeisempi ja vaisumpi kuin aikaisempina vuosina. 

Toisten ilahduttaminen ei myöskään ole koskaan ollut näin helppoa kuin tänä vuonna. Kävimme poikien kanssa valitsemassa Hopen ja Stockan yhteisestä keräyksestä lahjasaajat, molemmille omanikäiset pojat, joille hankimme toivelahjat aattoa odottamaan. Sieltä sitten alakerran kukkaosastolle ja joulukukat Helsingin kaupungin kotihoidon ja Malmin seurakunnan järjestämästä keräyksestä. Pojat poimivat kuusesta saajat ja valitsivat molemmille joulutähdet. Ajattelen aina, että oma isoäitini voisi olla yksi niistä yksinäisistä vanhuksista, joita kukaan ei jouluna muista. Hänellä onneksi ei tuo ole todellisuutta, sillä minä, siskoni ja kuopus lähdemme viime joulun tapaan tekemään isoäidille joulun aattoviikolla. Mutta monella muulla se on arkipäivää. Samaten lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on valtava. Toivottavasti jotkut pienet nyt ilahtuvat saadessaan toivelahjansa aattona paketista.