Kaksplus.fi

lauantai 12. joulukuuta 2015

Synttäripolemiikki

Taas kuohuu lastensynttäreiden ympärillä. Ovatko nykylapset ahneita ja statustietoisia, keulitaanko lasten syntymäpäiväjuhlilla ja kilpailevatko vanhemmat kuka järjestää parhaat juhlat? Ja millainen sen lahjan nyt sitten oikein pitäisi olla?

MTV:n artikkelissa opettaja, jonka oikeaa nimeä ei mainita, väittää syntymäpäivien olevan tänä päivänä statusasia. Mitä hienommassa paikassa syntymäpäivät vietetään, sen enemmän kaverit juhlien sankarista tykkäävät. Tämä opettaja ehdottaa, että vanhemmat voisivat sopia juhlien pelisäännöistä yhdessä, joko kutsutaan kaikki tai ei ketään luokalta. Samaten vanhempien kannattaisi haastatellun mukaan sopia yhdessä lahjan budjetista. Halvasta lahjasta kiusataan ja lapset eivät kuulemma halua kutsua juhliinsa sellaisia kavereita, jotka ovat edellisenä vuonna tuoneen liian edullisen lahjan.

Toisessa, aiemmin julkaistussa jutussa perataan tämän hetken ilmiötä syntymäpäivien ulkoistamisesta. MLL:n asiantuntija peräänkuuluttaa vanhemmilta huomaavaisuutta toisia vanhempia kohtaan, malttia ja harkintaa, kaikkea kun ei tarvitse järjestää yksissä juhlissa. Lisäksi hän pitää vieraslahjojen antamista vanhempien kilpavarusteluna.



Minä väitän, että tässä ei ole kyse mistään yleisestä ilmiöstä vaan yksinkertaisesti huonoista käytöstavoista. Omat lapseni ovat juhlineet lukuisia kaverisynttäreitä sankarin tai vieraan roolissa ja yhtä ainoaa kertaa en ole törmännyt ensimmäisessä artikkelissa kuvattuun tilanteeseen lahjojen kelpaamattomuudesta. Se paljastuuko paketista kenties legopaketti, tehtäväkirja, karkkipussi tai vaikkapa reppu, juomapullo, pikkuauto tai mikä tahansa, ei merkitse mitään. Lapset iloitsevat, kun heitä muistetaan ja kaikki tietävät, että kaverilahjan ei todellakaan tarvitse olla mitään kallista. Olen tosin huomannut, että lahjat yleensä kasvavat niin kooltaan kuin arvoltaan lapsen iän karttuessa, mikä lienee aika tavallista. Siinä missä 4-vuotiaalle sopiva lahja on pieni alle kymmenen euroa maksava legopaketti, tuntuu koululaiselle sopivalta ostaa tuplakokoinen ja -hintainen.

Ei kai koulun tai opettajan tehtävä ole kertoa aikuisille ihmisille miten toimia tällaisessa asiassa. Pidän ajatusta yhteisen lahjabudjetin sopimisesta aivan naurettavana, jokainen ostaa sitä mitä haluaa ja sitä mihin on varaa. En tiedä onko nykyvanhempi niin tolkuttoman uusavuton niin monessa asiassa, että näihinkin kaivattaisiin yhteisiä ohjenuoria. Sitä paitsi lapsilla on monesti aivan selvät sävelet sen osalta mitä kaverille hankitaan. He tietävät ja tuntevat toisensa, lempileikit ja kiinnostuksen kohteet, ja haluavat ostaa mieluista ja ilahduttavaa. Se on minusta vain hienoa. Toisaalta, syntymäpäivillä kiristäminenhän alkaa jo päiväkodista ja on aivan tuttua varmasti jokaiselle vanhemmalle. Mutta ei vastuuta tämän ikävän ilmiön kitkemisestä voi sysätä taas kerran pois itseltä jollekin toiselle taholle. Kyllä se minun on asia otettava esille, puhuttava ja varmistettava ettei homma toistu, jos lapseni tuota kiristyskeinoa käyttää tai muuten käyttäytyy idioottimaisesti synttäriasiassa. Päiväkodissa ja koulussa käytetäänkin sähköpostia vanhempien välillä kutsujen välittämiseen. Tämä on huomaavainen tapa ja toimii erinomaisesti. 



Entäpä sitten toinen artikkeli ja syntymäpäivien ulkoistamisen kyseenalaistaminen? Minä rakastan juhlia (meidän juhlistamme voit lukea täältäja esimerkiksi kuopukselle järjestämme ihan perinteiset kotijuhlat parhaille päiväkotikavereille. Mutta aivan erityisesti rakastan ulkoistamista silloin, kun lapsen syntymäpäiville on tulossa viisitoista poikaa ja voin viettää juhlat jossain muualla kuin kotonani, ilman järjestämistä ennen, viihdyttämistä juhlien aikana ja siivoamista jälkeenpäin. Se on vain yksi tapa helpottaa arkea ja aivan ehdottomasti tartun siihen. En siksi, että niin pitäisi tehdä tai siksi, että haluaisin todistaa yhtään mitään. Vaan siksi, että se on niin iisi tapa järjestää juhlat, kassan kautta ulos ja homma hoidettu. Ajatus kilpavarustelusta on itselleni hyvin vieras, vaikka järjestän mielelläni lapsillen juhlia viimeisen päälle ja jokainen saa jotain kotiinvietävää ongintapussukasta. Pieni Hot Wheels -auto tai Legon minifiguuri saa kaikille iloisen mielen.

Mahtaako syntymäpäivien järjestämisessä olla alueellisia eroja? Ehkä me pääkaupunkiseutulaiset järjestämme erilaisia juhlia kuin vaikkapa Pohjanmaalla asuvat, en tiedä. Joka tapauksessa minua ihmetyttää tässä keskustelussa eniten kaksi asiaa. Miten vanhemmat eivät osaa katsoa, että yksittäinen lapsi ei jää ilman kutsua tai ryhmästä kutsutaan kaikki paitsi kaksi? Sillä tottakai on hirvittävän surullista, jos joku lapsi jää vuodesta toiseen ilman kutsua, ei sellaista saisi tapahtua. Ja toisekseen, miten juhliin panostettu aika ja vaiva olisi joltain toiselta pois? Jos minä haluan tilata lapselleni hienon kakun, ostaa ilmapallot, hankkia ongintaan lahjapussit kivoine sisältöineen tai viedä juhlat museoon, niin eikö siinä voita ihan jokainen? Yhdessä valitaan juhlien teema ja mietitään mitä kivaa kavereille keksittäisiin. Lapsi saa hauskat syntymäpäivät ja saa juhlia yhdessä hänelle tärkeiden ihmisten kanssa tarjoten heille kaikille jotain hauskaa. Minusta tämä on ihan vain win-win -tilanne eikä tulisi mieleenkään arvostella ihmistä sillä perusteella millaiset syntymäpäivät hänen lapsellaan on. Valitettavasti vain sitä, joka tällaisiin järjestelyihin tykkää panostaa, saa helpommin arvostella kuin sitä, joka ei koe asiaa niin tärkeänä. Ja loppujen lopuksi yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole.



Asiallista kritiikkiä vai tyypillistä suomalaista mielensäpahoittamista ja tasapäistämistä? Kaikki kuvat ovat kuopuksen juhlien järjestelyistä.

8 kommenttia:

  1. Kasvattajana minusta on surullista kuunnella kuinka lapset osaavat tämän sosiaalisen sirkustemppuilun jo varhaiskasvatuksen ja esikoulun puolella ja tahti kiihtyy koulussa. Puutun silloin, kun puhuminen syntymäpäiväjuhlista saa kiusaamisen piirteitä. Omista juhlista puhutaan kuukausia etukäteen ja valitaan kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun puutut. Pienenä se tosiaan alkaa, kun toista jo päiväkodissa osataan kiristää tyyliin "jos et leiki mun kanssa nyt ja näin, en kutsu sua mun synttäreille". Onneksi päiväkodissa on tämän osalta tiukka linja. Ja kaikki vanhemmat ymmärtävät, että jos ryhmässä on 21 lasta, ei mitenkään voi kutsua kaikkia. Sama pätee luokkaan ja 22 oppilaaseen, kun mukana on vielä harrastuskaverit ja kotipihan kaverit. Mutta ketään ei jätetä yksin pois, se on selvä.

      Poista
  2. En oikeastaan koskaan ole omieni kohdalla törmännyt oloon, että jonkun kaverin synttärit olisivat olleet överit ja lapsia meillä on viisi. Kuten lasten lukumäärästä voi kuvitella niin aika monet synttärit on vietetty...Asumme Pohjanmaalla pienehkössä kaksikielisessä rannikkokaupungissa. Monet täällä viettävät kotisynttäreitä...yrityksiä, joille ulkoistaa on Hoplop ja paikallinen pienempi vastaava yritys, 4h -yhdistys , hohtokeilaus ja eräs jumppasaliketju..varaa valintaan ei niin paljoa ole kuin teillä päin. Muutama opevanhempi on pitänyt lapsensa synttärei myös onan koulunsa jumppa/puutyösalissa. Mun mielestä jokainen perhe saa ihan vapaasti valita, onko heidän resursseilleen sopivaa kutsua koko luokka vai parhaat kaverit. Ja resursseiksi luen rahan lisäksi voimavarat järjestää juhlia. Omilleni olen järjestänyt juuri voimavarojen mukaan lapsen toiveita kuunnellen. Sitähän elämä muutenkin on, kompromissien tekoa ja neuvottelua. Harjoittelutilanne lapsellekin. Minusta kuitenkin synttärisankarilla on ollut kivointa pienillä kotisynttäreillä..poissa hulina. Viime viikolla vietimme tyttären 8-vuotissynttäreitä. Viisi vierasta, joiden kanssa leivoimme torttuja ja koristelimme pipareita ja lasten oman kuusen ja leikimme tonttuleikkejä. Mukavat muistot jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä voimavaroista, jonakin vuonna ei välttämättä jaksa mitään ihmeempää ja toisena taas on energiaa vaikka millaisiin kesteihin. Teidän leivontasynttärinne kuulostavat aivan erinomaisilta!

      Poista
  3. Jäin tuota vielä miettimään..lähinnä täällä päin ovat ulkoistettuja synttäreitä viettäneet kerrostaloasukit..täällä pikkukaupungissahan melkein kaikilla on omakotitalo pihoineen ja tramppoineen☺ Lahjojen hintahaarukka on ollut tavallisesti 5-10e..niin lahjoissa, mitä olemme antaneet kuin saaneetkin. Minusta tuo on ollut juuri sopiva summa. Jokainen voi tehdä pienen laskutoimituksen, jos viisi lasta vie kympin lahjan 10-15 kaverisynttäreille vuodessa☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo asumismuoto. Kun on pihaa ja tilaa mitä hyödyntää, ei ole samalla tavalla tarvetta ulkoistamiselle. Sitten kerrostalossa taas viisitoista lasta sadassa neliössä tuntuu ihan eri tavalla.

      Poista
  4. Olen itsekin tästä joskus kirjoittanut, ehkä eri näkökulmasta tai jotain.
    Minusta nykyään kilpaillaan siitä kenellä on hienoimmat juhlat. Kuinka paljon juhlissa on sirkushuveja ja järjestettyä ohjelmaa. Eikö nykyäajan lapset enää itse osaa keksiä leikkejä ja puuhaa. Jos talo on täynnä lapsia niin kyllä luulisi että edes yksi lapsi kymmenestä osaisi keksiä jonkun mukavan leikin.
    Entäpä sitten ne lahjukset joita vieraille pitäisi antaa. No HALOO. Eikös se sankari ole se joka niitä lahjoja saa ja vieraat saavat kivat kemut sekä herkkuja. En siis ymmärrä enää nykyään tätä kilpailua synttäreistä.
    Tästä olemme töissä puhuneet useastikin. Työkaverini kertoi, että heidän kaksosten juhlissa oli joku vieraista tullut kyselemään etteikö heillä ole tarjolla mitään hienoja ohjelmanumeroita. Voi elämän kevät sanon minä. Tässä on juuri kyse siitä mitä kotona opetetaan.
    Meillä lapset vievät aina kaverisynttäreille noin 10€ arvoisen lahjan, jos se ei piisaa niin sitten saa olla olematta. Kaksi kouluikäistä kun kilpaa juoksee kaverisynttäreillä niin ei tällaisella hoitajan ammatissa olevalla ole varaa ostella mitään kalliimpia.
    Huh, tulipas purettua tuntemuksia. Tämä oli kyllä hyvä aihe. Kiitos sinulle tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Järjestetyn ohjelman osalta meille kävi tällä kertaa niin, että olimme varautuneet kuopuksen juhlien osalta useammalla ohjelmanumerolla (minions-hahmojen väritystä ja aasinhännän kiinnitystä), mutta ei kukaan niitä kaivannut. Lapset painuivat syötyään leikkimään lapsen huoneeseen ja sehän oli aivan erinomaista. Kymmenen euroa on minustakin aivan riittävä kaverisynttäreiden lahjaksi. Ja on kiva nähdä miten lapset ilahtuvat yhtä lailla karkkipussista, tehtäväkirjasta tai pikkuautosta kuin jostain kalliimmasta legopaketista. Se jää meillä tietysti vielä nähtäväksi miten homma muuttuu lasten kasvaessa. Toivottavasti ei muutu.

      Poista