Kaksplus.fi

perjantai 4. joulukuuta 2015

Vaihtelevaa

Keskiviikkona kuopusta hakiessani henkilökunta kiinnitti huomioni lapsen yskimiseen. Olihan yskä jatkunut pitkään, kohta kaksi viikkoa, ja yöt kuluneet lapselta köhiessä ja röhiessä. Tuolloin kuopus oli kuitenkin ollut koko päivän väsähtänyt eikä jaksanut oikein juosta ja leikkiä. Eipä siinä sitten mitään, maailman parasta hankintaa hyödyntämään ja lapsivakuutuksen turvin Mehiläiseen näytille. Ajattelin vielä mennessä, että tuskin siellä kuitenkaan mitään on, lienee vain flunssaa.


Kuopuksella on keuhkokuume. Meidät passitettiin samantien keuhkokuviin ja ensimmäistä kertaa röntgenissä ollut ipanainen oli ihan mahtava. Ehdin odotellessa kertoa mitä tuleman pitää ja miten kuva todennäköisesti otetaan. Niinpä lapsonen paineli huoneeseen saatuaan paidan pois päältään, länttäsi rinnan levylle ja alkoi laskea. Olin nimittäin kertonut, että mikäli äiti joutuu menemään kuvan ottamisen ajaksi toiseen huoneeseen, tulen takaisin ennen kuin lapsi ehtii laskea kolmeen. Kun röntgenhoitaja sanoi ettei koneen pientä raksutusta pidä säikähtää, puristi kuopus silmät tiukasti kiinni ja sitten se olikin jo ohitse. Ja siellähän se tulehdus majaili.

Ja niin me olemme täällä kotona potilaan kanssa ja toivomme lääkkeiden ja levon auttavan niin, että tauti voitettaisiin helpoimman kautta. Ei tosin ole mikään maailman helpoin rasti pitää lasta rauhassa ilman riehumista, sillä yskän lisäksi lapsi on täysin oireeton, vain väsynyt. Minä olen ollut kotona potilaan kanssa eilisen ja olen vielä tämän päivän ja isoäitinsä ilmoitti tulevansa alkuviikoksi. Näin lapsonen saisi tarpeeksi lepoa ja keskiviikkona voisi palata päiväkotiin viettämään viisivuotissynttäreitä. On kyllä ollut ihan sairas syksy. Olen itse ollut kahdesti kuumeessa ja kun siihen päälle lisätään lasten sairastelut, saan varmaan kohta fudut. Tänään olisi ollut kehityskeskustelukin, oh well.


Onneksi tähän viikkoon on mahtunut myös hemmottelua, kun olen miehen tultua karannut kasvohoitoon ja kampaajalle. Totesin myös kalenteria katsoessani, että täpötäysiin päiviin ja iltoihin ei enää mahdu mitään ja varasin meille kunnon suursiivouksen joulua edeltävälle viikolle. Jo se, että joku toinen pesee lattiat ja kuuraa kylpyhuoneen, auttaa paljon. 

Tänään vietetään vanhemmillani perinteisiä itsenäisyysjuhlia ja isäni syntymäpäiviä. Meidän juhlaseurueemme on kutistunut neljästä yhteen ja minäkin suuntaan partyilemaan ihan autolla. Lauantain esikoinen viettää partioretkellä ja minä lähden puolestani asioille kaupungille sekä tapaamaan kuopuksen kummitätiä. Ja sunnuntaina tuleekin sitten jo 19 vuotta siitä, kun me miehen kanssa kotikaupunkimme Mäkkärin pihalla alettiin oleen. Huimaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti