Kaksplus.fi

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kuntoutuja ryhtyi tennarimuijaksi

Tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä. No, ei ehkä mitään noin dramaattista oikeasti, olenpahan vain viimein päässyt keppien lisäksi eroon myös kipsisaappaasta. Bye bye, ei tule ikävä. Nyt pitää pärjätä omilla koivilla ja jalan kanssa on siirrytty kuntoutusvaiheeseen. 

Sen olen jo ehtinyt huomata, että tästä tulee vielä pitkä matka ennen kuin kaikki on kunnossa. Hätäiselle luonteelleni ominaisesti en ollenkaan ollut varautunut siihen kuinka lyhyitä matkoja pystyn tässä vaiheessa kävelemään ja kuinka väsynyt niiden jälkeen olen, puhumattakaan siitä kuinka kipeä on jalka. Kävelyt ihan vain tuohon lähikauppaan ja takaisin tai poikien päiväkodille sujuvat kyllä, mutta olen jatkuvasti ihan uuvuksissa niiden jälkeen ja illalla saan nostaa koiven ylös ja napata särkylääkkeen jos toisenkin. 


Eilen alkoi myös fysioterapia, jossa todettiin tämän liikkumattomuuden vaikuttaneen eniten nilkan toimintaan. Liikeradat olivat hyvinkin rajoittuneet näiden viikkojen jäljiltä ja itsellänikin on outo tunne kävellessä. Satunnainen kipu tuntuu leikkaushaavan tienoilla, mutta muuten käveleminen ottaa eniten juuri nilkkaan. Onnun hieman vaistomaisesti, sillä tuntuu kuin vasen jalkani olisi viisi senttiä oikeaa lyhyempi. 


Fysioterapiassa kartoitettiin ensin tilannetta, minkä jälkeen nilkkaa hieman käsiteltiin. Tuo "hieman" sai vedet valumaan silmistä, sen verran makeasti koski ihan pelkkä nilkan taivutus eteen samalla, kun fysioterapeutti painoi jalan takaosan lihaksia ja jänteitä. Kotona tiedossa on jumppaa kahdesti päivässä ja seuraava käyntikerta pääsiäisen jälkeen. Myös pyöräily on hyvästä, joten toivotaan kevään jatkumista ilman luvattua takatalvea. Hyvä tästä vielä tulee, kun vaan maltan mieleni. Olisin esimerkiksi voinut eilisellä käynnillä jättää runttaamatta itseni kyykkyyn sillä seurauksella, että seuraavalla kerralla pääsin tasan yhdeksänkymmenen asteen kulmaan polvineni ennen kuin nilkka totesi, että no can do. Mutta kun kysyttiin onnistuuko kyykky, niin eipä tullut mieleenkään ettei onnistuisi.

Mutta miten nämä kenkäkuvat tähän liittyvät? No siten, että tästä eteenpäin suositeltiin etupäässä lenkkareiden käyttämistä, korkokengät jätetään vielä hyllylle eivätkä täysin flatit ballerinatkaan ole ne parhaat kengät toipuvalle jalalle. Kävin eilen Facebook-suositusten perusteella sovittamassa sekä Niken Air Maxeja että Free Runeja ja valinta osui jälkimmäisiin. Tuntuivat hyvältä jalassa, mutta on se aikamoinen opettelu itselleni tallustella tennareissa ympäriinsä, olkoon kuinka trendikästä juuri nyt tahansa. 


Mutta eiköhän siihen totu, ainakin väri on kiva.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti