Kaksplus.fi

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kadonneen kesäpaikan metsästäjät

Viime kesänä päätimme miehen kanssa aloittaa prosessin oman kesäpaikan löytämiseksi. Meillä oli unelmia, ajatuksia ja toiveita tulevasta, mutta miten sitten kävikään ja kuinka kauan siinä prosessissa oikein kesti? 

Olimme miehen kanssa jo vuosikausia jutelleet kuinka mukava olisi joskus omistaa oma pieni torppa. Termi käsitti kesäkodit kaikissa muodoissaan, mutta kyllä ne varsinaisetkin torpat luettiin mukaan vaihtoehtoihin. Meillä ei ole perheiden ja sukujen puolesta perintömökkejä ja kun lapsuuden mummolanikin on nyt sukulaisen omistuksessa, aloimme pikkuhiljaa toivoa omaa kesäpaikkaa yhä enemmän. Vielä muutama vuosi sitten haaveet olivat vasta ajoittaisia ja hyvin hentoja, mutta viime vuonna päälle paukahtanut ikäkriisi sai aikaan muutoksen. Alkoi tuntua siltä, että niitä haaveita on paras alkaa toteuttaa jo nyt, jos haluamme niistä joskus totta tehdä. Miksi me enää odottaisimme ja mitä me odottaisimme? 



Kesällä aloimme kartoittaa tarjontaa, alueita ja sitä millaista taloa oikein etsisimme. Lähdimme liikkeelle minun toivomastani tsehovilaisesta huvilatunnelmasta toisaalla ja miehen mieltymyksestä moderniin selkeälinjaiseen tyyliin toisaalla. Hyvin pian hylkäsimme edes ajatuksen tasolla uuden rakentamisen ja totesimme, että tarjokkaita löytyy kyllä yllin kyllin valmiina. Minä liputin valmiin talon puolesta myös valmiin puutarhan kannalta ja toki olen aina ollut sitä mieltä, että meidän avioliittoamme ei ole tarkoitettu yhtään minkään rakentamiseen. 

Me etsimme kuivan maan mökkiä. Syitä on kaksi, joista ensimmäinen on budjetti ja toinen minun hysteerinen suhtautumiseni yhdistelmään pienet lapset ja vesistö. Totesin yksinkertaisesti nukkuvani huomattavasti levollisemmin, jos minun ei tarvitse miettiä vikkelän kuopuksen livahtavan ulos huomaamatta tai muuta vastaavaa. Pihan pitäisi siis olla niin suuri, että sinne saa jonkinlaisen uimapaikan rakennettua. Sellaisen, johon saisi kannen tai oven eteen. 



Huomasimme nopeasti, että ilmoitusten kuvat saattavat valehdella paljonkin ja kaikkein hyödyllisintä on ajella ristiin rastiin, käydä katsomassa erilaisia kohteita ja kokeilla erilaisia ajomatkoja. Näin paperille rustatut toiveet konkretisoituivat, vähemmän tärkeät tippuivat pois ja muutamista kohdista tuli entistäkin tärkeämpiä. Vaatimukset, joista emme olleet valmiita tinkimään, olivat etäisyys enimmillään kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, pihan suojaisuus sekä isot remontit tehtyinä talossa. Muista seikoista olimme valmiita joustamaan ja lopulta kaiken ratkaisisi fiilis, se voisimmeko kuvitella perheemme juuri sinne. 

Syksyllä kävimme jo katsomassa useampia ehdokkaita ja ennen joulua teimme tarjouksenkin yhdestä talosta. Se ei johtanut kauppoihin ja joulun jälkeen tilanne kesäkotimarkkinoilla rauhoittui selvästi. Uusia ei tullut myyntiin ja mekin aloimme odottaa kevättä. Ihan muutaman viime viikon sisällä huomasin markkinoiden selvästi piristyvän ja sähköpostiin alkoi tipahdella vahtipalvelun linkkejä kiihtyvällä tahdilla.

Eränä päivänä huomasin ilmoituksen talosta, joka oli ollut markkinoilla jo ennen joulua, mutta jonka olin jostain syystä sivuuttanut. Nyt katsoimme miehen kanssa ilmoitusta uudemman kerran ja sovimme seuraavalle viikonlopulle näytön. Jännitti, talo tuntuisi olevan kaikkea sitä mitä toivoisimme, mutta näyttöhän sen vasta ratkaisisi. Olisiko paikassa sitä toivottua tunnelmaa, pystyisimmekö näkemään itsemme siellä? Lisäksi näytölle oli tulossa toinenkin perhe, joten kilpailijoita oli luvassa. 

Kierrettyämme paikan päällä jäätävässä takatalven kelissä ympäriinsä teimme tarjouksen samantien ennen kuin suuntasimme auton takaisin kotiin. Tarjouksemme olisi voimassa vuorokauden emmekä ihan hirveästi haluaisi korottaa mikäli myyjä tekisi vastatarjouksen. Olimme tinkineet pyynnistä reippaasti, mutta mielestämme tarjous oli kuitenkin aivan linjassa alueen hintoihin ja talon kuntoon nähden. Tiesimme myös talosta tarjotun jo aiemmin, mutta nämä eivät olleet johtaneet kauppoihin. Ihme kyllä sain yöllä nukuttua ja seuraava päivä meni kipeää esikoista hoitaessa ja vanhempaintoimikunnan asioita järjestellessä samalla, kun puhelin kulki tiiviisti matkassa mukana. Sitten tuli mieheltä soitto. Talo olisi meidän.

Mies puhuu mökistä, minä puhun kesäpaikasta tai kesäkodista. Talo on rakennettu 1940-luvulla, siinä on reilusti tilaa meille ja vielä vieraillekin, valmis ja reilun kokoinen pihapiiri omena- luumu- ja kirsikkapuineen sekä sireeneineen. Siellä on erillinen uusi saunarakennus, reilusti tilaa poikien pelata futista ja mikä tärkeintä, sisävessa. Siinä on sitä tavoittelemaamme fiilistä. Mitään ei pihalle tarvitse tehdä (enkä mitään aikoisikaan, puutarhatyöt eivät ole minun heiniäni), nurmikkokin on ilahduttavasti osin sammalta. Sisätiloista tekee valkoinen maali aivan toisenlaiset.

Saimme kerran yhdeltä kiinteistönvälittäjältä neuvon, jonka mukaan siinä vaiheessa, kun seitsemän kohtaa kymmenestä täytyy toivelistalla, kannattaa toimia. Tässä ei ole suihkua sisällä, mutta sellaisen voi rakentaa. Tämä on hieman suurempi kuin alkujaan mietimme, mutta onpahan tilaa. Mutta siinä ne puutteet sitten ovatkin, tämä tuntuu meille tarkoitetulta. Ajomatkaakin kertyy ovelta ovelle alle kahden tunnin.




Nyt odotellaan enää kuntotarkastusta ja sen jälkeen, jos kaikki on kunnossa, allekirjoitetaan kauppakirjat. Tästä kuvissa näkyvästä kaunottaresta.

10 kommenttia:

  1. Hurjasti onnea. Todella ihanan näköinen ja kuuloinen paikka. Itse kaipaisin sitä vettäympärilleni mutta ymmärrän pelkosi. Tuolla on varmasti ihanaa viettää aikaa, niin kesällä kuin miksi ei talvellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja saadaan ensi kuussa tehdä viralliset kaupat. Tuo on tosiaan ihan talviasuttava, mutta tähän saakka ollut vain peruslämmöllä talvisin. Pitää vähän miettiä miten me toimitaan.

      Poista
  2. Onnea uuden kesäkodin johdosta ja tervetuloa meidän "mökkihöperöiden" joukkoon. Toivottavasti kuntotarkastus menee nappiin ja kesäkoti on teidän.

    Odotan innolla sisäkuvia ja suunnitelmia siitä mitä aiotte puuhailla kesäkodissa niin sisustuksen, remppaamisen kuin ihan vain yleisen oleskelunkin merkeissä. Itselläni myös kesähuvilaan liittyy ehdottomasti veden läheisyys ja itse tykkään kun mökkimme on ison, puhdasvetisen järven rannalla (ei tarvitse pelätä sinilevää ja lääniä veneillä yms. riittää). Ainoa miinus on veden ääressä se että kaikkien mekastavien mökkinaapurien metelöinnit kantautuu pitkin järven selkää (miksei muut voi opettaa lapsiaan siihen, että varsinkaan veden ääressä ei huudeta ja kiljuta, metelöinti kun voi häiritä rauhaa hakevia kanssamökkeilijöitä. Meillä ainakin se on komennus sisälle, jos kiljuminen yms. mekastaminen äityy yli sietorajan ja veden äärellä jo siksikin että tarpeeton "apua"-kiljuminen ei just yhtään kuulu vedessä telmimiseen, joku kun voi luulla tositilanteen olevan kyseessä). No, tuossa tuli pieni avautuminenkin kesämökkeilyn varjopuolista, naapurit kun kuuluvat vaikka eivät silmälle näykään. Mutta tuo vesijuttu on siksikin ehkä tärkeä, kun muuten jo asumme omakotitalossa niin tuo järvenranta on se "spesiaali" juttu mökillä.

    Mutta long story shot, Onnea kesämökkeilijöille!

    t. yks mökkihöperö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun jaksettaisiin odotella joitakin viikkoja, saatiin kaikille osapuolille sopiva aika kalentereihin vasta ensi kuun loppupuolelle mitä kuntotarkastukseen ja kauppoihin tulee. Onhan oma ranta aika ykkösjuttu mökillä ja minäkin olen saanut selitellä tätä kuivan maan talohaavettamme. Mutta jännittäisin aivan liiaksi omassa rannassa ja sen vuoksi päädyimme tähän ratkaisuun. Tontti on onneksi niin suuri, että siihen saa tehtyä uima-allaspaikan jatkossa ja se miehellä onkin ajatuksissa toteuttaa. Sitten joskus.

      Poista
  3. Onnea kesäkodista! Mukavaa, että haave toteutui näin nopeasti ja pääsette jo tulevana kesänä nauttimaan omasta kesäpaikasta. Talo näyttää tosi kivalta. Tuosta tulee varmasti upea! Sisustusjuttuja odotellessa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän nopeasti tämä tosiaan realisoitui, kun vasta viime kesänä aloitimme etsinnän tosimielellä. Olimme ihan varustautuneet siihen, että voi mennä useampikin vuosi ennen kuin se oikea paikka tulee vastaan.

      Poista
  4. Tosi suloinen mökki! Saako kysyä missä mökki sijaitsee? Löytyykö läheltä palveluita? Minkälainen ympäristö on? Ihailen kyllä tapaasi toteuttaa unelmia ja vielä näin ripeästi. Terv. keväinen mökkikuumeilija :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo on Varsinais-Suomessa, Tammisaareen matkaa on n. 30 kilometriä. Haja-asutusalueella, toisella puolella tonttia on peltoa ja toisella puolella pienen metsikön takana naapurissa hevostila. Lähimmät palvelut ovat 9 km päässä ja sitten löytyykin kaikkea kaupasta apteekkiin ja postiin. :)

      Poista
  5. Kaunis kesäpaikka! Sisäkuvia ja sisustussuunnitelmia innolla odotan :) Toivattavasti tarkastus menee ongelmitta.

    t.vakkarilukija Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos saadaan tarkastus kunnialla läpi ja nimet paperiin, voit olla varma sisustuspostausten tulvasta. :)

      Poista