Kaksplus.fi

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Valvomisen veteraanit, eli päivitystä uniasioihin

Viime syksynä kirjoitin yhdeksän vuoden valvomisesta. Kirjoitus käsitteli sitä kuinka poikamme ovat olleet aina kohtuullisen kehnoja nukkujia ja vieläkään tässä huushollissa ei nukuta täysiä yöunia. Keväällä puolestaan kirjoitin omalta kohdaltani unettomuudesta, joka vei minut sairauslomalle. Nyt on hyvä aika katsoa missä meillä tällä hetkellä uniasioiden suhteen mennään.


Pojat nukkuvat yhä samassa huoneessa ja se on toiminut paremmin kuin aiempi ratkaisu omissa huoneissa olevista sängyistä. Pojista on ennen muuta mukava nukkua yhdessä ja veljen kanssa voi saada mahdollisesti myös pienet iltariehunnat aikaiseksi tai hiipiä salavihkaa leikkimään legoilla. Me luemme heille iltasadun, sanomme hyvät yöt ja pojat jäävät hakemaan unta itsekseen. Yleensä esikoinen nukahtaa lähes välittömästi ja kuopus painelee luoksemme olohuoneeseen. Mikään ei siis varsinaisesti ole muuttunut, vaan häntä on palautettava monta kertaa sänkyyn vasten tahtoaan.

Olemme pyrkineet siihen, että nukkumassa oltaisiin yhdeksältä. Esikoinen nukkuu yönsä läpi omassa sängyssään satunnaisia heräämisiä lukuunottamatta, mutta vähäunisena herää yleensä kukonlaulun aikaan. Kouluvuoden mittaan sain toisinaan herätellä häntä vasta puoli kahdeksalta, siinä näki kuinka väsyneitä pienetkin koululaiset voivat olla. Nyt kesälomalla hän herää monesti jo kuudelta virkeänä. Mikäli hän nukkuu seitsemään, olen iloinen. Jos hän herää kymmentä vaille viisi, kiroilen mielessäni. Virkeää lasta on myös täysin turha makuuttaa hereillä, joten esikoinen käy herättyään sulkemassa oman ovensa ja meidän oven ja hiipii olohuoneeseen.



Kuopus nukkuu pidempään aamuisin, mutta toisaalta hän yleensä nukahtaakin veljeään myöhemmin. Hän nukkuu hyvinkin kahdeksaan, mutta tulee käytännössä joka yö meidän väliimme. Omassa sängyssä nukkuminen ei siis hänen kohdallaan ole varsinaisesti tuottanut tulosta, mutta ainakin lapsi nukahtaa sinne. En aina edes herää hänen tullessaan väliimme, mutta jos satun olemaan hereillä, palautan omaan sänkyyn. Toisinaan monesti yön aikana. Mutta nyt ei enää tila riitä kolmen nukkua samassa sängyssä. 


Minun yöni ovat yhä risaisia. Nukahdan lähes välittömästi sänkyyn päästessäni ja kirjan laskiessani ja herään viimeistään kahden tunnin kuluttua valvomaan. Saatan olla hereillä pari kolme tuntia ja aamun jo sarastaessa nukahtaa uudelleen. Monesti hipsin olohuoneeseen lukemaan, että mies saisi unirauhan. Toisaalta hänen unensa harvemmin häiriintyvät mistään, mutta minä koen itse tylsäksi pyöriä lakanoissa turhautuneena. 

Huhtikuussa sain kaksi viikkoa sairauslomaa unirytmin parantamiseen ja unilääkkeet kaveriksi. Kaksi viikkoa myöhemmin totesin, että kotona olemisella ei ole mitään vaikutusta ja yhtä lailla voin mennä takaisin töihin. Unilääkkeitäkin kokeilin yhden kerran. Sain ohjeeksi ottaa yhden tabletin näin alkuun ja mikäli se ei auttaisi, kaksi tablettia. Otin yhden ja kyllä siitä apua oli. Heräsin yöllä kahdesti, mutta nukahdin samantien uudelleen nukkuen aamuun saakka. Tähän asti kaikki hyvin.

Syy siihen miksi kokeilu kuitenkin jäi vain kertaan kantaa nimeä kokonaisvaltainen kooma. En ole koskaan aiemmin syönyt uni- tai nukahtamislääkkeitä ja sain tuosta yhdestä pilleristä pään totaalisesti sekaisin. Aamupäivän mittaan en päässyt sängystä ylös lainkaan, sen jälkeen pystyin jo kävelemään koko kroppa ja mieli tahmeana olohuoneeseen, mutta palaamaan takaisin sänkyyn. Nukuin myös iltapäivän. Alkuiltana tulin sohvalle istumaan ja totesin, että pää alkaa selvitä. En uskaltanut toistaa koetta.


Viime viikolla valvoin ensimmäistä kertaa koko yön. Kävin nukkumaan yhdeltätoista, heräsin tuntia myöhemmin ja aamukuudelta olin yhä hereillä. Nyt kesälomalla tällä ei tietysti ole suurtakaan merkitystä, kun ei ole aamuheräämisiä ja mies on kotona. Univajetta pystyy tehokkaasti paikkaamaan muutaman tunnin unilla aamulla, mutta pidemmän päälle tämä tällainen ei tietysti tee hyvää.


En osaa sanoa miksi en nuku. Ja koska en tiedä mistä tämä johtuu, on paha lähteä asiaa korjaamaankaan. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä arvelin itse, että asia johtuu syksystä jatkuneesta henkisestä kuormituksesta. Nyt en tiedä onko sittenkin jokin muu syy. Toisaalta olen kyllä tuntenut itseni näin lomalla vielä entistä väsyneemmäksi ja ajoittain hyvinkin alakuloiseksi. Miehen kanssa juttelimme, että loma ehkä laukaisee kaiken sellaisen, joka arjen myötä on ollut pinnan alla. Eihän tässä ole isoäidin poismenostakaan aikaa kuin viisi kuukautta, ei siis ihme että suru tulee aaltoina.


Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Mikäli en töiden taas pyörähtäessä käyntiin nuku kuin muutamia tunteja yössä, täytyy lähteä purkamaan asiaa jostain päästä. Siihen saakka taidan antaa unilääkkeille vielä uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa otan suosiolla pienen murusen vain, ehkä neljäsosa tablettia olisi sopiva määrä. Sillä onhan tämä valvominen nyt ihan syvältä. 




13 kommenttia:

  1. Itselläni on myös takana unettomuutta, 3,5 vuotta sitten sairastuin työuupumukseen jonka kauhein oire oli unettomuus. Vaikka pahin jakso kesti "vain" kolmisen kuukautta, jouduin syömään lääkkeitä ajoittain muutaman vuoden (mun tapauksessa nukahtamislääkkeet ei sopineet, käytin mirtsapiiniä minimaalisena annoksena (jopa 1/12 osa 15mg tabletista). Auttaa sekä nukahtamaan että pysymään unessa, ja vielä nukahtamaan uudestaan jos herää. Haittavaikutuksena on seuraavan päivän töhnä jos annostus on liian suuri. On myös parempi jos joku muu hoitaa lapset yöllä, koska uni on normaalia sikeämpää. Vaikka nykyään nukun ihan hyvin, stressi laukaisee unettomuuden heti. Tsemppiä kovasti, unettomuus on sairaus ja yksi kauheimmista koska sen hoitaminen on niin pirun hankalaa. Kannattaa varmasti hakeutua uudelleen lääkäriin ja kysellä muita hoitovaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pohdin myös sitä, että en uskalla nukkua normaalisti omassa sängyssäni silloin, jos olen ottanut lääkettä. Kuopus tulee väliimme ja pelkään etten herää siihen ja kierähdän päälle tms. Täytyy kokeilla nyt tuolla saamallani lääkkeellä pienempää annostusta ja jos se ei yhä tunnu sopivan, mennä uudelleen lääkäriin. Kiitos tsempeistä ja kokemuksesi kertomisesta.

      Poista
    2. Saako kysyä, mikä lääke sinulle on määrätty?

      Poista
    3. Se on Ketipinor 25 mg ja tabletteja saisi ottaa kolme kerralla. Minulla meni aivan pää ja kroppa jumiin jo yhdestä.

      Poista
  2. Melatoniini tepsii minulla hyvin ajoittaisiin univaikeuksiin eikä tee lainkaan väsynyttä oloa seuraavana päivänä. Käytän 1-2mg illalla mutta sitähän voi käyttää aina 6mg asti. Jos sinulla univaikudet pitkittyy, voisiko keskusteluavusta/terapiasta olla apua? Lisäksi suosittelen kokeilemaan lääkkeettömiä keinoja, joista parhaita ovat oman kokemukseni perusteella liikunta, jooga/rentoutusharjoitukset ja piilkimatto (usko tai älä mutta toimii). Tsemppiä sinulle ja toivon parempia unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melatoniinia olen jo muutamaan kertaan katsellut sillä silmällä apteekissa ja pitäisi ostaa, eihän kokeilu ota jos ei annakaan. Myös nuo lääkkeettömät keinot ovat varmasti avuksi. Piikkimatosta olen kuullut muualtakin!

      Poista
  3. Suosittelen myös lämpimästi liikuntaa (pyöräilyä (ei mitään pikkulenkkiä, vaan 15-20 kilsaa vähintään), joogaa) tai ihan kunnon urheilua (rankemmat ryhmäliikuntatunnit, juoksulenkki), ja piikkimattoa. Uni tulee ja pysyy ihan erilailla kun on alkuillasta vätänyt itsensä piippuun, sitten iltapalaa, kylpy/sauna, piikkimatto ja nukkumaan! Kokeile edes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatan kuolla astmakohtaukseen, jos nyt lähden pyöräilemään 20 kilometriä kylmiltään, mutta noin muutoin liikunta on varmasti avuksi. Ja kiitos myös piikkimattovinkistä, menee kokeiluun tämä setti.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kun kirjoitat avoimesti unettomuudesta. Minä olen myös huono nukkumaan. Nukahdan kyllä suorilta jaloilta, mutta unessa pysyminen on vaikeaa. Nyt kesällä etenkin on ihan mahdotonta, kun on kylmä/kuuma/kylmä/kuuma. Se mikä tepsii yhtenä yönä, ei tepsi enää toisena. Viikonloppuna heräsin järkyttävään lantiosärkyyn, syystä jota en tiedä. Olen myös kokeillut liikuntaa iltasella, mutta minulla jää helposti jalat viipottamaan ja sitten on vaikea nukahtaa, kun kroppa käy kierroksilla. Joskus on syy miksi heräilen, usein ei. Se on ärsyttävää.

    Ainoa mikä nyt auttaa vähän, on melatoniini. Kerran olen lääkärissä tästä valitellut ja sain nukahtamislääkkeen vaikka alleviivasin, että ei nukahtamisessa ole ongelmaa. Lääkäri neuvoi pitämään nukahtamislääkkeen yöpöydällä ja kun yöllä herää, tulisi se ottaa heti. Vastapallona kysyin, että entäs kun on noita pieniä lapsia? En muuten käyttänyt. Melatoniini jotenkin tuntuu väsyttävän paremmin, että saan unen päästä paremmin kiinni, kun herään kesken unien. Ja jos tulee pidempikestoinen herätys (lapsella alkaa oksennustauti), pystyn toimimaan normaalisti. Ilman pöhnää. Mutta kuten sanottu: mikä toimii yhdellä, ei taas toimi toisella.

    Toivon, että nukkumatti tulee pian sun luo ja antaa pitkät, hyvät, levolliset yöunet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uniasiat on kyllä niin vaikeita välillä ja etenkin pitkittyessään. Minä myös nukahdan heti ja herään sitten valvomaan. Oli syytä tai ei. Ja monestihan siinä hereillä ollessa alkaa ajatukset kiertää kehää ja mieleen tulee ties mitä pohdituttavia asioita. Kiitos tsempeistä ja melatoniinivinkistä.

      Poista
  6. Oho, aikaisempi kommentti näköjään hävisi. Voimia unettomuuden kanssa! Kannattaa kokeilla toista lääkettä jos tämä ei sopinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehdin lukea edellisen kommenttisi, mutta en tiedä mihin se on nyt kadonnut. Kiitos tsempeistä! Jos tämä unilääke ei pienempänäkään annoksena tunnu sopivan, menen uudelleen lääkäriin.

      Poista