Kaksplus.fi

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Lomastressi on oma vika

Kesä toisensa jälkeen lehdissä kirjoitetaan siitä kenen ehdoilla lomaa perheissä vietetään. Tämän kuun alussa Helsingin Sanomissa julkaistiin juttu, jonka asiantuntijoiden mukaan suomalaisperheissä tanssitaan kesälomasuunnitelmissa liikaa lasten pillin mukaan. Pahimmillaan tämä tarkoittaa yhteisen vapaan kuukauden suorittamista ohjelmoidusti ilman mahdollisuutta vanhempien toiveisiin saati rauhalliseen lomanviettoon. Tällaisia artikkeleita lukiessa minulle nousee mieleen monta kysymystä. Ei kai asia oikeasti ole näin? Ja jos on, mistä näitä uusavuttomia, lasten määräysvallan alla eläviä vanhempia oikein syntyy?



On siis perheitä, joissa loma mennään lähes tai täysin lasten ehdoilla. Jos se kaikille sopii, niin mikäs siinä. Mutta entä jos vanhempia väsyttää jos mahdollista vielä enemmän kuin marraskuisena aamuna, kun jälkikasvua roudataan huvihelvetistä puuhaparkkiin ja seikkailupuistosta muumeja halailemaan. Kukaan ei rentoudu saatika sitten nauti, sillä homma on mennyt suorittamiseksi. Mutta kun lapset haluavat. 

Eihän niin voi elää ja jutun mukaan yli puolet vanhemmista sovitteleekin omat lomatoiveensa ja lasten ehdotukset yhteen. Sillä eihän lasten saaminen ja lapsiperheen identiteetti tarkoita sitä, että vanhemman tulee päästää täysin irti omista toiveistaan ja haluistaan ja alkaa toimia lastensa palvelijoina. Siinä sitä sitten taipuu ties kuinka monelle mutkalle ilman, että lapsi vieläkään on tyytyväinen. Tekisi mieli vinkata Sinkkosesta.



Silti on selvää, että pariskunnan muuttuessa lapsiperheeksi tulee tehdä kompromisseja. Ystäväni, yksivuotiaan pojan äiti sanoi hyvin tässä vähän aikaa sitten, että lasten kanssa voi todellakin tehdä samoja juttuja kuin ennen lasta. Hän oli ollut perheensä kanssa syömässä saariravintolassa pitkän kaavan mukaan ja hyvin meni. Toki se vaati vauvalle eväät ja vaipat käsilaukkuun ja pienen nukuttamisvaunuilun pää- ja jälkiruoan välissä, mutta sehän on vain normaalia sopeutumista uuteen perhekokoon ja elämäntilanteeseen. Sillä sitähän se yhteiselo juuri on. Eletään niin, että kaikilla perheenjäsenillä on mahdollisimman hyvä eikä mennä vain aikuisten mielen mukaan eikä ainoastaan lasten toiveita täyttäen.

On myös perheitä, joiden mielestä loma jonkin kummallisen käsityksen mukaan tulee viettää kylki kyljessä, vaikka jokainen solu huutaisi aikaa ihan itsekseen. Jos kerran jokaisen perheenjäsenen toiveita kuunnellaan, eikö silloin voi myös lomailla erilaisilla kokoonpanoilla. Välillä äiti jää kotiin ja isä lähtee lasten kanssa mökille, sitten taas toisinpäin. Parhaassa tapauksessa vanhemmat pääsevät myös kahdestaan jonnekin, jos hoitopaikkoja lapsille löytyy. Sen jälkeen on taas ihana lomailla koko sakki yhdessä. Tämä äiti kävi istumassa iltaa Löylyn terassilla ja Hernesaaren rannassa ja hauskaa oli. Eilen illalla sen sijaan havahduimme miehen kanssa siihen, että emme koko kesänä ole päässeet kahdestaan minnekään. 


Ehkä olen harvinaisen itsekäs äiti, mutta en todellakaan lähde viettämään kesääni paikkoihin, joissa en viihdy pätkääkään. Suomen kesässäkin on tapahtumia niin paljon, että ei suuremmin tarvitse etsiä löytääkseen kaikille sopivat. Tai sitten tehdään kompromisseja, kuten elämässä yleensäkin. Legolandin sijaan viemme pojat Tukholmaan ja Kööpenhaminaan ja Puuhamaan lupasi hoitaa mies. Minä puolestani lähden poikien kanssa Lasten kaupunkiin ja luonnontieteelliseen museoon. Tai mennään ensin äidin ja isän toiveesta museoon ja sen jälkeen jatketaan lasten toiveen mukaisesti leikkipuistoilulla. Syödään lounaaksi sushia ja käydään seuraavana päivänä mäkkärissä. Sitä paitsi välillä ei tarvitse tehdä mitään. Olen kuullut huhuja lapsista, jotka tekemisen puutteessa hyppivät seinille ja sitten näitä lapsia tarvitsee hyppyyttää paikasta toiseen koko päivän energian purkamiseksi. Entä jos lopettaisi? Mielikuvitus on siitä kumma juttu, että pienen tylsyysnarinan jälkeen tekemistä alkaa löytyä. Tai sitten olen vaan onnekas, sillä omani ovat muun muassa aina pelänneet hotellien ja resorttien maskotteja. Ei ole paljon muumeja tarvinnut halailla, vaikka Muumimaailmassa mekin olemme vierailleet.

Turun reissun molemmat kohteet, linna ja käsityöläismuseo ovat molemmat paikkoja, joihin itse halusin mennä ja vein lapseni mukaan pienestä valituksesta huolimatta. Tiesin nimittäin, että molemmista löytyy kiinnostavaa tutkittavaa myös lapsille. Ja niin se kompromissi tempaisi jokaisen meistä kävijöistä mukaansa. 



Mitä jos ensi vuonna viettäisimme lomamme ihan kuten kukin itse haluamme? Emme menisi pakkovierailuille sukulaisten nurkkiin patjamajoitukseen tai passaisi toisia omalla mökillämme. Lomailisimme ilman aikatauluja niin, että jokainen perheenjäsen saisi esittää vuorotellen toiveen tekemisestä tai tekemättömyydestä. Löytäisimme aikuisten kohteiksi koetuista ja lasten puuhapaikoista sellaiset yhdistelmät, joissa kaikki viihtyvät. Vähän veikkaan, että lopputuloksena syksyä kohden lähtevät niin virkeämmät vanhemmat kuin myös tyytyväisemmät lapset.


4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Tuli itsekin mietittyä tätä meidän perheen kesää. Meillä rajoituksia teki se, että miehellä oli vain viikko lomaa. Kompromissi ja monenlaista sumplimista. Onneksi elämää on myös loman jälkeen. :) Me ei olla muuten koskaan käyty muumimaailmassa tai lintsillä. Mieluummin on valittu koko perheen ulkomaanmatka niiden sijaan. Lyhyt loma tuntuu pidemmältä, kun lähtee pois kotinurkilta/Suomesta.

    Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämää on tosiaan loman jälkeenkin ja minusta arjen lähestyminen tuntuu jo aika kivalta. Mekin jatketaan vielä poikien kanssa, kun mies menee takaisin töihin maanantaina. Ja ulkomaanmatkasta olen ihan samaa mieltä. Jos vaan pääsee reissuun, niin valinta on helppo.

      Poista
  2. Minä myös mietin noita lomajuttuja lukiessa, että oikeastiko ihmiset jotka ohjelmoivat loman täydelliseksi lapsiperheohjelmasafariksi ovat kysyneet asioista lapsiltaan. Kun tuon oman suurin toive on ollut lomaa varten se, että saadaan olla koko perhe yhdessä, että hän pääsee polttamaan roskia äitini miesystävän mökille ja että hän saa viettää aikaa enonsa ja serkkujensa kanssa. Toki lapsi on tykännyt kun olemme käyneet reissussa, vierailleet museoissa ja jos vaikka mitä muuta meidän vanhempien koko perheen ohjelmaksi valitsemaa, mutta silti lapsi ilolla tervehti meidän loman suursiivouspäivää, koska hän sai pestä silloin lattiat. Toki tuo omani on introvertimmästä päästä ja nyt kun lomalla on oltu kuukausi alkaa olla myös iso ikävä kavereita, mutta noin muuten lapselle parasta lomalailua taitaa olla ihan vain se, että hän saa kerrankin olla omaan makuun riittävästi laajennetun perheensä parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tää. Kun olin kirjoittanut tämän postauksen kysyin molemmilta pojilta mikä on tähän saakka ollut parasta lomassa. Molemmat vastasivat, että se kun ollaan saatu olla niin paljon yhdessä. Esikoinen vielä jatkoi, että on ollut tarpeeksi tekemistä, mutta yhtä lailla tarpeeksi aikaa olla kotona tekemättä mitään. Ja kun kavereita alkaa kaivata, on lomailtu onnistuneesti ja riittävän rennosti. Sanoin nimittäin juuri eilen, että kyllä niitä kavereita ensi viikkolla varmasti alkaa tipahdella takaisin maisemiin.

      Poista