Kaksplus.fi

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Miten äiti sairastaa?

Viimeisen viikon ajan olen ollut kateellinen kaikille lapsettomille. Ajatus siitä, että vetäisin peiton päälleni sohvalla tai sängyssä, varaisin nenäliinapaketin viereeni ja katsoisin Netflixistä sarjoja ilman aikarajoja on kuin kaunista utopiaa. Niin, täällä sairastetaan, kun ensimmäinen kunnon syysflunssa on iskenyt meikäläiseen. Tehdäänpä pieni katsaus taaksepäin.

Reilu viikko sitten perjantaina lähdimme siskoni kanssa hoitamaan isoäitimme muuttoa. Jo menomatkalla kurkussa tuntui vähän kummalta, mutta ignoorasin asian. Pari vuorokautta rehkittyämme vanhan ja uuden asunnon kimpussa, ravattuamme sen seitsemässä(toista) paikassa edestakaisin ja hoidettuamme pitkän listan asioita, oli aika todeta, että kipeänä ollaan. Vedin viikonlopun särkylääkkeiden ja erilaisten itsehoitolääkkeiden avustuksella ja päätin etten edes mittaa kuumetta. Nyt ei ollut sopiva aika sairastaa. Hyvä niin, sillä kaikki tarvittava saatiin viikonlopun aikana tehtyä. Tosin lauantaina, kun iltayhdeksältä tulimme asunnolle ja istuimme vastatusten tekemään töitä, saatoin miettiä mikä järki tässä kaikessa on.


Myös isänpäivä jäi tänä vuonna vähän jalkoihin, vaikka olinkin piilottanut lahjan jo etukäteen odottamaan sunnuntaiaamuna heräilevää miestä. Onneksi koulussa ja eskarissa paikattiin ja pojat olivat tehneet isälleen hienot muistamiset. Minä tulin kotiin myöhään iltapäivällä mukanani pitsat ja juhliminen hoidettiin tänä vuonna hyvin pienimuotoisesti. Sitten painuin nukkumaan.



Päädyin lopulta olemaan koko viikon poissa töistä. Alkuviikosta ajattelin, että tämä on tosiaan vain flunssa ja muutaman päivän lepäilyllä olen varmasti kunnossa. Ainoa vain, että eihän se onnistunut. Juuri tälle viikolle sattui paitsi työasioiden määräaikoja, myös miehen työmatka. Kalenteri pullisteli ja ratkaisuna tähän päätin taas olla mittaamatta lämpöä etten tuntisi itseäni enempää kipeäksi. Keskiviikkona olo oli sen verran ok, että kävimme poikien kanssa myös yhdessä kokouksessa ja noutamassa esikoiselle ostamani sukset. Ääni oli maassa ja olo vähän heikko, mutta ei muuta. Tämä kostautui heti seuraavana päivänä, kun olo oli kammottava, ääni täysin poissa ja lääkärikeikka selviö. Oltiin jo jälkitaudin puolella ja tulehdusta siellä sun täällä. Miehen tullessa kotiin perjantaina olen ensimmäistä kertaa tämän taudin aikana vain nukkunut, myös eilen lauantaina. Välillä pelasin kuopuksen kanssa lautapeliä, mutta muuten olen ollut pitkälläni lukemassa tai tosiaan unessa. Antibiootitkin varmasti väsyttävät. Glögikauden korkkasin jo vähän aikaa sitten, nyt on pitänyt juoda vain kylmää ettei kurkku turpoa enempää.


Minä haluaisin tietää miten muut sen tekevät. Sairastamisen siis, miten on mahdollista parantua, kun ei koskaan voi levätä niin paljon kuin ehkä tarvitsisi. Harrastuskuskaukset on hoidettava, kaupassa käytävä ja lasta vietävä päiväkotiin ja takaisin. Vaikka kuinka menisi eineksillä siitä aidan matalammasta päästä ja jättäisi kaiken ylimääräisen kotona tekemättä, on jokaisessa sairaspäivässä kuitenkin menoa sinne sun tänne. Huono tuurihan tämä on, että tauti iski juuri siihen härdelliviikkoon ja oli vielä miehen työmatkakin samassa yhteydessä. Ilman flunssaa tämä olisi ollut vaan taas yksi ihan tavallinen viikko. Ja toisaalta, onhan tämä aivan valtavasti helpompaa kuin vaikka vauvan ja taaperon kanssa sairastaminen. Selvä kultareunus tässä pilvessä siis!

Tänään olo oli selvästi parempi. Tuntui että lämmönnousu oli poissa ja sen kunniaksi siivosin kaikki kaapit ylimääräisestä roinasta ja pesin neljä koneellista pyykkiä. Tein myös pari työjuttua pois alta ensi viikkoa varten niin ettei seuraava dl pääse keskiviikkona yllättämään. Sitten huippasi ja mittasin lämmön. On se sitkeä pirulainen tämä tauti, kun koko ajan pitää 37,5 mittarissa. Ei selkeää kuumetta, mutta ei ihan tervekään. Ajattelin kyllä mennä töihin, ei tästä näin mitään tule. Ääni on toki yhä hyvin karhea basso, mutta palautuu varmaan sekin ajan kanssa.

Esikoinen liimasi otsaani "energiasyöppö"-tarran. Minä käännän katseeni tämän flunssan puoleen, jos energiasyöppöjä tästä taloudesta etsitään. Ja hei, ainakin vielä molemmat pojat ovat terveitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti