Kaupunkipäivä ystävän kanssa

Joulunodotus alkoi minulla jo ennen tätä ensimmäistä adventtia, kun vietimme ystäväni kanssa ihanan kaupunkipäivän tämän viikon alkupuolella. Olen viime viikot tehnyt töitä enemmän kuin olisin oikeasti jaksanut ja mies vielä vähän (tai aika paljonkin) enemmän. Olemme vuorotelleet, toinen hoitaa iltatoimet ja iltasadun, toinen tekee sillä aikaa töitä. Seuraavana päivänä toisinpäin. Mies tekee sujuvasti aamuyölle hommia, minun on pakko saada nukkua tai kukaan ei kestä univajeista luonnettani seuraavana päivänä. Vapaapäivä oli siis todella tarpeen ja keksin pyytää kauempana asuvaa ystävääni viettämään kanssani aikaa jouluun valmistautuvassa Helsingissä.

Aloitimme Olon lounaalla ja mikä elämys se onkaan! Herkkuja yksi toisensa perään ja siinä samalla ensimmäiset lasilliset samppanjaa ja kysymykset, että mitä sulle kuuluu. Tiedättehän ne ystävyyssuhteet, joissa voitte olla monta kuukautta tapaamatta ja jatkaa luontevasti siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ne ovat onni. Meitä yhdistää myös kuopuksiemme sama syntymäpäivä ja aika samanlaisia tyyppejä ovat nuo pikkukundit muutenkin. Vertaistukea tuli taas jaettua molemmin puolin.

Vatsat pullollaan suuntasimme askeleet kulmaputiikkiin, kuten sitä tuttavallisesti tulee nimitettyä. Katselin vähän huiveja sillä silmällä, mutta niiden laatu mietityttää. Olen sellainen huoleton tyyppi asusteideni kanssa ja pelkään kalliin ostoksen olevan heti täynnä langanvetoja sormuksista tai korvakoruista. Noin muuten tuo vedenvihreä versio tekstillä on vallan herkullinen!

Lisää putiikkeja, ostoksia, piipahdus Taidelainaamossa ja leluja katsomaan luonnollisesti myös. Sitten oli aika juoda vähän lisää samppanjaa Kämpin terassilla, vakkaripaikkamme sekin. Näiden tuntien jälkeen tunsin olevani kuin uusi ihminen, niin paljon hyvän ystävän kanssa juttelu ja yhteinen aika lievittää stressiä. Arjen luksusta, sitä parasta laatua. Tulin kotiin, viimeistelin kesken olevan työn ja päätin, että loppuvuoden ajalle en ota uusia töitä entisten päälle. Nyt on aika ajatella myös muita, sellaissta juoksua on tämä syksy ollut. Aika olla lasten kanssa enemmän kuin se äkkiä pelattu lautapeli ennen kuin taas syvennyn lukemaan tai kirjoittamaan. Olla oikeasti läsnä, ei vain fyysisesti paikalla.

Tästä rentoilupäivästä lähti minun joulunodotukseni siis käyntiin. Tänään ajattelimme laittaa myös jouluvalot parvekkeelle ja hakea joulukalenterin varastosta valmiiksi ensimmäistä joulukuun aamua odottamaan. Riisipuuroa syötiin lounaaksi, kun aamuinen puuronkeitto vähän venyi, ja illalla ajattelimme mennä syömään paikalliseen ravintolaan. Yllätin myös miehen, kun varasin meille pöydän Katajanokan Kasinon, hääjuhlapaikkamme joululounaalle ja lähetin miehelle kutsun sekä pyynnön laittaa tapahtuma kalenteriin. Päästään yhdessä viimeistelemänä tämä nyt alkanut joulunodotus sitten joulunaluspäivinä.