Kaksplus.fi

perjantai 4. marraskuuta 2016

Lukulaskurin lokakuu

Taas on yksi kuukausi käsitelty. Pidemmittä puheitta siirrytään suoraan lokakuun lukuvinkkien pariin seuraavien kymmenen kirjan myötä:

Johanna Ilmakunnas: Joutilaat ja ahkerat
Cilla & Rolf Börjlind: Sov du lilla videung
Miika Nousiainen: Juurihoito
Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus
Ville Kivimäki & Anssi Männistö: Sodan särkemä arki
Alan Bradley: Piiraan maku makea
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä


Minä luen mielelläni historiasta ja erityisen mielelläni tavallisten ihmisten elämästä entisaikoina. Johanna Ilmakunnaksen tietokirja Joutilaat ja ahkerat. Kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta vie lukijan nimensä mukaisesti tuon ajan ihmisten arkielämään. Jo tuolloin ihmisiä ympäröivät maailmanlaajuiset kulutusmarkkinat ja elämää rytmitti vahvasti vuodenkierto. Mielenkiintoinen teos aihepiiristä kiinnostuneelle.


Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarja on uusin suosikkini ja juuri tälläkin hetkellä Yle näyttää ensimmäisestä kirjasta tehtyä Nousuvesi-sarjaa. Sov du lilla videung (suomennettuna muuten Topeliuksen Pienelle Pajulle) jatkaa entisen poliisin Michael Stiltonin ja vastavalmistuneen Olivia Rönningin tutkimuksia, jotka tällä kertaa keskittyvät maahanmuuttoon ja rajat ylittävään rikollisuuteen monissa muodoissaan, yksityiselämää unohtamatta. 


Olen lukenut Miika Nousiaista aina hänen esikoisteoksestaan saakka ja uutuuskirja Juurihoito jatkaa Vadelmavenepakolaisen aloittamalla linjalla, jossa humoristinen pinta kätkee alleen isoja asioita. Onni Kirnuvaara on isä, jota ei ole poikansa Pekan elämässä näkynyt. Eräällä hammaslääkärikäynnillä Pekka havaitsee hänellä ja hammaslääkärillään olevan saman sukunimen ja paljastuu, että he ovat veljeksiä. Yhdessä veljekset lähtevät jäljittämään kadonnutta isäänsä ympäri maailmaa. Matkalta löytyy paitsi lisää sisaruksia, myös monenlaisia alkuja uudelle elämälle. 


Agatha Christien Seitsemän kellon arvoitus tarttui mukaani Hulluilta Päiviltä, sillä muistelin sen vielä puuttuvan Christie-kokoelmastani. Tarina itsessään sisältää suuren määrän henkilöhahmoja ja melkoisen ennalta-arvattavan juonen, kun eräs kartanon vieraista ei herääkään aamulla. Vainajan huoneen takanreunukselle on aseteltu kummalliset seitsemän kelloa. Ja mitä tekemistä mystisellä salaseuralla on kaiken kanssa.


Laila Hirvisaaren uutuusromaani Hiljaisuus on koskettava kuvaus pienestä tytöstä, joka vanhempiensa menetyksen jälkeen on menettänyt äänensä. Inga kommunikoi kaikkien kanssa kirjoittamalla ja luokkatoverit kiusaavat orpoa tyttöä paitsi mykkyydestä, myös epämuodostumasta. Maailma on julma pienelle lapselle sodan jälkeisessä yhteiskunnassa. Hirvisaari kuvailee tytön elämää elävästi ja tunteella, kaikesta paistaa lävitse vahva oma kokemus. Mietin lukiessani samaa kuin Helsingin Sanomien kriitikko arviossaan, eli miksi tämä kirja oikein on kirjoitettu. Luulen, että Hiljaisuus on niitä teoksia, jotka kirjailijan on pitänyt saada kirjoittaa itsestään ulos. 


Ville Kivimäki on ansioitunut uudenlaisen historian kirjoittajana ja hänen teoksensa Murtuneet mielet voitti muutama vuosi takaperin Tieto Finlandia -palkinnon. Tällä kertaa Kivimäki, yhdessä Anssi Männistön kanssa, on tehnyt valokuvapainotteisen teoksen Sodan särkemä arki. Lukijalle tarjotaan kuvin ja sanoin katsaus siihen millaista oli elää niin sota- kuin kotirintamalla, miten väkivalta vaikutti yksilöihin ja mikä oli muistamisen ja unohtamisen merkitys. Hieno teos kokonaisuudessaan. 


Sitten päästään tämän kuukauden parhaaseen lukulöytöön. Olen jo pitkään laittanut merkille Alan Bradleyn jännitysromaanit, en vähiten niiden kauniiden kansien vuoksi, mutta jättänyt ne ennakkoluuloisena hyllyyn. Olen ajatellut, etten jaksa kiinnostua 11-vuotiaasta päähenkilöstä, olin kuinka dekkarifani tahansa. Nyt kuitenkin huomasin sarjan ensimmäisen osan Hulluilla Päivillä edulliseen hintaan ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja onneksi näin, minusta on nimittäin tullut 11-vuotiaan myrkyttäjämestarin Flavia de Lucen ykkösfani. 

Piiraan maku makea aloittaa sarjan ja tutustuttaa lukijat sarjan päähenkilöön. Eletään vuotta 1950 ja Flavia asuu pienessä englantilaiskylässä Buckshawn kartanossa yhdessä isänsä ja sisartensa kanssa. Hänellä on  paitsi ikioma laboratorio kotonaan, myös erehtymätön vainu mitä rikosten ratkaisuun tulee. Ensimmäisessä romaanissa tämä 11-vuotias harrastelijasalapoliisi ja kotikemisti löytää eräänä aikaisena aamuna kotipihaltaan kuolemaa tekevän miehen ja ennen kuin paikkakunnan poliisivoimat sen kunnolla käsittävät, on nuori neiti mukana jutun selvittelyssä korviaan myöten. Näissä romaaneissa Neiti Etsivät ja Viisikot kohtaavat Agatha Christien pikkukylät ja kartanomiljöön. Kaiken keskellä on Flavian mielikuvituksekas ja ilkikurinenkin hahmo.


Kirja kirjalta lukija saa tietää lisää Flavian perheestä. Hänellä on kaksi ilkeää isosiskoa, kymmenen vuotta sitten vuorikiipeilyonnettomuudessa kadonnut äiti ja isä, joka äidin kuoleman jälkeen uppoutui postimerkkien keräilyyn. Kemiankokeita laboriatoriossaan tekevä Flavia suunnitteleen sisarustensa myrkyttämistä säännöllisesti, mutta onneksi hänellä on arjessaan tukena paitsi taloudenhoitaja Mullet, myös yleismies Dogger. 

Sarjan toisessa osassa Kuolema ei ole lasten leikkiä kylään tulee nukketeatteriseurue, jonka näytös päättyy tragediaan. Jälleen kerran Flavian älyä ja nokkeluutta tarvitaan tapauksen ratkaisuun. 


Kolmas osa, Hopeisen hummerihaarukan tapaus alkaa, kun Flavia tutustuu kylän markkinoilla ennustavaan mustalaisnaiseen. Myöhemmin Flavia löytää naisen pahoinpideltynä ja pian tämän jälkeen kartanon mailta löytyy ruumis. Arvoitus pitää sisällään myös kauan sitten kadonneen vauvan tapauksen.


Sarjan neljännessä osassa Filminauha kohtalon käsissä Buckshawn kartanon asukkaille on tullut selväksi, että kartano on vararikossa. Tämän vuoksi Flavian isä Haviland de Luce on vuokrannut kartanon elokuvaryhmälle kuvauspaikaksi. On joulu, mutta jälleen tapahtuu murha. Onneksi Flavia on paikalla. 


Flavia de Luce -sarjan viides osa on vastikään suomennettu nimellä Loppusoinnun kaiku kalmistossa, mutta sen lisäksi Bradley on kirjoittanut jo kolme muutakin osaa sarjaan. Saan ne toivottavasti pian kirjastosta englanninkielisinä ja pääsen jatkamaan Flavian maailmaan uppoutumista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti