Kaksplus.fi

perjantai 19. elokuuta 2016

Syksy tulee, olenko valmis

Viime päivinä on ilmassa ollut aivan selvästi erilainen tuoksu. Vaikka elokuu on aivan täysverinen kesäkuukausi, vie koulun alkaminen ajatukset jo tulevaan syksyyn. Syysvaatteet, harrastusten alkaminen, uudet koulutarvikkeet ja kesäpaikkakauden kääntyminen kohti loppuaan, kaikki ovat jo läsnä. Ja onhan ensi kuu jo se syyskuu, ei siis sihme että tuuli tuo mukanaan aavistuksen uudesta vuodenajasta.


Tuleva syksy tuo mukanaan sekä uusia asioita, että vanhoja tuttuja juttuja. Esikoinen on jo tokaluokkalainen, eli koulunkäynti sinällään ei ole uutta. Uusi koulutalo, pidempi koulumatka ja uusi iltapäivätoiminta tuovat kuitenkin arkeemme taas pieniä muutoksia. Puhumattakaan siitä kuinka minua jännittää kaiken sujuminen. Onneksi opettaja on tuttu ja luokka samaten, vaikka neljän uuden oppilaan myötä ryhmä onkin minun korviini kamalan suuri. Mutta tätähän se tämän päivän koulunkäynti on ja kodin merkitys oppilaan edistymiselle kasvaa varmasti koko ajan. Kahdenkymmenenviiden oppilaan luokassa on liian helppo jäädä jälkeen, jos me vanhemmat emme ole ajan tasalla siitä missä mennään, miten läksyt sujuvat ja osaako se lapsi opetetun vai ei. Ei opettaja ole ihmeidentekijä, vaan yhteistyö on päivän sana. Tai näin minä uskon ja näin me olemme miehen kanssa kokeneet järkeväksi toimia.

Kuopuksen esikoulua puolestaan ei tarvitse jännittää. Tuttu talo vielä vuoden verran ja esikoiselta tutut hoitajat eskariryhmässä, uskallan odottaa hienoa ja mukavaa vuotta myös kuopukselle. Siinä missä esikoista ei koulunkäynti jännitä, on kuopus ollut todella jännittynyt ennen kuin eskari viime viikolla vihdoin alkoi. Lapsi on miettinyt osaako olla tarpeeksi iso, pärjääkö ja osaako hän ja vaaditaanko häneltä jotain, mitä hän ei vielä hallitse. Toivottavasti nämä ensimmäiset päivät ovat antaneet myös lapselle sen tunteen, että kaikki menee hyvin. Ennen muuta vuosi antaa mahdollisuuden kasvaa vielä ennen koulua, kaikki tiedolliset ja taidolliset asiat lapsi kyllä hallitsee.


Minun arkeeni tulee kuulumaan töitä, kotia ja yhdistystoimintaa, kuten ennenkin. Olen toimistolla vaihtelevasti, sen lisäksi työskentelen kotoa käsin. Tämä helpottaa meidän arkeamme valtavasti, kun yhtälöön lisätään miehen työpäivät ja mahdolliset työmatkat. Tällä viikolla olemme nähneet häntä häntä lähinnä öisin ja aamuisin, mutta tätä tämä välillä on. Minä jatkan koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa ja vielä viimeistä vuotta päiväkodin vastaavassa. Luokan edustajavanhemman homman sen sijaan olen ilmoittanut antavani jollekin toiselle. Jossain vaiheessa voin jälleen hommaan ryhtyä, mutta nyt riittävät nuo kaksi vanhempaintoimikuntaa mainiosti. 


Kaiken kaikkiaan tunnen olevani enemmän kuin valmis syksyn tuloon. Esikoisella on muutama harrastus, kuopus aloittaa ensin temppusirkuksen ja myöhemmin syksyllä uimakoulun. Roudausta paikasta toiseen tulee, mutta ei mitenkään mahdottoman paljon. Olen sanonut pojille, että yksi liikunnallinen harrastus olisi hyvä olla ja sen päälle voi ottaa sitten muuta, kuten partiota tai kielikerhoa. Tarpeeksi, mutta ei yhtään liikaa. Koulunkäynti on jatkossakin ykkönen. Jännittävää on se, että päätimme miehen kanssa aloittaa uuden yhteisen harrastuksen myös. Asiaan liittyy monta kysymysmerkkiä, mutta olisi niin kiva päästä säännöllisesti kerran viikossa yhdessä harrastamaan. Lapsenvahtikysymys lienee tässä se akuutein, mutta selvitellään. Eikä mene montaa vuotta, kun tätäkään ongelmaa ei enää ole. Hurjaa ja hauskaa yhtä aikaa. 


Suoraan sanottuna odotan jo, että saan laittaa farkut jalkaan, kietaista kasmiria kaulaan ja villatakin ylle. Napata nahkalaukun mukaan ja pakata sinne aurinkolasit vielä viimeisten syysauringon säteiden varalle. Väistellä lätäköitä ja täyttää kalenteria. Bring it on, meikäläinen on valmiina!

P.S. Ensimmäinen sairaus on toki jo koettu, kun kuopus sai kovan kuumeen oltuaan kokonaiset kaksi päivää esikoulussa. Minäkin melkein ehdin kesäloman jälkeen töihin, mutta en ihan. Nyt tauti on minulla. Tällä hetkellä en jaksa ajatella asiaa, onhan tämä niin hullua. Koko kesä terveenä, kaksi päivää arkea ja ei muuta kuin sairauslomaa hakemaan. Ajattelen sitä joskus muulloin.

P.P.S. Kahden minuutin keskustelu esimiehen kanssa tuotti toivotun tuloksen ja toimistopäivien alkua on siirretty niin, että ehdin ennen töiden alkua viedä paitsi kuopuksen eskariin, myös esikoisen koululle. Helpotus. 

4 kommenttia:

  1. Voi ei, tautien puolesta sen syksyn ei olisi tarvinnut vielä alkaa (ja olisi kesäiset säätkin vielä hetken kelvanneet). Pikaista parantumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, takaisin arjessa ollaan taas. Seuraavaa pöpöä odotellessa.

      Poista
  2. Mukavan kuuloinen syksy tulossa! Ja itse elän jo täysillä syksyssä vaikka tosiaan kesäkuukautta vielä jäljellä.
    Kurjaa tuo kuume, mekin viikko sitten haettiin Onnille syksyn eka ab-kuuri korvatulehdukseen. Pikaista paranemista sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi että, sielläkin sairastetaan. Pikaista paranemista Onnille!

      Poista