Kaksplus.fi

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Lukulaskurin heinäkuu

Olipa kiireinen heinäkuu! Olin etukäteen vähän arvellut tämän kuukauden paukuttelevan lukuennätyksiä, mutta vielä mitä. Aika normimäärältähän tuo vaikuttaa. No mutta asiaan. Heinäkuussa luin seuraavat kahdeksan kirjaa:

Gillian Flynn: Paha paikka
Gillian Flynn: Teräviä esineitä
Cilla&Rolf Börjlind: Nousuvesi
Cilla&Rolf Börjlind: Kolmas ääni
Cilla&Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto
Antti Ritvanen: Miten muistat minut
Eppu Nuotio: Nainen parvekkeella
Ilari Aalto&Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Tykästyin Gillian Flynnin kirjoitustyyliin ja tarinankerrontaan luettuani hänen bestselleriksi nousseen kirjansa Gone girl (suom. Kiltti tyttö). Ennen matkaa etsin sopivia pokkareita mukaan pakattaviksi ja valinta osui Flynnin aikaisempiin teoksiin. 

Paha paikka on kirjailijan toinen teos. Päähenkilö Libby Day on elämässä eksynyt, päivittäisen toimeentulonsa ja painajaisten kanssa kamppaileva kolmekymppinen nainen, jonka menneisyydestä löytyy tragedia. Libby on lapsena joutunut keskelle joukkosurmaa, jossa menehtyivät niin hänen äitinsä kuin kaksi sisarustaankin. Libby jäi ainoana henkiin ja teosta tuomittiin hänen veljensä Ben. Mutta onko Ben kuitenkaan syyllinen? Sen haluaa tietää salaperäinen Kill Club, joka palkkaa rahapulassa painiskelevan Libbyn käymään vielä kerran läpi mitä tuona lapsuuden päivänä oikein tapahtui. 



Minä tykkäsin, ja voin suositella kirjaa nopeaksi, vaikkakaan ei ehkä kevyeksi ajanvietteeksi. Sitä paitsi minuun ilmeisesti vetoavat tällaiset hivenen epävakaat ja epäluotettavat kertojaäänet, kuten myös Flynnin esikoisromaanissa Teräviä esineitä

Flynnin esikoinen esittelee meille Chicagossa, pienessä ja tuntemattomassa lehdessä työskentelevän Camillen, joka lähetetään tutkimaan vanhassa kotikaupungissaan tapahtuneita koulutyttöjen sieppauksia. Paluu Wind Gapin pikkukaupunkiin nostaa esiin Camillen lapsuuden traumat ja syvälle haudatun menneisyyden. Edes muistojen oikeellisuudesta ei ole varmuutta ja otsikon mukaisesti terävät esineet alkavat jälleen houkutella Camillaa puoleensa.

Jos pidit Kiltistä tytöstä ja aiot lukea Pahan paikan, lue myös Teräviä esineitä




Uusin dekkarilöytöni on ruotsalainen aviopari Cilla ja Rolf Börjlind, joiden käsikirjoitustaitoja olemme tähän saakka saaneet ihastella esimerkiksi Beck-elokuvien myötä. Myös dekkareiden kirjoittaminen sujuu, siitä todisteena kolmeosaiseksi ehtinyt sarja vastavalmistuneen poliisin Olivia Rönningin sekä vanhan konkarin Tom Stiltonin tutkimuksista. 

Sarjan ensimmäisessä osassa Nousuvesi vielä poliisikoulussa oleva Olivia ja hyllyttämisensä jälkeen jäljettömiin kadonnut Tom yhdistävät voimansa selvittääkseen ratkaisemattomaksi jääneen nuoren naisen hukkumiskuoleman yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tässä teoksessa myös tutustutaan muihin sarjan hahmoihin ja liikutaan niin asunnottomuuden kuin yläluokan yltäkylläisyyden piirissä. Tv-sovitus kirjasta esitetään muuten Ylellä tulevana syksynä.


Sarjan toisen osan Kolmas ääni alussa on kulunut vuosi edellisistä tapahtumista ja paljon on muuttunut. Tom lähtee ystävänsä kanssa Ranskaan selvittämään retkeilyalueelta löytyneen paloitellun ruumiin kohtaloa samalla kun Olivia kamppailee tulevaisuutensa kanssa ja joutuu vedetyksi mukaan kotimaan kuolemantapaukseen. Yllättäen, tai ehkä odotetusti, molempien tapauksilla onkin kytköksiä toisiinsa.


Sarjan kolmas osa Musta aamunkoitto on juuri ilmestynyt suomennettuna. Tällä kertaa selvitettävänä on lapsenmurha, jolla epäillään olevan rasistisia kytköksiä. Pian toinenkin lapsi kuolee ja tutkinta vie Tomin ja Olivian yhä syvemmälle menneisyyteen. Samaan aikaan Tomin mieltä painaa tapaus, joka häneltä jäi aikanaan selvittämättä.  Sarjan neljännen osan Sov du lilla videung pitäisi ilmestyä aivan näinä päivinä. 


Luin minä sentään jotain kotimaistakin viime kuussa. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen teosta Nainen parvekkeella olin odotellut jo hyvän aikaa ennen kuin lopulta sain sen kirjastosta lainattua. 

Kirjalla on kiehtova lähtöasetelma. Dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa kohteekseen Edelfeltin taulun "Nainen parvekkeella", johon hänellä on myös henkilökohtainen side. Hän tutustuu taulun omistavaan keräilijään ja saa samalla tietää lisää paitsi taulusta myös omasta menneisyydestään. Kun soppaan heitetään mukaan ranskalainen Edelfelt-tutkija ja muutama taulua havitteleva varas, on tuloksena mielenkiintoinen jännitysromaani taiteen maailmassa. 

Itselleni kiinnostavinta antia olivat teoksen syntyajankohtaan sijoittuvat jaksot, joiden kertojana on Edelfeltin talonmiehen emäntä. Saadaanko lopussa myös yksi mahdollinen ratkaisu siihen mitä tapahtui Edelfeltin muusalle ja oletetulle lasten äidille Virginielle?


Sanokaa minun sanoneen, että Antti Ritvasen Miten muistat minut on korkealla vuoden parasta esikoista valittaessa. Tässä on nimittäin huikean hieno ja ehyt kirja rankasta aiheesta.

Jesse Vuorinen on elänyt koko ikänsä äitinsä varjossa. Kun äiti, kirjailija Marjatta Aalto teoksen alussa löytyy kuolleena tamperelaisesta kylpyammeesta ja teosta epäillään äidin miesystävää, alkaa menneisyyden vyyhti pikkuhiljaa purkautua. Kahden kertojan taktiikka tuo lukijan eteen niin Jessen kuin Marjatankin näkökulmat lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Esiin piirtyy kuva lapsesta, joka on koko elämänsä janonnut tunnustusta ja rakkautta, tietoisesti tai tiedostamattaan. Äidille elämä taas on ennen muuta materiaalia kirjallisuuden tarpeisiin. On kivuliasta, että äidin lähellä ei voi elää, mutta häntä ilmankin on vaikea olla. Ja lopulta äitiä ei enää ole.


Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen on itse asiassa lasten hyllystä napattu tietokirja, mutta tarjoaa mainion lukupaketin myös aiheesta kiinnostuneelle aikuiselle. Kirjassa käydään seikkaperäisesti ja aihe aiheelta lävitse millaista elämä oli 1400-luvun Suomessa, kun ruoka oli yksinkertaista, raha erilaista ja arki työntäyteistä. Tekijät luovat kiehtovalla tavalla menneen eläväksi ja minä jatkoin samalla linjalla kertomalla kirjaa tarinamuodossa lapsille iltasaduksi. Kuuntelivat muuten hiiskahtamatta, sen verran jännittävää oli palata parinkymmenen sukupolven takaisiin tunnelmiin. Lämmin suositus!


P.S. Muista osallistua arvontaan täällä.

2 kommenttia:

  1. Minullakin Musta aamunkoitto odottaa lukuvuoroaan. Tykkäsin edellisistä osista tosi paljon ja innolla odotan jatkoa. Katson todella vähän telkkaria, nyt toivon etten missaa tätä tulevaa sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu telkkarin kanssa, täytyy olla tarkkana ettei mene sarja ohitse. Tykkäsin Mustasta aamunkoitosta vallan kovasti ja odotan jo tuota neljättä osaa ilmestyväksi.

      Poista