Jos kesäloman viimeinen viikonloppu pitäisi tiivistää muutamaan sanaan, kertoisin sen koostuvan parroista, burgereista ja hattarasta. Perjantaista sunnuntaihin oltiin menossa ja mikä sen mukavampaa! Kaupunkilaiselämää parhaimmillaan, juuri sitä miksi me asumme kymmenen minuutin päässä ytimestä.
Kyseisenä viikonloppuna Bearded Villains - parrakkaiden miesten hyväntekeväisyysyhdistys tapasi Helsingissä. Mikäli konsepti kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa linkistä lisää, sieltä löytyy kattava mitämissämilloin-paketti. Mies oli järjestänyt viikonloppua jo pitkään yhdessä ystävänsä kanssa ja nämä kaksi aloittivatkin viikonlopun piipahtamalla Radio Suomipopilla haastattelussa. Tämä Radio Suomipopin instasta napattu kuva on mielestäni niin mahtava, partamiehet otettiin asiaankuuluvasti vastaan toimituksessa:
Perjantai-iltana saimme siskoni katsomaan poikien perään pariksi tunniksi niin, että ehdimme miehen kanssa illalliselle Albertinkadun Pompieriin. Palomiesravintola oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin mieluinen sellainen. Herkullinen ruoka ja mukava seura viihdyttivät mainiosti ennen kuin oli aika lähteä päästämään lapsenvahti kotiin ja tainnuttamaan karkilla ja jäätelöllä marinoituneet ipanat. Vaatetuksen osalta mentiin ihan kasuaalilla linjalla, minäkin heitin vain trikoomekon päälle jakun ja jalkaan ballerinat.
Lauantaina meillä oli pikkukundien kanssa ohjelmassa uusien koulu- ja eskarivaatteiden hankkimista, mutta sitä ennen ehdimme lounastaa yhdessä Primulassa. Miehen tapasimme seuraavan kerran illalla, kun saavuimme poikien kanssa illanviettopaikkaan Otaniemen rantasaunalle. Paikalla oli useita lapsia, jotka nauttivat paljussa polskimisesta ja yhteisistä pelailuista. Esikoinen kävi kastautumassa meressäkin. Vatsat täytettiin Naughty Brgrin Akseli Herlevin tekemillä hampurilaisilla ennen kuin oli aika lähteä kotiin ja jättää vain aikuiset jatkamaan juhlintaa.
Tämän kuvan on ottanut Håkan Holmberg:
Sunnuntaina olikin sitten poikien eniten odottama päivä, kun lähdimme Linnanmäelle. Olimme paikalla heti yhdeltätoista puiston auetessa ja ensimmäisiin laitteisiin ei tarvinnut jonottaa lainkaan. Mies ja pojat ottivat rannekkeet, minä keskityin aamukahviin.
Esikoinen on nyt ylittänyt 130 senttiä ja näin ollen paineli samantien Kingiin. Mies meni mukaan ja ilmoitti jälkeenpäin, että ei enää ikinä mene moisiin maailmanlopun vekottimiin. Vanhuus ei tule yksin. Minä katsoin parhaaksi kääntää selkäni koko tapahtumalle, sen verran paljon hirvitti jo esikoisen meno yksinään mustekalassa. Mutta minä olenkin ihan arkajalka mitä tulee huvipuistolaitteisiin ja käyn vain karusellissa. Kuopukselle ei tänä kesänä tullut uusia laitteita eteen, hän on nyt n. 110 cm pitkä ja seuraava etappi siintelee vasta kymmenen sentin päässä. Sai hän silti isänsä naaman vihertämään kahvikuppikarusellin ja lohikäärmejunan myötä.
Lopuksi syötiin vielä hattara neljään pekkaan, poikien ensimmäinen sellainen. Tai itse asiassa minä ja esikoinen maistoimme ja mies kera kuopuksensa söi herkun loppuun saakka. Me esikoisen kanssa totesimme, että ei kiitos enempää sokeria siinä missä kuopus olisi pistellyt yksinään koko hattaran.
Neljä tuntia siinä meni ja sitten iski väsy kuopukseen. Sain yllättäen syliini ihan poikki olevan pienen ihmisen ja päätimmekin suunnata pian tämän jälkeen kotia kohti. Sen verran rankka oli viikonloppu ollut pitkine iltoineen, että huvittelu laitteissa sai siltä erää riittää. Ehkäpä käymme vielä syksyn tullen kerran huvittelemassa tai sitten ei. Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti