perjantai 5. elokuuta 2016

Pieni turvaverkko

Yksi lapsiperheen kullanarvoisimmista asioista on turvaverkko. Se isotäti, joka hakee lapset tarhasta vanhempien työpäivän äkillisesti venyessä tai isovanhemmat, jotka mahdollistavat hetken yhteisen hengähdystauon lapsiperhearjen pyörteissä. Turvaverkon merkityksen huomaa kaikkein selvimmin silloin, kun sitä ei ole. 



Meillä on ensi viikon viikonloppuna tiedossa häät, jotka kestävät aikaisesta iltapäivästä toivottavasti pikkutunneille saakka. Otin ilahtuneena vastaan tiedon aikuisten juhlista, sillä on superkivaa päästä kahdestaan miehen kanssa juhlimaan. Sitten tajusin, että niin. Samoihin juhliin tulevat myös siskoni miehineen sekä vanhempani. Toisin sanoen koko turvaverkkomme on samoissa juhlissa. Kuka siis hoitaa poikia?



Lapsemme eivät ole koskaan olleet yötä muiden kuin isovanhempiensa tai tätinsä kanssa. Miehen puolen isovanhemmat ja sisarukset eivät ole samalla tavalla arjessamme mukana eivätkä ole koskaan poikia hoitaneet. Ja ystäväperheet, kehtaisiko heitä vaivata. Jos kyse olisi parista tunnista kysyisin keneltä tahansa lähellä asuvalta tuttavalta, mutta nyt on kyseessä pitkä hoitokeikka. Esikoisen kummeilta kysyimme ja kuopuksen kummitäti tarjoutui apuun, mutta päivä ei valitettavasti sopinutkaan. Iso kiitos heille kuitenkin jo ajatuksesta!



MLL:n hoitajapäivystys oli hetki sitten vielä lomalla, joten kävin katsomassa Hoitonetin ja Väestöliiton Kotisisar-palvelun kautta hoitajaa. Tuntihinta noissa on kolmenkympin tienoilla, eli satasia saisi kaivaa lomapakosta useita. Näissä tilanteissa tunnen akuuttia kateutta kaikkia niitä kohtaan, joilla kummit, mummit, tädit ja sedät suorastaan kilpailevat siitä kuka saa lasta kulloinkin hoitaa. Koska tuntuuhan se kohtuuttomalta, että päästäksemme kerran yhdessä ulos joudumme maksamaan satoja euroja lastenhoidosta.



Nyt saimme MLL:ltä vastauksen, että hoitaja järjestyy. Todella hyvä, sillä pahimmassa tapauksessa mies olisi muuten joutunut jäämään kotiin lasten kanssaa. Nyt voikin sitten suunnata katseeni siihen mitä pukisi juhliin päälle, olisiko musta pitsimekko nudein asustein hyvä vai laittaisinko sinistä. Täytyy sovitella.


Muistuttelen lopuksi, että tänään ehtii vielä osallistua lahjakorttien arvontaan ennen kuin huomenna arvon voittajat. Klikkaa siis itsesi tänne!

9 kommenttia:

  1. Meillä sama juttu, ainoastaan minun isäni poikia hoitanut. Välillä pitää menoja jättää väliin tai vain toinen pääsee, tylsää..
    Nyt ei toisin mene kuin vuosi-kaksi kun pojat pärjäävät koko illan kahdestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa aikaa odotellessa, kun voi jättää pojat kahdestaan ja lähteä vaikka teatteriin tai syömään.

      Poista
  2. Meillä sama tilanne. Kummit ja mummit muilla paikkakunnilla, joten vain suunnitellusti apuina arjessa, akuutteihin tilanteisiin sitten muutaman ystäväperheen kanssa yya-sopimus. Välillä myös tehdään vaihtareita samojen ystäväperheiden kanssa. Vuoroin lapset illaksi meille tai heille...niin aina ei tarvitse kääntyä suvun puoleen. Samat intressit molemmilla, niin toimii. Välillä teimme serkun perheen kanssa sopimuksen, että n.kerran/kk järjestetään näin vapaailta molempiin talouksiin. Toimi, koska oli reilu peli molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yya-sopimus kuulostaa erinomaiselta ja otettaisiin varmasti ilolla vastaan monessakin perheessä.

      Poista
  3. Voi tämä on niin totta! Meillä tukiverkko nolla, ja välillä sitä kahdehtii näitä perheitä, joissa kilpaillaan kuka saa hoitaa. Tai joissa isovanhemmat kirmaavat apuun, vaikka edes kerran kuussa. Muistutan aina kaikkia perheitä, joilla asiat on hyvin tämän saralla, että "muista olla onnellinen". Jotkut oikein havahtuu, että niin, enpä ole ajatellut asiaa tai edes muistanut kiittää. Hurjaa! Teillä kyllä kiitetään varmasti pienemmästäkin avusta, jonka isovanhemmat tai sisko antaa.
    Vielä ei ole paljon sellaisia tilanteita tai juttuja mihin molemmat menisimme, kun taapero 2v. ja vauva 3kk. Mutta tulevaisuutta ajatellen on myös meidän pakko alkaa ajattelemaan hoitajaa esim. MLL:n kautta. Kerran vuoteen tai vaikka jopa puoleen vuoteen olisi ihana päästä kaksin esim. syömään pitkän kaavan mukaan ym.
    Terkuin, Marjo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lupasin jo samppanjapulloa sille, joka ottaa pojat ensi viikonloppuna hoitoon, mutta nyt mennäänkin ihan rahalla ja MLL:n kautta. Noin muuten meidän tilanteemme on siitä hyvä, että vanhempani ja siskoni kyllä auttavat aina, jos vain pystyvät. Mutta jos heille ei sovi, niin sitten ollaankin tyhjän päällä.

      Poista
  4. Meillä myös tukiverkko todella ohut, isovanhemmat asuvat kaukana, 500 km ja 700 km päässä. Apua arkeen ei ole saatavilla ja sitten tulee mietittyä, mikä on riittävä syy pyytää isovanhempia apuun. Aika harvoin miehen kanssa kahdestaan mennään mihinkään. Kyllä, välillä olen kateellinen niille, joiden turvaverkko ottaa lapsen/lapset vaikka kerran viikossa hoidosta kylään tai yökyläily onnistuu spontaanisti.

    Asuvatko miehesi vanhemmat kauempana vai eivätkö he muusta syystä ole osana lasten arkea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomaan myös miettiväni mikä on sellainen juttu, että kannattaa pyytää esim. yökyläilyä. Että onko meno tavallaan sen arvoinen, että käyttää hoitoapuja, joilta ei kuitenkaan halua liian usein edellyttää tulemista. Miehen vanhemmat ja sisko asuvat kyllä pääkaupunkiseudulla, mutta erinäisistä syistä mieheni on heihin vähemmän yhteydessä. Tapaamme pari kertaa vuodessa syntymäpäivillä ja mies käyttää poikia katsomassa isovanhempiaan yleensä joulun aikaan ja kesälomalla. Tämä yhteydenpitomäärä on hänen päätöksensä ja kunnioitan sitä.

      Poista
  5. Tukiverkko on kyllä kullanarvoinen. Meillä on sen puutteen huomannut monta kertaa, mutta onneksi aina ollaan selvitty. Ja onneksi ihanat isovanhemmat ajaisivat vaikka tuon lähes 300 km keskellä yötä, jos tarve vaatisi - mutta ajoittain kaipaisi vähän lähemmäskin jonkinlaista turvaverkkoa.

    ps. Eksyin vastikään blogiisi ja jään seuraamaan :) Pidän tyylistäsi :)

    VastaaPoista