perjantai 26. elokuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Enni Mustonen: Ruokarouva. 430 s. Otava 2016. Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.


Arkea ja kulttuuria Ruokarouvan täysihoitolassa


Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on edennyt neljänteen osaansa. Ja sanottakoon se heti alkuun, kyseessä on kirjailijan tähänastisen uran ansiokkain teoskokonaisuus.

Orvon paimentytön Ida Erikssonin taivalta on sarjassa seurattu Suomen kulttuurin kultakauden taiteilijaperheestä toiseen. Nyt ilmestynyt uusin teos kantaa nimeä Ruokarouva ja esittelee meille paitsi uuden itsenäisen Idan, myös tämän tyttären Kirstin. 

Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen Ida palaa takaisin Suomeen keväällä 1914. Hän haluaa kouluttaa tyttärensä kotimaassaan ja perustaa saamansa perinnön turvin täysihoitolan Albergaan. Ensimmäistä kertaa elämässään Idalla on oma tupa ja oma lupa. Vapaus tuntuu hyvältä, vaikka vastuu toimeentulosta painaakin. Matka palvelusväen kortteerista oman talon omistajaksi on ollut pitkä.

Yksi ei Idan elämässä muutu, sillä työtä riittää. Sarjan edellisten osien tapaan täysihoitolaan eksyy monia 1900-luvun alun kulttuurielämän nimiä, kuten usein talolla vieraileva Eino Leino tai Idan naapurissa majaileva Ville Vallgren. Yhteiskunnalliset riitasoinnut vyöryvät päälle jo ensimmäisen maailmansodan myötä, mutta vasta kansalaissota tulee suoraan iholle yhdessä Idan menneisyyden kanssa. Teoksen nurja puoli onkin juuri sen käsittelemien vuosien moninaisuus, mikä näkyy tekstissä harppomisena. Tapahtuma-ajan tiivistäminen ei olisi pahitteeksi.

Viihdekirjailijana tunnetuksi tullut Mustonen kutoo fiktiivisen päähenkilönsä vaiheet taidolla Suomen historiaan ja taiteen merkkihenkilöihin. Idan matka Topeliusten pikkupiiasta itselliseksi yrittäjäksi tarjoaa lukijalle valtavan määrän mikrohistoriallista tietoa. Erityisesti naisten ja arjen historia tuodaan etualalle. Viihdettä on Ruokarouvakin, mutta sivistävää sellaista.


Enni Mustonen on kertonut kirjoittavansa vielä lisää osia sarjaan. Olisiko silloin jo Kirstin ja isältään perittyjen taiteellisten geenien aika astua esille?


4 kommenttia:

  1. Pakko todeta, että tämä ja sarjan ensimmäinen osa ovat paljon parempia, kuin kakkonen ja kolmonen. Luin tämän kahdesti peräkkäin. :D

    -Tuulevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, minä puolestani tykkäsin tähän astisista eniten kolmannesta osasta!

      Poista
  2. Olen lukenut sarjan ensinmäiset osat, tätä jonotan kirjastosta. Tein varauksen kesällä ja olin alunperin varausjonossa sijalla 293. Voi hetki mennä ennen kuin kirjan saan. :) Olen kyllä tykännyt tästä sarjasta ja myös Enni Mustosen edellisestä trilogiasta, jonka nimeä en muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäköhän se yksi romaani oli, jossa olin varaaja numero yhdeksänsataa ja jotain. Mutta lopulta sekin kirja sieltä luettavaksi ilmestyi.

      Poista