Kaksplus.fi

torstai 26. toukokuuta 2016

#TBT: Lasten kanssa ulkomailla

Olen kirjoittanut paljon lasten kanssa matkustamisesta, tämä kirjoitus on heinäkuulta 2013. 

"Ajattelin kirjoitella muutaman sanan matkustamisesta lasten kanssa tuon yleisemmän matkapostauksen lisäksi. Aihe on meille tuttu ja molemmat pojat ovat aloittaneet reissaamisen heti vauvaiässä. Viisivuotiaalle matkoja on kertynyt jo toiselle mantereelle saakka, kuopus ei vielä ole päässyt niin pitkälle mukaan. Kaikki aikanaan.




Itse painotan lasten kanssa matkustamisessa oikean asenteen tärkeyttä. Mikään ei ole mahdotonta, kaikenlaista voi sattua, mutta sellaista se on. Kaikenlaiseen kannattaa varautua, mutta ei hysteerisesti. Muuten huomaat raahaavasi mukanasi paljon turhaa tavaraa, kun kerran varauduttiin. Olen aivan ehdottomasti koko perheen matkustelun kannalla, kunhan muistaa ettei yhteinen loma voi olla samanlainen kuin kahdestaan vietetty. Mutta ei sen tarvitsekaan, yhdessä saa kaikesta eniten irti! Ja lapset muistelevat lomakokemuksia ja -elämyksiä vielä pitkään, onhan se heillekin ihanaa päästä arkisista ympyröistä pois.



Kaksi- ja viisivuotiaiden matkustajien kanssa reissaaminen on erilaista kuin vauvojen kanssa. Nyt molemmilla on oma reppunsa, jonne pakataan mukaan tulevat lelut ja kirjat (myös tehtäväkirjat ja värityskirjat) unikavereita unohtamatta. Sen verran voi tavaraa ottaa kun jaksaa itse kantaa. Minulla on lentokoneen käsimatkatavaroissa mukana varavaatekerta molemmille (tämä unohtui esikoiselta viime matkalla ja raukka joutui istumaan pari tuntia märissä housuissa appelsiinimehun kaaduttua syliin), puhdistuspyyhkeitä ja pientä syötävää, esimerkiksi rusinoita. Vauva-aikana tähän lisättiin vielä varavaipat, maitoallergisen vauvan korvikejauheet ja tuttipullo sekä tutteja esikoiselle. Lisäksi otan aina kaikkien lääkkeet käsimatkatavaroihin mukaan. Neverfull on aika hyvä valinta, on sitä tavaraa sen verran kuitenkin. Lisätään vielä, että lennämme aina suorilla lennoilla, mikäli suinkin mahdollista. Sen minkä mahdollisessa hinnassa pomppuihin verrattuna häviää, sen moninkertaisesti helppoudessa voittaa.



Lentokoneessa saa hyvin aikaa kulutettua ihan vaan kaiken ympäröivän ihmettelyyn, ruokailuun ja pariin vessareissuun. Sen jälkeen luetaan kirjoja, tehdään puuhatehtäviä tai pelataan vähän iPadilla. Minulla on periaatteena, että käytävää ei ravata edestakaisin, joten kuopus ei viime matkalla edes päässyt vessareissua lukuun ottamatta pois penkiltään. Inhoan myös kaikenlaista sekoilua ja häröilyä ympäriinsä, esimerkkinä edessämme istuneet ja meidän puolellamme penkkien yli ja välistä roikkuneet lapset. Meidän tyypit ovat oppineet alusta saakka, että koneessa istutaan ja vyöt pidetään kiinni. Eivät ole raukat saaneet vaihtoehtoa! Sivumennen sanoen on vielä todettava, että vauvan kanssa lentäminen on huomattavasti helpompaa kuin vikkelän parivuotiaan. Sitten se alkaa taas helpottaa ja viihdyttämisen määrä vähenee roimasti. Minäkin lueskelin mennen tullen kirjaa ja lehtiä, vaikka kumpikaan lapsista ei nukkunut koneessa.


Oli kyseessä sitten kaupunki- tai rantaloma, kannattaa miettiä kaikkien perheenjäsenten toiveita ja tarpeita. Omat lapsemme ovat olleet aina tyytyväisiä kaupunkilomailijoita, kunhan säännöllisin välein on poikettu kahvilaan ja välillä on saanut juoksennella tai leikkiä kohdalle osuneessa puistossa. Olen sitä mieltä, että lasten ei tarvitse sopeutua täysin aikuisten tapaan lomailla eikä aikuisten hypätä lasten pillin mukaan viihdyttämässä jatkuvalla syötöllä. Lämpimässä kun nyt oltiin, oli uima-allas ehdoton ykkösjuttu molemmille lapsille. He jaksoivat uida viisi päivää pahemmin taukoja pitämättä, kerran kävivät hotellin lastenklubilla ja kerran puistossa kiipeilemässä ja keinumassa. Mihinkään ohjattuun toimintaan heillä ei ole kiinnostusta, me vain uimme, söimme lounasta, nukuimme päiväunet ja uimme jälleen. 




Erittäin tärkeäksi meille ovat osoittautuneet pienet ja kevyet matkarattaat. Ne olivat tälläkin matkalla mukana. Vaatteita pakkaan yhden vaatekerran per päivä ja muutaman varapaidan vielä päälle. 





Suosittelen lämpimästi huoneistoja, joissa on oma keittiö ja mahdollisuus esimerkiksi puuron tekemiseen lapsille. Sillä meilläkin tankattiin kuopusta aina iltapäivisin. Kaupunkilomilla nuo tietysti ovat harvemmassa, mutta vedenkeitin yleensä löytyy ja kotoa kannattaa ottaa mukaan tiskiharja ja pieni pullo astianpesuainetta esimerkiksi tuttipullojen tiskaamista varten. Samaten vaatteiden peseminen hoituu pesujauhepussien avulla lavuaarissa tai ammeessa. Parvekkeella voi sitten istuskella iltaisin lasten mentyä nukkumaan. 




Jätskitaukojen merkitystä ei voi aliarvioida ja huonehintaan kuuluva aamiainen säästää sekä nälkäkiukulta aamiaispaikan etsinnän aikana että aamiaisen valmistamiselta huoneessa.



Kaupunkilomilla varustus on yleensä kevyempi kuin rantakohteeseen matkustettaessa. Meilläkin laukku täyttyi kellukkeista, uimarenkaasta, erilaisista aurinkohatuista ja uv-puvuista, joita jatkuvan uimisen vuoksi kannatti olla useampia mukana. Hyvät aurinkolasit ovat tietysti tärkeät ja rasvaa kuluu. Kerran otin kaupunkilomalle mukaan puurotetroja ja ruokapurkkeja esikoiselle ja täytin laukkuun tulleen tyhjän tilan takaisin tullessa ostoksilla. Oli erittäin näppärää, kun lapsen saattoi syöttää puiston penkillä nälän iskiessä ja jatkaa sitten kävelyä. Nämä eivät ole olleet turhan nirsoja ruokailijoita, helppoja lapsia kun ovat molemmat olleet. Pilttipurkit maistuivat ihan kylminä vaan.




Matkaan kannattaa lähteä, jos kaikki siitä nauttivat. Joku sanoi minulle kerran, että sehän on vain lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa, joten vielä kerran painotan asenteen tärkeyttä. Se voi olla sitä, tai vaihtoehtoisesti ihana irtiotto koko perheelle. Kuten kuopuksen naamasta näkee, meillä matkoista nauttivat kaikki pienintä myöten!"




Jos joku vielä epäröi, niin kannustan kympillä, lähtekää! Lasten kanssa todellakin voi ja kannattaa matkustaa. Tämän kirjoituksen jälkeen molempien poikien reissusaldo on karttunut parilla ulkomaanmatkalla per vuosi ja he ovat todella tottuneita reissaajia niin kaupunkilomilla kuin rantareissuillakin. Lasten kasvaessa myös mukana seuraavan tavaran määrä on vähentynyt, kun kaikki pikkulapsitavarat ja rattaat ovat jääneet pois käytöstä. Seuraavaksi meillä on edessä kovasti odotettu risteily heinäkuussa Välimerellä ja ensi talvena lennähdämme jälleen Dubain lämpöön. Johonkin väliin on ajatuksissa mahduttaa vielä nopea piipahdus Lontooseen, jotta kuopus pääsee eskarivuotenaan katsomaan Lion King -musikaalin aivan kuten isoveljensäkin omana eskarivuotenaan pääsi. En oikeasti tiedä mitä parempaa pääomaa lapsilleni antaisin kuin näyttää heille maailmaa ja kasvattaa heistä ihmisiä, joille maailma on aina avoinna ja lähteminen mutkatonta. 

7 kommenttia:

  1. Meidän lapset ovat myös tottuneita matkustelijoita ja oikeasti nauttivat matkustamisesta. Jos matkoja ei heidän mielestään ole riittävän usein, niin alkavat jo huomauttaa, että jonnekin pitäisi päästä. Ensimmäinen matka kahden pienen lapsen kanssa oli kyllä melkoinen shokki ja mies kieltäytyi sen jälkeen matkustamasta yli vuoteen. No, myönnän että kolme viikkoa Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä kierrellen 1v 8kk ja 3kk kanssa (joka teki hampaita) ei ehkä ole se helpoin tapa reissata... Tuon matkan jälkeen olemme oppineen menemään enemmän lasten ehdoilla ja olemaan odottamatta liikoja matkoilta. Nyt kun pieninkin on jo 5v, niin matkustaminen on oikeasti rentoa ja kivaa. Toki edelleen otetaan lapset huomioon ja nyt se onkin vielä helpompaa, kun he osaavat itsekin kertoa mitä haluavat. Pitkälle pääsee jo sillä, että hotellissa on kivauima-allas, hyvä aamupala ja mielellään parveke, jonne me vanhemmat voimme vetäytyä lasten mentyä nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ette ainakaan menneet helpoimman kautta ensimmäisen reissun osalta! Suunta ei siis voinut olla kuin ylöspäin!

      Poista
  2. Ihana ja hyvä postaus. Meidän lapset muistelevat todella paljon kaikkia koko perheen lomia olipa ne kotimaassa tai kauempana. Kun alkaa jo vauva-aikana kulkemaan niin äkkiäkös lapsi siihen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottumus on varmaan isossa osassa tosiaan. Kotimaan reissuista pojat haluaisivat ehdottomasti takaisin Tampereelle, viime kesän Särkänniemi oli kuulemma niin hauska matka kokonaisuudessaan.

      Poista
  3. Mitenköhän käytännössä onnistuu parivuotiaan kanssa taktiikka, jossa muita vaihtoehtoja ei annata kuin paikalla istuminen? Meidän pojalla on takanaan 20 lentoa, mutta aiemmin on ollut niin pieni, että on pysynyt penkin alueella. Siinä on saanut kyllä pyöriä, koska pyörivä ja tyytyväinen lapsi on parempi kuin paikallaan huutava. Nyt on loppukesästä sitten lento edessä ja todella pelkään ettei lapsi pysy huutamatta paikoillaan koko lentoa. Tietysti voin hänet pakottaa, mutta kyllä siitä ainakin puolituntinen huuto seuraa. Ipadit, rusinat ja muut viihdyttävät vain oman aikanasa. Saa nähdä kuinka käy, ehkä stressaan turhasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, muistin taas vaikeimman lentomatkan ikinä, kun kuopus oli vajaa kaksivuotias ja aivan tolkuttoman vikkelä. Se oli kyllä ihan täyttä viihdyttämistä koko ajan, kun vessakäynnistä ja vaipanvaihdostakin tehtiin seikkailu lapsen viihtymisen varmistamiseksi. Meillä ei edes ollut silloin vielä iPadeita, mutta mukana oli erilaisia pikkuautoja ja muita leluja, kirjoja, juurikin rusinoita jne. Sen lennon jälkeen oli vanhemmat aika puhki! Onneksi paluu oli yöllä ja ipana nukkui sylissäni lähes koko ajan. Tsemppiä!

      Poista
    2. Ah, muistin taas vaikeimman lentomatkan ikinä, kun kuopus oli vajaa kaksivuotias ja aivan tolkuttoman vikkelä. Se oli kyllä ihan täyttä viihdyttämistä koko ajan, kun vessakäynnistä ja vaipanvaihdostakin tehtiin seikkailu lapsen viihtymisen varmistamiseksi. Meillä ei edes ollut silloin vielä iPadeita, mutta mukana oli erilaisia pikkuautoja ja muita leluja, kirjoja, juurikin rusinoita jne. Sen lennon jälkeen oli vanhemmat aika puhki! Onneksi paluu oli yöllä ja ipana nukkui sylissäni lähes koko ajan. Tsemppiä!

      Poista