tiistai 21. toukokuuta 2013

Kehtolaulut kullanmuruille

Laulan lapsille harva se ilta. Peittelen esikoisen, silitän päätä ja poskia ja laulan. Mies puolestaan nukuttaa yleensä kuopuksen ja laulaa hänelle. Muutamista lauluista on tullut muita tärkeämpiä.

Tämä ensimmäinen on muistuma esikoisen muskariajasta, kun hän oli vielä vauva. Vikkelä poika rauhoittui syliin kuuntelemaan, kun tämä laulettiin tunnin viimeisenä.

"Tuutilullaa lasta, vaivu valvomasta, pane silmä umpeen, niin kuin kukka lumpeen. 

Siel on hyvä olla, unten nurmikolla, hauskat leikit lyödä, punamarjat syödä."



Oravan pesä puolestaan taitaa olla tämän hetken suosikki, jota poika yleensä pyytää laulamaan.

"Kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla,
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto ja naavoista lämpöinen lattiamatto ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa, niin oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon, siell oravan poikasen tuttuhun kehtoon. Ja elämä heillä on herttaisaa, kun kuusen latvassa keinua saa."

Vaihtoehtona tälle on Laulu oravasta.



Isoäidiltään esikoinen pyytää Lapinäidin kehtolaulua ja sitä lauletaan yökylässä ollessa.

"Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden.
Päivä taaksen kaikkoaa, ylhäin tähtivöiden.
Vaikka kylmä hallayö, toiveet usein maahan lyö, 
kerran lapsein lahjaks saa, nbää kairain kultamaat.

Sulje silmät pienoinen, uinu onnen unta.
Suuri on ja ihmeinen, onnen valtakunta.
Kun sa suureks vartut vain, mailla aavain aukeain,
kerran lapsein lahjaks saat, nää laajat Lapin maat.

Räiske Pohjan loimujen, tuisku viima tuulien, kehtolaulua vain on, ne Lapin lapselle."



Kuopukselle laulan yleensä tätä, hän on minun pieni armaani.

"Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö, pien armaani mun, nuku lauleluhun.

Siipi enkelin on, suojas voittamaton, senpä turvin sä saat, nähdä unteesi maat. 

Kevätumpunen pien, unten maille sun vien, siellä nuokkuvan näät, kultakukkien päät.

Perhot leikkiä lyö, virran välkkyvä vyö, tuutulaulua soi, kunnes aamun on koi."


Miehen bravuurit lienevät Sininen uni ja Nukkumatti. Illalla taas.

8 kommenttia:

  1. Oravan pesä on meilläkin suosikki. Sitä olen laulanut kaikille lapsille jo masuaikana. Sitten toki Sininen uni, Levon hetki jo lyö ja lisäksi vielä Tuu-Tuu tupakkirulla ja Peikkoäidin kehtolaulu sekä n. 5 muuta, joita saatan joskus laulella, jos rauhoittuminen on vaikeaa. Tuutulaulut ovat ainakin meidän lapsillemme hurjan tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tupakkirullaa lauletaan täälläkin, Peikkoäidin kehtolaulua en pahemmin ole laulellut. Joskus, jos esikoinen pyytää pidempää laulua, laulan Ihme ja kumma.

      Poista
  2. Nukkuvat lapsoset ovat ihana näky :) Levon hetken lisäksi meillä lauletaan laulut, jotka olen tehnyt itse lapsosille. Yhdessä vaiheessa piti pitää taukoa tuosta Levon hetkestä, koska poikanen lauloi laulua näin: Levon hetki jo lyö, jo joutu-vi*** yö. Huoh. Tuleva surffipunkrokkari...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, toivottavasti tauon aikana unohtui punk-elkeet! :D

      Poista
  3. Kiitos vinkeistä! Mulla aina samat ruotsinkieliset "Gud som haver" ja "Mors lilla Olle", joihin olen pitkään kaivannut vaihtelua. Muutenkin kivaa, jos lapsi oppii suomenkielisiäkin tuutulauluja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla samat kappaleet tuntuvat täälläkin pyörivän illasta toiseen. :)

      Poista
  4. Meillä lauletaan joka ilta lapsille Tiitiäinen metsäläinen. Kuopus laulaa sitä mukana joka kerta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös kuopus pyytää laulua, jos sitä ei heti ala kuulua. "Nyt se nukkumatti isi!"

      Poista