Kaksplus.fi

lauantai 25. toukokuuta 2013

Jo joutui armas aika, part I

Kuopuksen ensimmäinen kevätjuhla oli suuri tapaus. Mekko siis päälle ja matkaan! Pieni esiintyjä oli useamman päivän ajan lauleskellut kotona lauluja, joita juhlassa ilmeisesti oli tarkoitus laulaa.


Päiväkodissa odotti vakava poika. Olin laittanut juhlavaatteet valmiiksi aamulla ja lapsi olikin saatu puettua vyötäröstä alaspäin. Yläosaa, hänen rakasta autopaitaansa, ei ollut kukaan saanut riisua. Pienellä houkuttelulla ja lupauksella vaihtaa autopaita heti juhlan jälkeen takaisin, saatiin pikee ja slipoveri kuitenkin päälle. 


Edessä istuminen oli kuitenkin liian jännittävää ja turvallinen paikka löytyi isoveljen vierestä. Siinä he sitten istuivat ja seurasivat ohjelmaa, yhdessä. Kun tuli aika soittaa instrumentteja (poikien päiväkodissa on paikallisen Musiikkiopiston järjestämä muskari kerran viikossa ja muskariopet mukana juhlissa) kääntyi pienempi isomman puoleen ja kuiskasi: "Tule mukaan." Ja isoveli tuli.


Saatiinhan me se hymykin lopulta esille, kun äiti tuli mukaan tanssimaan Piiri pieni pyörii. 



Ja kun lopuksi oli tarjolla mehujäätä ja raparperipiirakkaa, niin mikäs oli juhliessa, hyvät bileet! Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä viemässä lahjat (hopeoidut valokuvakehykset kera korttien) jokaiselle hoitajalle ja kuopus sanoi kaikille vielä kiitos. 



Ennen kotiinlähtöä vaihdettiin vielä se autopaita takaisin päälle. ;)


4 kommenttia:

  1. Voi, miten suloinen toinen on, ja hieno huomata, että isoveli tuo turvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoveli oli tosiaan tärkeä turva juhlissa. Ja on muutenkin.

      Poista
  2. Teidän pojat ovat kyllä mahtavia. Heidän keskinäinen luottamuksensa on niin luja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On selvästi, ovat toisilleen tosi tärkeitä. Ja vastapainoksi tappelevat kuin pienet eläimet aina ajoittain.

      Poista