perjantai 1. tammikuuta 2016

Uutta kohti

Mietin äsken, ettei sellaista asiaa taida olla olemassakaan kuin tavallinen vuosi. Tiedättekö, sellainen suhteellisen tapahtumaköyhä, ainoastaan normaalia arkea ja elämää sisällään pitävä. Jokainen vuosi viimeisen kymmenen vuoden ajalta tuntuu olleen jollain tavalla erityinen ja pitäneen sisällään isoja juttuja. Niin tämä viimeisinkin, jolle eilen sanottiin hyvästit. Oli matkoja, oli yksi uusi koululainen ja yksi talo remontteineen, näin ensimmäiseksi mieleen tulleina. Tervetuloa siis tämä nykyinen vuosi kaikkine kiemuroineen, ei tarvitse tulla tavallista saatikka tylsää. Mutta tulisipa onnellinen. Ja taitaa se onni siitä arjesta noin pohjimmiltaan löytyä.

Iso ilon aihe elämässä ovat ystävät. Niin mekin vietimme vuodenvaihdetta hyvien ystäväperheiden kanssa, lapset ja aikuiset yhdessä. Söimme hyvin, poksautimme kuohuvan, kävimme katsomassa lasten ilotulituksen iltakahdeksalta, yritimme valaa tinaa siinä onnistumatta (pirullinen induktio!) ja sytytimme sen sijaan tähtisadetikut. Lapset leikkivät, aikuiset juttelivat ja hauskaa oli. Ennen vuoden vaihtumista olimme jo omissa sängyissämme koko perhe ja minä sammutin valon heti, kun kello oli raksahtanut yli kahdentoista. Hyvä ilta.






Nyt mies tekee lähtöä luistelemaan poikien kanssa, kun tuohon lähelle on saatu jää aikaiseksi. Minä jään lepäilemään, että pääsisin viikonlopun molemmille synttärikutsuille mukaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti