Kaksplus.fi

torstai 28. tammikuuta 2016

Painavaa sanaa

Minulta kysytään säännöllisin väliajoin kahta samaa kysymystä. Kuinka kauan kestää yhden kirjan lukeminen? Ja kuinka monta kirjaa luen viikossa/kuukaudessa/vuodessa? 

Vastaukseni on yleensä aina sama: se vähän riippuu. Se riippuu muun elämän kiireistä, kirjan mahdollisesta vaikealukuisuudesta, siitä voiko opuksen vain ahmaista vai pakottaako se keskittymään itseensä, pohtimaan ja makustelemaan. Se riippuu siitä olenko juuri silloin koukussa johonkin Netflixin rikossarjaan, joka syrjäyttää hetkeksi lukemisen ajanvietteenä. Koska uskokaa tai älkää, en minäkään jaksa aina lukea.


Luin muutama viikko takaperin Eeva Joenpellon elämäkerran ja yksi lause kirjassa kolahti. Siinä kuvaillaan, kuinka lukeminen toimi kirjailijan kouluna kirjoittamiseen ja kuinka hän järjesti kotityöt ja lastenhoidon sen mukaan, että aikaa jäi myös lukemiselle. Elämäkerran kirjoittaja Helena Ruuska kertoo, kuinka "Eeva oppii ajattelemaan ja hengittämään kirjojen kautta." Miten kauniisti sanottu. Ja miten totta.

Omat lapseni pitävät yhtälöä äiti+kirja itsestäänselvänä asiana. Yhtä itsestäänselvänä kuin minun ajatukseni sinä päivänä, kun sain selville, että kirjallisuustieteitä voi lukea yliopistossa. Tottakai ja tietenkin, mitäs muutakaan. Lukeminen on viisivuotiaasta saakka ollut itselleni yhtä luonnollinen ja itsestäänselvä asia kuin vaikkapa syöminen tai nukkuminen. Minä en olisi minä, ellen minä lukisi. Milloin tahansa ja missä tahansa, aina kun on hetki vapaata. Pari sivua eteenpäin tarinassa ja sopivan hetken tullen pari sivua lisää. Jos ei joka iltapäivä, niin ainakin joka ilta. Bussissa tai bussia odotellessa. Aina on aikaa lukea, se on vain järjestely- ja priorisointikysymys.


Ja miten paljon lukeminen ihmiselle antaa. Vanha slogan "lue enemmän, luulet vähemmän" pitää yhä paikkansa. Miten me voisimme olla osa yhteiskuntaa, siinä vallitsevaa kulttuuria ja laajemmin koko maailmaa, ellemme tietäisi sen monimuotoisuudesta, erilaisista aatesuuntauksista tai vaikkapa siitä kuinka romaanikirjailijat ottavat teoksillaan kantaa maailman menoon. Kun lukee paljon, pystyy sijoittamaan lukemansa laajempaan kontekstiin, tunnistaa syy- ja seuraussuhteet ja viittaukset. Ja sitä kautta on osa lukevaa maailmaa, osa kirjallista kulttuuria. 

Lukemaan oppii lukemalla monipuolisesti kaikenlaista kirjallisuutta, aivan samoin kuin kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Lukevalla ihmisellä on aina tekemistä. Jos katson ekaluokkalaistani, joka juuri nyt lukee vieressäni Heinähattua ja Vilttitossua, tai viisivuotiastani, joka rakastaa kuunnella satuja, olen onnellinen heidän kiinnostuksestaan kieleen ja kirjallisuuteen. Lukemalla ja kuuntelemalla heidän mielikuvituksensa kehittyy harppauksin ja he oppivat ajattelemaan itse, asettamaan lukemansa suhteeseen muuhun luettuun ja he oppivat käyttämään kieltä rikkaasti ja monipuolisesti. Lukemisessa ei yksinkertaisesti ole huonoja puolia. Ero siihen, kuinka lukeva ihminen ajattelee itse ja televisiota seuraava vastaanottaa valmiiksi ajateltua, on huima.


Yritin esikoisen synnyttyä lukea Henning Mankellia ruotsiksi. Luettuani kirjan ensimmäisen kappaleen totesin, etten ymmärtänyt mitään saatika muista mitään juuri lukemastani ja vaihdoin suosiolla kirjat naistenlehtiin seuraavien kuukausien ajaksi. Kuopuksen synnyttyä en edes yrittänyt mitään muotijuttuja laajempaa. Aikanaan aivot alkoivat taas toimia jotakuinkin normaalisti ja kirjat tekivät paluun. Siihen saakka olin tyytyväisenä tuijottanut jokaisen sisustusohjelman, joka televisiosta suinkin tuli. Normaaliolosuhteissa en juurikaan katso televisiota.

Palatakseni alkuun, olen päättänyt ottaa toisesta usein esitetystä kysymyksestä selvää. Minulla on oma arvioni siitä kuinka monta kirjaa luen vuoden aikana, mutta alkanut vuosi 2016 näyttäköön mikä on totuus. Kuinka monta kirjaa minä luen vuoden aikana ja mitä se luku antaa yhden kirjan keskimääräiseksi lukuajaksi? Mielenkiintoista.

Jokaisen kuukauden lopussa kirjoitan postauksen, jossa kerron lukemani kirjat, mutta en esittele kaikkia niitä sen suuremmin täällä blogin puolella. Vinkkaan ainoastaan niistä, joita haluan suositella. Koska keksin tämän idean vasta vuoden ensimmäisten kirjavinkkien jälkeen, en tietenkään kerro niistä uudelleen. Jatkossa kuitenkin on tiedossa yksi koontipostaus per kuukausi.


Tammikuuta on jäljellä muutama päivä ja tähän mennessä luettujen kirjojen määrä tasan kymmenen. Katsotaan millaiseksi se viikonlopun jälkeen muodostuu. Tervetuloa lukulaskurin pariin!

8 kommenttia:

  1. Kiva idea! Mä olen alkanut ottaa instaan kuvia lukemistani kirjoista. Kun lopussa lisään kollaasin. Sillä lailla ne pysyvät itselläkin muistissa. Tämän kuukauden saldoksi tulee varmaan 3 kirjaa, Hertta, Submarino ja Sopimus. Ja puolet siitä Oneironista, jonka päädyin jättämään kesken.

    Mä luen nykyään melkein pelkästään ennen nukkumaan menoa ja usein nukahdan tosi pian. Submarino kuitenkin pyöri käsissä koko ajan parin päivän ajan. Vaikka se on hurja ja rankka, oli loppuun päästävä pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini aloitti juuri Oneironin lukemisen, odotan mielenkiinnolla kommentteja sieltäkin. Hertasta tykkäsin valtavasti, kirjaan verrattuna tv-sarja oli paljon laimeampi.

      Poista
  2. Mä kirjaan lukemiani kirjoja Goodreadsiin ja nyt myös tämän vuoden alusta olen ollut mukana lukuhaasteessa tuolla toisaalla internetissä.

    Olen nyt saanut lukuvireen taas kohdalleen. Tuossa välissä meni muutamia vuosia todella vähällä lukemisella, mutta nyt tuntuu että tilaa kirjoille on taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä, lasten kasvamisen myötä aikaa lukemiselle on ihan eri tavalla kuin ennen. Onneksi.

      Poista
  3. Ai että. Täällä yksi kirjatoukka, jonka lukeminen on nyt tauolla. Pienet lapset ja omat opinnot täyttävät pääni nyt niin totaalisesti, ettei vaan jaksa lukea. Mutta tiedän, että palaan kirjojen pariin, kun aika on kypsä eli opinnot ohi. Mihin sitä toukanpuvustaan pääsis? Itse olen miettinyt myös klassikoiden uudelleen lukemista. Sinuhet, Kurjat ja muut...Viimeksi yläkoulu/lukioiässä. Mitenhän ne kokisi nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo voisikin olla mielenkiintoinen kokeilla, miten eri tavalla teksti avautuisi nyt kuin parikymmentä vuotta takaperin. Täytyy laittaa harkintaan vaikka venäläinen klassikko kuukaudessa!

      Poista
  4. Mahtava idea! Itsekin luen niin paljon kuin mahdollista, joten vinkit otetaan ilolla vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Seuraavat vinkit tiedossa ensi viikolla.

      Poista