Kaksplus.fi

tiistai 5. tammikuuta 2016

Viikkorahaprobleema

Koulun alkaminen on tuonut monia uusia asioita eteen ja yksi niistä on raha ja sen käyttö. Kuinka paljon ekaluokkalainen saa päättää rahankäytöstään, pitääkö sen eteen tehdä jotain ja onko viikkoraha hyvä idea?

Minulla ei ole koskaan ollut viikkorahaa tai karkkipäivää. Rahaa on saanut kun sitä on tarvinnut ja se ei ole varsinaisesti ollut vastikkeellista. Kukaan ei ole katsonut onko vessa pesty tai tiskikone tyhjennetty ja päättänyt sen perusteella tippuuko viikkorahaa vai ei. Kai me silti jollain tavalla tiesimme, että kotihommissa pitää auttaa ja ne kuuluvat kaikille, ilman tehtävälistoja jääkaapin ovessa.



Esikoisella on ollut säästöpossu jo ihan pienestä ja sinne on talletettu rahaa, kun joku on sitä antanut. Näiden rahojen käytöstä on sitten saanut päättää itse, eli käytännössä niillä on ostettu esimerkiksi legoja. Vanhempien antamissa rajoissa toki, sillä lapsihan ostaisi vaikka viidelläsadalla legoja, jos me niin sallisimme. Mutta ei, järki kädessä tässäkin. Joka tapauksessa hän on saanut jo hieman päätösvaltaa raha-asioissa ja saanut pohtia onko järkevää ostaa sellaista, jonka jäljiltä säästöpossu on tyhjä, vai jotain hieman edullisempaa. Ja kannattaako säästää pitkäjänteisesti tiettyyn toivekohteeseen, vai ostaa vain ostamisen ilosta jotain heti, kun rahat riittävät.



Ajattelen, että jos alkaisimme maksaa lapselle viikkorahaa, pitäisi meidän ehkä myös edellyttää sen saamiseksi tiettyjä asioita, kuten kotitöiden tekemistä. Ja tämä minulla tökkii vähän vastaan. Minun mielestäni meidän yhteinen kotimme ja sen huoltaminen on kaikkien juttu, ei sellainen josta maksetaan. Ei minullekaan makseta. En halua lapseni oppivan pyykinpesua vain, koska hän saa siitä jotain. Toisekseen, mitä niillä viikkorahoilla sitten olisi tarkoitus ostaa? Karkkipäiväksi herkkuja? Futiskortteja? Legon minifiguureja? Auttaisiko se hahmottamaan rahan arvoa ja sitä ettei kaikkea voi saada, jos rahaa olisi vaikkapa vitonen käytettävissä viikoittain. Tai kaksi euroa, ei minulla ole mitään käsitystä viikkorahan suuruudesta tämänikäisille. Mitkä ostokset kuuluvat vanhemmille ja mitkä lapsi hoitaa itsenäisesti omalla rahallaan?

Minä taidan olla kallistumassa siihen, että jatketaan kuten ennenkin. Me vanhemmat ostamme mitä lapsi haluaa ja tarvitsee (ja ei, ei kaikkea mitä hän haluaa, mutta ymmärtänette asian) ja hän vastapainoksi osallistuu ikätasolleen sopivasti kotitöihin ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa. Eikö kuulostakin ihan järkevältä? Ei tehdä listoja hoidettavista hommista, mutta kun yhdessä siivotaan, niin yhdessä tehdään. Eikä erotella millä rahalla mitäkin hankitaan. Ehkä lapsi joskus haluaa ehdottomasti viikkorahaa, sitten tämä asia täytyy ottaa uudelleen keskustelun alle. Tällä hetkellä hän ei ole tarvinnut omaa rahaa kuin syksyiseen discokäyntiin ja sinne toki laitettiin kolikoita matkaan.



Minä ajattelen ja haluan lapsillenikin opettaa, että tässä maailmassa ja yhteiskunnassa on asioita, jotka vaan pitää tehdä ja sitten ne tehdään. En osaa kuvitella tilannetta, jossa esimerkiksi maksaisin lapselleni koenumeroista, sillä koulu on yksi asia, joka hoidetaan ja piste. Ihan sen vuoksi, että se on lapsen velvollisuus ja sen hyvin suorittamisesta saa hyvän mielen. Hyvällä en tarkoita arvosanoja, vaan sitä tunnetta, että on tehnyt parhaansa ja ollut reipas koululainen. Saatan vetää nämä sanani takaisin siinä vaiheessa, kun yritän saada teini-ikäiseni läpi peruskoulusta, mutta se on sitten sen ajan asia. Nyt ajattelen, että lapsi hoitakoon koulunsa ja myöhemmin opiskelunsa kunnolla ja sen vastapainoksi hän saa meiltä kaiken mahdollisen huolenpidon ja elatuksen. Meille ei myöskään tarvitse alkaa maksaa vuokraa 18-vuotiaana tai vaikkapa välivuotena. Jos saa duunia, niin hyvä, siinä on hyvä säästää tulevaa varten. Minä hoidan nämä tyypit ihan sinne saakka kuin he sitä tarvitsevat ja vielä enemmänkin. Niin minullekin on tehty. 

13 kommenttia:

  1. Meillä on 8- ja 10-vuotiaat lapset ja maksamme molemmille viikkorahaa vitosen viikossa. Viime vuonna summa oli kaksi euroa viikkoa kohti. Kuopuksella rahaa jää mukavasti säästöön ja rahaa käytetään sitten ulkomaan matkoilla, risteilyillä jne. Esikoinen sen sijaan on kiinnostunut esim. scoottinsa tuunaamisesta ja käyttää rahaa varaosiin jne. Meillä viikkorahan ehtona on oman huoneen siistinä pitäminen. Tokaluokkalaiselle viikkoraha ei vielä tunnu olevan kovin iso juttu, mutta neljäsluokkalainen kyllä odottaa aina perjantaita ja rahan maksua innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meilläkin tässä vielä tulee muutoksia lasten kasvun myötä. Huoneet pitäisi täälläkin pitää siisteinä, onnistuu vaihtelevasti.

      Poista
  2. Meidän "isommat" pojat eli 7-ja 10-vuotiaat saavat viikkorahaa 5 e viikossa.Me ostamme viikonloppukarkit ja lasten tarvitsemat tavarat (legot jne).,mutta pojille viikkoraha ja sen vapaa käyttäminen on tärkeää.Yleensä rahat säästetään ja sitten pojat ostavat jotain isompaa.En ole hennonut sanoa,että ostaisimme ko.jutut kyllä muutenkin vaan haluan opettaa lapsia tavoitteiden asettamiseen ja säästämiseen.Sitähän tarvitaan eri mittakaavassa aikuisenakin.
    En myöskään missään nimessä ala veloittaa lapsilta mitään kotona-asumisesta nuorena aikuisena,ajatuskin on hupsu.Siivoojat hoitavat meillä siivouksen,mutta kaikki tekevät kotihommia ilman korvausta,koska kotikin on yhteinen eikä kotitöistä vanhemmillekaan makseta.
    Terveisin Rouva H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo säästäväisyyteen opettaminen onkin hyvä juttu. Ehkä mekin jatkossa annamme viikko/kuukausirahaa, jos se tuntuu lapsille tärkeältä. Vaikka ihan kuten tekin, kyllä me maksaisimme jutut lapsille muutenkin.

      Poista
  3. Meillä on jo isommat lapset, 11- ja 14-vuotiaat. Kumpikaan ei ole koskaan saanut viikkorahaa eivätkä sitä ole kaivanneet. Rahaa saavat kun tarvitsevat ja me maksamme tarpeet ja halut mitä heillä on,järkevyyden rajoissa. Säästävät kaikki saamansa joulu-,synttäri- ja muut rahat tileilleen. Joskus ovat halunneet nostaa isoon ostokseen itse tililtä rahat, eivät ole siis itse halunneet meidän maksavan kallista lelua vaan itse ostaa omilla rahoillaan. YYläasteella poika on saanut todistuksen kympeistä rahaa kympin, yläasteella hyvä numero vaatii sen verran paljon työtä, että se on haluttu palkita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on käytössä samanlainen systeemi, lapsuudenkotini peruja. Rahaa sai, kun sitä tarvitsi. Pojilla on molemmilla säästöpossut, joihin satunnaiset lahjarahat menevät ja joskus niillä on käyty ostamassa jotain.

      Poista
  4. Onneksi emme ole koskaan maksaneet koenumeroista. Esikoinen veti ysejä kuuntelemalla tunneilla. Kakkosen kanssa tehtiin välillä matikkaa puolitoista tuntia illassa ja iloittiin seiskasta.
    Kolmosella ollaan tyytyväisiä kun käy joka päivä koulussa ja ei nelkkuja tule todistukseen.
    Neljäs eli kuopukselle on katastrofi jos kokeesta puuttuu puoli pistettä. Kaikki lapset yhtä rakkaita. Kolmonen pärjää varmasti elämässään parhaiten kunhan saadaan peruskoulu lusittua.
    Kuukausirahaa tipahtaa lapsen omalle tilille kun siirtyy yläkouluun. Ja aikaa raha ollut sama 40€, myös jo nyt kakkosella joka ammattikoulussa.
    Esikoinen kun valmistui keväällä yhtään emme ole rahaa antaneet. Sen sijaan hän on maksanut palkastaan meille ns vuokraa ja ruokarahaa.
    Jokaisella ollut kotitöitä iän mukaan.
    Yläkoululaiset osaavat valmistaa ruuan ja pyykätä ilman pyyntöä.
    Puita sisälle kun koppa on tyhjä, tuovat kaikki ikään katsomatta.
    Äiti*4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin nähdä hyvin sellaisen tavan, että palkitsen saadusta hienosta numerosta tai ahkeruudesta kokeen jälkeen, mutta en halua sanoa lapselleni, että hän saa vaikkapa kympin, jos saa numeroksi jonkun tietyn. Odotan myös mielenkiinnolla millaisia oppijoita meidän pojista kasvaa. Tällä hetkellä tuntuu, että esikoinen on isänsä tavoin kuuntelemalla oppiva ja oikein imee tietoa itseensä. Minä itse taas opin parhaiten lukemalla. Saa nähdä millainen on aikanaan kuopus.

      Poista
  5. Jälleen kerran niin samaa mieltä kanssasi niin viikkorahasta kuin karkkipäivästä! Meillä lapset jo isoja (22, 18 ja 12) viikkorahaa ei ole ollut kenelläkään koskaan ja kotitöitä tekevät kaikki. Jokainen heistä osaa pestä pyykkiä, pestä vessan, laittaa useamman ruokalajin, leikata nurmikon yms. Ei kotityöt meilläkään auvoa ole olleet ja varmasti minuuteissa mitattuna minä eli äiti (isä on ehkä hyvä kakkonen tässä tilastossa :)) teen isoimman osan mutta toisaalta lapset ovat hoitaneet koulun/opiskelun sekä aktiiviset harrastukset (parhaimmillaan 20 h/vko/lapsi) erinomaisesti. Mukavaa on kun esikoinen asuu jo osittain omillaan opiskelukaupungissaan ja kotihommat sujuvat omassa huushollissa. Meillä ainakin on toiminut erittäin hyvin tuo mainitsemasi " rahaa saa silloin kuin tarvitsee ja tarve on järkevä". Säästämisestä ja sijoittamisesta olemme puhuneet ja kaikki osaavat hoitaa myös "pankkiasioita", tosin 12 - vuotias vasta harjoittelee. Isot ovat olleet jo kesä/vkolopputöissä mutta töistä ansaitut rahat on sijoitettu,pian koittaa aika kun kaksi vanhinta tarvitsee ensiasunnon... Karkkipäivääkään ei meillä ole ollut koskaan... Meille karkkipäivättömyys on sopinut hyvin, karkkeja syödään mutta ei kerran viikossa "hullun lailla". Onneksi myös hampaat ovat selviytyneet karkkipäivättömyydestä - kenelläkään lapsista ei ole toistaiseksi ollut paikattavaa.
    Ehkä se on niin, että sitä tietoisesti tai tiedostamatta tekee samoja valintoja kuin omassa lapsuudessa jos ne valinnat on hyväksi havainnut. Minulla tai miehelläni ei ole ollut viikkorahaa ja omat tienestit on kannustettu säästämään ja sijoittamaan. Toki ymmärrän, että perheillä on erilaiset lähtökohdat ja, että voi olla, että isojen jo töissä käyvien lasten apu rahallisestikin tulee tarpeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minäkin osaan kasvattaa pojistani osaavia ja tekeviä, uusavuttomuus olisi kyllä aikamoinen kauhistus. Tosiaan kaikilla on erilaiset lähtökohdat ja periaatteet, minä huomaan selkeästi toistavani oman lapsuudenkotini malleja.

      Poista
  6. Meillä maksetaan 8-vuotiaalle viikkorahaa ihan vaan koska se on kiva tapa opettaa säästäväisyyttä. Poika itse halusi tehdä allekirjoitettavan sopimuksen johon kirjoitetaan mitä asioita ja kotitöitä hoidetaan jotta ansaitsee kaksieuroisensa. Uskon kyllä että tekisi noi hommat ilman "palkkaakin", on sen verran reipas ja itsenäinen tyyppi. Viikkorahasäästöillä ja sukulaisilta saaduilla synttärirahoilla hän ajottain ostaa esim ison legopaketin. Leluja yms emme yleensä noin vaan ostele, ainoastaan synttäri- ja joululahjoiksi, joten kesken vuotta on kiva tehdä joku ostos omilla rahoilla, ne tuntuvat kovin tärkeiltä ja kiva kun voi kassalla itse maksaa ja saada rahaa takaisin :) Koenumeroista en halua ikinä maksaa, se eriarvoistaa perheen lapsia varsinkin kun tämä ensimmäinen on erityislahjakas ja koulunkäynti vähän liiankin helppoa ja kaikesta tulee kokoajan täydet pisteet. Pikkuveljellä on monta vuotta ennenkuin koulua edes tarvitsee miettiä. Jokainen perhe omalla tavallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo säästäväisyyden opettaminen on kyllä asia, jota meidänkin täytyy miettiä uudemman kerran. Tärkeä asia kuitenkin ja samaten opettaa kärsivällisyyttää ja ettei kaikkea voi saada tuosta vain.

      Poista