perjantai 15. tammikuuta 2016

Seuraavana vuorossa

Molempien lasten kuume on poissa, esikoinen oli jo eilen koulussa ja kuopuksella on ollut tänään kuumeeton päivä. Terveitä ovat siis, yskä tosin vielä jatkuu ja sitä täytyykin tarkkailla mahdollisten jälkitautien osalta. Julistin kuitenkin molemmat terveiksi.

Kenen vuoro se olisi seuraavaksi? Niinpä niin. Eilen aamulla heräsin ilman ääntä, mutta mitään muita oireita ei ollut. Elättelin toiveita flunssassta, joka oireilee kurkunpäätulehduksella, mutta ei muuten. Seuraava yö olikin sitten sitä mallia, että joku ajoi ylitseni ja peruutti vielä varmuudeksi päälle ja aamulla heräsin kuumeisena. Oletan kuitenkin, että kyseessä on sama virus kuin pojilla ja lepäämällä tästä päästään. Pikkukundeilta kun otettiin kaikki mahdolliset testit influenssasta ja angiinasta verikokeisiin, negaa kaikki. 



Koska tästä huushollista on enemmän kuin todennäköistä napata itselleen pöpö matkaan, päädyimme miehen kanssa siirtämään esikoisen sunnuntaille suunniteluja synttärikahvitteluja viikolla eteenpäin. Tämä onneksi sopi niin isovanhemmille kuin kummeille ja ystäväperheellekin, joten parempi näin. Minun ei tarvitse jaksaa järjestää ja sen jälkeen emännöidä ja vieraat säilyvät terveinä. Onni onnettomuudessa on muuten myös se fakta, että kuopuksen päiväkotiryhmästä puolet kaatanut ärhäkkä vatsatauti on jyllännyt siellä juuri tämän viikon. Jospa me siltä säästyisimme, kun kuopus on ollut kotona potemassa. 



Huomiset, lelumuseolle varatut ja tilatut kaverisynttärit kyllä pidetään. Mies nappaa yleisvastuun, minä olen jo aiemmin hoitanut järjestelyt ja tarjoilut sähköpostitse kuntoon. Ja kun lapsetkin ovat terveitä, niin mikä ettei. Douppaan itseni ennen lähtöä kuntoon ja pysyttelen parituntisen kameran takana, ei minusta paljon juttuseuraakaan ole. Sitten takaisin petiin, että pääsen maanantaina vihdoin ja viimein taas töihin. 



Tänään olen viettänyt aamupäivän energisen kuopukseni kanssa sohvan lähimaastossa, on rakenneltu legoilla ja tehty palapelejä. Samalla olen pessyt pyykkiä ja siivosin keittiön, ei jää miehelle niin paljon viikkosiivottavaa tehtäväksi. Esikoinen tuli kotiin jo kahdentoista jälkeen ja illalla saatiin vielä pöpöjä uhmaavat isovanhemmat kahville tuomaan esikoiselle syntymäpäivälahjaa. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole. Tässä sairastamisessa siis. Aika aseeton olo.


Edit. Puolisen tuntia tämän julkaisemisen jälkeen mies totesi kuopuksen tuntuvan taas kuumalta ja haki mittarin. Juupa juu, 38 astetta. Taas mennään.

13 kommenttia:

  1. Kääk teillä on joku kokoajan kipeänä :(

    VastaaPoista
  2. Sairastaminen ei ole yhtää kivaa. Harmi kun vielä suunnitelmatkin menee osittain uusiksi.
    Pian aletaan olla influenssan kourissa. Sitten sitä vasta ihmiset sairastaakin. Koitahan levätä ja parantua pian ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat vaikuttavat nyt onneksi parantuneen kunnolla, kun kuopuskin on ollut jo su-aamusta saakka kuumeeton. Vielä minä jäljellä ja sitten voidaan tosiaan alkaa odotella seuraavia tauteja.

      Poista
  3. Sinun pitää olla armollisempi itsellesi. Nykyihmisillä on vaatteita kaapissa niin paljon, että olisit voinut levätä ja jättää pyykit ensi vkonloppuun. Samoin huomenna jäät kotiin lepäämään ja pistät miehen viemään juhlijan lelumuseoon. Siellähän on ohjaajat vetämässä tapahtumaa, sehän se idea just onkin ja se mistä maksatte. Niin kuin lentokoneessa sanotaan, ensin happimaski itselle sitten lapsille. Ihanaa synttärijuhlaa esikoiselle ja paranemista kuopukselle.
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisi, olet oikeassa. Olen mestari syyllistymään ja koen, että olen rasitteena sitten muille ellen suorita. Arvaa kun tänään piti taas soittaa töihin, etten tule. Kyllä otti koville ja täysin turhaan. Synttärit saatiin vietettyä juuri kuten kirjoititkin, mies hoiti homman kotiin ja minä jäin sairastamaan. Oli hyvä päätös.

      Poista
  4. Teille kyllä nyt osuu jokseenkin vähän liikaa tauteja, väkisinkin tulee mieleen, että onko jossain jotain pielessä? Sisäilma nyt tietty ensimmäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoin tuosta eilen miehelle, kun luin kommenttisi. Todettiin, että ei se haittaa tutkiakaan asiaa, samaten kuin lattian formaldehydijuttuja, joista aiemmissa kommenteissa mainittiin. Talo on rakennettu 2012, mistä näistä ikinä tietää.

      Poista
    2. Uusissa taloissa on kuulemani mukaan oikeastaan eniten ongelmia. Paljon, paljon tsemppiä!!!

      Poista
    3. Mä oon aina sanonut myös, että jos koskaan vähänkään epäilyttää, tutkitaan. Meillä on töissä todettu ongelma ja osa jengistä sairastaa jatkuvasti ja toisaalta osa ei ollenkaan. Ettei nää nyt kai yks yhteen mene aina. Teillä kun nyt kuitenkin ravinto ja uniasiat taitaa olla hyvinkin kunnossa niin muuta ei vaan tuu mieleen. Paitsi tietty se kuuluisa huono tuuri jonka saattaapi aika onneksi parantaa :)

      Poista
    4. Kiitos tsempeistä stine! Jenni: saa nähdä mitä seuraavaksi on edessä, kuopuksen ryhmässä jyllää viime viikon vatsataudin jälkeen streptokokki. Puuh.

      Poista
  5. Ehkä moni tekijä elämässänne vaikuttaa. Onko lasten päiväkoti ja koulurakennukset "terveet"? Nyt on paljon juttua ollut näistä kosteus/homekouluista ja päiväkodeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkodista en ole kuullut sisäilmaongelmista, mutta koulun osalta asia taitaa valitettavasti olla toinen.

      Poista